Olen usein törmännyt siihen, että kun joku perustelee kantansa hyvin, alkaa tuntua, että ehkä asiassa onkin jotain itua. Riippuu ihan siitä miten asioihin suhtautuu, haluaako valoittaa positiivisia vai negatiivisia puolia. Olenkohan pahastikin skitso tai vastaavaa, kun tunnen pystyväni ymmärtää montaa näkökantaa, kunhan joku sanottavansa perustelee, eli kun joku hehkuttaa miten ihanaa lest. perhe-elämä voi olla, uskon kertojan aitoutta, ja kun joku kertoo esim. uskontojen varjopuolista, uskon nekin.
Olen heti akateemisen tuntkinnon suorittanut lessutaustainen tallaaja, takana pitkä ja aah ihanan vapaa opiskelijaelämä, ulkomailla vietettyjä aikoja, muutamia irtomiehiä ja ennenkaikkea etääntymistä lestadiolaisuudesta, mutta ei muutamsta ihanasta lest.ystävästä, omien polkujen etsintää, tuskaa, ahdistusta, pimeyttä, kun ei tiedä mikä on mitä, mitä varten elän, mikseivät toiveet toteeudu tai kun toteutuvat niin menettävät merkityksensä, muuttuvat arjeksi ja tilalle tyhjyttä ja harhakuva, että seuraavan taovitteen saavutettua tuntisi jotain autuutta, mutta paskat.
En ole koskaan halunnut kuulua mihinkään muottiin, tehdä jotain juttua siksi kun muutkin tekee, pitää hametta, lettiä, olla meikkaamatta, tehdä lapsia siksi kun muutkin tekee, ja koska tietyissä piireissä saa tiettyä hyväksyntää.
On tosi hyvä jos päätyy omaan toimintamalliinsa ajateltuaan eka hiukan asioita, mutta en todellakaan pysty esim. uskoa, että alle parikymppisinä avioituvat tytöt ovat ehtineet kovinkaan syvällisesti asioita miettiä. He yksinkertaisesti noudattavat sosiaalisen ympäroistönsä normeja. Ei siinä välttämättä mitään pahaa ole. Elämässä ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää. Lestaadiolainen perhe-elämä, tai mikään perhe-elämä ei kuitenkaan ole koskaan mitään ikuista harmoniaa.
Kokemuksesta tiedän suurperheen tokavanhimpana lapsena ja vanhimpana tyttönä miten pienet lapset kiljuvat, vaaativat, raastavat hermoja, miten tunniksikin keskenään jätetyt lapset osaavat melkeen repiä silmät toistensa päästä. Isoveli hakkaa ja pikkusisko raapii ja kiljuu. Pienemmät sisarukset häiritsevät kun pitäisi saada läksyjä luettua, on vielä koulukiusaamistakin, kun perhe niin erilainen pienellä paikkakunnalla, äiti ei suostu lyhentämään tukkaani, ekaluokalla oli hamepakko, nuoremmilla sisaruksilla ei kylläkkään sitten enää ollut, luokkakaverit alkavat järjestelmällisesti syrjiä, en muka tiedä mitään isojen ihmisten asioista, itsetunto romahtaa tosi alas, kotona purkaa pahaa oloaan vanhemmille huutamalla ja nuorempia sisaruksia rääkkäämällä, siitä sitten saa isältä ruumiillista kuritusta, äiti huutaa, että olisit hiljaa ettei pikkusisko pelkää, kukaan ei näe ongelmia, ei puutu niihin, vanhemmilla kädet täynnä töitä vaippaikäisten kanssa ja murrosikäisten huonoa oloa ei tajuta. Että ei se perinteinen perhe-elämä aina mitään onnea ja purppuraa ole. Uskon, että kaikissa perheissä on omat ongelmat ja isoihin mahtuu vielä enemmän.
Nyt olen kutakuinkin selvinnyt menneistä, mutta vieläkään en tiedä haluanko itse lapsia. Pelkään joutuvani elämään saman tarinan uusiks. Missään tapauksessa en suostuis siihen,että mulla olis mies, joka määräilis ja perustelis alistamistaan raamattujen paavaleitten sanomisilla. Ei mikään ihme, että musta on tullut jossain määrin feministi ja erilaisuuden puolustaja ja kapinoin lestadiolaisuutta ja uskontoja vastaan, joskin ne kiinnostavat kovinkin, mutta ei ole tietääkseni lestadiolaisseurakunnissa tilaa ajatuksilleni, vaí onko?
Olen heti akateemisen tuntkinnon suorittanut lessutaustainen tallaaja, takana pitkä ja aah ihanan vapaa opiskelijaelämä, ulkomailla vietettyjä aikoja, muutamia irtomiehiä ja ennenkaikkea etääntymistä lestadiolaisuudesta, mutta ei muutamsta ihanasta lest.ystävästä, omien polkujen etsintää, tuskaa, ahdistusta, pimeyttä, kun ei tiedä mikä on mitä, mitä varten elän, mikseivät toiveet toteeudu tai kun toteutuvat niin menettävät merkityksensä, muuttuvat arjeksi ja tilalle tyhjyttä ja harhakuva, että seuraavan taovitteen saavutettua tuntisi jotain autuutta, mutta paskat.
En ole koskaan halunnut kuulua mihinkään muottiin, tehdä jotain juttua siksi kun muutkin tekee, pitää hametta, lettiä, olla meikkaamatta, tehdä lapsia siksi kun muutkin tekee, ja koska tietyissä piireissä saa tiettyä hyväksyntää.
On tosi hyvä jos päätyy omaan toimintamalliinsa ajateltuaan eka hiukan asioita, mutta en todellakaan pysty esim. uskoa, että alle parikymppisinä avioituvat tytöt ovat ehtineet kovinkaan syvällisesti asioita miettiä. He yksinkertaisesti noudattavat sosiaalisen ympäroistönsä normeja. Ei siinä välttämättä mitään pahaa ole. Elämässä ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää. Lestaadiolainen perhe-elämä, tai mikään perhe-elämä ei kuitenkaan ole koskaan mitään ikuista harmoniaa.
Kokemuksesta tiedän suurperheen tokavanhimpana lapsena ja vanhimpana tyttönä miten pienet lapset kiljuvat, vaaativat, raastavat hermoja, miten tunniksikin keskenään jätetyt lapset osaavat melkeen repiä silmät toistensa päästä. Isoveli hakkaa ja pikkusisko raapii ja kiljuu. Pienemmät sisarukset häiritsevät kun pitäisi saada läksyjä luettua, on vielä koulukiusaamistakin, kun perhe niin erilainen pienellä paikkakunnalla, äiti ei suostu lyhentämään tukkaani, ekaluokalla oli hamepakko, nuoremmilla sisaruksilla ei kylläkkään sitten enää ollut, luokkakaverit alkavat järjestelmällisesti syrjiä, en muka tiedä mitään isojen ihmisten asioista, itsetunto romahtaa tosi alas, kotona purkaa pahaa oloaan vanhemmille huutamalla ja nuorempia sisaruksia rääkkäämällä, siitä sitten saa isältä ruumiillista kuritusta, äiti huutaa, että olisit hiljaa ettei pikkusisko pelkää, kukaan ei näe ongelmia, ei puutu niihin, vanhemmilla kädet täynnä töitä vaippaikäisten kanssa ja murrosikäisten huonoa oloa ei tajuta. Että ei se perinteinen perhe-elämä aina mitään onnea ja purppuraa ole. Uskon, että kaikissa perheissä on omat ongelmat ja isoihin mahtuu vielä enemmän.
Nyt olen kutakuinkin selvinnyt menneistä, mutta vieläkään en tiedä haluanko itse lapsia. Pelkään joutuvani elämään saman tarinan uusiks. Missään tapauksessa en suostuis siihen,että mulla olis mies, joka määräilis ja perustelis alistamistaan raamattujen paavaleitten sanomisilla. Ei mikään ihme, että musta on tullut jossain määrin feministi ja erilaisuuden puolustaja ja kapinoin lestadiolaisuutta ja uskontoja vastaan, joskin ne kiinnostavat kovinkin, mutta ei ole tietääkseni lestadiolaisseurakunnissa tilaa ajatuksilleni, vaí onko?
Vastaukset 108
Vanhimmat
AAAAAAAAAAH! Ihanaa kun joku sanoo noin. Et ite on mietitty asioita! Tuon jälkeen, vaikka eläisit loppuelämän lestadiolaisena mua ei ärsyttäis yhtää. Se ois ihan hyvä asia elit miten elit! Pääasia et harkittu on! Mut just sellanen saa joskus aika epäileväksi, ja niskavillat nousemaan pystyyn, nimittäin juuri ne "alta parikymppiset", jotka "menevät naimisiin" noudattaen oppimaansa elämäntavan ..._tapoja_(eihän EHKÄ kaikki, mutta ratkasevan moni). Koska mielestäni aikuistuminen on juuri sitä kokeilemista (tai ääretöntä pohtimista) ja kantapään kautta oppimista. Oishan se suotavaa, että kasvaa ensin aikuiseksi ennen kuin menee naimisiin. Ja että uskokin olisi jotain muuta kuin perintöä vanhemmilta.
????????????????????????
Ne, jotka tämmöstä perinneuskontoa (=ei sydämen uskoa) harrastavat, tietävät kyllä mistä puhun.
Lestadiolaisuutta syyttää.Ei kait Jumalan vika ole että,joillakin huono päivä,toisensa jälkeen.
Voisimmehan katsoa sitä hivenen yksilöllisemmin.Kotonasi oli siis likehdintää,Voiko se olla Yhteisön syy?Ehkä jäit vähälle *vitsalle* kun tuollainen mieli tullut.
Minä sain kotonani *eniten piiskaa* syystäkin..
Ja nyt olen meidän kiljuista ainut uskovainen,paitsi lapsukaista.
Ja epäuskoisena ollessanikin, olin Puolustamassa Äitiäni,veljesten murinaa vastaan *aina hakkasi* (antoi rehellisesti piiskaa)eikä hakannut..
Minut meinasi kyllakin pieksää ,,sairaalakuntoon, mutta kait siienkin syynsä oli.
Minun Äitinä..Heikkouksistaan huolimatta,en naapurin hempeään akkaan vaihtaisi.En olisi vaihtanut Sillä hän on ollut jo Aabrahamin helmoissa vuosia.
Kirjoitat aivan samaan tyyliin kuin Vakas, oletko ehkä hän, Matildaksi naamioituneena, ei pahalla;) Tzantta
...että olet vailla lasta, mikäli oikein ymmärsin!! Turhaan lapsi kärsisi, hakkaisit kai sen yhtä sekavaksi, kuin itsekkin olet!?! Hakkasiko veljesi äitiäsi?? Sehän on Raamatunvastaista, kuinka se on mahdollista hurskaissa lestoissa, että hakataan äidit ja lapset?? Ja mitä eroa on hakkaako vitsalla, piiskalla, nyrkillä, tai jollain muulla. Kaikki mainitut ON hakkaamista!! Ps.mikä olet, kun olet kilju?? Meillä päin kilju on erttäin vahva alkoholijuoma!?!
Selvitä ensin pääs ja kirjota sitten!
Alkaa rääpimään päätään, jos kysyy jotain sellaista, mistä se ei pidä!! Ja tosi paskamaista laittaa epäilemänsä kirjoittajan nimimerkki julkisesti esiin!! Nytkin tuli huti! En ole epäilemäsi henkilö!! Ja vakuutan, että minun pääni on aivan ok, entä sinun!?!
Musta ei oo mitään paskamaista arvailla nimimerkkejä, ku ne on vaan nimimerkkejä, haaaalooo. Mun pää ei oo kunnossa, tuskin kenekä on joka laittaa aikaa tämmöseen voorumiin..:))
Ajattelin vain vähän valaista tosta hakkaamisesta!! Mun kotona ei ole tarvittu koskaan kääntyä piiskan puoleen, vaikka onkin pian 14 kirkuvaa ja kiljuvaa kersaa!! Kylla lestasiolaisperheissäkin osataan ja yritetään parhaan mukaan lapsia rakkaudella neuvoa ja opettaa käyttäytymään fiksusti!! Kuulkaapas, monesti taitaa olla ei-lestadiolaisten mielet kärkkäämpiä, kuin meidän, eli koen, että turha ruveta erottelemaan parempia, ja huonompia kasvattajia!!
ps.enkä ainoastakaan meiän neljästätoista kirkuvasta/kiljuvasta ipanasta luopus!!
Tarviiks sun niin huutaa? Tuolla agressiivisuudella on ihme, jos et huido tusinaa ipanaaski!
on kaksi LASTA - ei yhtään KERSAA.
Toki saa pohtia elämän tärkeitä ja kipeitä kysymyksiä ja pitääkin pohtia. Joskus tämä pohtiminen/järkeileminen/kyseenalaistaminen vie uskon. Usko ja järkeileminen ei halua kulkea käsi kädessä. Toinen kulkee edellä. Jos joskus jotain asiaa ei ymmärrä olisi hyvä kun pystyisi uskomaan sen lapsenmielisesti, että sielunvihollinen ei pystyisi eksyttämään omien järkeilemien ajatuksien kautta pois elävästä uskosta.
Kirjoitit alle 20-vuotiaiden naimisiinmenosta. Itse olen 22, en naimisissa. Enkä halua vielä mennäkkää, eikä "sitä oikeeta" oo vastaan tullutkaan :) Toisaalta ymmärrän sen mitä tarkoitit ympäristön vaikuttavan naimisiinmenoon, mutta kukahan niistä alle 20v naimisiin menneistä vaihtaisi osasa pois. Tuskimpa kukaan, tai monikaan.
