MIKSI SELLAINEN

Meillä se on sukuvika.

Äitini oli ateisti. Isäni on ateisti. Äitipuoleni on ateisti.

Äitipuoleni vanhemmat ovat ateisteja.
Äitini äiti on ateisti, vaikka kirkkoon kuuluukin
Äitini isästä en tiedä
Isäni äiti oli uskovainen, mutta eipä hänkään siitä meteliä pitänyt.
Isäni isää en koskaan ehtinyt tuntemaan.

Avovaimoni on kai ateisti, erosi kirkostakin...

Lapseni on luullakseni ateisti. Tosin keskustelut hänen kanssaan rajoittuvat sanoihin äiti, isi ja kakka (tai kakka-äiti, kakka-isi), joten en ihan varma hänen uskonnollisesta suuntauksestaan ole. Ainakin olen pyrkinyt ja pyrin vastakin varjelemaan häntä uskonnoilta kunnes hän saa sen verran älyä ja viisautta että osaa tehdä omat valintansa.

Kai sitä voisi sanoa että sukuvika on...

Syyt puuttuvat uskoon. En usko Zeukseen tai Ganeshaan, koska ei ole koskaan tullut mitään syytä uskoa. Samaa pätee muihinkin jumaluuksiin.

..sitten päätin lukea Raamatun kannesta kanteen. Ja niin myös tein.
Olin hämmästynyt lukemastani, koska se ei ollenkaan vastannut sitä kuvaa, jonka olin srk:n tilaisuuksissa saanut.

Arvelin, että luin sitä väärällä tavalla. Erään papin neuvosta luin UT:n uudelleen hitaampaan tahtiin oikein ajatuksen kanssa.

Asia alkoi kiinnostaa siinä määrin, että etsin käsiini myös "ei uskonnollisia" hakuteoksia aiheesta ja yleensäkin historiasta.

Eipä siinä sen kummempia tarvittu.
En voinut enää uskoa, koska se olisi minusta vaatinut kaiken tietämykseni hylkäämistä.
Olisin halunnut uskoa vastoin faktoja, mutta en voinut pettää itseäni.

Siihen samaan aikaan käytiin kiivasta riitelyä kirkon sisällä myös naispappeudesta.
Se oli minulle viimeinen niitti.
Katsoin, että en tarvitse uskoa ja varsinkaan luterilaista kirkkoa elämääni.
Erosin kirkosta lähinnä protestina naispappeuden vastustamisesta.

Sen jälkeen olen elänyt onnellista ja ismeistä vapaata elämää, enkä ole katunut päätöstäni sekuntiakaan!

Suvussa on sekä (tapa)uskovaisia että agnostikkoja, ja jokunen erikoisempi "yleisuskonnollinen" henkilö.

Heh, ateismi olisikin hauska tapa elää! :) "Menenpä nyt kauppaan, koska jumalaa ei ole. Rakastan vaimoani, joska ei ole jumalaa estämässä. Opiskelen, jotta saan tietää enemmän miksi jumalaa ei ole..." Heh.

Ei kysymyksessä ole varsinainen valinta. Kotona ei uskonasioista puhuttu. Kävin rippiloulun kuten kaikki muutkin ympärilläni. Vasta työelämässä törmäsin työtoveriin jonka keskusteluissa kysyi suhdettani jumalaa. Vastaukseni oli "en tiedä".

Päätin lukea Raamattua ja siitä UT:ia. Vaikka kuinka luin niin en voinut tulla uskoon. En voinut ruveta itselleni valehtelemaan.
Vasta lukiessani aivan muuta oivalsin omasta mielestäni sen mistä "Jeesus" puhui. Ei siihen uskoa eikä jumalaa tarvittu.
En kiellä jumalan olemassa oloa vaan en vain löydä minkäänlaista syytä uakso sellaiseen siinä mielessä kuin uiskonnoissa esitetään, tahtona joka puuttu meidän tekemisiin ja elämään.

..olin perheestä ensimmäinen joka valitsi toisin. Sitten samantapaiselle tielle lähti isoveli, agnostikoksi, ja nyttemmin myös isä on löytänyt ateismin riemun. Äiti pitää yksin uskonnon lippua yllä meidän perheessä.

on sen verran matkaa, etten viitsi tulla toteamaan, onko koko kylänne samoista mielipiteistä veistetty. Jospa ensi kerran, kun käyt asemalla niin hyppäisit junaan ja kiertäisit vähän muailmaa. Huomaisit äkisti, että ei kaikki kelaa asioita noin suppeasti, kun teidän kylällä.

Niin onko niitä muita järkeenkäypiä valintoja? Ateismi ei ole suvun tapa. Tosin en ole suvun ainoa. En ole uskonut, mutta pettynyt uskontoihin olen silti vaikka en ole uskonutkaan. Sen, kun näkee mitä kaikkea usko/uskonnot saa ihmisessä aikaan niin voiko joku puolustaa uskovaisuutta? Katso mitä usko saa aikaan ihmisen käyttäytymisessä. Joskus tai jopa aika usein uskovaisen ihmisen käyttäytuminen on täysin sairasta varsinkin uskovaisten jotka pitävät meteliä uskostaan. Huom, tuo ei koske niitä "hiljaisia" uskovaisia. Uskonnot aiheuttavat, myös kaikenlaista muuta kuten esim. mielisairautta, mutta sekin liittyy usein tuohon uskovaisten käyttäytymiseen tavalla tai toisella. Niin jotkut uskovainen on todella julmia ja ...