miten pystyinkään olemaan niin oikeassa, kun sinulle viimeksi kirjoittaessani kerroin. kaikki todella kuivui kasaan, eikä minulle jäänyt enään mitään. se kaikki on nyt ohi, eikä sitä koskaan saa palaamaan. tiesin kaiken jo entuudestaan, mutta en silti voinut kestää sitä tuskaa jonka se aiheutti. tiesin tarkalleen mitä tulee olemaan, ja silti se satutti.. se oli jotain niin kivuliasta etten voi sitä sanoin kuvata. itkin hiljaa yksin pimeässä, kylmässä.. odotin ja odotin, vaan mitään ei tapahtunut. hän ei tullut luokseni. en tiedä miten tästä pitäisi jatkaa. tiedän vain etten voi vielä luovuttaa. aina täytyy osata lopettaa ajoissa, mutta se aika ei ole nyt. ei tässä hetkessä. vielä lupaan itselleni yrittää, vaikka se sattuu, kun tietää ettei se mitään hyödytä. mutta.. hyvästikin voi sanoa vain kerran, siksi jätän sen tuonnemmaksi.. vielä en halua katkaista kaikkea lopullisesti. vielä en ole valmis unohtamaan.
Rakas päiväkirjani
CryingInTheShadows
2217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten tuntuu, kuin omaa päiväkirjaani lukisin.
meitä on sitten useampikin. itse en vaan osaa itkeä.