Rokotukset

Terve!

Viime kesänä kävin itse samoilla alueilla. Silloin keräsin matkakumppaneille pienen tietoiskun rokotuksista ja muista terveysasioista. Tiedot ovat pääsääntöisesti Kansanterveyslaitoksen sivuilta keväältä 2005, joten pääsääntöisesti niiden vois olettaa olevan vielä ajan tasalla. Mutta sieltä tietysti aina tuoreet löytyy.

Kaikki mun matkakaverit käytti malarianestolääkkeenä Malaronea (joka lyhyellä matkalla ei ole juuri lainkaan kalliimpi). Se ei aiheuttanut kenellekään sivuvaikutuksia.

Mutta tuossa nyt tuhti paketti:


Rokotukset

Matkailijan perusrokotukset ovat polio-, jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotukset ja (tarvittaessa, tässä tapauksessa suotavaa) MPR (tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti)-rokotus. Näiden rokotusten tulisi siis kaikilla aina olla kunnossa. Mikäli siis nämä eivät ole kunnossa, kannattaa laittaa aluksi perusasiat kuntoon.

MATKALLE SUOSITTELEN!:

HEPATIITTI A:
Viimeistään kuukautta ennen matkalle lähtöä. Toinen annos 6-12 kk ensimmäisen jälkeen -> suoja 10-20 vuotta.


KELTAKUUME:
Mikäli tarkoitus käydä viidakossa. Viimeistään kymmenen päivään ennen lähtöä. Vaikutuksen kesto vähintään 10 vuotta. Rokotteen antoon oikeutetut laitokset Oulussa esim. YTHS, Oulun TK, Nokian työterveyshuolto


MALARIA:

Malariaa vastaan ei rokoteta, vaan matkan aikana syödään estolääkettä. Malariaa esiintyy kaikissa maakunnissa paitsi Arequipassa, Moqueguassa, Punossa ja Tacnassa. Kuitenkaan ei estolääkitystä tarvita Limassa eikä ylänköalueen turistikaupungeissa (Cuzco, Machu Picchu, Puno). Amazonin alueella suuri malariatartuntariski. Suosittelen siis malarianestolääkitystä henkilöille, jotka aikovat mennä muille kuin tässä turvalliseksi mainituille alueille. Estolääkityksenä Perussa Lariam tai Malarone (näistä tietoa lopussa). Malariasta vielä lisätietoa alla.


Lisäksi mahdollista ottaa halutessaan, eivät kuitenkaan välttämättömiä:

HEPATIITTI B:

Hepatiitti B ei ole matkailijalle terveysriski, ellei altistu seuraaville riskeille: Pistettävien huumeiden käyttö ja suojaamaton sukupuolikontakti ovat hepatiitti B:n merkittävimmät vaaratekijät kaikkialla maailmassa. Verituotteiden antaminen kehitysmaissa sekä injektiot, akupunktio, tatuointi ja lävistykset sellaisissa hoitopaikoissa, joiden mahdollisuudet käyttää kertakäyttöisiä tai kunnollisesti steriloituja välineitä ovat puutteelliset, ovat mahdollisia B-hepatiitin tartunnanlähteitä.

Rokotus mahdollista ottaa joko erikseen tai hepatiitti A rokotteen yhteydessä.


LAVANTAUTI?:
Typherix® (GlaxoSmithKline) on lihakseen pistettävä rokote, joka on otettava viimeistään kaksi viikkoa ennen matkalle lähtöä ja Vivotif Berna® (Berna Biotech) on suun kautta otettava rokote, jonka anto on hyvä aloittaa noin kolme viikkoa ennen matkallelähtöä, jotta riittävä suoja ehtii muodostua.


