Voisivatko arvon naiset kertoa, mitkä ovat feminismin haasteet nyky Suomessa? Minusta tasa-arvo on suurelta osin jo toteutunut tai toteutumassa ihan ihmisten asennemuutosten kautta. Mitkä siis ovat niitä asioita, joita feministit tulevat jatkossa ajamaan?
Tottakai epäkohtia vielä on, mutta aika monesta ketjusta tälläkin palstalla käy ilmi, että monet epäkohdat ovat yksilöiden ylilyöntejä tai ainakin yksittäisiä tapauksia.
Tottakai epäkohtia vielä on, mutta aika monesta ketjusta tälläkin palstalla käy ilmi, että monet epäkohdat ovat yksilöiden ylilyöntejä tai ainakin yksittäisiä tapauksia.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Monestako miehestä olet kuullut, jonka uralla etenemistä lapset olisivat hidastaneet tai jopa estäneet? Naisten lasikatot: miksi naisia löytyy vain keskijohdosta, vaikka heitä on korkeakouluissa enemmistö? Synnytysiässä oleville naisille tarjotaan usein vain pätkätöitä ja naisten on sukupuolensa vuoksi erittäin vaikeaa saada vakituista työpaikkaa.
http://www.vihrealanka.fi/2002/21/patka.html
Enpä tiedä ensimmäistäkään miestä, jonka urakehitykselle lapsi olisi ollut este. Sillekään ei ole mitään tehtävissä, että naiset synnyttää. Uskoisin työnantajien asenteiden muuttuvan sitä mukaa kun naisten määrä kasvaa työnantajina. Tosin pätkätyöt ja töiden muuttuminen yhä useammin projektiluontoisiksi koskee yhä useammin myös miehiä.
Koska joutuisin ainakin välillisesti maksajaksi ja koulutus, jonka olisin työntekijälle antanut menisi hukkaan, koska taito vanhenisi nopeasti muuttuvalla alalla äitiysloman aikana. Kyse ei todellakaan ole työnantajien asenteista vaan aivan käytännön järjestelyistä, joilla asia on hoidettu yhteiskunnassa. Myös mies voi jäädä kotiin ja miehiä pitäisi tukea ja kannustaa isyysloman pitämiseen. Näin vastuuta tasattaisiin vanhempien kesken, eikä ainoastaan nainen joutuisi vastuun kantajaksi.
uskonpa että useasti nainen juuri haluaa, jäädä kotiin!
ja ammattitaito vanhenee, en itse voisi kuvitellakaan olevani töistä vuotta pois. Siksi olenkin haudannut lapsihaaveet kun miehenikään ei kotiin suostuisi jäämään samasta syystä. Mies voi saada perheen ja uran: naiselle se on useimmiten valinnan paikka. Onko tämä sinusta oikeudenmukaista? Tietysti jos nainen lapsen saatuaan aikoo jäädä loppuiäkseen miehen siivelle elämään, on kaikki varmaankin aivan kunnossa.
Kaikki kehitys ei ole kehitystä vai mitä mieltä olet siitä, että lastenhoitoon osallistuisi isovanhempia.
Mutta loistava ratkaisu nykyajan ongelmiin olisikin ikään kuin moderni versio entisajan suurperheistä. Omat isovanhempani olivat pitkään hyvin yksinäisiä ja asuivat kaukana lapsistaan ja näiden perheistä. Itse toivoisin, että kun omat vanhempani jäävät eläkkeelle, he haluaisivat tulla asumaan lähelle minua ja miestäni, miksei vaikka saman katon alle.
Erittäin hyvä ja kehityskelpoinen idea sinulta Rosewater:) Ratkaisisi varmasti monia ongelmia, en tarkoita, että lapset sysättäisiin isovanhempien harteille, ovathan nämä oman kasvatusurakkansa jo osaltaan tehneet, mutta ratkaisisi varmasti monia lastenhoitopulmia ja ainaista äidin ympärivuorokautista sitoutumista lapseen, sekä helpottaisi vanhusten yksinäisyyttä.
