Kuolleiden pelastus

Kuolleillekin on saarnattu evankeliumi. Se on sama kaikille. Siksi he tarvitsevat myös samat toimitukset kuten kasteen. Heidän puolestaan ne on tehtävä sijaustoimituksina siltä varalta, että he haluavat ne. Tämä oli tapana jo alkukirkon aikoina. Tästä selvitystä esim. kohdassa
http://library.lds.org/nxt/gateway.dll/Magazines/Ensign/1987.htm/ensign august 1987.htm/i have a question.htm?fn=document-frame.htm&f=templates&2.0

Tämä artikkeli ja monta muuta kuolleiden pelastukseen liittyvää artikkelia on alalinkkinä kohdassa:
http://www.fairlds.org./apol/ai128.html
14530
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat
Aloittaja
  • selvää 1. Kor.16:29 tekstiä jonka mukaan kasteita kuolleille suorittivat muut kuin kristityt. Lisäksi jakeesta tulee aivan selväksi, että jakeen tarkoittamat kastajat eivät uskoneet ylösnousemukseen jota Paavali tuossa 1. Kor. 16 luvussa opettaa.

    Ainakin juutalaisuudesta eronneet mainitsemani saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. Toisin sanoen kuolleita kastoivat ryhmät jotka eivät yleensäkään uskoneet evankeliumiin Jeesuksesta.

    Kasteesta kerrotaan lukuisissa Raamatun kohdissa, myös Paavali puhuu kasteesta mm. 1. Kor. 1: luvussa jossa hän korostaa myös ristin merkitystä.

    Kasteesta puhutaan ainakin UT:n seuraavissa kohdissa.

    Matt.3:6
    Matt.3:11
    Matt.3:13
    Matt.3:14
    Matt.3:16
    Matt.21:25
    Matt.28:19
    Mark.1:4
    Mark.1:5
    Mark.1:8
    Mark.1:9
    Mark.1:10
    Mark.11:30
    Mark.16:16
    Luuk.3:7
    Luuk.3:8
    Luuk.3:12
    Luuk.3:21
    Luuk.7:29
    Luuk.7:30
    Luuk.20:4
    Joh.1:25
    Joh.1:26
    Joh.1:31
    Joh.1:33
    Joh.3:5
    Joh.3:22
    Joh.3:23
    Joh.4:1
    Joh.4:2
    Joh.10:40
    Ap.t.1:5
    Ap.t.1:22
    Ap.t.2:28
    Ap.t.2:41
    Ap.t.8:12
    Ap.t.8:13
    Ap.t.8:36
    Ap.t.8:37
    Ap.t.8:38
    Ap.t.9:18
    Ap.t.10:37
    Ap.t.10:47
    Ap.t.10:48
    Ap.t.11:16
    Ap.t.16:15
    Ap.t.16:33
    Ap.t.18:8
    Ap.t.18:25
    Ap.t.19:3
    Ap.t.19:4
    Ap.t.19:5
    Ap.t.22:16
    Room.6:3
    Room.6:4
    1Kor.1:13
    1Kor.1:14
    1Kor.1:15
    1Kor.1:16
    1Kor.1:17
    1Kor.10:2
    1Kor.12:13
    1Kor.15:29
    Gal.3:27
    Ef.4:5
    Ef.5:26
    Kol.2:12
    Hebr.6:2

    Minä en ole löytänyt ainoatakaan kohtaa joka tukisi kuolleiden kastamisen tarpeellisuutta, eikä sellainen sisälly evankeliumiin. Siihen, että toimitukset kuolleille ovat MAP-uskon mukaan keskeisessä asemassa minulla ei luonnollisesti ole muuta sanomista kuin, ettei toimitukset sisälly evankeliumiin Jeesuksesta, vaan ne sisältyvät MAP-kirkon omaan Raamatusta poikkeavaan evankeliumiin.

    Minulla ei ole syytä epäillä etteivätkö ne vahvistaisi mormonien uskoa siinä laajuudessa kuin juhlalliset hartaat rituaalit uskoa vahvistavat. Onhan niitä kaikissa kirkkokunnissa perustuen enemmän tai vähemmän traditioon.