Elämää on paljon "helpompi" elää kun on joku tarkoitus sille. Saa turvautua ja luottaa vaikeissa tilanteissa Yläkerran johdatukseen.
Kuvailit teidän perheen elämää. Voin sanoa suuresta perheestä tulleena, että ei ole kahta samanlaista perhettä. Jokainen perhe on erilainen, oli siellä yksi tai 15 lasta. Perhe-elämän onnellisuus ei ole koosta kiinni. Eivätkä myöskään riitelyt. Muistan kun ainoana lapsena ollut koulukaverini kertoi, miten kamala ja surkea elämä hänellä oli, ja miten hän monesti istui yksin talon katolla odottamassa milloin äidin ja isän riitely loppuisi...
Miten monen ei-uskovan perheen tyttö tai poika on pahassa tilassa, käyttää huumeita, juo mielettömästi, varastelee ja kaikki tämä vanhempien tietämättä. Ei vanhemmat tiedä lastensa menoja jos he eivät sitä kerro tai näytä. Ei vaikka olisi pienikin perhe.
Jokainen äiti ja isä on erilaisia ja omia persoonia. Ei voida yleistää, että lestaperheissä tehdään niin ja näin jossain jokapäiväsissä toimissa. Jokaisella perheellä, niin uskovilla kuin ei uskovilla on omat outoutensa ja heikkoutensa. Eli en voi yleistää meidän perheen elämistä yleiseksi "lestakäytännöksi". Sanotaan että äiti on kodin hengen luoja. Minusta tämä pitänee paikkansa. Eli sinullakin Tzantta on narujen toinen pää omissa käsissä, miten halut elämääsi luoda. Jos mielestäsi vanhempasi ovat tehneet virheitä, miksi sinun täytyisi tehdä samoin.
Minun mielestä on paljon ihmisen omasta asenteesta kiinni mitä haluaa elämältään. Minä olen sitä mieltä, että vaikka äitini olisi epäonnistunut kasvatuksessani, niin minä teen itse oman elämäni. Jopa äiditkään eivät ole täydellisiä.
Minulla itsellä ei kyllä todellakaan ole valittamisen aihetta omasta lapsuudesta/nuoruudesta. Meillä on suuri perhe ja kaksi rakastavaa vanhempaa. Ikinä en ole saanut piiskaa/selkään vaikka olisi ehkä saanut joskus "ripsauttaakin" :) Mutta puhumalla asioista on päästy selville. Jokaiset vanhemmat päättää itse miten haluaa lapsensa kasvattaa.
Täytyy sanoa, että olen onnellinen, meidän perhe-elämä on ollut onnellista ja antoisaa, vaikka olenkin lestaperheestä :)))
..mutta eikö "uskoa lapsenmielisesti" ole käytännössä sama kuin tukahduttaa oma sisäinen äänensä. Ainakin mun näkövinkkelistä. Ja jos jonkun tietyn asian kohdalla sitä joutuu tekemään läpi elämänsä niin ei oo hääviä. Mielestäni jonkinlainen henkinen_kasvu/aikuistuminen/tms. jää toteutumatta silloin kun vaan "uskoo lapsenmielisesti".
Minä kyllä ymmärrän lestadiolaisia ja heidän selityksiään, kun he puhuvat uskostaan. "Lapsenmielinen usko" on oikeastaan ainut asia mikä tekee uskomisen mahdolliseksi. Luulen, että jokaisella riittää niin paljon epäilyksiä. Mutta sitä minä ihmettelen, miten kukaan _itseänsä kunnioittava_ aikuinen ihminen kykenee tuohon lapsenuskoon?! Sehän on kuitenkin käytännön tasolla sama asia kuin että pitäisi nyt päättämällä alkaa uskoa joulupukkiin...
On totta ettei ole kahta samanlaista perhettä ja on totta, ettei tarvii olla omille lapsille samanlainen kuin vanhemmat olivat tässä tapauskessa esim. mulle...
MUTTA tuo sun kirjotukses antaa niin hemmetin auvoisen kuvan taas koko lahkosta. Oletko sä koskaan joutunut kyseenalaistamaan sitä mihin uskot? Oletko koskaan joutunut kysymään miksei sun jumalas vastaakaan rukouksiisi? Etkö todellakaan tiedä ketään alle 20 vuotiaana avioitunutta, jolla ei sitten oliskaan mennyt prhe-elämä niin ruusuisesti kun seurusteluvaiheessa luuli?
Elämä on varmaan helpompaa, jos uskoo sokeasti mitä sulle sanotaan. Päättää, että mun ei tartte ajatella, ymmärtää kaikkea itse, parempi ehkä ettei edes mieti kaikkea, vaan ottaa opiks mitä saarnaajat sanoo. Mulla on tuttuja, jotka sanoo, että parempi, ettei edes mieti, kun ei kaikkea voi ite ymmärtää, mutta kuka helkkari on sanomaan, et ne saarnaajat sit paremmin tietäs.
Elämä on varmaan helpompaa, jos toimit näitten muutaman lessufraasin tyyliin:
- ehkä se oli sit niin tarkoitettu
- no sille ei sit mitään voi
- kyllä luoja tietää mitä antaa
- ehkä oli parempi, että...
Plaaplaa plaa.
"Täytyy sanoa, että olen onnellinen, meidän perhe-elämä on ollut onnellista ja antoisaa, vaikka olenkin lestaperheestä :)))"
Ei se perheen onnellisuus kuule siit oo kiinni onko miten lesta. Kaiken kokoisissa pereheissä on kaikenlaista ja vaikka kehuit teijän perheeloa niin kovin onnelliseks niin kai tekin kakaroina ollessa tappelitte, otitte yhteen, olitte mustasukkasia. Tekö muka aina istuitte suloisesti sohvalla rivissä ja veisasitte virsiä? Mä en usko, että on sellasta perhettä, jossa ei olis mitään ongelmia. Nytkin seuraan sivusta, kun ystäväperheeni isä uhkailee lapsiaan luunapeilla ja tukkapöllyillä. Ja niin uskovaista ollaan.
Tähän loppuun vielä, että tiedän lestojenkin lapsia, jotka ovat langenneet huumeisiin. Ei se Tytsy pieni oo siitä kiinni, mitä vanhemmat haluaa.
Aivan kuin sulla olis joku ihme tarve mainostaa uskontoas, ei pahalla, ei oo yhtä oikeeta tapaa elää, ja ihan oikeesti kiva että sulla on ollut onnellinen lapsuus ja nuoruus. Ne auttaa varmaan sua elämässä pitkälle:) Mun rikkinäisempi menneisyys taas auttaa mua ymmärtää ihmisiä, joilla ei mee niin hyvin, enkä vois ikinä allekirjoittaa, että on vaan yks liike, josta pelastuu. Jumalalla on hiukan enemmän luovuutta.
Juttusi on todella hyvä,tulin ihan hyvälle mielelle. Vastaavanlaista on ollut minunkin kotona =)
Siis ei lest.porukassa voi sanoa mitä ajattelee oikeesti. Vai voiko muka?
Se helvettiin lähettäminen taas oli pelkkä kielikuva, ehkä kärjistetty, pitäs teidän kyllä tajuta, mitä tarkotan. Väitättekö muka, että teijän joukossa on tilaa esim. FEMINISTEILLE, naisille, jotka ehkä haluis olla touhussa mukana, vaan tekee pahaa olla, kun haluu KÄYTTÄÄ OMIAKIN AIVOJA, eikä niellä kaikkee mitä vanaht sedät syöttää?
Ei se että uskoo lapsenmielisesti aina tarkota sitä, että tukahduttaa sisäisen äänensä. Kyllä minä ainakin kuuntelen itseäni, mikä tuntuu hyvältä, mikä ei..
Oon ite miettiny tota, että lapsen uskoa tarvitaan paljon aikuisten maailmassa. Tästä esimerkkinä vaikkapa se, miten mukava meidän ois aatella, että kun mä oon niin pitkälle lukenu, mä oon tässäkin näin kätevä ja fiksu, toikin meni noin hyvin, ni kai mä siks pääsen taivaaseen... Lapsen uskoa on sekin, että asettuu Taivaan Isän LAPSEKSI, armosta uskomaan. Ei omien kätevien käsien ja nopeiden jalkojen kautta.
Tuo nyt tuli vaan mulla mieleen, toivottavasti valaisi asiaa :)
Ja kertokaa muutkin ajatuksianne asiasta, lestat..
Lapsenmielisesti uskominen on vaikeeta. Ymmärrän, että se ei-lestan näkökulmasta näyttää mahdottomalta. Se on yks niistä asioista, missä joutuu kilvoittelemaan joka päivä..
Tervehdys Tzantta,
olen vähän jo sivunnutkin tätä feminismi/naisen asema-teemaa tuolla aiemmin "el. syntilista"-keskustelun alla ja huomasin, että olit kivasti ja asiallisesti kommentoinutkin kirjoitustani, kiitos siitä! Haluaisin kuitenkin kommentoida vastaustasi "tytsylle" parilla sanalla.
Kirjoitit:
Väitättekö muka, että teijän joukossa on tilaa esim. FEMINISTEILLE, naisille, jotka ehkä haluis olla touhussa mukana, vaan tekee pahaa olla, kun haluu KÄYTTÄÄ OMIAKIN AIVOJA, eikä niellä kaikkee mitä vanaht sedät syöttää?
Toivottavasti et provosoidu tästä, mutta minun mielestäni tilaa on. Olen itse saanut feministin tyttärenä hyvin liberaalin ja feministisen kasvatuksen aikoinani, mutta siitä huolimatta olen oppinut katsomaan niin feminismiä kuin sovinismiakin etäältä, turvallisen välimatkan päästä, näkemään puolinaisia totuuksia ja puutteita kummassakin. Omien aivojen käyttämisen ja feminismin välille ei mielestäni voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, onhan kyseessä kuitenkin ihmisen luoma (ei siis suinkaan kuolematon) ideologia, joka omilla aivoillaan ajattelevan tulisi myös kyetä kyseenalaistamaan!
Kirjojen Kirja puhuu paljon aviopuolisoiden (ja yleensäkin sukupuolten) välisestä rakkaudesta, kunnioituksesta ja tasavertaisuudesta. Tästä samasta on kyse myös kahden sydämestään kristityn ja uskomassa olevan ihmisen välisessä suhteessa, joka perustuu molemminpuoliseen luottamukseen. En yritä tällä sanoa, että näin olisi aina kaikilla lest. pariskunnilla, mutta asiahan ei olekaan sidoksissa mihinkään yhteisöön näennäisesti "kuulumiseen" vaan sydämen uskoon. Kun halu tehdä toinen onnelliseksi on molemminpuolista, ei myöskään valtasuhteita pääse syntymään.
Itse olen kokenut, että asioista voidaan kyllä puhua ja oman mielipiteensä voi tuoda julki. Eri asia tykkänään on, miten se tapahtuu: onko pohjimmaisena motiivina tarkoitus provosoida ja pitää tiukasti kiinni omasta kannastaan vai esittää asia rakentavasti ja dialogille avoimena. Ja ai niin: kyllä totisesti sydämestään uskomassa olevissa perheissä tulee varmasti kinaa ja riitaa siinä missä muissakin, mutta vain yksi (pieni ja suuri) asia riittää tekemään perhe-elämästä todella ylenpalttisen auvoisan ja onnellisen:
sovinto ja anteeksiantamus, johon on aina mahdollisuus.
Oletko muuten sattumoisin tutustunut ranskalaisen filosofin ja psykoanalyytikon Luce Irigarayn teokseen "Sukupuolieron etiikka"? Suosittelen; se auttaa laajentamaan ajattelua tyypillisestä "naisen omilla aivoilla ajattelu tarkoittaa rationaalisuutta, kyynisyyttä, kyseenalaistamista, perinteisestä 'naiseudesta' irtautumista" -paradigmasta kohti laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa naiseuden käsitettä :-)
Kiva viesti. En mä siis mikään pesunkestävä feministi oo, en oo lukenu ainuttaka alan opusta, mutta mun pieni elämä on tehnyt musta tällaisen, että ärsyttää, jos joku laittaa kauheesti rajoja ja sääntöjä, ettei itse sais edes ajatella.
Itse olen huomannut, että vasta pystyttyään kyseenalaistamaan myös ne ns. 'omat ajatuksensa' (jotka pohjimmiltaan eivät kuitenkaan koskaan ole täysin omia, vaan aina jonkun kulttuurin/ympäristön/whatever kontekstin tms. vaikutuksesta syntyneitä) voi sanoa ajattelevansa _ihan oikeasti_ omilla aivoillaan.
Sen rajan ylitettyään on valmis myös olemaan nöyrä, tuntee halua täysin vapaaehtoisesti noudattaa iankaikkiseen sanaan pohjautuvia neuvoja ja on valmis ottamaan vastaan myös feedbackia niin hyvässä kuin pahassakin, kokematta että se rajoittaisi elämää tai itsemääräämistä millään tavoin.
