Heip!
Olen katolilainen. Ottanut vastaan vahvistuksen sakramentin noin kymmenen vuotta sitten.
Asun paikkakunnalla, jossa on katolilainen seurakunta, mutta sen toiminta on aika olematonta. Messut tietenkin pidetään ja ripile pääsee. Mutta siinä tuntuu olevan kaikki.
Haluaisin elävän ja käytännön läheisen yhteyden uskonelämään. Mutta miten?
Asun ja elän yksin. Ketään muita katolilaisia en tunne. Uskonelämäni tavallaan on näin "koitoloissa" hallinnassa, rukoilen paljon ja olen saanut yhä edelleen rukouksiini vastauksia.
Onko netissä linkkiä, jossa olisi katolilaisia saarnoja, puheitä tai luentoja? Kaikkia muita kristinuskon saarnamiehiä vilisee netissä mm. saarna.netissä.
Mutta missä ovat katolilaiset?
Olen katolilainen. Ottanut vastaan vahvistuksen sakramentin noin kymmenen vuotta sitten.
Asun paikkakunnalla, jossa on katolilainen seurakunta, mutta sen toiminta on aika olematonta. Messut tietenkin pidetään ja ripile pääsee. Mutta siinä tuntuu olevan kaikki.
Haluaisin elävän ja käytännön läheisen yhteyden uskonelämään. Mutta miten?
Asun ja elän yksin. Ketään muita katolilaisia en tunne. Uskonelämäni tavallaan on näin "koitoloissa" hallinnassa, rukoilen paljon ja olen saanut yhä edelleen rukouksiini vastauksia.
Onko netissä linkkiä, jossa olisi katolilaisia saarnoja, puheitä tai luentoja? Kaikkia muita kristinuskon saarnamiehiä vilisee netissä mm. saarna.netissä.
Mutta missä ovat katolilaiset?
Vastaukset 45
Vanhimmat
tai catholic sermons tai jotain sinne päin. Jotain varmasti löytyy, jos englanti luonnistuu. Toinen vaihtoehto on, että muutat toiselle paikkakunnalle esim. Helsinkiin. Tervetuloa.
Kiitos vinkistä! Ikävä kyllä en voi muuttaa Helsinkiin. Olen juuri muuttanut Ouluun ja etsin elävää yhtyettä katolilaisiin täällä. Samoin nuo netissä peräänkuuluttamani puheet, saarnat etc. mp3-muodossa olisivat erittäin tervetulleita.
Hei!
Itse olen tosin luterilainen, mutta luen paljon katolisten hengellisten opettajien kirjoittamia kirjoja. Ne ovat uskomattoman syvällisiä ja antoisia. Mikset Sinäkin lukisi niitä sen ohella, että osallistut seurakuntaelämään sen verran kuin sitä on?
Tutki vaikka internetistä, mitä seuraavat katoliset papit ovat kirjoittaneet. Heidän kirjojaan on käännetty suomeksi.
Wilfrid Stinissen
Thomas Merton
Henri JM Nouwen
Kiitos vinkeistä! Pitääpä katsoa olisiko kirjastossa noita.
www.ewtn.com on minulle ollut isoksi avuksi!
Hyvä sivusto - kiitos! Olisikohan mitään vastaavaa suomenkielellä?
suosittelen sinulle Katkirkko-sivustoa, loistava suomenkielien tietokanava meille katolilaisille ja myös hienoja hengellesiä kirjoituksia, tutustu ihmeessä!
osta katekismus (sen voi tilata tied.keskuksesta) tai ehkä löydät sen kirjastosta.
nimimerkki ammun suosittelemia ns. "katkirkon" -sivuja.
Onko niillä mitään eroja tällä uudella käännöksellä ja sillä vanhalla Hollantilaisella katetkismuksella?
vast'ikään kuolleen isä Robert de Caluwén saarnoja, jotka ovat ehdottomasti parempia kuin mitä Suomessa muilta tällä hetkellä kuulee.
Jos todellinen kristillisyys ja samalla katolilaisuus kiinnostaa, niin isä Robert saarnoineen tai sitten täällä jo mainittu Wilfrid Stinissen sekä myös Henry Nouwen mietiskelyineen ovat erinomaisia lähteitä. Saat todellista hengen ravintoa!
on.
No, mitä eroja?
Lue molemmat, niin kyllä huomaat. Kestävyyttä!
Oulun kaupunginkirjastossa - maakuntakirjastossa on yksi katolisen kirkon katekismus tällä hetkellä hyllyssä (katsoin netistä).