    Toimitusten keskeisen aseman takia ymmärrän niiden puolustamisen "heikoiltakin jäiltä".

    Johduinpa taas tutkimaan baptismin oppejakin, tuskin sekään sinänsä on haitaksi. ;)

    Onko sinulla hakemistoa josta löytyvät helposti Mormonin kirjan kuolleiden kastetta koskevat kohdat?

    Turust

    Äänestä

  • Turust kirjoitti:

    selvää 1. Kor.16:29 tekstiä jonka mukaan kasteita kuolleille suorittivat muut kuin kristityt. Lisäksi jakeesta tulee aivan selväksi, että jakeen tarkoittamat kastajat eivät uskoneet ylösnousemukseen jota Paavali tuossa 1. Kor. 16 luvussa opettaa.

    Ainakin juutalaisuudesta eronneet mainitsemani saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. Toisin sanoen kuolleita kastoivat ryhmät jotka eivät yleensäkään uskoneet evankeliumiin Jeesuksesta.

    Kasteesta kerrotaan lukuisissa Raamatun kohdissa, myös Paavali puhuu kasteesta mm. 1. Kor. 1: luvussa jossa hän korostaa myös ristin merkitystä.

    Kasteesta puhutaan ainakin UT:n seuraavissa kohdissa.

    Matt.3:6
    Matt.3:11
    Matt.3:13
    Matt.3:14
    Matt.3:16
    Matt.21:25
    Matt.28:19
    Mark.1:4
    Mark.1:5
    Mark.1:8
    Mark.1:9
    Mark.1:10
    Mark.11:30
    Mark.16:16
    Luuk.3:7
    Luuk.3:8
    Luuk.3:12
    Luuk.3:21
    Luuk.7:29
    Luuk.7:30
    Luuk.20:4
    Joh.1:25
    Joh.1:26
    Joh.1:31
    Joh.1:33
    Joh.3:5
    Joh.3:22
    Joh.3:23
    Joh.4:1
    Joh.4:2
    Joh.10:40
    Ap.t.1:5
    Ap.t.1:22
    Ap.t.2:28
    Ap.t.2:41
    Ap.t.8:12
    Ap.t.8:13
    Ap.t.8:36
    Ap.t.8:37
    Ap.t.8:38
    Ap.t.9:18
    Ap.t.10:37
    Ap.t.10:47
    Ap.t.10:48
    Ap.t.11:16
    Ap.t.16:15
    Ap.t.16:33
    Ap.t.18:8
    Ap.t.18:25
    Ap.t.19:3
    Ap.t.19:4
    Ap.t.19:5
    Ap.t.22:16
    Room.6:3
    Room.6:4
    1Kor.1:13
    1Kor.1:14
    1Kor.1:15
    1Kor.1:16
    1Kor.1:17
    1Kor.10:2
    1Kor.12:13
    1Kor.15:29
    Gal.3:27
    Ef.4:5
    Ef.5:26
    Kol.2:12
    Hebr.6:2

    Minä en ole löytänyt ainoatakaan kohtaa joka tukisi kuolleiden kastamisen tarpeellisuutta, eikä sellainen sisälly evankeliumiin. Siihen, että toimitukset kuolleille ovat MAP-uskon mukaan keskeisessä asemassa minulla ei luonnollisesti ole muuta sanomista kuin, ettei toimitukset sisälly evankeliumiin Jeesuksesta, vaan ne sisältyvät MAP-kirkon omaan Raamatusta poikkeavaan evankeliumiin.

    Minulla ei ole syytä epäillä etteivätkö ne vahvistaisi mormonien uskoa siinä laajuudessa kuin juhlalliset hartaat rituaalit uskoa vahvistavat. Onhan niitä kaikissa kirkkokunnissa perustuen enemmän tai vähemmän traditioon.

    Toimitusten keskeisen aseman takia ymmärrän niiden puolustamisen "heikoiltakin jäiltä".

    Johduinpa taas tutkimaan baptismin oppejakin, tuskin sekään sinänsä on haitaksi. ;)

    Onko sinulla hakemistoa josta löytyvät helposti Mormonin kirjan kuolleiden kastetta koskevat kohdat?