Omin voimin ei kukaan siihen kuitenkaan pysty. Paradoksi on siinä, että tullakseen viisaaksi on tultava nöyräksi - sen kautta että on nähnyt kaiken ja kulkenut jopa niin kauas että joutuu kyseenalaistamaan valtakulttuurin arvot, asenteet ja ajattelutavat (joita on siihen asti pitänyt ominaan). Siitä seuraa väistämättä sellainen onnellinen olotila, ettei maailma enää riitä.... Meidän piireissä sitä kutsutaan uudestisyntymiseksi :-) (joka btw. on tyystin eri asia kuin pakkoon pohjautuva perinteiden noudattaminen...)
Perinteillä ja elävällä uskolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos on puhdas omatunto, niin pyhä henki kyllä näyttää oikean ja väärän.
Jos viesti oli aito (niinkuin luulen, koska ei tommosta vuodatusta jaksais kukaan muuten kirjottaa) niin on hienoa saada tietää että ihmiset, myöskin lestaadiolaiset, osaavat ajatella myös omilla aivoillaan. Yhteisö määrää niin tiukasti että on hienoa kun uskalat olla oma itsesi. 10 pojoa ja papukaijamerkki!
En ole enää lest. Siellä ei ole tilaa OMILLA AIVOILLA ajatteleville. Jos sanoisin siellä suoraan mitä ajattelen, niin helvettiin kai ne lähettäis.
"kaikille tilaa riittää..." On ikävää jos olet katkeroitunut lestadiolaisia kohtaan. On surullista kuulla, että joku entine lesta sanoo noin, että "helvettiin kai ne lähettäis" Ei me voida ketään helvettiin lähettää, eikä taivaaseenkaan, niistä asioista on valta vain Yläkerran Isännällä. Sulla on oikeus omiin mielipiteisiin ja niistä voi aina keskustella...
"Helvettiin kai ne minut lähettäis"
On todella harmillista lukea entiseltä lest. kyseistä tekstiä,tiiät kyllä varmasti ettei ketään minnekkään lähetetä!?
Piru ennen sitä ole tiennyt? Vai onko nyt vain niin, että kerrankin joku on samaa mieltä kuin sinä... ;-)
Keskustelu on joka tapauksessa ollut mukavan asiallista.
Tähän sit vielä kopsu tuolta aiemmilta sivuilta:
Olin melkein kaksikymppinen, haaveita ja unelmia täynnä. Oli kevät, aurinko lämmitti, elämässänikin oli tavallaan kevät. Monen vuoden koulukiusaamisten jälkeen olin löytänyt uskovaisia ystäviä. Ihmisiin luottaminen oli vaikeaa, mutta USKOVAISIIN tunsin voivani luottaa. Hyväksyiväthän ne muutamat ystävänikin minut.
Olin käymässä Keski-Suomessa ysätäväni luona. Hänen isänsä sanoi minulle jotain. Vastasin jotain. Olin nuori ja kaunis, mutta haavoittuva. Ystäväni isä iski haavaan sydämeeni. Hän alkoi kopeloida. Aloitti vyötäröltä, päätyi rintoihin. Työnsin häntä pois. Olisi pitänyt huutaa, potkaista häntä munille, mutta en uskaltanut, niin huono oli itsetuntoni koulukiusaamisten jäljiltä. Päätin kuitenkin, että kerron. Kertoisin monelle. Ystäväni isä pyysi, etten kertoisi, mutta hänen tyttärensä aavisti. En voi kertoa miksi, tai voisin, mutta se on toinen tarina. Ehkä olin liian houkutteleva keväisessä asussani, mutta oikeuttaako se ketään?! Ei oikeuta.
Tästä on monta vuotta, mutta tuonkaan takia en pidä uskovaisia yhtään sen ihmeempinä kuin muitakaan. Ei yhden ihmisen sairas käyttäytyminen tee tietenkään jostain koko lahkosta sairasta, mutta ... selvis, että joukkoon mahtuu monenlaista.
älä sinä v*tun hutsu rupee yleistää, jos on kerta noin perskaleesti asiaa nii kerro asiat tarkemmin, v*tuttaa ku ei voi sanoo heti et viittaaks sä esikoisiin vai vanhoillisiin vai kehenkä?? mä oon ex-vanhoillinen enkä kyllä kehtais alkaa pahaa sanaa tääl julkasee v-lestadiolaisista, koska vanhempani ja sisarukseni ovat v-lebejä ja näin ollen morkkaisin siinä sivussa heitä.
Saippualla!!!
Ajattelisin vieläkin varmaan lapsenomaisesti, mutta en oo pystynyt enää pitkään aikaan, enää luottaan sokeasti moneenkaan asiaan...
Mut tää on sellainen asia, joka on pysäyttänyt minut ajattelemaan montaa asiaa eri tavalla, maailma ei oo enää mustavalkoinen ollut pitkään aikaan...
Haluaisin kuitenkin olla lestadiolainen, mutta se on äärimmäisen vaikeaa, kun ei voi olla sitä mitä on, ympäristö painostaa liikaa elään kuten muutkin, seksuaalisuus on yksi ihmisen voimakkaimmista vieteistä, jota on erittäin vaikea vastustaakkaan, tai jos sitä vastustaa, elämästä tuntuu menevän kaikki ilo. Monilla ihmisillä on vieläkin sellainen käsitys, että homoudesta voi parantua, et se on omasta valinnasta kiinni tai jotain muuta vastaavaa....
Kai mullakin on oikeus elää?
en tiedä sopiiko tää kommentti tähän keskusteluun, mut jos jotain kiinnostais...
Kyllä, sinulla on oikeus elää: Sinulla on elämän lahja. Jumala on luonut sinut ja jokaisen piirteesi.
Seksuaalisuus on voimakas vietti, totta puhut. Se on lihan himoa ja liha on tunnetusti voimakas ja se ei ikinä parannusta tee. Joskus ihminen väsyy taistelemaan sitä vastaan, ja antaa virran viedä... Ymmärrän sinua niin hyvin!
Sanoit, että haluaisit vielä olla lestadiolainen... Toivottavasti Jumala sinut vielä johdattaa kotiin! Älä ajattele, ettei sinulle olisi tilaa siionissa. Me jokainen olemme siellä omine synteinemme ja vikoinemme taistelemassa omia heikkouksia vastaan.
mut, mä haluun miehen....miks mä oon homo, jos mä en miestä saa! mä haluan itselleni oman kullan, jonka kainaloon käpertyä... seksilläkään ei niin oo väliä....mut jonkun, joka välittää ja rakastaa.....
Millähän tavalla meidän tulisi elää siionin keskellä? Tiedän useita lestadiolaisen perheen lapsia, jotka ovat homoja ja lesboja. Kyllä se usko väistämättä jää, ainakin muuttaa muotoaan jollain tavalla. Eläminen muiden asettamien "sääntöjen" mukaan on aika mahdotonta, jos haluaa olla oma itsensä.
Jokainen meistä on kuitenkin Jumalan luoma, eikä varmasti kukaan meistä ole valinnut suuntautumistaan. Välillä olen yrittänyt elää niin kuin muutkin, mutta en ole onnellinen sillä tavalla. Omana itsenäni tällä hetkellä todella onnellinen.
Meistä vain harva on uskaltanut kertoa perheelleen mikä on, ja se on kyllä aivan ymmärrettävää. Hoitoon kai meidät vähintään laitettaisiin. :)
Sellaisiakin lapsia kuulemma syntyy, ettei niistä heti tiedä kumpaa sukupuolta ovat. Leikkauksilla sitten päätetään, kumman sukupuolen elämää tarvii alkaa elämään, eli kuka on tuomitsemaan ketä?
haluaisitko kirjoitella mulle, sekin onnistuu, ois mukava vaihtaa ajatuksia...
Osoite on [email protected]
Muutkin saavat kirjoitella erityisesti kuitenkin vlestadiolaiset homot/lesbot
No ei sua nyt kukaan hoitoon veis. Ei vapaata ihmistä _ilman syytä_ saa sellaseen hommattua, ja kuka edes haluis? :)
Kyse ei oo muiden asettamista säännöistä. Muistaakseni se oli Paavalin tekstiä jota luin, ja siinä sanottiin, että mies ei saa maata toista miestä niin kuin naista..Ja sama tietysti lesbo-hommistakin. Ei sitä kukaan lesta oo keksiny sun kiusaks. Varmaan siinä helposti usko jää, koska jos on yhtään Raamatusta perillä tietää itsekin, että tekee synnin luvalliseksi itselleen kun antaa viettien ja himojen viedä.
Tää nyt ei tietenkään tarkota sitä, että lestadiolaiset hylkää heti, kun saa kuulla että oot homo/lesbo. Jokainen ihminen on syntinen, ja sellaisenaan rakastettava ja ihailemisen arvoinen.
Näitä ajatuksia tänään tuumaili teille sipuli :)
En nyt aivan tarkkaan tiedä sattuiko tämä juuri tämä otsikon alle,mutta itse olen biologisesti mies ja henkiseti en sitä ole enkä edes halua olla.En voi ymmärtää miksi näin on,se ei voi olla opittua koska se on ollut minussa koko ikäni.
Sen vain tiedä,että on eritäin vaikeaa kuulua yhteisöön vaikka en ulkoisesti erotukkaan muista.
Voin vain hyvin kuvitella pojun tunteen,koska itselläni on aivan sama tunne tosin eri asiasta.
Henkilöt jotka eivät kuulu vähemmistöihin ovat valmiita tuomitsemaan sukupuoli tai seksuaalivähemmistöt jonakin leikkinä,joka voidaan parantaa.Tämä ei ole leikkiä kenekään osalta joka tämän itse kokee ja on siinä osallisena.
mä tiedän, et toi on tosi vaikeata, koska itsekin ajattelin välillä noin, mutta tällä hetkellä oon ihan sinut sen asian kanssa et oon mies, toisaalta esimerkiks koulussa mua joskus harmitti, että jouduin tekemään poikien 'juttuja' eli olisin vaikka halunnut tehdä tekstiilitöitä mieluummin kuin puutöitä, vaikka tykkäänkin molemmista. mutta sitten kun nää asiat joutuu kosketuksiin uskonnon kanssa, asiasta tulee vielä vaikeampaa. ei yksinkertaisesti voi olla eikä saa olla sitä mitä on, tai ei ainakaan uskalla...
Monikaan ihminen ei tajua katsoa kulissien taakse...Jumala on lahjoittanut minulle paljon lahjoja, joista en osaa edes iloita, kun elämä on yhtä kärsimistä sen takia, että en voi olla oma itseni...haluutko meilata [email protected]
Tänne saa kirjoittaa mitä vaan! Mä olisin lapsena yhteen aikaan halunnut olla poika, kun niillä oli mun mielestä helpompaa. Ne säästyis synnyttämiseltä, lasten hoitamisilta ja kokkaamiselta, leteiltä ja hameilta, ja HUIVEILTA.
Nyt on kuitenkin ihan kiva olla nainen, mutta en vieläkään tykkää hvuieista, vaikka no joo olis se kivaa jonain roolileikkinä. Kokeilla miltä tuntuu kulkea kaupungilla hunnutettuna, tai miten ihmiset suhtautus, jos menis seuroihin ja huivi päähän. Ei kai siellä kukaan mitään huomais. JOku tuttu ehkä hymyilis hyväksyvästi, että kiva kun olet noin uskovainen.
sinulle, ystävä. Ymmärrän ja myötäelän täysin tuskaasi, elämäsi suuntaviivoja etsien. Minä saman taustan kokemana, nyt siitä irtautuneena, ymmärrän monia asioita paremmin kuin koskaan, ja tajuan saaneeni uuden loistavan elämän.
Uskon, että meitä on tässäkin maassa useita tuhansia, ja lähempänä kuin arvaammekaan saman tuskan kokeneita, joilla olisi muille jotain annettavaa.
Se mitä kirjoitit ajattelemisesta ja tyhjyyden tunteista on ilmeistä sen jälkeen, kun ymmärtää mistä kaikesta on kielletty ajattelemasta ja kun aloittaa sen miettimisprossessin, tuntuu todella olevan tyhjän päällä. Kaikki elämästä ja kuolemasta ja asiat siltä väliltä joutuu puntaroimaan pienillä käyttämättömillä aivoilla uudelleen ja todeta kaiken olleen turhaa, niin turhaa. Kaikki se mihin luuli uskovansa tai huijasi uskovansa, (tärkeätähän oli nimenomaan olla niin kuuliaisen ja hillityn näköinen ja kuuloinen) poistui, eikä ollut mitään elämän kannattimia kuin mies ja lapset, jonka takia jatkaa siinä pyörremyrskyssä.
Edelleen tulen sanomaan, ettei mitään niin mullistavaa voi elämässä tapahtua kuin tälläisestä yhteisöstä irtautuminen. Avioerossakin asia koskee vain muutamia ihmisiä, mutta jos olet(joutunut) syntymään (ei siis todellaakaan oma valinta) johonkin lahkoon, tässä tapauksessa vl:n, ja suurin osa suuresta suvustasi kuuluu sinne, todennäköisesti "ystäväsi" ja muu perhe, niin ei ole helppoa erotä heistä kaikista. Yleensähän tämä ero ei tapahdu niinkään niinpäin, että se joka irtaantuu, eroaisi, vaan se yhteisö hylkää siinä vaiheessa, kun olet tähän päätökseen tullut ja toisin sanoen pettänyt heidät. Että se niistä kauniista puheista jne. fraaseista; pidetään yhteyttä, plaa plaa plaa. Kun tosiasia on se ettei kukaan niistä näiden vuosien jälkeen ole tippaakaan kiinnostunut, mitä meille kuuluu, vaikka oltiin niin "hyviä ja mukavia ystäviä".