MUUTA TIETOA:

VESIKAUHU (jälkirokotus)


Pureman jälkeen annettuna (post-exposure)
Ensiapuna puremakohta pestään runsaalla saippuavedellä, jonka jälkeen aloitetaan rokotus välittömästi, mielellään 24 tunnin kuluessa rabiesoireisen eläimen puremasta. Aikaisemmin rokottamattomille annetaan yksi annos (20 KY/kg) rabiesimmunoglobuliinia (Imogam Rabies®) ja viisi annosta rokotetta. Rokotteet annetaan päivinä 0, 3, 7, 14 ja 28 lihaksensisäisinä injektioina. Immunoglobuliini annetaan ensimmäisen rokoteannoksen kanssa samaan aikaan. Immunoglobuliini infiltroidaan haavaan ja sen ympäristöön, jos mahdollista. Mikäli koko annosta ei saada kulumaan näin, ruiskutetaan loput lihaksensisäisesti (eri paikkaan kuin rokote). Jos pureman uhri on saanut ennaltaehkäisevät rokotukset (pre-exposure), hänelle annetaan kaksi annosta rokotetta päivinä 0 ja 3. Immunoglobuliinia ei tässä tapauksessa tarvitse antaa paitsi, jos purema on kasvojen, kaulan tai sormenpäiden alueella tai jos muilla alueilla on useita puremia.
Kehitysmaissa käytetään edelleen eläinten aivoista valmistettuja rokotteita, jotka voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia toisin kuin turvalliset soluviljelmissä tuotetut rokotteet.
Ihmisellä rabies johtaa aina kuolemaan oireiden puhjettua. Vuorokauden kuluessa aloitetulla rokotushoidolla ja mahdollisella immunoglobuliiniannoksella voidaan ihminen käytännössä aina pelastaa.

Muut jatkotoimenpiteet purematilanteessa
Kaikista eläinten puremista, joihin liittyy rabiesepäily, on tehtävä ilmoitus mahdollisuuksien mukaan myös paikallisille eläinlääkäreille. Ihmistä purrut eläin on pyrittävä pyydystämään, ja sen sairastumista on seurattava. Jos kotieläin (koira tai kissa) on vielä kymmenen vuorokauden kuluttua puremasta terve, altistumisen jälkeen jo aloitetun rokottamisen lopettamista voidaan harkita. Villieläinten aiheuttamissa puremissa on otettava huomioon rabieksen esiintyminen alueella.



MALARIASTA

Hyttysten pistojen estäminen hyvä tapa vähentää tartuntariskiä.
Katosta laskettavia, vuoteen yli levitettäviä hyttysverkkoja saa hyvinvarustetuista tavarataloista (noin 7-40 EUR/kpl) sekä kansainvälisiltä lentokentiltä. Toisin kuin esimerkiksi Afrikassa ja eräissä Euroopan maissa, Suomen markkinoilla ei toistaiseksi ole permetriiniä sisältäviä hyttyskarkotteita eikä permetriinillä käsiteltyjä vaatteita. Permetriinillä käsiteltyjä hyttysverkkoja tuo maahan FinnEstate Oy, puh. (09) 412 5917, faksi (09) 412 8650, sähköposti [email protected]. Hyttysverkkoja voi tilata postiennakolla hintaan 50 EUR/yhden hengen vuode ja 60 EUR/parivuode. Verkkojen jatkokäsittelyyn permetriinillä soveltuu Bio Kill® -valmiste (10 EUR/pullo), jota myös voi tiedustella FinnEstate Oy:stä. Käyttämättä jäänyt permetriini käsitellään ongelmajätteenä. Suurin osa Suomessa myytävistä iholle levitettävistä hyttyskarkotteista sisältää dietyylitoluamidia, joka on tehokasta myös malariahyttysiä vastaan. Sitä ei kuitenkaan suositella alle 3-vuotiaille lapsille.


Malarian tyypillisimmät oireet ovat toistuvat, vilunväreillä (horkka) alkavat kuumekohtaukset ja runsas hikoilu kuumeen laskiessa. Kuitenkin malariakuume voi usein, erityisesti alkuvaiheessa, olla jatkuvaa, ja siihen voi liittyä vatsaoireita, jopa voimakasta ripulia, hengitystie- ja keskushermosto-oireita: sekavuutta ja tajunnan tason heikkenemistä koomaan asti.