Siis pääkirjasto / aikuisten osasto, hyllypaikka 23.7. KAT.
Kiitos paljon vaivannäöstä! Varasin kirjan kirjastosta ja käyn hakemassa sen. Hyvää Ystävänpäivää :)
myös Sinulle Olli.
Kävin hakemassa tuon Katekismuksen kirjastosta. Se on niin kattava ja upea kirja, että tilasin sen KATT:ista ihan ikiomaksi.
Nyt ihmettelen: Miten alan siihen perehtymään? Sivuja on sentään reilut 800 ja aihepiiri kaiken kattava. Aloitanko siitä vaan alusta lukemaan kuin kirja yleensä aloitetaan? Voiko jossain elämäntilanteissa katsoa sisällysluettelosta silloiseen tilanteeseen soivan kohdan? Vai miten tämä upeaa opusta tulisi lähestyä?
Minä aloitin lukemisen käskyistä ja niistä aiheista, jotka ovat pohdituttaneet, esim. Pyhä henki -kohdat.
Olen lukenut katekismusta "sikin sokin". En tiedä onko se oikea tapa, mutta näin olen tehnyt.
Tulipa mieleeni Olli, että siellä Oulussa vietetään adoraatiota (alttarin kaikken pyhimmän sakramentin palvonta) joka perjantai klo 17.
Suosittelen.
Niin vietetään, tiedän sen. Ja tiedän myös sen, että olen ollut saamaton ja laiminlyönyt Messussa käyntiä ja uskonelämääni yleensäkin.
Haluan kiittää kaikkia minulle tällä palstalla vastanneita siitä, että sain itsestäni niinkin paljon irti tänään, että soitin Isä Paololle ja pyysin ripille pääsyä ennen tämän päiväistä klo. 17 messua.
Aika sopi Isä Paololle. Mutta hän järjesti yllätyksen minulle pyytämällä minua keskellä Messua tulemaan lukemaan päivän lukukohdan. Säpsähdin, mutta tehtävä mikä tehtävä. Luin kappaleen mikrofoniin ja sanoin lopuksi kuten tekstissä oli: "Tämä on Jumalan Sanaa".
Osallistuin luonnollisestikin myös eukaristiaan ja koko kokemus oli hyvin koskettava.
Näitä tämän päiväisiä ei oli tapahtunut ellen olisi tähän palstalle tavallaan aika lapsellisiakin kysymyksiäni uskonharjoittamisesta kirjoittanut. Sunnuntaina taas Messuun.
Joten kiitos teille kaikille, jotka tietoisesti tai tietämättänne tuuppasitte minua eteenpäin uskontiellä. :)
Jumalan siunausta.
Kiitos paljon! Torstainen rippi ja varsinkin tämänpäiväinen juhlava Päämessu olivat todella sielua ravitsevia. Olo on kuin olisi palannut kotiin pitkältä matkalta.
Paul Verschuren: in christo omnes (saarnoja ja paimenkirjeitä).
Ei taida olla enää myynnissä. Oulun kaupunginkirjastossa näyttää olevan (hyllypaikka 24.2. VER).
Josemaría Escrivá: Jumalan ystäviä (saarnoja). (myynnissä mm. tied.keskuksessa).
Wilfrid Stinissen: Maria Raamatussa ja meidän elämässämme. (lainattavissa Oulun kaup.kirjastosta, myynnissä mm. tied.keskuksessa).
Tuo Piispa Paulin kirja minulla onkin. Pidän siitä paljon. Otin vastaan vahvistuksen sakramentin nimenomaan Piispa Paulin Piispan messussa ja pidin hänestä ihmisenä hyvin paljon. Samoin kuin rippi-isästäni Ryszard Misc'ista.
Siinä kaksi henkilöä, joita itsekin jatkuvasti kaipaan. Isä Misillä oli kyllä aivan erityinen lahja toimia rippi-isänä. Nyt on ainakin seurakuntapappien suhteen kuivemmat ajat - tai ehkä olen itse vain tullut tylsemmäksi tyypiksi synteineni.
Eihän täällä voi edes ripittäytyä, kun jää sellainen mielikuva, ettei pappi ymmärrä suomen kieltä kunnolla. Väkisinkin tässä kokee itsensä vieraaksi omassa kirkossaan.
yhden viestin, koska osassa sitä oli henkilöön menevää tekstiä. Viestin pääsisältö oli ihan asiallinen, ja se on kopioituna tässä:
"Laukamaa ikävä"
15.2.2006 klo 20.29
"Onko Laukaman saarnoja mistään saatavilla? Hän oli aivan huippu saarnaajana! Vaikka olikin "vain" diakoni."