Tarkoitin nimenomaan tuota tilannetta mitä toivoit kohdallesi. Jostain syystä itsenäistyminen on kasvanut sellaiseksi arvoksi, että on tärkeä tehdä pesäero omista vanhemmistaan. Kuitenkin isovanhemmat voisi olla suuri apu lastenkasvatuksessa. Minäkään en hakenut sitä, että lapset sysättäisiin heidän vastuulleen täysin, vaan sitä, että he olisivat mukana lastenkasvatuksessa, eräänlainen turvaverkko. Varsin usein eläkkeelle jääneillä on tarvekin kokea itsensä jollain tapaa tärkeiksi ja hyödyllisiksi ja monessa tapauksessa he jopa toivovat saada olla lastenlasten kanssa. Tämän avulla naisillakin olisi parempi mahdollisuus saada lapsia ilman, että siitä tulisi uhka heidän urakehitykselleen.
Kiteytettynä voisi sanoa, että sukupolvien välisen yhteistyön takaisin tulo voisi kenties tarjota hieman apua tähän ongelmaan.
ja perhe on tärkein yhteisö ihmiselle. Nykyaika on jotenkin omituinen, vanhukset ovat tavallaan tarpeettomia ja heidän tehtävänään on vain lepäillä raskaan työuransa jälkeen. Totta kai heillä on ja pitää olla siihenkin oikeus, ihminen kuitenkin usein kokee, että elämä on mielekästä vain, jos täyttää jotain järkevää tehtävää, aika harva ihminen on onnellinen vain jouten ollessaan.
Kumma, että julkisuudessa ei tämän kaltaisesta mahdollisuudesta juurikaan puhuta. Siinä olisi käyttämättömiä voimavaroja ja mahdollisuus ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseen ja monien ongelmien ratkaisuun pienin kustannuksin.
Ongelma on vain, että suurin osa nyt synnyttävästä ikäluokasta omaa vanhemmat, jotka ovat vielä kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen tiukasti työelämässä mukana, eivätkä ole halukkaita elämäntapaansa vielä ainakaan muuttamaan. Toinen ongelma on pitkät välimatkat, vanhemmat vaikka Utsjoella ja lapset Helsingissä tai ulkomailla.
Eli kaikille ei tästä ratkaisuksi ole, mutta löytyy monia, joiden tilanne voisi helpottua isovanhempien avulla ja heidänkin edukseen.
Yksilöllisyys ja itsenäistyminen tuntuu olevan vahvoja arvoja kulttuurissamme. Tosin kääntäen voisi sanoa yhteiskunnan onnistuneen hajoita ja hallitse politiikassaan, jossa yksilöiden urakehitys estää lasten hankkimisen. Jos vanhanaikainen useamman sukupolven yhteiselo olisi edelleen suosittua, niin siinä avautuisi mahdollisuus saada lapsia uran pahemmin kärsimättä.
Nykyinen uraputki ja sitten eläkkeelle on aika yrityskeskeinen lähtökohta. Tuntuu kuin yksilöstä puristettaisiin parhaat vuodet töissä, jonka jälkeen ei tarjolla olekaan juuri mitään. Tosin tästä vastuuta kantaa osaltaan itse kukin ja on jokaisen oma asia jos elämä on työkeskeistä.
Tosin mainitsemasi ongelmat ovat todellisia. Nykyisin työn perässä tulee helposti liikuttua kauaskin, jolloin sukupolvien välinen yhteistyö on vaikeaa. Toisaalta etätyön pitäisi mahdollistaa yhä useammin paikkakunnan valinnan toimipisteekseen.
Voisihan sitä paitsi yhteiskunta tulla vastaan varhaiseläke mahdollisuutta tarjoamalla, etenkin kun työttömyyttä on niinkin paljon kuin sitä on.
eikä kärsijäksi.
Voi mitä paskaa! Ei lasten synnyttäminen ole pakollista vaan täysin vapaaehtoista! Kukaan ei velvoita moiseen touhuun. Millään muotoa.
Tuon typerääkin typerämmän logiikkanne mukaan pitäisi yhteiskunnan huolehtia myös esim. siitä, että alkoholistit tai huumeidenkäyttäjät saavat työn, jossa nauttivat täyttä palkkaa, mutta voivat heilua puolet viikosta pämppäämässä. Ja ura etenee täyttä vauhtia poissaolojenkin aikana.