    Turust

    Eikö olekin näin, että jos uskoo kuolleiden ylösnousemukseen, niin mitään kuolleiden kastetta ei tarvita (varsinkaan sijaiskasteita). Mutta jos ei usko, niin silloin sitä harrastetaan.

    Minä saan raamatun kohdista tällaisen käsityksen. (En väitä, että siinä on mitään logiikkaa. Tuli vain mieleen.)

    Ja kun kerran kristityt uskovat ylösnousemukseen, niin kristityt eivät harrasta kuolleiden sijaiskasteita.

    Äänestä

  • oikeastaan kirjoitti:

    Eikö olekin näin, että jos uskoo kuolleiden ylösnousemukseen, niin mitään kuolleiden kastetta ei tarvita (varsinkaan sijaiskasteita). Mutta jos ei usko, niin silloin sitä harrastetaan.

    Minä saan raamatun kohdista tällaisen käsityksen. (En väitä, että siinä on mitään logiikkaa. Tuli vain mieleen.)

    Ja kun kerran kristityt uskovat ylösnousemukseen, niin kristityt eivät harrasta kuolleiden sijaiskasteita.

    tunne käsitettä kuolleiden kasteesta. Mielestäni siihen on vaikea yhdistää logiikkaa koska koko käsite on vieras. Ylösnousemus on kristinopin tärkeä, ehkä tärkein elementti jota seuraavassa tuomiossa Jumalan oikeuden mukaisuus toteutuu, riippumatta siitä mitä rituaaleja meille kuolemamme jälkeen on tehty.

    Apostoli Paavali puhuu kristillisistä arvoista mm.

    1. Kor. 1:18-29
    18 Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. [Room. 1:16 ]
    19 Onhan kirjoitettu: -- Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. [Jes. 29:14]
    20 Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? [Jes. 19:12]
    21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. [Matt. 11:25,26]
    22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. [Mark. 8:11; Luuk. 11:16; Joh. 4:48; Ap. t. 17:18]
    23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, [Ap. t. 22:22, 26:24]
    24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. [2. Kor. 13:4; Kol. 2:3]
    25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.
    26 Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. [Luuk. 16:15; Joh. 7:48; Jaak. 2:5]
    27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. [Matt. 11:25]
    28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.
    29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. [Room. 3:27; Ef. 2:9]

    Tämän on katsottava pätevän myös tai ehkä erityisesti ylösnousemuksessa.

    MAP-uskolle on keskeistä, että evankeliumia julistetaan kuolleille ja julistuksesta pääsevät osalliseksi ainoastaan ne jotka ottavat vastaan heille tehdyn sijaiskasteen. Kristityt myös uskovat, että oikeuden mukaisuus toteutuu, mutta pelastus tapahtuu yksin Jumalan oikeudenmukaisuudella.

    Jumalan voimaan uskovan on äärimmäisen vaikeaa uskoa, että muut ihmiset voisivat rituaaleillaan vaikuttaa kenenkään muun ihmisen pelastukseen, ollen jopa esteenä (jättää kuollut kastamatta) kristinopin pelastussuunnitelmalle.

    Turust

    Äänestä

  • Aloittaja

    Turust kirjoitti:

    selvää 1. Kor.16:29 tekstiä jonka mukaan kasteita kuolleille suorittivat muut kuin kristityt. Lisäksi jakeesta tulee aivan selväksi, että jakeen tarkoittamat kastajat eivät uskoneet ylösnousemukseen jota Paavali tuossa 1. Kor. 16 luvussa opettaa.

    Ainakin juutalaisuudesta eronneet mainitsemani saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. Toisin sanoen kuolleita kastoivat ryhmät jotka eivät yleensäkään uskoneet evankeliumiin Jeesuksesta.

    Kasteesta kerrotaan lukuisissa Raamatun kohdissa, myös Paavali puhuu kasteesta mm. 1. Kor. 1: luvussa jossa hän korostaa myös ristin merkitystä.

    Kasteesta puhutaan ainakin UT:n seuraavissa kohdissa.