Mainitset, että rukoilet paljon, joten ehkä hetkipalvelus on jo sinulle tuttu asia. Otan sen kuitenkin esille, sillä itse diasporassa elävänä saan siitä paljon tukea, vaikka en ihan säännöllisesti sitä ehdi rukoilla. Koen hetkipalvelusta rukoillessani olevani voimakkaasti yhteydessä koko rukoilevaan kirkkoon, ja on hienoa tietää, että varmaan jossain puolella maailmaa joku muukin lukee parhaillaan niitä samoja tekstejä, vaikka kieli voikin olla toinen.
Hetkipalveluskirjat voi tilata Katolisesta tiedotuskeskuksesta. Ensin ne vaikuttavat vähän sekavilta, mutta etsivä löytää... Jos hetkipalvelus ei ole tuttu, kannattaa joskus hakeutua paikalle, kun jossain kirkossa luetaan esim. vesper.
Ikävä kyllä hetkipalvelus ei ole minulle tuttu. Miten sen voisi lyhyesti kuvailla? Tai mistä siitä saa tietoa?
on kaikissa kirkoissamme edes kerran viikossa vesper. Laudeksia ei ole ollut. Vesper sijoittuu ajallisesti ennen iltamessua. Toivon, että siellä Oulussakin on mahdollisuus osallistua vesperiin. Ellei, niin onpa perin omituista.
Hetkipalvelusta voit viettää yksinäsikin angelus-aikoina. Yksikin kerta päivässä riittää, esimerkiksi keskipäivällä klo 12. Angelus on se hetkirukous, joka alkaa "Enkeli ilmoitti Marialle ja hän synnytti Pyhästä Hengestä". En tiedä, onko nykyisissä rukouskirjoissamme angelustekstejä. Vanhassa kyllä on, ja minulla on tietenkin se vanha, kun olen "niin vanha".
Voi hyvinkin olla Oulussa kerran viikossa vesper. Olen ollut vaan niin saamaton seurakuntayhteyden suhteen, koska kirkko täällä on niin pieni ja perhekeskeinen. Itselläni ei ole perhettä.
Tuollaisen rukouskirjan minäkin haluaisin. Mistä niitä saa ostaa ja minkä nimisiä ne "virallisesti" ovat?
mm. tiedotuskeskuksesta, kts. www.catholic.fi
Nimet ovat suurinpiirtein näin:
Hetkipalvelus - adventti ja jouluaika
Hetkipalvelus - paastonaika
Hetkipalvelus - pääsiäisen aika
Hetkipalvelus - tavallinen aika
Hyvää päivän jatkoa.
Sain sen rippi-isältäni 50-luvun puolivälissä, jolloin käytössä oli vuonna 1949 ilmestynyt mgre A. Carlingin toimittama laitos.
Kirjan suomenkieli on vanhahtavaa. Kirja on kuitenkin muistoarvonsa vuoksi minulle arvokas. Käännän mielessäni lauseet nykysuomeksi.
En tiedä, olisiko kirjaa saatavana jostain kirjastosta?
Vuonna 1984 julkaistiin kirja Rukoilen sinua Jumala, toim. Katolinen tiedotuskeskus ja Katekeettinen keskus, ISBN 951-9386-23-8. Sen angelus-rukous on jo tämän päivän suomea:
Esirukoilija: Herran enkeli toi sanoman Marialle.
Vastaus: ja hän tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä.
Terve Maria armoitettu...
E: Maria sanoi: Katso minä olen Herran palvelijatar,
V: tapahtukoon minulle sanasi mukaan.
Terve Maria armoitettu...
E: Ja Sana tuli lihaksi
V: ja asui meidän keskellämme.
Terve Maria armoitettu...
E: Rukoile puolestamme, pyhä Jumalansynnyttäjä,
V: että me Kristuksen lupausten arvoisiksi tulisimme.
E: Rukoilkaamme: Kaikkivaltias Jumala, vuodata armosi sydämeemme, että me, joille enkeli on antanut tiedoksi Poikasi Kristuksen ihmiseksi tulemisen, pääsisimme hänen kärsimisensä ja ristinsä kautta ylösnousemuksen kirkkauteen. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta.