Mikäli tätä viestiä lukee joku entinen lesta, olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia ja mielellään tavatakin, saatamme olla tuttuja.
Olisi niin paljon sanottavaa..
mielenkiintoinen kirjoitus, joka herätti minussa paljon ajatuksia siitä ajasta, kun omassa elämässäni muuttui suunta - nimittäin, kun minä sain parannuksen armon... siis tilanne oli sama kuin sinulla, mutta "toisin päin". Koin itse, että silloiset ystäväni hylkäsivät minut täysin sen takia, koska olin heidän mielestään mennyt
sekaisin. Osa vaihtoi kaupungilla minut nähdessään kadun toiselle puolelle tai ei ollut vastaan tullessaan huomaavinaan - ja täytyy sanoa heidän olleen minulle erittäin hyviä ystäviä !! Minulle aika oli monin tavoin vaikeaa. Onneksi sain jossakin vaiheessa uskovaisia kavereita ja myöhemmin puolison ja perheen. Vielä nykyäänkin, vaikka noista ajoista on aikaa kulunut melkeinpä kaksi vuosikymmentä, koen entisten ystävieni taholta ylenkatsetta. Noilta ajoilta on yksi ihminen säilynyt ystävänäni, ja koenkin nyt hänen olleen ainoa tosi ystäväni jo silloin nuorena. Tämän tarinani halusin kertoa siksi, että ymmärtäisit meidän kaikkien - niin lestojen kuin muidenkin - olevan vain ihmisiä.
Osa entisistä ystävistäni häpesi ratkaisuani niin, ettei myöhemmin halunnut edes ilmaista minua vanhaksi kaverikseen. Huvittavinta kaikessa oli, että ne akateemiset piirit, joissa silloin nuorena liikuin, pitivät itseään niin suvaitsevina ja maailmaa ymmärtävinä....
Olenkin nykyään sitä mieltä, että ihmisten, jotka haluavat olla ystäviä, tulee omata samanlainen arvomaailma - ei se "syvempi ystävyys" tahdo muuten toimia, eri asia on tietysi "tuttavuus".
Ei riipu siitä, haluatko itse olla kaikkien ystävä, vaan paljon on kiinni myös siitä, millainen se vastapuoli on.
Tiedän sen yksinäisyyden tunteen ja ne ristiriitaset ajatukset kun kaikki entinen jää taakse. Muutin eri paikkakunnalle, jouduin aloittamaan kaiken alusta, tuntui kuin elämältä olisi pohja pois. Muuten en siinä vaiheessa voinut valita entinen piti jättää ja uusi aloittaa. Olen viisi-lapsisesta VL-perheestä lähtöisin. Isosta suvusta jossa suurin osa on uskovaisia. Todella vaikeaa aikaa se oli. Onneksi minulla on ihanat sisarukset ja vanhemmat joiden kanssa välit säilyneet hyvinä. Joitakin entisiä ystäviä on joiden kanssa pidän yhteyttä silloin tällöin. Minun muistoni ovat kuitenkin lapsuudestani ja nuoruudestani onnellisia. Jokainen meistä itse valitsee mitä tietä kulkee. Usko täytyy olla henkilökohtainen, kukaan ei voi pakottaa ketään uskomaan eikä voi toisen puolesta uskoa. Itse olen elänyt parasta aikaa uskovaisena ollessani, mutta tuli niin paljon asioita siihen esteeksi etten enää jaksanut uskoa. Minua ei kukaan ole eroittanut, itse olen lähtenyt. Senkin tiedän että sinne otetaan avosylin vastaan kuka palaa takaisin.
Tzantta, joka tämän kirjoituksen on aloittanut on kuulunut esikoislestadiolaisiin, koska hän on käyttänyt huivia ja lettejä. Myöskin pitkä tukka ja hame viittaavat esikoislestadiolaisiin. Esikoislestadiolaiset ja vanhoillislestadiolaiset ovat hyvin erilaisia, koska vanhoillislestadiolaiset voivat pukeutua vapaammin, muitakin hyvin suuria eroja löytyy näiden kahden ryhmän väliltä.
Hyvä korpi! Pidän kirjoituksestasi.
Hyvin päätelty, vähän siihen suuntaan omatkin ajatukseni menivät Tzantan tekstiä lukiessa. Kuitenkin se, että hametta piti pitää koulussakin viittaa kyllä enemmän ns. leeviläisiin (esikoislestadiolaisuuden hajaannuksessa 1960-luvulla syntynyt suunta). Mutta voi sellaisia perheitä kyllä löytyä varsinaisesta esikoislestadiolaisuudestakin, ja ehkä vielä enemmässä määrin aikaisemmin, jos Tzantan kouluvuosista on jo kauankin aikaa.
Leeviläisyys on aidointa esikoislestadiolaisuutta. Esikoislestadiolaisiksi itseään kutsuvat eivät ole yhtä aitoja esikoislestadiolaisia, kuin leeviläiset. Leeviäiset ovat esikoislestadiolaisia isolla L:llä.
Kiitos Korpi kauniista ja asiallisesta kirjoituksesta. Samanlaisia kokemuksia on itselläni.
Suvaitsevaisuuden paradoksi on siinä, että ne kaikkein suvaitsevaisimmat oppineet ja fiksut ihmiset (jotka julistavat median jne. barrikadeilla milloin minkäkin vähemmistön puolesta ja korostavat erilaisuuden olevan rikkautta) ovat heittämässä ensimmäisen kiven törmätessään johonkin yksilöön tai yhteisöön, joka ei täytä heidän normejaan/vaatimuksiaan tai ole tarpeeksi trendikäs. :-(
No, se nyt riippuu vähän siitä kuka puhuu. En ole kyllä itse asiassa ennen tullut ajatelleeksikaan, että leeviläiset kutsuvat itseään esikoislestadiolaisiksi, mutta niinhän sen täytyy olla. Teidän näkökulmastannehan me olemme epäaitoja, kun taas meidän näkökulmastanne te olette epäaitoja esikoislestadiolaisia. Mutta tästä tulisi vain eipäs-juupas-väittely, joten mitä siitä sen enempää kiistelemään.
Mutta sanottakoon, että ihan kiva, että täällä näkyy leeviläisiäkin. Joku entinen leeviläinen täällä välillä on käynyt, mutta ihan pesunkestäviä leeviläisiä en ole ennen täällä nähnyt. Tervetuloa!
ja heineken haisee.
eikö menekin jotenkin noin leeviläisten virallinen nimi?
Mulla ei oo tekemistä noitten kans. Moni 60-70-lukujen aikoihin syntynyt likka joutu esikoisiskii käyttää hametta vähän joka paikas. Kyllä oli kiva juosta seittemän vuotiaana mekkopäällä koulun kisois, ja talvella ei kun kahet sukkahousut päällekkäin, ettei palele, mutta sitten äitini tajus, että housut jalkaan, vaikka ootkin tyttö, mutta letti piti silti laittaa. Tää on tosi tuttua monelle mun ikäselle lapsuudesta, ihan sama se, että kiukutellessa kysyttii, että onkos vanhan aatamin häntä siellä suussa sitä sit katoin isoveljen suuhun, että onko häntää, ei näkynyt, eikä hänkään nähnyt mun suussa, ja siinä sitten ihmeteltiin.
Ihan samanlaisii lahkoja kaikki lessuryhmät!
kaikki lessuryhmät on täysin samanlaisia! (miksi lie aikoinaan hajaantuneetkaan...)
Ei siis mitään eroo, sama ku jos näät kaupungilla punapään, ni voit olla varma et se on tosi paska tyyppi. Ja kaikki koirat on samanlaisia, toinen pää puree, toinen sontii. Kaikki puut on samanlaisia, toinen pää maassa, toinen kohti taivasta. Kaikki australialaiset on kuuromykkiä. Kaikki lampaat on laihoja. Kaikki kukat on punasia.
Elämä on ihanan yksinkertaista, vai mitä :)
Kaikki on yksinkertasta, mut miks austraalialaiset on kuuromykkiä?
kaikki lestaryhmät ei todellakaa ole samanlaisia, kannattaa varmaan tulla tänne selittään jotai vajailla faktoilla, mun siskot(4kpl) ovat aina olleet kovia hiihtäjiä ja menestyneet koulun skaboissa, ja aivan oikeissa HIIHTOPUVUISSA, ei hameissa/mekoissa, otan osaa jos vanhempas ovat olleen niin nuijia lanttujuntteja etteivät ole tajunneet antaa sulle pikkuraukalle housuja pakkasella.
Se oli vaan ekaluokalla. Sit mä en käyttänykkä vuosiin hametta. Nytki kuljen ain housuis, mieluiten verkkäreis, kun ne on niin mukavat jalas, et mieti sie sitä Makee. Samanlaisii kaikki, mää en täst taivu, morjes.
suomi on vapaa maa, kukin pitäköön kantansa, voi niitä silti kommentoida.
No tietty siks ku yks mun kaverin kummin kaiman serkku sano et ne on! Sen yhen tuttavan naapurin kissan hoitopaikan tädin serkun mies on käyny australiassa, ja se kyllä tietää!
Tähän haluaisin kommentoida sen, että minun kohdallani kävi niin, että ystäväni, jonka kanssa olin ollut teini-ikäisenä "hurjana" (ts. ryypättiin ja rällästettiin ja touhuttiin teineinä muutenkin paheksuttavasti), sai elävän uskon, niinkuin asiasta täällä puhutaan.
En kuitenkaan kestänyt sitä, että vanha ystäväni, jonka kanssa olimme olleet paheellisia nuoria, kääntyikin (käytän sanaa tarkoituksella) lestadiolaiseksi ja hänen käytöksensä muuttui todella rajusti.
Yritin olla ystävä ja ikäänkuin jatkaa mihin jäätiin, mutta se ei luonnollisestikaan ollut mahdollista. Tässä voisi käyttää englanninkielistä termiä; conflict of interests! Minulle tuli ystäväni seurassa todella riittämätön olo, enkä voinut kertoa itseäni kiinnostavia asioita hänelle, sillä en halunnut tuottaa ylimääräistä mielipahaa. Lestadiolaisuudessahan yleisesti murehditaan meidän syntisten kohtaloa ja rukoillaan, että saisimme myös elävän uskon...
Viimeinen havahdus siitä, ettei meillä ollut enää juurikaan yhteistä, oli se, kun eräänä päivänä ystäväni tuli tervehtimään minua sanoilla "Jumalan Terve". Siinä kohtaa jo riitti...
Meni muutama vuosi, jolloin emme olleet kuin satunnaisesti tekemisissä ja keskustelu oli aina todella väkinäistä, joten molemmille parempi, että pysyteltiin poissa silmistä, poissa mielestä. Tämän vuoden alussa päätimme sitten lähteä yhdessä kahville kerran ja huomasin, että JIBBII, ystäväni on "päässyt" suurimmasta alkuhuumasta irti ja pystyimme taas keskustelemaan kuin vanhat ystävät konsanaan. Se vaatii vaan sen, että myös uskoon tullut todella hyväksyy meidät syntiset ja että tuomitseva ja vähättelevä katsantokanta muuttuu enemmän vastaamaan jokapäiväisen elämän pahuutta ja ihmisten erilaisuutta...
Olen itse miettinyt asoita hieman samoin kuin sinä,paitsi olen perheellinen.
En ole itsekkään aivan valmis hyväksymään kaikkea
mitä yleisesti lest.yhteisössä tehdään tai opetetaan.Yhteisössä on paljon hyviä asoita,mutta
ilmapiiri on ahdistava samaan muottiin pitäisi mahtua. En tiedä enää olenko uskovainen vai en
lest.oppien mukaan.
En voi ymmärtää sitä ahdasta tulkintaa,joka on jopa ulonäön tai pukeutumisen perusteella valmis tuomitsemaan,tiedän ettei kukaan tule siitä minulle puhumaan kuitenkin jokainen omassa mielessään tuomitsee oman tiensä kulkijan.
mielta, etta kun on uskossa, kokee siis vapauden, johon ei mitkaan yhteisot ja NIIDEN saannot vaikuta, tai saisi antaa vaikuttaa. se nakyy pukeutumisessa ja kaikessa mita teet. en talla kuitenkaan tarkoita sita, etta kulkee vesirajaan asti ulottuvalla minihameella tms.! :) siis jarki pitaa olla.
eli jos koet jotain ahdistusta lestaadiolaisen seurassa, kannattaa miettia haluatko viettaa heidan kanssaan loppuikasi, joka myoskin tarkoittaa, etta he olettavat sinun toimivan heidan opetusten ehdoilla, tekematta mika sinusta tuntuu hyvalta ja oikealta. niita on muitakin seurakuntia jotka opettavat raamatun mukaan, ei ainoastaan lestadiolaiset.
olin ennen vapaakirkon jäsen, kunnes löysin vanh.lestadiolaiset, heidän parissaan on erittäin helppoa olla oma itsensä, eivät ole tuputtamassa uskoaan minulle, ja vaikka käynkin seuroissa, siellä ei heti tullaa paasaamaan vain uskonasioita, vaan jutellaan kaikesta muusta. Ja jos perheelläni menee huonosti, on jostain tuttavaperheestä heti auttava käsi ojennettu.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten päädyit tuohon ratkaisuun ja miten sen olet kokenut.
A
tutustuin vanh.lest piireihin vaimoni lestadiolaisen sisaren ja hänen miehensä kautta, käytyäni suviseuroissa huomasin että ne piirit ovat minulle ja perheelleni parempia kuin vaapaakirkko.