    Matt.3:6
    Matt.3:11
    Matt.3:13
    Matt.3:14
    Matt.3:16
    Matt.21:25
    Matt.28:19
    Mark.1:4
    Mark.1:5
    Mark.1:8
    Mark.1:9
    Mark.1:10
    Mark.11:30
    Mark.16:16
    Luuk.3:7
    Luuk.3:8
    Luuk.3:12
    Luuk.3:21
    Luuk.7:29
    Luuk.7:30
    Luuk.20:4
    Joh.1:25
    Joh.1:26
    Joh.1:31
    Joh.1:33
    Joh.3:5
    Joh.3:22
    Joh.3:23
    Joh.4:1
    Joh.4:2
    Joh.10:40
    Ap.t.1:5
    Ap.t.1:22
    Ap.t.2:28
    Ap.t.2:41
    Ap.t.8:12
    Ap.t.8:13
    Ap.t.8:36
    Ap.t.8:37
    Ap.t.8:38
    Ap.t.9:18
    Ap.t.10:37
    Ap.t.10:47
    Ap.t.10:48
    Ap.t.11:16
    Ap.t.16:15
    Ap.t.16:33
    Ap.t.18:8
    Ap.t.18:25
    Ap.t.19:3
    Ap.t.19:4
    Ap.t.19:5
    Ap.t.22:16
    Room.6:3
    Room.6:4
    1Kor.1:13
    1Kor.1:14
    1Kor.1:15
    1Kor.1:16
    1Kor.1:17
    1Kor.10:2
    1Kor.12:13
    1Kor.15:29
    Gal.3:27
    Ef.4:5
    Ef.5:26
    Kol.2:12
    Hebr.6:2

    Minä en ole löytänyt ainoatakaan kohtaa joka tukisi kuolleiden kastamisen tarpeellisuutta, eikä sellainen sisälly evankeliumiin. Siihen, että toimitukset kuolleille ovat MAP-uskon mukaan keskeisessä asemassa minulla ei luonnollisesti ole muuta sanomista kuin, ettei toimitukset sisälly evankeliumiin Jeesuksesta, vaan ne sisältyvät MAP-kirkon omaan Raamatusta poikkeavaan evankeliumiin.

    Minulla ei ole syytä epäillä etteivätkö ne vahvistaisi mormonien uskoa siinä laajuudessa kuin juhlalliset hartaat rituaalit uskoa vahvistavat. Onhan niitä kaikissa kirkkokunnissa perustuen enemmän tai vähemmän traditioon.

    Toimitusten keskeisen aseman takia ymmärrän niiden puolustamisen "heikoiltakin jäiltä".

    Johduinpa taas tutkimaan baptismin oppejakin, tuskin sekään sinänsä on haitaksi. ;)

    Onko sinulla hakemistoa josta löytyvät helposti Mormonin kirjan kuolleiden kastetta koskevat kohdat?

    Turust

    Olisi tosiaan kummallista, jos jotkut tekisivät sijaiskasteita, vaikka eivät usko ylösnousemukseen. Ne, jotka niitä tekivät jo alkukristillisenä aikana nimenomaan, uskoivat, että kaste on kaikille tarpeen, sillä evankeliumikin on kaikille sama. Kaikkien tulee saada kaste, jotta syntyisi liitto syntien anteeksisamiseksi. Se selviää noista antamistasi kohdistakin.

    Äänestä

  • UPDATE_6767016 kirjoitti:

    Olisi tosiaan kummallista, jos jotkut tekisivät sijaiskasteita, vaikka eivät usko ylösnousemukseen. Ne, jotka niitä tekivät jo alkukristillisenä aikana nimenomaan, uskoivat, että kaste on kaikille tarpeen, sillä evankeliumikin on kaikille sama. Kaikkien tulee saada kaste, jotta syntyisi liitto syntien anteeksisamiseksi. Se selviää noista antamistasi kohdistakin.

    Että ihmisen pitää järjestää jokin seremonia kuolleen puolesta, että Jumala voisi hänet pelastaa?

    Tuollainen väite sisältää ajatuksen ihmisen vallasta Jumalan yli.

    Kristilliseen uskon käsitykseen kuuluu ettei kaste yksin pelasta vaan usko Jeesukseen Kristukseen on edellytys pelastuksellemme.

    Kuolleiden pelastumiseen meillä ei ole vähäisintäkään valtaa, vaan valta on yksin Jumalalla.

    Missä suhteessa tulkintani on outo? Ainakaan ev.lut. kirkolla ei ole yli Jumalan ulottuvaa valtaa.