V: Amen
Angelus-ajat ovat yleensä klo 6, 12 ja 18. Pääsiäisaikana pääsiäisestä helluntaihin rukoillaan Herran enkelin tilalla Taivaan kuningatar eli Regina caeli.
Muistakaamme, että Angelus on mietiskely Jeesuksen ihmiseksi tulemisesta sekä kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Toivon, etten ole loukannut kenenkään tekijänoikeuksia, kun olen halunnut antaa Ollille mahdollisuuden angeluksen oppimiseen.
Olli, Sinua kiitän, kun olen saanut Sinua auttaessani palauttaa mieleeni kauniita muistoja omasta "etsikkoajastani".
Löysin Oulun kirjastosta tuon nimisen rukouskirjan. Sen on toimittaneet Jan Aarts ja Marjatta Jaanu-Schröder. Kirja on vuodelta 1984. Kannattanee varmaan ostaa tuo kirja, jos sen jostain saa.
Hetkipalvelus käsittää eri vuorokaudenaikoina pidettävät rukoushetket, joita esim. luostareissa vietetään säännöllisesti. Käsittääkseni kaikki sääntökuntalaiset ovat velvoitettuja ainakin laudesin ja vesperin lukemiseen (korjatkaa jos olen väärässä). Hetkipalvelukset rukoillaan joko yhdessä tai yksin. Yhdessä rukoiltaessa joku on esilukija ja psalmit luetaan (tai lauletaan) vuorolukuna.
Suomenkieliset tekstit on nykyisin saatavissa laudesiin ja vesperiin. Muistelen, että olisin nähnyt jonkun vanhan kompletoriumin, mutta voin olla väärässä. Laudes (aamurukous) ja vesper (iltarukous) koostuvat pääasiassa psalmien ja kiitosvirren (Benedictus/Magnificat) lukemisesta, Raamatun lukukappaleesta sekä rukousosasta, johon kuuluu esirukouksia sekä Isä meidän. Jokaiselle viikonpäivälle on oma tekstinsä, joka kertautuu tavallisena aikana, niin kuin nyt, neljän viikon välein, muina aikoina eri tavoin, jotka selviävät ao. kirjoista. Sen, kuinka mones viikko kulloinkin on meneillään, löytää esim. Fideksestä "Sunnuntait ja juhlapyhät" -otsikon alta. Viikko alkaa aina sunnuntaista.
Yksin rukoilija voi käsittääkseni valita, lukeeko rukoukset ääneen tai hiljaa, istuen vai seisten. Itselleni on paras tapa istua suht' ryhdikkäästi ja lukea ääneen, jolloin ajatus ei harhaile niin helposti. Kukin löytää oman tapansa, pääasia on tietysti kääntyminen Jumalan puoleen.
Googlasin kokeeksi sanalla hetkipalvelus, ja löysin alla olevasta osoitteesta hyvän katsauksen hetkipalveluksiin ja niiden historiaan:
www.kirkkopalvelut.fi/hiljaisuudenviljely/kappeli2.htm
Teksti on luterilaisen tutkijan, mutta myös katolinen puoli tulee esiin. Tässä asiassa tuskin kirkkojemme välillä mitään oppiriitaa on. Tekstissä mainitaan myös luterilaisten hetkipalveluskirja Rukoileva kirkko, jota suosittelen luterilaisille lukijoillemme. Sen voi löytää kotikuntansa kirjastostakin.
Onnea etsintään! Hetkipalvelus on kyllä hieno asia, siitä voi tulla juuri sellainen tapa, joka kantaa elämässä vaikeampienkin aikojen yli. Ja aina yhdessä kirkon kanssa.
Olisiko kuitenkin kaiketenkin mahdollista harjoittaa kristillisyyttä....