Oletko sitä mieltä, että tämä huoramainen elämä on oikein ja raamatun mukaista ja että toiset raamatun mukaan opettavat seurakunnat hyväksyvät sen? Tzanttahan kertoi, että hänellä on ollut muutamia irtomiehiä. Kirjoitin sinulle jo vahingossa aikaisemmin Paavalin sanat "ette meissä ahtaalla ole, itse teissänne te ahtaalla olette". Se on itsessä vika jos tuntee ahtautta.
Tzanttahan tunnustaa, ettei ole enää lestadiolainen. Hän ei tunne myöskään mitään katumusta. Monet jotka ovat langenneet ja palanneet takaisin, ovat kertoneet, että aina on ollut oikea koti mielessä, eikä synnin teostakaan ole nauttinut. Yleensä on vain korkea kynnys palata. Mutta kun päättää palata, Isä tulee vastaa, niinkuin tuhlaajapoikaa. Isän suunanto on ennättäväinen armontunteminen, jonka monet käsittävät uudensyntymisen armoksi.Sen jälkeen palvelijat vievät tuhlaajapojan tai -tytön isänkotiin eli seurakuntaan,jossa hänet puetaan parhaisiin vaatteisiin, annetaan sormus sormeen ja kengät jalkaan. Sen jälkeen aletaan viettää juhlaa tapetun karitsan kanssa.
niin...en ymmärrä sitä että jos on lestadiolainen niin semmoisen ystävä ei voi olla.Olen itse todella monen lestan kaveri ja ne on tosi huippuja tyyppejä.ajatelkaa että monet luulee tietävänsä mitä ne ei saa tehdä. Monet sanoo että ne ei saa:
-pestä pyykkiä
-katsella videoita/televisiota
-kunnella musaa tms...
ne on oikeesti tosi väärässä. Se on totta että kenelläkään vanh.lestadiolaisilla ei ole televisiotá.Niiden lesta-vanhempien mielestä se ei ole tarpeeton "vehje"...monilla on videot mutta eriasia millaisia videoita he katsovat...etupäässä vain piirrettyjä tai luontovideoita...siis kaikki te jotka haukutte niitä ni katsokaa peiliin vaan...ajatelkaa että saattehan tekin uskoa mihin haluatte eikä teille kukaan sano mitään teidän uskonnosta...yleensä se on se uskonto mikä vanhemmillakin...eli ei uskonto ole tärkein vaan se että millainen henkilö on...-Emmi-
Sä kun tuolla painotit oikeen mulla olleen irtomiehiä niin sanonpa vaan, että heistä opin sen, että ei sovi mulle, ei tee mua ainaka ehjemmäks. Mutta en kyllä kadukaan, koska oppi meni hyvin kantapään kautta.
Siinä taas oot ihan oikeessa, että en tunnustaudu lestaks.
huoramainen?! siis heti hyvaksyn huoramaisen elaman jos en hyvaksy sita, etta naiset saavat kayttaa vain nilkkoihin asti ulottuvaa hametta! huh huh! elama ei ole niin mustavalkoista, juke hyva. ei tietenkaan huoramainen elama ole hyvaksyttavaa! ei huorinteko, kun huoramaisten vaatteitten kaytto, vai annoinko ymmataa etta se on ok?
ja se mista puhuin, oli ahdistamisen tunne. (siis onko se sitten sama kuin "ahtaus")? eli en koe itsessani mitaan ahdistusta, ei ole mitaan syyta, mutta jos olisin jossain jarjestossa missa niita saantoja olisi, mm. letit naisilla, vain pitkat hameet jne. niin outoa olisi jos en kokisi ahdistuneisuutta tuollaisten henkiloiden kanssa. pois mina tuollaisesta paikasta haluaisin. ja sehan ei tarkoita etta hyvaksyn huoraamisen, niinkuin sina heti epailit!
On tosi yleinen harhakäsitys, et lestoilla on hirvee sääntöviidakko, ja meidän elämä on yhtä ahdistusta kun niitä joutuu toteuttamaan. Kuitenkin aidosti uskova ihminen on vapaa. Hän on vapaa "synnin, kuolon alta", niinku laulussa sanotaan :) Voiko enää vapaampi olla?
Sitten taas teistä "vapaista" ihmisistä sanotaan, että "synnin orjat". Moni parannuksen armon saanut on kertonu, että entinen elämä oli ahdistusta ja pelkoa, mutta kun on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, saa olla todella vapaa...
Tämä riippuu niin siitä mistä päin asiaa katselee, rakkaat ihmiset. :)
Eikö irtomiehet ole huoramaista elämää? Kehoitit menemään muualle,missä hyväksytään. Lue myös Tzantan vastaus.
En ole hameista kirjoittanut mitään. Eikä esikoislestaadiolaisuudessakaan vaadita nilkkoihin asti hametta,ennemmin kielletään, eikä siellä ole mitään muuta "sääntökirjaa" kuin raamattu. Tzantta ei tunnu hyväksyvän, että häntä paavalilla neuvotaan.(taisin kysyä hyväksytkö sinä Paavalin neuvot) Vanhoillislestaadiolaisuudessa eli rauhanyhdistyksessäkin pidetään, että Paavali oli vain ihminen, eikä hänen neuvojaan tarvitse noudattaa. Paavali kirjoittaa mm. kohtuullisista vaatteista, miesten lyhyistä ja naisten pitkistä hiuksista sekä naisten päänpeittämisestä. Hän kirjoittaa myös maailmanmuodon mukaan asettamista ja itsensä koristelua vastaan.
Kyllä ahtaus ja ahdistus on samaa. Sanoisin, että tämä ahtaus johtuu siitä, kun Jumalan rakkaus ja maailman- eli perkeleen rakkaus ei mahdu samaan sydämeen. Kun vielä oma järki tulee neuvonantajaksi ja ottaa mukaansa katkeruuden, anteeksiantamuuden ym. niin jo on ahdasta ja ei löydy mitään hyvää muista kuin itsestään.Luther muuten sanoo järjestä, että se on peto, jolta on silmät puhkastava ja niskat taitettava.Hän sanoo myös pelkäävänsä omaa järkeään enempi kuin Turkin keisaria.
Lestadiolaiset vanhemmatkin ovat vain ihmisiä ja tekevät myös virheitä. Jotkut voivat olla liian kiivaita, mutta ei taidon jälkeen. Jotkut taas liian hempeitä. Ilman anteeksiantamusta emme tulisi toimeen. Tämä seurakunta onkin vain kaikkein huonoimpia ihmisiä varten, sellaisia jotka muualla eivät tule toimeen eikä autuaaksi.
"Eikö irtomiehet ole huoramaista elämää? Kehoitit menemään muualle,missä hyväksytään."
-irtomiehet/naiset on huoraamista, tottakai! mutta ymmarsit aivan vaarin! mita tarkoitin muualle menemisella, ei ole mitaan tekemista huoraamisen kanssa. tarkoitin silla seurakunnan vaihtamista! ja mielestani kylla toin tuon "muualle menemisen" varsin selkeasti esille. kirjoitinhan siina heti peraan, etta kun on muitakin seurakuntia joissa opetetaan raamatun mukaan, ei ainoastaan lestadiolaisuus. miten tuosta voi kasittaa, etta puhuisin huoraamisesta?!
se sitten on? Juke varmaan osaa selittää, TÄMÄNKIN.
Voi hyvä sb, ethän sinä puhunut huoraamisesta, mutta minä. Mielestäni kysymys oli tarpeeksi selvä , koska henkilö josta oli puhe vastasi siihen. Kehoitin sinua lukemaan hänen vastauksensa.
Sinulta kysyin, että mitä mieltä olet Paavalin opetuksista ja koska et ole vastannut kysyn vielä: Mitä hyödyttää raamatun mukainen opetus, jos voi elää miten itsestä tuntuu hyvältä? Näinhän kirjoitit.
Kysyin sb hyväksytäänkö muualla irtomiehet. Sinun kohdallasi se ei ole hengellistä huoruutta, vaikka menisit mihinkä, koska et varmasti ole koskaan käsittänyt elävää uskoa, mutta ei siitä mitään hyötyäkään olisi. Jos minä menisin muualle tai alkaisin pitämään joidenkin muiden olevan oikeassa, se olisi sitä. Olen kuunnellut kyllä monia eri joukkoja, mutta monet tuntuu enemmän Jumalan pilkalta kuin hänen palveluksiltaan.
Mistä niin hyviä silmälaseja saa, että voi toisesta ihmisestä sanoa, ettei tämä ole koskaan elävää uskoa käsittänytkään? Voihan uskon menettää, vaikka se olisi ollut eläväkin, ja tulla seitsemän kertaa pahemmaksi kuin oli ennen uskon saamistaan. Eikö näin lue Raamatussakin?
En muista onko Tzantta sanonut olevansa uskovainen vai ei-uskovainen, mutta jos joku ihminen sanoo uskovansa, ei silloin yhdelläkään ihmisellä ole oikeutta mitätöidä sitä uskoa. Jumala voi sanan kautta repiä alas kuolleen uskon, jos se on hänen tahtonsa. Mutta se sana ei ole sellainen, että "ei sinulla ole mitään uskoa", vaan se on mieluummin sanaa autuuden tiestä sellaisena kuin sen Jumala on sanassa ilmoittanut ja ehkä vielä omien kokemustensa selittämistä. Ja sellaisen sanan alla, jos se on Jumalan tahto, voi kuolleessa uskossa olevakin vähitellen tulla huomaamaan, että "kyllä minulta sittenkin taitaa jotain puuttua".
taas liioittelet.
"Sinulta kysyin, että mitä mieltä olet Paavalin opetuksista ja koska et ole vastannut kysyn vielä: Mitä hyödyttää raamatun mukainen opetus, jos voi elää miten itsestä tuntuu hyvältä? Näinhän kirjoitit. "
-enka kirjoittanut! miksi vaitat asioita jotka eivat ole totta? mika tuo paavalin opetus nyt oli, kun en voi muistaa joka viestia mita minulle taalla netisa kirjotetaan? tietaakseni myoskin kerroin sille alkuperaiselle, etta muutkin seurakunnat opettavat raamatun mukaan. miten tuosta TAAS saat sellaisen kasityksen etta hyvaksyisin jotain muuta kuin raamatun opetusta?
vaannetaan nyt rautalangasta:
halaun alkuperaisen henkilon loytavan itselleen hengellisen kodin, seurakunnan, jossa opetetaan jumalan sanaa! niita seurakuntia on enemman kuin lestadiolaisten seurat. niinhan sita kehoitetaan kaikille uskoontulleille. on tarkeaa, etta kay jumalan sanan kuulossa.
seurakunnat joissa mina kayn, eivat hyvaksy huoraamista, ei esiaviollista seksia jne... tyytyvainen?
Kyllä näillä Tiimarinkin laseilla näkee lukea ettei Tzantta ole kokenut mitään hyvää ja että hänellä on tausta. Se ei ole sama kuin oma henkilökohtainen elävä usko. Jokaisen täytyy tulla tuntemaan, että on synneillään ollut ristiinnaulitsemassa Vapahtajan. Kun saa syntinsä anteeksi, saa myös sellaisen ilon ettei sitä unohda. Tietysti vihollinen on kateellinen tällaiselle. Se yrittää maailman ja kuolleen uskon kautta langettaa. Yleensä langenneet löytävät kuitenkin jotain hyvää esikoisten seurakunnasta ja tuntevat kaipauksen.
On myös sellainenkin lahja kuin hengen erottamisen lahja. Uskon myös, että Pyhä Henkikin jotain ilmoittaa.
Alla on kopio mitä neuvoja lähinnä tarkoitin. Tässä en kuitenkaan kysynyt , koska muistin että olin jo kysynyt(sulut). Olisi ilmeisesti tarvittu sitä rautalankaa, että olisit tajunut tämän kysymykseksi tai ainakin että voisit vastata.
sb:lle
Kirjoittanut: Juke, 30.9.2002 klo 08.57
Eikö irtomiehet ole huoramaista elämää? Kehoitit menemään muualle,missä hyväksytään. Lue myös Tzantan vastaus.
En ole hameista kirjoittanut mitään. Eikä esikoislestaadiolaisuudessakaan vaadita nilkkoihin asti hametta,ennemmin kielletään, eikä siellä ole mitään muuta "sääntökirjaa" kuin raamattu. Tzantta ei tunnu hyväksyvän, että häntä paavalilla neuvotaan.(taisin kysyä hyväksytkö sinä Paavalin neuvot) Vanhoillislestaadiolaisuudessa eli rauhanyhdistyksessäkin pidetään, että Paavali oli vain ihminen, eikä hänen neuvojaan tarvitse noudattaa. Paavali kirjoittaa mm. kohtuullisista vaatteista, miesten lyhyistä ja naisten pitkistä hiuksista sekä naisten päänpeittämisestä. Hän kirjoittaa myös maailmanmuodon mukaan asettamista ja itsensä koristelua vastaan.
Se oli sellainen. Et vastannut myöskään siihen kuin kysyin, että mitä hyödyttää raamatun mukainen opetus, jos voi kuitenkin elää niin kuin tuntuu hyvältä. Tähän tyyliinhän kirjoitit aluksi.
"Et vastannut myöskään siihen kuin kysyin, että mitä hyödyttää raamatun mukainen opetus, jos voi kuitenkin elää niin kuin tuntuu hyvältä. Tähän tyyliinhän kirjoitit aluksi."