Jotain rotia. Tuohon loputtomaan tyhmyyteennekin.
Lisäksi lasten määrä on tätä nykyä per perhe sen verran alhainen, että melkeinpä saman ajan miehet kärvistelevät asepalveluksessaan. Se iskee vieläpä paljon vähemmällä neuvotteluvaralla, irrottaa täydellisesti normaalielämästä vuoden ajaksi ja nykyisen (varsinkkin kälyisellä IT-alalla) varsin nuorella iällä tapahtuvan nopean urakehityksen huomioonottaen dramaattisen huonoon aikaan. Lapsen voi sentään pyöräyttää milloin haluaa, armeija (tai sivari) on suoritettava ennen kuin täyttää 30.
Toki miehet voivat jäädä kotiin, mutta olisi kohtuutonta yhteiskunnan taholta sellaiseen ainakaan painostaa. Monella kun voi olla aika paljon tärkeämpääkin (sekä itsensä että koko muun maailman kannalta) tekemistä kuin jynssätä juuriharjalla vessan lavuaaria.
Päätellen tästä sinun paskansuoltamisesta täällä, mahtaisi tuo juuriharjalla paskanjynssääminen vessoista olla sulle loistavan passelia toimintaa.
sinä olisit oivallinen aisapari.
Häpeällisen heikkolhjaisuuden merkki on, ettei esim. tuon pipsan kaltaiset lehmät osaa huonon haistattelunsa ohella kumota yhtään ainutta esitetyistä väitteistä. Siitä päätellen olen siis oikeassa.
Lisäksi ihmetyttää pipsan ulostamistraditiot. Puhuin vessan lavuaarin jynssäämisestä juuriharjalla. Pipsan tekstistä saa käsityksen, että pipsa siis paskantaa em. lavuaariin. Ilmeisesti teitä feministejä varten pitäisi sanitettitiloihinkin asentaa kuvalliset käyttöohjeet.
Palkka-asiat ovat niin hankala juttu että siihen en uskalla edes paneutua. Pysynkin nyt tänään henkevällä linjalla ja mietiskelen feminismin kannalta syvällisiä sisäisiä ongelmia (lue: parisuhdetta).
Mielestäni naisten tulisi mennä itseensä ja kokeilla millaista olisi yksinkertaisesti elää niin kuin haluaisi, eikä elää jonkun toisen mieliksi, eli lopulta marttyyrina. Se tavanomainen ininähän käy siitä että kun ei meillä kukaan muu siivoa kuin minä, ei mies tajunnut sitä tai tätä, lapset ja mies käyttävät kodinkoneena ja näin päin pois. Miksi tähän tarvitsee alunperinkään lähteä?
Naisen on opittava että hän ei ole vastuussa kaikesta, että hänen ei tarvitse sietää kaikkea, että rakkaus ei pyhitä kaikkea paskaa mitä vastaan tulee. Ei mitään saada koskaan sillä että vaaditaan tai kerjätään mieheltä, itse se on otettava olemalla JO NYT sitä minkä kokee ihanteelliseksi ja tasapainoiseksi olotilaksi. Naisen on opittava olemaan kieltämättä itseään! Siinä se on oikeastaan kaiken ydin.
Enkä todellakaan tarkoita että naisen pitää olla sika, tai muuttua jonkinlaiseksi miesnaiseksi. Tarkoitan että pitää luopua ennakkoluuloista (naisen on huolehdittava suhteen ilmapiiristä, nainen sitä nainen tätä, mies niin ja näin ja plää plää).
Joillekuille tämä voi tulla esiin sillä tasolla että ei halua kuulla itsestään nimitystä avovaimo, muija tms. vaan haluaa olla persoona jolla on nimi. Toiselle tällä taas ei ole niin väliä, vaan pääasia on se että kumppani tajuaa olevansa kokonaisen ihmisen kanssa vapaaehtoisesti liitossa. Tarkoitus ei ole olla yhteisessä helvetissä missä kumpikin olettaa itsestäänselvyytenä yhtä sun toista, ja pettyy kun roolit jämähtävät paikalleen kuin lukittuna.