    Turust

    Äänestä

  • Aloittaja

    Turust kirjoitti:

    Että ihmisen pitää järjestää jokin seremonia kuolleen puolesta, että Jumala voisi hänet pelastaa?

    Tuollainen väite sisältää ajatuksen ihmisen vallasta Jumalan yli.

    Kristilliseen uskon käsitykseen kuuluu ettei kaste yksin pelasta vaan usko Jeesukseen Kristukseen on edellytys pelastuksellemme.

    Kuolleiden pelastumiseen meillä ei ole vähäisintäkään valtaa, vaan valta on yksin Jumalalla.

    Missä suhteessa tulkintani on outo? Ainakaan ev.lut. kirkolla ei ole yli Jumalan ulottuvaa valtaa.

    Turust

    evankeliumin ensimmäinen toimitus. Se on tapa tehdä liitto syntien anteeksisaamiseksi. Sitä tulee edeltää usko ja parannus. Jopa Kristus meni kasteelle osoittaakseen esimerkkiä, ja jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden.

    Kaste ei siis ole ihmisen keksintöä. Se on myös käsky niille, jotka ottavat Kristuksen sovituksen vastaan. Vaikka henkilö uskoisi, niin ilman kastetta ei ole syntien anteeksiantoa.

    Evankeliumi on tiivistettynä kohdassa Ap.t. 2:38:
    Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen."

    Pyhä Henki annettiin kätten päällepanon kautta (Ap.t. 8:14-22; 19:2-6). Se on evankeliumin toinen toimitus.

    Meillä ei todellakaan ole valtaa kenenkään pelastamiseen, mutta Herra on antanut meille tehtäväksi julistaa hänen evankeliumiaan, joka pelastaa. Hän hyväksyy ne toimitukset, jotka on tehty hänen antamallaan valtuudella.

    Tulkintasi on outo tuosta kohdasta, jossa puhutaan kasteista kuolleiden puolesta. Kaste vaaditaan myös kuolleilta. Outoa on myös se, ettet pidä kastetta edes tarpeellisena, vaikka se on kaikkia koskeva käsky syntien anteeksisaamiseksi. Näin julistat toisenlaista evankeliumia.

    Äänestä

  • UPDATE_6767016 kirjoitti:

    evankeliumin ensimmäinen toimitus. Se on tapa tehdä liitto syntien anteeksisaamiseksi. Sitä tulee edeltää usko ja parannus. Jopa Kristus meni kasteelle osoittaakseen esimerkkiä, ja jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden.

    Kaste ei siis ole ihmisen keksintöä. Se on myös käsky niille, jotka ottavat Kristuksen sovituksen vastaan. Vaikka henkilö uskoisi, niin ilman kastetta ei ole syntien anteeksiantoa.

    Evankeliumi on tiivistettynä kohdassa Ap.t. 2:38:
    Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen."

    Pyhä Henki annettiin kätten päällepanon kautta (Ap.t. 8:14-22; 19:2-6). Se on evankeliumin toinen toimitus.

    Meillä ei todellakaan ole valtaa kenenkään pelastamiseen, mutta Herra on antanut meille tehtäväksi julistaa hänen evankeliumiaan, joka pelastaa. Hän hyväksyy ne toimitukset, jotka on tehty hänen antamallaan valtuudella.

    Tulkintasi on outo tuosta kohdasta, jossa puhutaan kasteista kuolleiden puolesta. Kaste vaaditaan myös kuolleilta. Outoa on myös se, ettet pidä kastetta edes tarpeellisena, vaikka se on kaikkia koskeva käsky syntien anteeksisaamiseksi. Näin julistat toisenlaista evankeliumia.

    Raamattu kuitenkin korostaa uskon ensisijaisuuta.

    Kirkollisista toimituksista tärkeimmät ovat sakramentit: kaste ja ehtoollinen. Muita kirkon toimintaan liittyviä tilaisuuksia ovat erilaiset jumalanpalvelukset, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen. Näiden lisäksi rippi on tärkeä osa kirkon toimintaa.