-haluat ymmartaa, etta vastaisin tuohon tyyliin, vaikka en vastannut. en ole missaan kohtaa maininnut, etta elakaa niinkuin haluatte.
"Eikö irtomiehet ole huoramaista elämää? Kehoitit menemään muualle,missä hyväksytään."
-siis huoraamisella ei edelleenkaan ollut mitaan tekemista sen kanssa etta olisin kehoitin hanta etsimaan itselleen toisen hengellisen kodin. miksi vaitat niin koko ajan vaikka se ei ole totta? enko ole jo tarpeeksi monta kertaa tehnyt selvaksi, etta huorintekeminen on VAARIN?!?! tajua, please! alaka siita enaa jauha, koska mielestani ja raamatun mukaan huorinteko on synti!
"zantta ei tunnu hyväksyvän, että häntä paavalilla neuvotaan.(taisin kysyä hyväksytkö sinä Paavalin neuvot)"
-kylla kysyit, mutta en muuistanut mita kohtaa erityisesti paavalin opetuksista, joten en voinut vastata. mutta kysymys oli luultavasti pukeutumisesta jne.? oma vastaukseni on se, etta kukin poukeutuu niin kuin hyvaksi nakee, olematta kuitenkaan liian huorahtava.
"Vanhoillislestaadiolaisuudessa eli rauhanyhdistyksessäkin pidetään, että Paavali oli vain ihminen, eikä hänen neuvojaan tarvitse noudattaa."
-eli eiko lestadiolaisten tarvitse noudattaa muitakaan raamatun paikkoja ja kehoituksia (vaikka sanoit etta raamattu on ainoa saantokirja) koska ihmiset ovat raamatun kirjoittaneet? eli mita teita hyodyttaa opettaa raamattua, koska ette niita ohjeita noudata, niinkuin itse sen ilmaisit? ("Paavali oli vain ihminen, eikä hänen neuvojaan tarvitse noudattaa.")
olen sita
Kirjoittanut: sb, 25.9.2002 klo 06.16
mielta, etta kun on uskossa, kokee siis vapauden, johon ei mitkaan yhteisot ja NIIDEN saannot vaikuta, tai saisi antaa vaikuttaa. se nakyy pukeutumisessa ja kaikessa mita teet. en talla kuitenkaan tarkoita sita, etta kulkee vesirajaan asti ulottuvalla minihameella tms.! :) siis jarki pitaa olla.
eli jos koet jotain ahdistusta lestaadiolaisen seurassa, kannattaa miettia haluatko viettaa heidan kanssaan loppuikasi, joka myoskin tarkoittaa, etta he olettavat sinun toimivan heidan opetusten ehdoilla, tekematta mika sinusta tuntuu hyvalta ja oikealta. niita on muitakin seurakuntia jotka opettavat raamatun mukaan, ei ainoastaan lestadiolaiset.
Näin olet kirjoittanut. Kyllä siitä saa sellaisen käsityksen,että lestadiolaisten joukossa ei saa tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä,mutta muualla saa, vaikka opettavat raamatun mukaan, niinkuin lestadiolaiset. Tätä kysyin mitä se hyödyttää. En ymmärrä miksi jauhat huoraamista, vaikka se on jo käsitelty loppuun? Tosin se oli samassa lainauksessa kuin Paavalin neuvotkin.
Vastasit kuitenkin kysymykseeni, että ei tarvitse noudattaa raamatun neuvoja, vaan voi pukeutua miten hyväksi näkee(ehto;ei huorahtava). Oletko koskaan kuullut, että koreuden alla piilee huoruus? Et näköjään lue kirjoituksiani, kun lainasin muutakin, jota olin jo aikaisemmin kirjoittanut. Eli olet varmasti myös sitäkin mieltä, että jokainen saa koristella itseään, pitää sellaisia hiuksia ja olla Jumalan Sanan kuulossa sellaisena kuin hyväksi näkee. Eli uudestisyntymisen ei tarvitse vaikuttaa mitään.
Kirjoitin vahoillisista en esikoislestadiolaisista, jossa on raamatun mukainen opetus, mutta ketään ei pakoteta mihinkään. Sieltä ei myöskään potkita ketään pois, eli joukkon voi mahtua kaikenlaisia.Annetaan sanan vaikuttaa.
eiko asia nyt mene perille vai mika on?
"mielta, etta kun on uskossa, kokee siis vapauden, johon ei mitkaan yhteisot ja NIIDEN saannot vaikuta, tai saisi antaa vaikuttaa."
-esimerkkina vaikka se, etta ei saa pitaa tauluja seinilla jne. eikos esikoisilla ole sellainen saanto? eli kun on noita itse keksittyja saantoja, joilla ei ole raamatun kanssa mitaan tekemista, alkaa ahdistaa koska se sitoo ihmista, eiko?
"eli jos koet jotain ahdistusta lestaadiolaisen seurassa, kannattaa miettia haluatko viettaa heidan kanssaan loppuikasi"
-niin, edella oli jo esimerkki, mutta niitahan on enemmankin, eli lainalaisuutta johon taas jeesus ei ole meita pelastanut.
"niita on muitakin seurakuntia jotka opettavat raamatun mukaan, ei ainoastaan lestadiolaiset."
-aivan. eli miksi luulet taman paikan tarkoittava, etta menemalla eri seurakuntaan tarkoittaa samaa kuin syntielamassa elaminen koska muut seurakunnat ne muka hyvaksyisivat?
"Kyllä siitä saa sellaisen käsityksen,että lestadiolaisten joukossa ei saa tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä,mutta muualla saa, vaikka opettavat raamatun mukaan, niinkuin lestadiolaiset."
-esim. voi olla kivaa katsoa TV:ta, vaikka jonkun elokuvan, mutta lestadiolaisethan eivat hyvalla katso TV"ta?
"Eli olet varmasti myös sitäkin mieltä, että jokainen saa koristella itseään, pitää sellaisia hiuksia ja olla Jumalan Sanan kuulossa sellaisena kuin hyväksi näkee. Eli uudestisyntymisen ei tarvitse vaikuttaa mitään."
-kylla itseaan saa koritella, raamattuhan sanoo, etta naiset koristelkoot itseaan hillitysti. eli mita tekemista silla on uudestityntymisen kanssa? kylla uudesrtisyntyminen nakyy ja vaikuttaa ihmisessa.
"Kirjoitin vahoillisista en esikoislestadiolaisista, jossa on raamatun mukainen opetus, mutta ketään ei pakoteta mihinkään. Sieltä ei myöskään potkita ketään pois, eli joukkon voi mahtua kaikenlaisia. "
-okei. hyva niin.
kysymykseeni:
"eiko lestadiolaisten tarvitse noudattaa muitakaan raamatun paikkoja ja kehoituksia (vaikka sanoit etta raamattu on ainoa saantokirja) koska ihmiset ovat raamatun kirjoittaneet? eli mita teita hyodyttaa opettaa raamattua, koska ette niita ohjeita noudata, niinkuin itse sen ilmaisit? ("Paavali oli vain ihminen, eikä hänen neuvojaan tarvitse noudattaa.")
myöhemmin tarkemmin. Kysyn nyt vain, että ymmärrätkö suomea paremmin kuin koneesi ä-pisteitä. Lainasit edelliseen juttuusi vastaukseni, vai unohditko sen jo muutamassa tunnissa? Eli esikoislestadiolaisten sääntökirja on koko Pyhä Raamattu eli Biblia käännös vuodelta 1776. Ei myöhemmin järjen kanssa käännetty. Pidämme, että raamatun ovat kirjoittaneet pyhät Jumalan ihmiset, vaikutettuna Pyhältä hengeltä. Ainoastaan Pyhän Hengen kautta sitä voidaan myös selittää. Niinkuin alkuseurakunnassa, niin vieläkin elävässä, Pyhän Hengen saaneessa seurakunnassa Jumala antaa neuvoja Pyhän Hengen kautta. Ei ne ole mitään ihmisten sääntöjä, vaikka ihmisten kautta tuleekin, niinkuin raamattukin on tullut.
Vaikka vanhoilliset ovat ainakin käyttäneet samaa käännöstä, itseasiassa käyttämäni raamattu on heidän painattamansa, pitävät silti Paavalin neuvoja ihmisen neuvoina, niinkuin ilmeisesti sinäkin. He pitävät myös, että Laestadiuskin oli vain ihminen, eivätkä lue hänen saarnojaan. (Meillä luetaan yleensä joka seuroissa.)Ihmettelen miksi he kuitenkin kuuntelevat useampaa ihmistä jokaisissa seuroissa.
vastauksesta. siunausta.
kylla itseaan saa koritella, raamattuhan sanoo, etta naiset koristelkoot itseaan hillitysti. eli mita tekemista silla on uudestityntymisen kanssa? kylla uudesrtisyntyminen nakyy ja vaikuttaa ihmisessa.
Minun raamatustani ei kyllä löydy tällaista paikkaa, mutta en ihmettelisi jos sinun raamatun väännöksessäsi olisi, mutta missä? Uudestisyntymisessä ihminen saa myös uuden mielen, Kristuksen mielen. Se ei laita ihmistä koristelemaan itseään eikä huoneitaan, eikä tuhlaamaan niihin varojaan. Mieluummin hän uhraa varojaan tarvitseville eli puutteessa oleville. Minäkin olen saanut kokea tätä kristittyjen rakkautta kun olen ollut työttömänä ja vaimo on sairastanut. Olisiko oikein nyt pistää rahoja turhuuteen? Mitä uudestisyntyminen on muka sinussa vaikuttanut? Olet ehkä tehnyt vähän omaa parannusta, luopunut huorahtavista vaatteista, mutta sydän on kuitenkin maallisessa. Jos Kristus tulisi vielä sydämeesi siellä olisi ahdasta, mutta hän ja maailmanrakkaus ei asu samassa sydämessä.
-esimerkkina vaikka se, etta ei saa pitaa tauluja seinilla jne
esim. voi olla kivaa katsoa TV:ta, vaikka jonkun elokuvan, mutta lestadiolaisethan eivat hyvalla katso TV"ta?
Luuletko, että jos Jeesus asuisi sinussa, että hänestä olisi myös kiva katsella elokuvaa? Minulla ei olisi aikaakaan katsella TV:tä ja pitää tauluja seinillä. Nytkin tulee liian vähän luettua Jumalan Sanaa, joka on sielun ruokaa. TV:stä tulee vain lihan huvitusta ja silmänruokaa. Jälkimmäistä ovat myös kaikki koristelut. Raamattunikin sanoo: ”Lihan himo, silmän pyyntö ja elämän koreus, ei ne ole Isästä vaan maailmasta”.
alkaa ahdistaa koska se sitoo ihmista, eiko?
Ei minua ainakaan ahdista. Olen vapaa ei tarvitse olla maailman orja ja hankkia kaikkia mitä toisillakin on ja elää heidän laillaan. Tähän vapauteen ei kuitenkaan ketään pakoteta. Olen päässyt läheltä seuraamaan perheitä, jotka ovat olleet uskoa tunnustamassa ja hankkineet television. Seuroissa käynnit ovat harventuneet ja viimeinen loppuneet kokonaan. Elämä on alkanut mennä muutenkin risaiseksi ja viimeinen on tullut avioero. Eräät naapurimme yrittivät vielä muuttaa elämäänsä. Vaimoni tarjoutui auttamaan TV:n ulos kannossa. He eivät kuitenkaan ottaneet apua vastaa. Heillekin kävi edellä kerrotulla tavalla.
nyt vastailemaan kun lahden reissuun. myohemmin sitten.
"kylla itseaan saa koritella, raamattuhan sanoo, etta naiset koristelkoot itseaan hillitysti. eli mita tekemista silla on uudestityntymisen kanssa? kylla uudesrtisyntyminen nakyy ja vaikuttaa ihmisessa.
Minun raamatustani ei kyllä löydy tällaista paikkaa, mutta en ihmettelisi jos sinun raamatun väännöksessäsi olisi, mutta missä?"
-kysyitko uudestisyntymisen vaikuttamisesta ihmisessa vaiko tuosta naisten koristelusta? molemmat meinaan loytyvat raamatusta, vaikka vaitatkin etta olisin sen itse vaannellyt.
"Uudestisyntymisessä ihminen saa myös uuden mielen, Kristuksen mielen. Se ei laita ihmistä koristelemaan itseään eikä huoneitaan, eikä tuhlaamaan niihin varojaan"
-itsensa "koristelemisessa" ei ole mitaan vaaraa eika oman kotinsa siistimisessa ja koristelemisessa. kylla mina ainakin viihdyn paremmin kodissa joka nayttaa asutulta eika autiotalolta. ja jos naita asioita tekee, ei se tarkoita etta se on rahan tuhlausta. ja eikos kukin tee rahoillaan mita haluaa? ja eihan se sinulle kuulu vaikka shoppailisin joka viikonloppu?
"Mitä uudestisyntyminen on muka sinussa vaikuttanut? Olet ehkä tehnyt vähän omaa parannusta, luopunut huorahtavista vaatteista, mutta sydän on kuitenkin maallisessa. Jos Kristus tulisi vielä sydämeesi siellä olisi ahdasta, mutta hän ja maailmanrakkaus ei asu samassa sydämessä."