Minulle feministinä suurin haaste on osata olla oma itseni, tarkkailla itsessäni kasvatuksen ja ympäristön paineiden aiheuttamia kieroumia ja pyrkiä niistä eroon. Leuhkasti voisin sanoa että ympäristön osalta olen aika sujut, mutta toisaalta kasvatuspuolen skitsot ovat edelleen riesanani. Työsarkaa riittää!
Ymmärsinkö oikein, että sinusta feminismin haasteet ovat pitkälti yksilökeskeisiä, missä kunkin naisen olisi osattava elää 2000-lukua, mihin ei kuulu entisaikojen patriarkkaaliset asenteet?
Minun on hankala osallistua tai kommentoida parisuhteen ihanteita. Eikös kahden erilaisen persoonan liitosta kasva aina jotain ainutlaatuista? Silloin on hankala määritellä hyvää ja toimivaa liittoa, koska kukin liitto on aina oma tarinansa ja se mikä toimii yksillä ei todennäköisesti toimi muissa liitoissa.
Joo, mä haluun olla astraalisessa liitossa maan ulkopuolisen teletappityypin kans.
Musta tuntuu että sä oisit sopiva.
En lähtenyt kovin laajaan tai koko maailmaa syleilevään ratkaisuun viestissäni, tutkin vain sitä tarvitaanko feminismiä parisuhteessa.
Ainutlaatuista tai ei, miksi niin monet naiset valittavat että päätyvät palvelijoiksi ja kodinkoneiksi perheessään? Mielestäni siinä olisi naisilla pohdinnan paikka, miksi he lähtevät mukaan siihen pelleilyyn. Luulisi olevan miehenkin vaikea kunnioittaa puolisoa joka pyrkii hänelle äidiksi: tekee kaiken ja määrää kaikesta kotona ja sitten vielä marisee siitä. Eihän kukaan ketään pakota, jos kyse on rakkaudesta.
Tässä siis esoteerinen minulle tarkoitti sisäistä pohdiskelua. Jos jollekulle jäi epäselväksi.
Hö. Jätkä puhuu järkeä. Mikäs nyt on?
Ei voi edes vittuilla vaikka mieli tekisi, kun ei tuosta saa mistään kiinni.
Hö. Pettymysten päivä.
Sinähän puhut naisten kotitöihin alistumisesta niinkuin miehet puhuvat raiskauksen uhreista.
Itseään saavat syyttää?
Huomaatko sinä että sinä syyllistät myös naiset kaikista heihin kohdistuvista epäkohdista?
Naisten on sinun mielestä muututtava, ei miesten vai?
Esoteerinen oli tosiaankin vieras sana minulle. Jos saa pyytää, niin voisitko olla varovainen noiden sivistyssanojen kanssa, muuten minä oppimaton juntti en ymmärrä ollenkaan mistä puhutaan.
Minä tosiaankin jätin tuossa alustuksessa aika lavean mahdollisuuden vastauksille, ihan vain siksi, jotta vastauksia tulisi mahdollisimman paljon.
Uskoisin tuon naisten osan kodeissa liittyvän kuttuuriperinteeseen. Kodin- ja lastenhoito on perinteisesti ollut naisten puuhaa. Kun naiset ovat enenevässä määrin siirtyneet myös ns työelämään, niin se on varmasti osin tapahtunut siten, että perinteisten kodinhoidon lisäksi, eikä tilalle, on tullut kodin ulkopuolinen työ. Varmaan tämä on tapahtunut suurimmaksi osaksi huomaamatta ilman, että miehet olisivat siihen olleet pakottamassa tai ohjaamassa. Luulen, että monet naiset haluaa hoitaa kodin siinä missä äitinsäkin jos ei jopa paremmin. Uskoisin tässäkin ajan tekevän töitä naisten hyväksi, sillä tulevaisuudessa yhä vähemmän puhutaan miesten ja naisten töistä, sillä ne muuttuvat yhteisiksi töiksi tai askareiksi.
Jos nainen on jo ennen suhteeseen lähtemistään päättänyt että hänestä ei tule imurin-, rätin- ja astiaharjan jatketta (kaikilla ei ole astianpesukonetta, eikä tule - rahan tai ekologisten syiden vuoksi!) on miehen se kertakaikkiaan vaan hyväksyttävä että nainen tekee vain 50 % kotitöistä.