    Raamattuun perustuen ymmärrämme, että kaiken hyvän minkä saamme Jumalalta, tulee virrata toiselta toiselle ja että jokainen pukeutuu lähimmäisensä muotoon ja menettelee häntä kohtaan niin kuin itse olisi hänen sijassaan.

    Minun on otettava lähimmäiseni synnit kantaakseni ja nähtävä niistä vaivaa ja huolta aivan kuin ne olisivat omiani, sillä niin Kristus on tehnyt meille.

    Kuolleen puolesta voimme huolehtia tarvittaessa vaikkapa hänen lapsistaan tai mistä tahansa maallisesta. Hänen sielunsa olemme jättäneet kokonaan Jumalan huoleksi ja uskomme hänen saavan oikeuden tekojensa mukaan. Edelleen uskomme ettei kukaan voi hänen Jumalalta saamaansa oikeutta riistää jättämällä hänet toimittamatta (kuolleiden kaste).

    Emme voi yksilöinä eikä kirkollisen yhteisönä asettua Jumalan Kaikkivaltiaan yläpuolelle. Minun mielestäni ajatuskin sellisesta on synti. Mikäli Jumala näkee hyväksi sieluamme kutsua hän tekee sen kaikista muiden ihmisten toimista riippumatta.

    Näin kaste on täkeydessäänkin lopulta toissijainen, joka ei yksin pelasta vaan usko Jeesukseen Kristukseen on tärkein ja lopulta ainoa jonka avulla pelastumme.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Turust kirjoitti:

    Raamattu kuitenkin korostaa uskon ensisijaisuuta.

    Kirkollisista toimituksista tärkeimmät ovat sakramentit: kaste ja ehtoollinen. Muita kirkon toimintaan liittyviä tilaisuuksia ovat erilaiset jumalanpalvelukset, konfirmaatio, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen. Näiden lisäksi rippi on tärkeä osa kirkon toimintaa.

    Raamattuun perustuen ymmärrämme, että kaiken hyvän minkä saamme Jumalalta, tulee virrata toiselta toiselle ja että jokainen pukeutuu lähimmäisensä muotoon ja menettelee häntä kohtaan niin kuin itse olisi hänen sijassaan.

    Minun on otettava lähimmäiseni synnit kantaakseni ja nähtävä niistä vaivaa ja huolta aivan kuin ne olisivat omiani, sillä niin Kristus on tehnyt meille.

    Kuolleen puolesta voimme huolehtia tarvittaessa vaikkapa hänen lapsistaan tai mistä tahansa maallisesta. Hänen sielunsa olemme jättäneet kokonaan Jumalan huoleksi ja uskomme hänen saavan oikeuden tekojensa mukaan. Edelleen uskomme ettei kukaan voi hänen Jumalalta saamaansa oikeutta riistää jättämällä hänet toimittamatta (kuolleiden kaste).

    Emme voi yksilöinä eikä kirkollisen yhteisönä asettua Jumalan Kaikkivaltiaan yläpuolelle. Minun mielestäni ajatuskin sellisesta on synti. Mikäli Jumala näkee hyväksi sieluamme kutsua hän tekee sen kaikista muiden ihmisten toimista riippumatta.

    Näin kaste on täkeydessäänkin lopulta toissijainen, joka ei yksin pelasta vaan usko Jeesukseen Kristukseen on tärkein ja lopulta ainoa jonka avulla pelastumme.

    Ilman uskoa ei ole muitakaan. Sikäli se on tärkein, mutta usko yksin ei pelasta ketään. Syntien anteeksisaaminen tulee vasta parannuksen ja kasteen kautta. Sen jälkeen tulee Pyhän Hengen vastaanottaminen kätten päällepanon kautta. Nämä kaikki tarvitaan, sillä ne kuuluvat kaikki evankeliumiin. Niiden jälkeen on kestettävä loppuun asti.

    Äänestä

Eipä savossa juuri ole engelskaa opeteltu ainakaan siihen pisteeseen, että voisi tutkia jotain uskonsuunnan faktoja. Yksikin väärinymmärretty sana, ja metsään mennään. Suurin osa linkeistä, jotka muka selventävät uskonkäsityksiänne, ovat englanninkielisillä palstoilla.
Miten minusta alkaa tuntua, että olette ylimielisiä? Kuin sanoisitte: "Opetelkaa kieli, niin ymmärrätte!"