-"muka"? eli vaitat, etta olen valehdellut kun sanon etta olen uudestisyntynyt, eiko? olet todella torkea! eiko hyva kaytos kuulu uskovaisille? sita sinun siis pitaisi harjoitella.
en ole koskaan kayttanyt huorahtavia vaatteita. miksi vaitat, etta sydameni olisi maallisesa? mita sina minun asioita tiedat? et yhtaan mitaan! tekstistasi pursuaa selvasti vaite, etta en ole uskossa. tajuatko, etta se on todella loukkaavaa? uskon kylla sen, kun kerran olet lestadiolainen, niin sinun mielestasihan ei kukaan ei-lestadiolainen voi olla uskossa, vain lestadiolaiset voivat olla uskossa. saalittavaa, mutta se ei ole minun ongelmani.
"Luuletko, että jos Jeesus asuisi sinussa, että hänestä olisi myös kiva katsella elokuvaa? Minulla ei olisi aikaakaan katsella TV:tä ja pitää tauluja seinillä."
-en usko etta jeesusta hairitsisi katsella jotain hyvaa elokuvaa. ei se ainakaan minua hairitse. miten sinulla "ei ole aikaa" pitaa tauluja seinilla? siis etko tieda, etta kerran kun ne taulut on laitettu seinille, ei niita tarvitse "pidella"? ne pysyy siella ihan ilman pitamattakin. (p.s. en vaita, etteiko TV:sta tulisi huonoja ohjelmia, kylla tulee. mutta sitahan voi itse valita mita seuraa. samahan patee internetin kanssa. kylla netistakin loytaa todellista roskaa, mutta ei sita tarvitse katsella. TV:ta ja nettia voi kayttaa hyvaa tarkoitukseen).
-esimerkkina vaikka se, etta ei saa pitaa tauluja seinilla jne
Lainasin tämän tekstisi jo edelliseen juttuuni. Luulitko minua todella niin tyhmäksi, että luulen, että tauluja tarvitsee pidellä seinillä, vaikka itse niin kirjoitit. Huumorin tajukin sinulta näyttää puuttuvan. Vanha vitsi kouluajoilta kuului ” Pidetäänkö teillä mattoja lattialla”, jos sanoi kyllä, vastaus oli, ”Meillä ne pysyy pitämättäkin”. Toinen vastaava kuului ”Käykö teillä yöllä kukaan” jos vastasi ei, niin kysyjä kysyi ”eikö kellokaan” jos vastasi kello. Siihen vastattiin ”Käske sen meilläkin käymään”.
En missään vaiheessa ole väittänyt, että sinä vääntelisit raamattua. Olen kirjoittanut myös minun raamatustani, enhän minäkään ole sitä kirjoittanut. Kyllä pitäisi ymmärtää, että kysymys on raamatuista, joita me käytämme. Olen jo kirjoittanut sinulle mitä käännöstä minä käytän ja tuonut julki sen, että sen jälkeen raamattuja on käännelty järjellä, eli ne ovat väännöksiä. Jos et ymmärtänyt, niin kysyn uudelleen; missä kohtaa sinun raamatussasi kehotetaan naisia koristelemaan itseään?
? olet todella torkea! eiko hyva kaytos kuulu uskovaisille? sita sinun siis pitaisi harjoitella.
en ole koskaan kayttanyt huorahtavia vaatteita. miksi vaitat, etta sydameni olisi maallisesa? mita sina minun asioita tiedat? et yhtaan mitaan! tekstistasi pursuaa selvasti vaite, etta en ole uskossa. tajuatko, etta se on todella loukkaavaa? uskon kylla sen, kun kerran olet lestadiolainen, niin sinun mielestasihan ei kukaan ei-lestadiolainen voi olla uskossa, vain lestadiolaiset voivat olla uskossa. saalittavaa, mutta se ei ole minun ongelmani.
? ja eihan se sinulle kuulu vaikka shoppailisin joka viikonloppu?
Mitä uudestisyntyminen on muka sinussa vaikuttanut? Olet ehkä tehnyt vähän omaa parannusta, luopunut huorahtavista vaatteista, mutta sydän on kuitenkin maallisessa. Jos Kristus tulisi vielä sydämeesi siellä olisi ahdasta, mutta hän ja maailmanrakkaus ei asu samassa sydämessä.
Edellä on tekstiäsi, mitä jäljessä oleva tekstini sai aikaan. Käsket minun harjoitella hyvää käytöstä ja itse kuitenkin haukut minut ja hengellisen kotini. Selvästi sinun vanha-aatamisi nousi kun hänen rauhaansa häirittiin.
Koska en tunne sinua, niin ei sinun tekemisesi kuulu eikä näykään minulle. Tiedän ainoastaan sinusta sen mitä olet kirjoittanut. Olet kirjoittanut, että saa pukeutua kuinka vaan, kun ei vaan huorahtavasti. Väitteesi, että en tiedä asioistasi yhtään mitään, ei pidä paikkaansa. Olethan kertonut mm. että tykkäät katsella elokuvia jne. sekin on maailman rakkautta. ”Missä on teidän tavaranne, siellä on teidän sydämenne.”
Kirjoitin myös
TV:stä tulee vain lihan huvitusta ja silmänruokaa. Jälkimmäistä ovat myös kaikki koristelut. Raamattunikin sanoo: ”Lihan himo, silmän pyyntö ja elämän koreus, ei ne ole isästä vaan maailmasta”.
Jatkan vielä raamatusta ”joka maailmaa rakastaa, ei hänessä ole isän rakkautta.” Meinaatko, että elokuvat ovat Jumalasta? Kyllä ne on maailmasta. Satuin kerran kuulemaan, kun eräs radiotoimittaja mainitsi nurkkajumalasta, tarkoittaen TV:tä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että TV on epäjumala ja epäjumalanpalvelus on synti.
En minä, eikä kukaan lestadiolainen tiettävästi ole sanonut, ettei muualla olisi uskoa. Varmasti on paljonkin, mutta ikävä kyllä kuolluttauskoa, josta puuttuu eläväksi tekevä henki. Jeesus sanoo mm. vuorisaarnassa tähän tyyliin ”pyrkikää ahtaasta portista sisään. Monet pyrkivät, mutta harvat pääsevät.” ja ”monet sanovat minulle sinä päivänä Herra, emmekö me sinun kaduillasi opettaneet ja monia voimallisia töitä tehneet, mutta heille vastataan: menkää pois te väärintekijät”
On ihan oma asiasi miten otat kirjoitukseni, mutta olen kaikella rakkaudella kirjoittanut sen mitä Jumala on kirkastanut. En ole sinua kieltänyt shoppailemasta, vaikka tekisit sitä joka päivä, mutta siitä mistä olen kirjoittanut et voi viimeisellä tuomiolla sanoa, ettet ole tiennyt näistä ollenkaan. En tiedä myöskään sitä mihin seurakuntaan kuulut, mutta kirkossakin ollaan niin hyväkäytöksisiä, että annetaan ihmisten nukkua kuolleessauskossa, omassavanhurskaudessa ja synneissään ihan rauhassa. Jeesus on käskenyt saarnata parannusta, mutta taitaa olla harva seurakunta jossa tätä käskyä toteutetaan. Armoa ja musiikkia vain tarjoillaan ja näillä nukutetaan kuolleenuskon uneen.
ei unohda sinua, hyvä ihminen, koskaan. Vaikka ihmiset sinut unohtavatkin, niin Jeesuksen syli on aina avoinna "eksyneelle lampaalle", amen. Jeesus ei katso ihmiseen, millainen olet ja mihin seurakuntaan kuulut. Sillä kaikki Jeesukseen uskovat ovat Jumalan seurakuntaa. "Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan."Hän osoittaa varmasti sinullekin paikkasi ja tiesi, jota sinun tulee kulkea. Luota siihen!
Tutki Raamatun sanaa, mikäli olet etsikkoajassa. Muista siis "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, KUOLI MEIDÄN EDESTÄMME."(Room.5:8)Amen. Onnea ja siunausta valitsemallasi tiellä...
Oli miten oli, mutta olet huomannut, että sinulla on omien aivojen käyttöoikeus ja olet käyttänyt niitä. Kun ihminen pystyy nousemaan jonkin ismin yläpuolelle ja katsomaan muiden ismejä hyvine ja huonoine puolineen, niinkuin sinä on oivaltanut paljon elämän tarkoituksesta. Ahdistus on kehityksen merkki, eikä sitä saa tai pidä pelätä. Väitän, että tulet elämään elämäsi keskimääräistä onnellisempana ja välität vielä muillekin elämän taitoja, sekä ajatuksia. Kunpa mahdollisimman moni lukisi kirjoituksesi ja kunpa joku opettaja vielä printtaisi ajatuksesi ja esittelisi kirjoituksesi ihmisille, jotka opiskelevat terapeuttisiin ammatteihin, Millä tahansa uskonnolla tai politiikalla ihmisen sielun pimittäminen on suurin rikos ihmistä vastaan.
Summasummarum. Hyvää loppuelämää, pidä tämä raide !!
.. mun mielestä Tzantta teki rohkean jutun aloittaessaan tän keskustelun ja kommentoidessaan muitten - joskus tosi ilkeitäkin - viestejä..
Asia on tosi kipeä lestadiolaisperheissä ja etenkin l-perheiden nuorille.. tiedän sivusta seuranneena ja osittain itsekin samasta juuresta tiukassa uskonnollisuudessa kasvaneena, miten vaikeaa lapselle ja nuorelle kasvu sairaassa uskonnollisuudessa on..
Isot perheet voivat olla hieno ihanne, mutta sitä taakkaa, jonka vanhemmat sisarukset joutuvat ottamaan ja kestämään, ei ole lapselle tarkoitettu. Samoin se henkinen kiusaaminen, jota lest. perheiden lapset joutuvat kodissaan ja ympäristössään, koulussaankin kokemaan, on monelle kohtalokasta. Ja kaikki aikuisten ymmärtämättömyyden tähden.
Tiedän myös, että tämä sairaalloinen uskonnollisuus usein kulkee käsikädessä vinoutuneen seksuaalisuuden kanssa. Seksuaalisuus koetaan vaarallisena, kiellettynä, likaisena ja sen vartiointia ylikorostetaan - ei ihme, että lapsi alkaa ymmärtää seksin olevan jotain ydinlaskeuman tapaista.
Samoin en ymmärrä lestadiolaisen liikkeen suhtautumista muuhun kristillisyyteen tai kirkon toimintaan. Muut kristityt ja kirkko nähdään Perkelettä pahempana vastustajana. Olen aivan suoraan mm. kuullut lestadiolaiselta saarnamieheltä sanat: "Helvetin peräseinä on pappeja täynnä!". Samoin rippikoulussa nuorten hengelliset laulut, leirihäät, kitaransoitto olivat hekumallisia syntejä, joiden tarkoitus oli johdattaa nuoret seksuaalisuuden synteihin...
Ihailen sitä, että Tzantta olet uskaltanut käydä purkamaan tarinaasi ja elämänkulkuasi. Kipeätkin asiat kohtaamalla voi päästä niistä yli. Ja jos joskus jaksat luottaa siihen, että Isä Jumala on viimeisillekin loppuun asti armollinen, ei käännä yhdellekään selkää, rakastaa koko maailmaa. Me ihmiset olemme vain tehneet Isä Jumalasta toisillemme Perkeleen ja itsestämme toisillemme Saatanan.. se ei ole Jumalan vika, vaan meidän, jotka kuvittelemme olevamme jumalia..
koeta kestää!
Oli mukava lukea teidän Mies vastaa ja Määh jutut. Tsemppaillaan eteenpäin!
..tuosta omaa taustaani. Esim. suhtautuminen toisiin kristittyihin, en ole koskaan kokenut mitään moitittavaa.
Vai on joku sanonut että helvetin peräseinä on pappeja täynnä. Olisko? En ole vastaavaakaan koskaan kuullut. Ylipäätään lähes kaikki jutut mitä meistä (v)lestadiolaisista liikkuu tuntuu ihan oudoilta. Taitaa olla juttuja vaan.
mistä lestadiolaisuuden suuntauksesta nyt puhut? On kyllä niin pimeetä tekstiä, että en osaa kuvitella tohon mitään uskontoo.
Yksi luterilaisen kirkkomme johtohahmoista on sanonu, että vanhoillislestadiolaisuus on kirkkomme kruunu.
Täällä saa sellasen kuvan, että me ollaan ainakin hulluja, seksuaalisesti kieroutuneita, lasten rääkkääjiä, koulukiusaajia, itserakkaita, täysin käsittämättömiä (avaruudesta tulleita?) örvelöitä, joita ei voi ymmärtää. Siis miettikää nyt ihmiset vähän mitä kirjotatte!!!
Mulla on monia tosi ihania ystäviä, jotka ei oo lestoja. Silti ne on mulle rakkaita. Niitten kanssa ei oo ikinä ollu mitään ongelmaa mun uskonnosta. Me on juteltu asiasta, ja todettu, että ollaan erimieltä monestakin jutusta, mut so what. Toisen ihmisen voi silti hyväksyä, ja KUNNIOITTAA hänen näkemyksiään ja ratkaisujaan. En minäkään mee moralisoimaan niiden kännäystä tms. Suvaitsevaisuutta kehiin!!
Tzantan tausta onkin esikoislestadiolainen. Siinä suunnassa kiinnitetään huomiota pukeutumiseen ja muuhun ulkoasuun, itsensä koristamiseen jne selvästi enemmän kuin muissa haaratumissa. Samoin kielenkäyttö on saarnoissa ronskimpaa. Asenne kulttuuriin on kielteisempi. Esimerkiksi urut/piano virsien/laulujen säestykseen rukoushuoneilla on mahdoton ajatus esikoisuudessa.