ON naisia, jotka kuvittelevat kotitöiden kuuluvan aina naiselle oli lapsia tai ei. Se on tietysti sitä vanhempien polvien hapatusta. Kun ajattelen esim. jotakuta yli 50-v naista puleeraamassa miesystävänsä asuntoa jokaikinen kerta kun käy siellä, minua ärsyttää. Miltä siitä miehestä tuntuu kun morsmaikku käyttäytyy kuin olisi hänen äitinsä? Vaikka kyseessä on aikuinen mies!
Ei ketään voi tässä maassa todella alistaa mihinkään. Minä väitän että suurimmat ongelmat ovat itsekullakin siellä korvien välissä, ja itse sen päättää miten vastaa homehtuneisiin, tunkkaisiin odotuksiin joita yleinen asenneilmasto heittää vastaan. En todellakaan syyllistä naisia mistään, mutta en voi uskoa että naiset saisivat pyytämällä tai vaatimalla miehiltä yhtään mitään muuta kuin muruja elämässä. Tosinainen ei vingu, vaan toimii aktiivisesti paremman elämän puolesta. Hän elää jo nyt niin (jos suinkin voi, ja paljon voi jo nyt) että tasa-arvo toteutuu.
Miehet muuttuvat jos heidän on pakko muuttua. Pystyäkseen elämään itsetietoisen ja vahvan naisen rinnalla heistäkin on kasvettava viimein aikuisia yksilöitä. Naisen vahvuus ei ole sitä että nainen tekee kaiken, vaan se että nainen päättää mitä tekee. Ja tekemisessään ottaa huomioon oikeudenmukaisuuden ja kenties mieltymyksetkin.
Raiskaus on täysin asia erikseen. Vaikka nainen olisi asenteeltaan minkälainen tahansa, hän voi silti joutua raiskatuksi. Naista ei siis voi siitä syyllistää, ei millään typerällä tekosyyllä (joita täälläkin on esitetty kummankin sukupuolen toimesta). Raiskaaja on aina surkea, mitätön raukka, ja sillä siisti. Minä en heitä jaksa sääliä, vaikka periaatteessa tietysti hekin ovat uhreja, joko typeryytensä tai kasvatuksensa. Tai ääliömäisen yleisen asenteen, jonka mukaan nainen voi muka houkutella miehen kimppuunsa vaatetuksellaan tms. Emme asu muslimimaassa, jossa mies on niin avuton paska että häntä täytyy varjella omilta himoiltaan kätkemällä naiset rätteihin!
Miehet muuttuvat jos heidä on pakko muuttua.
EIvätkö miehet todellakaan katso aiheelliseksi kehittää itseään?
Tuo luku naisista, jotka ovat kokeneet väkivaltaa ei tosiaankaan ole kovin imarteleva, jos se koskee niitä naisia, jotka ovat pahoinpidelty miesten toimesta (ja kotona). Onko kukaan laskenut sitä miesten määrää, jotka ovat olleet väkivallan kohteena. Tämän esille tuomalla haluan korostaa, että yhteiskuntamme on raaistumassa, mutta nainen ei kuitenkaan ole ainoa uhri, vaan kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Kotioloissa tilanne muuttuu ja siellä pääsääntöisesti naista pahoinpidellään. Tätä minulla ei ole halua puolustella.
Minä haluaisin päästä keskustelussa hieman eteenpäin. Niin naiset kuin miehet ovat erilaisia keskenään. Ainakin itse toivoisin ettei minua rinnastettaisi esimerkiksi raiskaajaan tai pahoinpitelijään ainakaan niin kauan kun en kumpaankaan ole syyllistynyt.
Itse toivoisin meidän pääsevän pois mustavalkoisesta ajattelumallista, jossa nainen edustaa hyvää ja mies pahaa. Tuntuu kuin kaikesta voisi syyttää toista sukupuolta toisen ollessa täysin viaton. Ei ei ei ei, se ei yksinkertaisesti mene niin. Ja vaikka yksittäisessä tapauksessa mies toimisi kuinka törkeästi tahansa, niin se on kuitenkin vain yksittäisen miehen teko, joka pitää ottaa huomioon sen tapahtumaketjun valossa, jotka johtivat siihen tekoon. Onko silloin taustalla lieventäviä tai raskauttavia tekijöitä on aina kuhunkin tapaukseen erikseen liittyvä juttu.