viestisi sisältö, Krysostomos. Kun minä opetin uskontoa Englantilaisessa Koulussa, se oli silloin kun Suomalainen Katolinen Kirkko oli vielä "ääriliberaalien hollantilaisten otteessa". Eräs oppilas kysyi minulta, millä tavalla hän voisi palvella Kristusta, ilman akateemista, taikka teologista pohdiskelua. Koko väliaika meni minulta siihen, mitä minä vastaan hänelle, taikka koko luokalle tästä hyvästä teemasta. Kerroin heille yksinkertaisen, kuvitellun esimerkin. Seisot kassajonossa. Olet myöhässä harjoituksestasi. Mietit, millä tavalla voisit ohittaa edessäsi seisovan tädin jotta ehtisit bussiin. Tuskailessasi huomaat, että tädin lompakosta tippui maahan vitonen. Kukaan ei ole huomannut sitä. Vain sinä. Samalla muistat, että se femma riittäisi elokuvateatteriinkin harjoitusten jälkeen. Tällöin pidin taukoa ja samalla kello soi, tunti päättyi. Krysostomos, kukaan ei rientänyt ovea kohti. He pysähtyivät oven luona ja sanoivat, että tästä pitäisi puhua seuraavalla kerralla. Minä tavallaan jäin silloin ilman sanallista vastausta, mutta sain silti jotakin. He ajattelivat tätä asiaa vaikka tiesivät hyvin, että minä olin hieman poikennut tunnin teemasta. Kun seuraavan kerran tavattiin, tästä mielikuvituksellisesta tarinasta kasvoi hedelmällinen keskustelu. Silloin tiesin, että nämä lapset saivat edes idean miten voi palvella toisia ihmisiä ja samalla Ihmistä. Tämä oli minun tapani yrittää opettaa. Niin kuin Sinun hyvä vastauksesi oli kysyjälle. Yksinkertainen ja osuva ja siksi hyvin vaikeaa toteutettavaksi. Krysostomos, on vaikea olla hyvä kristitty, hyvin vaikea!
Minä en ymmärrä mitä ajat takaa tuolla kirjoituksellasi. Olen vain tällainen tavallinen kaduntallaaja. Miten noita viestejänne pitäisi tulkita?
ystävä, voin ehkä yksinkertaistaa monisanaista viestini näillä sanoilla, katolilaisuutta voi elää olemalla hyvää kristitty. En kirjoita sanaa "harrastaa" koska se on vähän virallista. Siis olen vain yksinkertaisesti ilahtunut siitä, mitä veljemme Krysostomos vastasi - Sinulle. Ei kummempaa. Tallataan yhdessä.
ei harrastaa vaan harjoittaa. Anteeksi.
Heip!
Minä taas haluaisin nimenomaan "harjoittaa" katolilaisuutta elämässäni. Sillä lailla että se olisi olennainen osa jokapäiväistä elämääni. Ehkä tämä johtuu siitä, että olen laiminlyönyt uskonelämääni vuosi kaupalla ja nyt olen himpun verrran yli-innokas ikäänkuin paikkailemaan sitä.
Kaikkein mieluiten asuisin katolilaisessa maassa, jossa uskonelämä on osa arkipäiväistä elämää. Olen käynyt usein Puolassa ja minusta siellä kirkko oli mukavasti olennainen osa jokapäiväistä arkieloa. Tämä oli ennen kuin Puolasta tuli ns. demokraattinen EU-maa.
Onhan asialla kieltämättä puolensa...
Muistelen, kun eräs hiippakunnan taloudellisen toimikunnan jäsen puolisoineen muinaisella 80-luvulla vietti osan vuotta Espanjassa.Se tarjosi heille virkistävän mahdollisuuden "uida katolisuuden meressä" - täydellisen vastakohdan elämälle pienenä katolisena vähemmistönä luterilaisessa Suomessa.
Oleellista lienee kuitenkin edelleen tuo kristittynä eläminen - missä tahansa sitten asumme ja olemmekin...
veli Lorand...
Mitähän muuten kuulunee isä Janille?!?
Juuri palasin Järvenpään ortodoksikirkosta jossa kuuntelin Antreas Kreetalaisen Katumuskaanonia. Mikä sielukylpyä! Mitkä melodiakudokset! No sen jälkeen menimme läheiseen kahvilaan ja sieltä soitettiin Hollantiin isä Janille. Ulvottiin kännykkään ja yhteen ääneen, happy birthday dear Jani....hänelle on tänään synttärit. Hän oli selvästi liikuttunut, ei laulumme todella korkeasta tasosta (!) vaan itse tapahtumasta. Hän voi - voi, voi - melko hyvin. Kerroin hänelle, että piru alkaa vallata tilaa hiippakunnassa, ja se hymyilytti häntä hieman. Jokainen meistä puhui hänen kanssaan, en tiedä mitä hän toisille oli sanonut. Yleinen toteamus oli, että kaikki on ennallaan. Krysostomos, tämän keskustelun olisi pitänyt olla iloinen tapahtuma, mutta keskustelun aikana näin jokaisen kasvoilla tietynlaista melankolisuutta, kaipausta. Näinkö elämä palkitsee vielä viiden vuoden kuluttuakin? En ymmärrä, enkä HYVÄKSY. Hyvää alkavaa Paastoa Sinulle kelpo ihminen.