Aina kun joku kritisoi vl.yhteisöä ollaan kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan,ollaan autuaan tietämättömiä. Eikö teillä todellakaan ole itsekritiikkiä lainkaan.Vakio vastaukset,en ole huomanut,ei ainakaan meillä,en ole huomannut etc...Missähän pimennossa te olette jos noin itsenne korotatte.Ei ole ihme jos välillä joku purkee kiukkuaan teihin.
En itse (onneksi) ole lestadiolainen, mutta olen liikkunut heidän piireissää ja minulla on muutama hyvä lestadiolainen ystävä.
Voisin kokemusteni perusteella suoraan sanoa, että se mitä sanoit suhtautumisesta muihin kristittyihin(eli että et ole huomannut mitään moitittavaa) on täyttä paskaa.
Siitä lähtien kun minä kävin ensimmäisiä kertoja lest. ystävien luona, minua halveksittiin ihan avoimesti. Ulkonäöltä ole ihan lestadiolaisiin verratavissa (väritön ja luonnollinen)ja elämäntapanikin ovat paremman kuin useilla uskovaisilla, mutta perheiden vanhemmat olivatkin sitä mieltä, että vain se ratkaisee(ja antaa heille oikeuden halveksuntaan) etten ole uskovainen. Mielestäni minä taas olen "uskovainen", mutta se ei liity mitenkään lestadiolaisuuteen, minä "vain" uskon Jumalaan, mutta en näe tarpeelliseksi esim. olla katsomatta tv:tä sen takia. Minuun siis suhtauduttiin tosi paskamaisesti. Vanhemmat eivät vaivautuneet edes puhumaan kanssani tai tutustumaan minuun kun en ole vanhoillislestadiolainen, vaan tuomitsivat minut heti pahaksi ihmiseksi.
Säilyimme onneksi ystävävieni kanssa ystävinä kaikesta painostuksesta huolimatta, mutta en nykyisin mielelläni mene heidän koteihinsa tuijotettavaksi. Se siitä lähimmäisenrakkaudesta sitten...
Mulla on vaan erona sinuun että seurustelen lestadiolaisen kanssa. En ole koskaan tuntenut itseäni tervetulleeksi heille. Enkä ole oikeestaan missään puheväleissä vanhempien kanssa. Poikaystäväni on sanonut ettei heillä ole mitään sanottavaa minulle. Ihmettelen tätä. Mistä lestadiolaiset keskustelevat keskenään? Uskonnosta koko ajan?? Kertoo jotain kyllä heidän ajatusmaailmasta kun ei ole "uskottomille" mitään sanottavaa.
Mahtoivatkohan olla ihan oikeita lestadiolaiskristittyjä nämä "Halveksunnan kohteen" kaverit tai ystävät. Ainakaan esikoislestadiolaisia kristittyjä. Sillä kovin on epäkristillistä heidän käytäksensä ja asenteensa.
"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä on kaikki laki ja profeetat", taitaa olla peräti Jeesuksen itsensä puhetta.
Rovasti Laestadius sanoo, että perkele pukeutuu usein valkeuden enkeliksi. Olipa kysymyksessä sitten vaikkapa omavanhurskaus ja siihen liittyen itsensä (omien hyvien tekojensa vuoksi) muita parempana pitäminen ja muiden halveksunta.
Oman vanhurskauden varassa ei kukaan pääse taivaaseen.
Se että joku ei ole ns. uskossa ei oikeuta ketään mielestään uskossa olijaa ainakaan Raamatun mukaan lähimmäisen halveksuntaan. Päinvastoin sellainen mieli muita kohtaan on syntiä ja parannuksen teon paikka siihen hairahtuneelle.
niin...hanna-nimimerkillä kirjoittava puhui siitä että seurustelee lestadiolaisen kanssa. Ensinnäkin jos on lestadiolainen niin seurustelee vain lestadiolaisen kanssa...ja syyt että elemän arvot on niin erinlaiset "uskovaisilla" kuin "epäuskosilla". Jos sinä kerta rakastat/pidät
poikakaveristasi niin poika varmaan toivoo jos se on oikeasti uskovainen että sinäkin tulisit samaan uskoon. Jos olisit "lesta" ymmärtäisit miksi pojan vanhemmat eivät halua olla puheväleissä kanssasi koska tapasi on huomattavasti erillaiset.(esim: juominen yms.) mutta uskoisin myös että he ottaisi sinut avosylin vastaan ja olisit luultavasti sen jälkeen kuin kotonasi kylässä ja puhuisit kaikkea maan ja taivaan väliltä...hyvää jatkoa!!!
Loistavia kommentteja kaikki tyynni! Itsekin olen moiseen "arviointiin" joutunut koko pienen ikäni, kun irrottaudun e-lestadiolaisesta elämäntavasta jo teininä. Ja koska minulle on loistavat suhteet vanhempiini ja olen avoimesti mennyt sunnuntai-iltaisin seurojen jälkeen "piruuttani" näyttämään naamaani keskelle lestadiolaisuhurmosta, on tullut tämä kevyt päästä varpaisiin -katse enemmän kuin tutuksi! Alussa oli äärimmäisen vaikeaa olla silmätikkuna ja "poikkeavana" omassa lapsuudenkodissa, tuntui ihan kuin minä olisin ollut se, joka olin vieras; eivät siis vieraat itse, he kyllä sinne kuuluivat.
Auta armias, kun paukkasin sisään blondattuna, lyhyttukkaisena, meikattuna, korvikset korvissa ja tiukat housut päällä... Oli siinä mammoilla aluksi ihmettelemistä, että tällainen tästä pikkutytöstä on tullut... Noh, sellainenhan siitä sitten tuli, enkä jaksanut välittää noista kaikenkertovista katseista, vaan edelleen näyttäydyin suorastaan pakonomaisesti näiden itseään "avarakatseisiksi" kutsuvien ihmettelevien naamojen edessä. Siinä vaiheessa tosin poistuin, kun alettiin puhua päivän saarnasta ja veisaamaan virsiä, mutta siihen asti yritin pitää aina keskustelun tason arkisissa asioissa ja osoittaa että olen se ihminen minäkin; vieläpä ihan mukava sellainen!
Nykyään kaikki vanhempieni ystävät ja sukulaiset ovat sopeutuneet tilanteeseen, kun katsovat varmaankin että olen jo sen verran paatunut, ettei juurikaan toivoa enää ole. Minä olen asiaan tyytyväinen, koska ainakin esikoislestadiolaisista olen huomannut, että tiukka uskonto on aiheuttanut sen, että monet ovat joutuneet miettimään elämän peruskysymyksiä ja yleensä e-lestat ovatkin loistavaa keskusteluseuraa (silloin kuin eivät selitä kaikkea Lars Levin sanoin tai eivät lyö Raamatulla päähän).
Tsemppiä kaikille, jotka joutuvat tähän arviointirumbaan: osoittakaa heille olevanne aivan loistavia yksilöitä vikoinenne päivineen! Ennen pitkää hekin sen huomaavat!
Kerroit tuossa siis kokemuksiasi esikoislestadiolaisten lapsena? Oon ite vanhoillislesta, enkä hirveesti tiedä esikoisten tavoista.. Mut voisin kuvitella, miltä vanhemmistas on tuntunu sen jälkeen, kun oot luopunu uskostas. Aattele, että se on heidän elämänsä tärkein asia, ja varmasti ne ois toivonu että sinäkin heidän rakkaana lapsena oisit sen säilyttäny. Luultavasti sun valinta on siis ollu vaikea tilanne. Tietenkään se ei oo oikein, että sua katotaan kieroon, mutta helposti niin kai tapahtuu. Kaikkihan me ollaan vain ihmisiä.
Musta tuntuu kummalta, että teiän perheessä on alettu puhumaan päivän saarnasta ja veisattu virsiä vaikka oot ollu paikalla. Mulla on itellä ei-lestoja sukulaisia, ja ymmärrän kyllä sen, että olo voi tuntua tukalalta, jos aletaan kehitteleen keskustelua uskosta. Jos paikalla on ei-uskovia, musta on fiksua et hengelliset keskustelut jättää sillon syrjemmälle. Tarkotan tällä sitä, et miettii vähä toisenkin tunteita ja näkemyksiä. Eipä oo kukaan mun sukulaisistakaan tullu meille keskustelemaan vaan viime perjantain seikkailuista ja k-18 leffojen sisällöstä!
Hienoo, että oot pitäny pään pystyssä ja osaat olla välittämättä toisten katseista! Sun arvosi ihmisenä ei oo mihinkään hävinny!
Kaunista syksyä :)
On oikeesti hirmu ihme homma, että meitä (vl) haukutaan ja kyylätään sanomisia ja tekemisiä. Me olemme vain ihmisiä! Mä en jaksa käsittää miksi ihmiset yleistävät niin kamalasti!? Enhä mäkään yhen ei-lestan persoonallisuuen takia aattele, että kaikki ei-lestat on sellasia ja tälläsiä.
Piipoo puhui asiaa..
"Ensinnäkin jos on lestadiolainen niin seurustelee vain lestadiolaisen kanssa..."
sen tiedät ja määräät?
"ja syyt että elemän arvot on niin erinlaiset "uskovaisilla" kuin "epäuskosilla"."
Lestadiolaisetko ovat ainoita uskovaisia?
Jälleen tulee sitä lestadiolaisten RANKKAA HARHAA.
Believer, olet oikeassa. Ei lestadiolaiset ole ainoita uskovaisia tässä maailmassa. On paljon eri uskontoja ja uskovaisia. Uskovaisen käsitys on monilla ihmisillä eri. Meidän tehtävä ei ole arvostella kuka on tosi uskovainen ja kuka ei.
Mutta se on totta, että lestadiolaisen ja ei-lestadiolaisen jokapäiväinen eläminen on niin erilaista, että siinä joutuu uskominen ahtaalle. Usko on tärkeä yhdistävä tekijä, sen perustuksen päälle on hyvä rakentaa, jos kummallakin on samalainen elämänkatsomus.
Kukaan ei määrää, eikä käske mitään, mutta sydämestään asti lestadiolainen ei ala seurustelemaan ei-lest kanssa, JOS hän haluaa säilyttää uskonsa. Elämisessä on suuria eroja ja ne erot laittaa valitsemaan uskon tai suhteen. On toki lestadiolaisia ihmisiä joista toinen ei ole ns. uskovainen ja monesti heidän elämä on hirmu vaikeeta.
Mutta minusta ei ole hyväksyttävää eikä oikeutettua, että jos lestadiolaisen perheen lapsi alkaa seurustelemaan epäuskoisen kanssa, niin vaikka vanhemmilla on suuri murhe lapsensa uskomisen tähden, niin ei ole viksua käyttäytyä sopimattomasti epäuskoiseen ja olla hänelle loukkaava tai ei huomioida häntä ihmisenä lainkaan.
Me itsekukin voisimme miettiä joka asiassa mikä on hyvää käytöstä. Ärsyttävät, katkerat ja huonot asiat voidaan selittää ja käydä läpi hyvällä käytökselläkin. Eikä huomiotta jättämisellä tai hyökkäämällä päälle.
Ei saisi koskaan alistua noiden halveksuvien katseiden alle. Jos on hiven itseluottamusta, voi uskovaisten keskelle mennä omana itsenään.
Minäkin olen ikäisteni uskovaisten keskuudessa ihan pidetty henkilö, ja monet, jotka ennen katsoivat nenänvarttaan pitkin ovat minuun tutustuttuaan pyydelleet anteeksi typerää käytöstään. Olen osoittanut, että olen hyvä tyyppi siitäkin huolimatta, että lakkaan kynsiäni ja katson telkkua.
Ennen pyörin v-lestadiolaisten porukoissa aika tiiviistikin, mutta nyt kun elämäntilanne ei enää salli yhtä paljon heidän seurassaan oleskelua, on minua kyselty usein, tyyliin "Miksei sua ole näkynyt?". Monet ovat sanoneet vilpittömästi ikävöivän seuraani. Tulee hyvä olo, kun tietää olevansa kaivattu ja tykätty kaveri ihan omana itsenään.(useasti lestapiireissä on sellaista henkeä, että kaikki ovat olevinaan toisilleen niiiin hyviä ystäviä, kun on uskon takia pakko. Tiedän että mun ystävät ovat kanssani vain sen takia, kun he pitävät minusta, mikään usko ei heitä kanssani pakota olemaan)
Voi Hanna sua... Valmistaudu loputtomaan kyynelien virtaan. Tuollaisesta lestadiolainen-epäuskoinen- suhteesta voi seurata paljon harmia.
Itse seurustelin maailman mahtavimman lestadiolaisen pojan kanssa, mutta pojan vanhemmat onnistuivat keinoja kaihtamatta rikkomaan seurustelumme. Nyt vasta pitkän haavojennuolemisajan jälkeen olen päässyt eroon katkeruudestani.
Jos haluat jakaa kokemuksia(muutkin saman kokeneet), meilaa osoitteeseen:
[email protected]
Ihan mukava viesti muuten mutta pisti vaan silmään tuo juomispuoli. Ilmeisesti me kaikki "epäuskoiset" ollaan teidän uskovaisten mielestä juoppoja. Tiedoksi vaan, että poikaystäväni ei sano ei kiitos alkoholille jos sitä tarjotaan. Käy jopa itsekin Alkosta sitä ostamassa!!