Minä pidän viime aikojen törkeimpänä tekona sitä hurjastelijaa, joka punaisia päin ajaessaan tappoi nuoren koulutytön. Se oli mielestäni käsittämättömän vastuuntunnotonta toimintaa, jossa mies ei piitannut muiden ihmisten oikeuksista ja elämästä tippaakaan, ainakaan hänen tapansa ajaa autoa ei kielinyt moisesta. Tämä mies katsoi oikeudekseen ajella haluamaansa nopeutta liikennevaloista piittaamatta ikäänkuin yhteiset säännöt ei koskisikaan häntä. Tätä asennetta minä vihaan. Ei kanneta vastuuta, vaan kuvitellaan olevan muiden yläpuolella.
En halua vähätellä naisiin kohdistuneita rikoksia. Ne vain pitää pystyä ottamaan tapauskohtaisesti ilman lynkkaus-mielialaa. Jos tapaus on törkeä, kuten pahoinpitely ja raiskaus, niin sitten on syytäkin antaa rangaistukset ankarimman päälle. Samoin katson ankarasti pitkään kestänyttä väkivaltaista alistamista, jossa naisen tahto esimerkiksi murretaan kokonaan. Ei tuollaisia tekoja naisia kohtaan tee mieleltään terve mies, joten hoito on paikallaan ilman että sitä tarvitsee kenenkään puolustella. Minä vain pelkään, että kiihkomielisellä ja valmiiksi ennakkoasenteisella lähtökohdilla tulee tuomittua monet miehet ennenkuin on tutkittukkaan ja sekään ei olisi enää oikeusvaltion tapoihin kuuluvaa toimintaa.
Kun naista lyödään niin se lyöjä on melkein aina mies, ja tuttu mies onkin.
Kun miestä lyödään, niin silloinkin pahoinpitelijä on mies.
Eikä aina tuttukaan.
Väkivaltaa tässä yhteiskunnassa siis harjoittaa enimmäkseen mies.
EI siitä mihinkään pääse.
Tahdot päästä eteenpäin nopeasti näissä asioissa.
Mihin?
Minusta on jo melkoinen eteenpäin meno jos miehet alkavat tajuta, että he osallistuvat hiljaisuudellaan naisen alistamispyrkimyksiin yhteiskunnassa.
Hiljaisuus on myöntymisen merkki?
Sinä meinaat että kaikki tapahtuu yksilötasolla, mutta ei nämä ongelmat niin yksinkertaisia ole.
Jos yhteiskunta esim. antaa mitättömiä rangaistuksia naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja raiskauksista, niin silloin on yhteiskunta ja sen johtajat alistamasssa naista oikein yhteistuumin.
Muutama vuosi sitten ei oman vaimon tai avovaimon pahoinpitely edes ollut oikein rikoskaan, vain nainen voi ilmoittaa pahoinpitelyn itse.
Siis katsottiin aivan niinkuin arabimaissakin, että miehellä on oikeus lyödä vaimoaan.
Vaimo kun on ikäänkuin miehen omaisuutta.
Uskontojen julmuus naista kohtaan on aivan pöyristyttävää myös.
Naiset eivät kelpaa julistamaan hyvää sanomaa.
Niin huonoja he kirkkkojen mielestä ovat.
Syntisiä ja saastaisia olioita.
Ja kirkolla/uskonnoilla on vahva jalansija melkeinpä joka massa.
Ja aina nainen laitetaan miehen nuhteeseen ja ojennukseen.
Yhteiskunta, valtio ja uskonto ovat pyrkineet myöskin aina kontrolloimaan syntyvyyttä päättämällä syntyvyyden säännöstelystä ja aborteista.
Naisen kehoakaan ei nainen itse ole saanut hallita.
Kuten huomaat, on ongelma vakava ja eteenpäin meneminen on hidasta ja vaivalloista.