Mormonismi on amerikkalainen usko.
Ei sitä ole tarkoitettu sivistymättömille metsäsuomalaisille.
Uudesti kastetutkin saavat kuulemma amerikkalaisen nimen, niin että tiedämme siis, että tuonpuoleisessa valtakieli on englanti. Kutsu viimeisellä tuomiolla tulee englantilaisella nimellä. Entäpä jos ei savolaisukko sitä ymmärrä eikä tajua?

Oppiiko uskontonne kielen edes kuolemassa?

Äänestä
  • Aloittaja

    EI SAA UUTTA NIMEÄ! Kummasti tämä väärä käsitys on tarttunut!

    Äänestä

  • Uusi jäsen otetaan kirkon jäseneksi kasteen kautta, jossa ei vielä uutta nimeä annetta. Elävälle uusi nimi annetaan ns. endowmentti toimituksessa, jossa jäsen hyväksytään temppelikelpoiseksi. Temmppeli toimitukset ovat salaisia tai pyhiä eikä niistä ole sopivaa keskustella.

    Myös kuolleille tehtävissä sijaiskastetoimituksissa toimitettavalle annetaan uusi nimi.

    Nimenomaiseti juuri MAP uskosta kertovaa englannin kielistä tekstiä on vaikea suomalaisen lukea, vaikka kielitaito olisi hyväkin. Tämä johtuu paitsi erikoissanoita, myös uskonnollisen kulttuurimme eroavaisuuksista.

    Turust

    Äänestä

  • Aloittaja

    Turust kirjoitti:

    Uusi jäsen otetaan kirkon jäseneksi kasteen kautta, jossa ei vielä uutta nimeä annetta. Elävälle uusi nimi annetaan ns. endowmentti toimituksessa, jossa jäsen hyväksytään temppelikelpoiseksi. Temmppeli toimitukset ovat salaisia tai pyhiä eikä niistä ole sopivaa keskustella.

    Myös kuolleille tehtävissä sijaiskastetoimituksissa toimitettavalle annetaan uusi nimi.

    Nimenomaiseti juuri MAP uskosta kertovaa englannin kielistä tekstiä on vaikea suomalaisen lukea, vaikka kielitaito olisi hyväkin. Tämä johtuu paitsi erikoissanoita, myös uskonnollisen kulttuurimme eroavaisuuksista.

    Turust

    ei anneta uutta nimeä.
    Temppelitoimitukset eivät ole salaisia, mutta ne ovat pyhiä.

    Äänestä

Olen kovasti pahoillani käännöksen viipymisestä. Toivottavasti tästä nyt on teille apua.

Ich habe eine Frage
Fragen des allgemeinen Evangeliuminteresses geantwortet für Anleitung, nicht als amtliche Verlautbarungen über Kirchepolitik.

War Taufe für die Toten ein NichtChristen Praxis in den Zeiten des neuen Testaments (sehen Sie 1 Cor. 15:29), oder war es eine Praxis von Kirche von Jesus Christ, da es heutiger Tag ist?

Robert L. Hirse, "ich habe eine Frage," Fahne, Aug. 1987, 19

Robert L. Hirse, behilflicher Professor von altes scripture an der Brigham Junge-Universität. Taufe für die Toten war in der Tat eine Praxis der Kirche von Jesus Christ im Meridian der Zeit. Wir wissen das er wurde unter den Erstjahrhundert Christen geübt und das wurde er innen wieder hergestellt unsere eigene Zuteilung durch den Prophet Joseph Smith.

"sonst was soll, sie...?”

Der Apostel Paul bezieht sich die auf Praxis von Taufe für die Toten in Korinthern 1. Vermutlich geschriebenes ungefähr A.D. 56-57, dieses Buch ist ein Meisterwerk der frommen Literatur und des bemerkenswerten Zeugnisses von Retter und sein Evangelium.