   Meflokiini

Meflokiini (Lariam®) on tehokas resistenttiä P. falciparum -malariaa vastaan, jota ilmenee runsaasti trooppisessa Afrikassa ja Amazon-virran alueella sekä paikoitellen Kaakkois-Aasiassa ja Oseaniassa. Näille alueille matkustettaessa meflokiini on ensisijainen estolääkitys. Meflokiiniresistenttiä P. falciparum -malariaa on todettu sekä Afrikassa että Kaakkois-Aasiassa alueilla, jotka eivät ole turistikohteita.
Meflokiini voi aiheuttaa haittavaikutuksia, joista tavallisimmat ovat pahoinvointi, huimaus ja vatsaoireet. Myös univaikeuksia voi esiintyä. Harvinaisia meflokiinin haittavaikutuksia ovat kouristukset ja masennuskohtaukset, joita ilmenee yleensä niillä, joilla jo ennen lääkitystä on ollut samanlaisia oireita. Harvinaisena komplikaationa on raportoitu myös psykoosia. Kontrolloiduissa tutkimuksissa meflokiinin ei ole kuitenkaan todettu aiheuttavan enempää neuropsykiatrisia haittavaikutuksia kuin klorokiini-proguaniiliyhdistelmän.
Meflokiini ei sovi epileptikoille tai psykiatrisessa hoidossa olleille tai oleville. Meflokiinin käytöstä raskauden 1. kolmanneksen aikana ei ole vielä riittävästi kokemusta, joten meflokiinia tulisi tällöin välttää. Jos hedelmällisessä iässä oleva nainen on nauttinut meflokiinia, tulisi hänen jatkaa raskauden ehkäisyä vielä kolme kuukautta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Meflokiinin aiheuttamia sikiövaurioita ei ole kuitenkaan raportoitu.
Ellei meflokiini aiheuta haittavaikutuksia, sitä voi käyttää ilman aikarajoitusta. Meflokiinin annostus on aikuisella 1 tabletti kerran viikossa. Se aloitetaan viikko ennen malaria-alueelle saapumista ja jatketaan 4 viikkoa sieltä poistumisen jälkeen. Mahdolliset haittavaikutukset ilmenevät yleensä kolmen ensimmäisen käyttöviikon aikana. Mikäli malaria-alueelle matkustavalla henkilöllä ei ole aikaisempaa kokemusta meflokiinin käytöstä ja halutaan varmistua lääkkeen sopivuudesta, voidaan meflokiinin käyttö aloittaa jo 3-4 viikkoa ennen matkaa.

Malarone

Toisena vaihtoehtona tulee kyseeseen uudempi valmiste Malarone
(atovakoni proguaniili), jota saa
määräaikaisella erityisluvalla Suomesta.
Teho resistenssejä P.falciparum-kantoja kohtaan on yhtä
hyvä kuin Lariamilla. Malaronen etuna ovat vähäisemmät sivuvaikutukset ja varsinkin
sivuvaikutusprofiili. Hyvin siedetyn Malaronen haittoja ovat ihottuma,
pahoinvointi ja oksentelu, jotka väistyvät käyttöviikkojen myötä. Valmiste
on hintavampi ja sitä tulee ottaa päivittäin. Lääke aloitetaan 1 vrk ennen
malaria-alueelle saapumista ja jatketaan viikon päivät jälkikäteen
Valmiste kannattaaankkia hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä, koska se
tilataan Helsingistä KTL:lta, Yliopiston apteekilla voi olla varastossa.

Eli jos reittisi on tuo et tarvitse keltakuumerokotusta etka malarialaakitysta. Kuulemma keltakuumerokotus vaaditaan jos matkustelee alueella maasta toiseen, mutta eivat ne ole minulta sita kyselleet.
Voi tietysti olla hyva se rokote (kelta-) ottaa jos on rahaa se muutama kymppi minka se maksaa, ihan vaan vastaisen varalle, jos innostut matkustelemaan enempikin.

Perulaiset ystavani eivat syo malarialaaketta, eivat edes Amazonin alueella kaydessaan. Siis ihan koulutetut ja asioista perilla olevat ihmiset. Sanovat ettei se kannata, sita laakitysta kayttavat kuulemma vain sellaiset jotka ihan oikeasti pitempia aikoja altistuvat viidakossa, turistikohteissa kaydessa ei kannata. Hyonteiskarkote ja verkko on paras suoja.

Itse olin matkalla heinäkuussa. Ainakin silloin oli yöt sisämaassa niin kylmiä, ettei sääskiä edes näkynyt. Ainoastaan Aquas Calianteksessa (se hostel ja ravintolakeskittymä Macchu Pichun vieressä) nähtiin pari sääskeä. Hyvin mahdollista, ettei toukokuussakaan juuri itikoihin törmää.

http://www.rokote.fi/matkarokotteet/maat/peru.html