Paljohan tuossa tekstissäsi oli kiistämättömiä tosiasioita, joita minun ei tarvitse enkä haluakaan kiistää. Esimerkiksi se, että väkivalta on useinmiten miesten aiheuttamaa, kohdistu se sitten miehiin tai naisiin. Senkin tunnustan, että kotona suoritettu väkivalta on kavalempaa kuin esimerkiksi kadulla tapahtuva. Onhan selvä, että jos ihmisen tärkein turva muuttuu helvetiksi, niin ihmisarvoinen elämä on mahdotonta. Yhteiskunnan pitää tällöin tarjota mahdollisuus naiselle päästä siitä irti ja mieshän joutaa hoitoon tai sitten rangaistuslaitokseen.
Minä vien asiat mielelläni yksilötasolle, mutta ei se helpota asioita, vaan monimutkaistaa, koska tapaukset ovat aina erilaisia. Minusta kaikkien tapausten yhtenäistäminen olisi riman ylitystä siitä missä se alimmillaan, jolloin yksilönoikeuksia helposti poljetaan.
Sekin on totta, että kehitys on hidasta ja ongelmat vakavia. Kysyit, mihin minä haluan. Minä haluan tehdä tästä maasta paremman paikan asua meille kaikille, niin miehille kuin naisillekin. Minulle riittää jos onnistun vaikuttamaan mielipiteilläni vaikkapa vähän, se on yksilölle tarpeeksi ja jos tarpeeksi monta yksilö tekee pienen asian, niin yhteistulos saattaa olla jo merkittävä. Idealismia, kyllä. Minä vain en haluaisi käydä ennakkoasenteista inttämistä, jossa kukin pyrkii vain todistamaan oman oikeassa olemisensa. Ei siinä naisten asiaa ajeta, omaa egoilua ja pätemisentarvetta se on. Minä en ole täällä opettamassa, vaan oppimassa ja mitä enemmän opin sitä viisaammaksi tulen, mutta pelkään etten inttämisestä opi yhtään mitään, sen hallitsen jo.
No ehkä joku jotakin oppiikin ja saa uusia ideoita aiheesta: nainen miehen yhteiskunnassa.
Monihan lukee myöskin väittelyt osallistumatta itse.
On vaikeaa meillä tehdä muuta täällä keskustelupalstalla kuin juuri väitellä ja keskustella.
Naisunionin kautta tietenkin voi vaikuttaa ja naispoliitikkojen kautta.
http://www.naisunioni.fi
Eduskunnan naisedustajilla on omia naisjärjestöjä.
Naisunionin yhteistyökumppanit löytää heidän yhteistyölinkeistä.
Kyllähän minä olen ajateltavaa saanut, mutta kaipaamaan olen jäänyt sellaisia oivaltavia juttuja, jossa asioihin pyrittäisiin liittämään syy- ja seuraussuhteita. Minusta keskustelijat pystyy parempaankin. Tosin voipi olla, että jos suojuksia hieman laskee, niin eräät sankarit iskee välittömästi sanansäilällä päin näköä.
Niin, onhan täällä aika kovaa peliä välillä.
Ei varmaankaan oikein sisimpiä ja herkimpiä tunteitaan tällä palstalla vapaaehtoisesti haluaisi ilmaista.
Mutta- ei auta kun tehdä tilanteesta paras mahsollinen.
olet muita solvaamassa ja väheksymässä. Pusket eteenpäin sivuille katsomatta ja välittämättä keitä temmellyksessäsi kaatuu!
Älä hurskatele vaan muuta tapojasi!
Oletteks te miehet noin heppanoita.
Kun tuuli puhaltaa ylitsenne, niin teitä ei enää ole.
Sorry.
Toisaalta tytsy on kyllä ollut melkoisesti maalitaulunakin. Tuolla oltiin jo häntä lahtaamassakin, joten kyllä miehetkin voisi hieman miettiä mitä näppäimistöltä nettiin päästetään.
Turha sitä on miettiä kuka aloitti ja milloin. Jokainen vastaa vain omista viesteistään ja jos jokainen huolehtii ettei ainakaan omat viestit sisällä ylilyöntejä, niin keskustelun taso paranisi.