Kapitel 15, [ 1 Cor. 15] möglicherweise die die meisten doctrinally starkes Kapitel in der Epistel, bezeugt von der Auferstehung von Lord. In es stellt Paul den Kern dieser Anzeige dar, die uns als das Evangelium bekannt ist, oder die "frohen tidings", das dieser Christ für unsere Sünden büßte, gestorben, stiegen wieder dritter Tag und gestiegen in Himmel. Joseph Smith benannt diese Fälle " grundlegende Grundregeln unserer Religion, "zu welchen alle weiteren Lehren sind, aber Anhänge. 1

Paul stellt die Notwendigkeit für dar Des Retters, der vom Grab steigt und erklärt daß der körperliche Beweis von göttliches Sonship von Christ ist die Auferstehung. Wenn Christ nicht von gestiegen war tot, erklärt Paul, das Predigen der Apostel und der Glaube der Heiligen seien Sie in nichtigem. "wenn in diesem Leben nur wir Hoffnung in Christ haben," sagt er, "wir seien Sie von allen miserabelsten Männern."(1 Cor. 15:19.)

Nachdem dem Herstellen, daß der Lord hat eroberte alle Feinde, einschließlich Tod, Paul hinzufügt: "und wenn alle Sachen sollen seien an ihn überwunden Sie, dann der Sohn auch selbst ist vorbehaltlich an ihn [ Aller Vater ] der alle Sachen unter setzen ihn, dieser Gott kann sein in allen.

"sonst was soll, sie, welche getauft werden für die Toten wenn der tote Aufstieg überhaupt nicht? warum seien Sie, tauften sie dann für tot?"(1 Cor. 15:28-29; Italics addiert.)

Deutungen von Wörtern Pauls

Vers 29 [ 1 Cor. 15:29] hat einen Wirt gelaicht von den Deutungen durch biblische Gelehrte der verschiedenen Glauben. Viele betrachten ursprüngliche Bedeutung des Durchganges, zum schwierig "oder" unklar zu sein bestenfalls "."ein Kommentator gibt an, daß Paul "zu einer Praxis der korinthischen Gemeinschaft anspielt als Beweis für christlichen Glauben in der Auferstehung der Toten. Es scheint das in Korinth würden einige Christen Taufe im Namen ihrer Verstorbenen durchmachen NichtChrist Verwandte und Freunde, hoffend, daß diese vicarious Taufe konnte versichern Sie ihnen ein Anteil an der Abzahlung von Christ."2

Einige neue Übersetzungen der Bibel haben versuchte, diesen Durchgang zu erklären. Die neue englische Bibel z.B. übersetzt 1 Korinther 15:29: [ 1 Cor. 15:29] "wieder, dort sind die, die empfangen Sie Taufe im Namen der Toten. Warum sollten sie dies tun? Wenn die Toten sind angehoben worden nicht an allen, was bedeuten sie, durch in ihrem Namen getauft werden?”

Viele Nicht-Letzttagheiliger Gelehrte glauben das in 1 Korinthern Paul ist, verurteilend kündigend oder die Praxis der Taufe für die Toten, wie häretisch. Dieses ist eine merkwürdige Zusammenfassung jedoch da er verwendet die Praxis der Taufe, damit die Toten die Lehre von stützen Auferstehung. Im wesentlichen sagt er, ", warum wir durchführend Taufen in.behalf.of sind unsere Toten, wenn, als einiges vorschlagen Sie, dort sind keine Auferstehung der Toten? Wenn dort ist, keine Auferstehung zu sein, würde nicht solche Taufen sein eine Zeitverschwendung?”

Bezüglich der Taufe für die Toten, einer Letzt-Tagheiliger Verfasser beobachtet, "Paul war für Blasphemy am empfindlichsten und falsches ceremonialism -- von allen Leuten würde er nicht für die Grundlage argumentiert haben Wahrheit der Auferstehung mit einem fraglichen Beispiel. Er offensichtlich nicht glauben Sie, daß die Grundregel mit dem Evangelium disharmonious war."3

Andere Frühe Christliche Anspielungen

Eine überraschende Menge Beweis schlägt vor daß die Lehre der Rettung für die Toten wurde durch altes bekannt und verstanden Christliche Gemeinschaften. Früher Kommentar auf der Pauline Aussage auf Hebräer das "sie ohne uns sollten nicht vollkommen gebildet werden" (sehen Sie Heb. 11:40) hält das der Durchgang bezog sich die auf altes Testament-Heiligen, die in Hades eingeschlossen wurden das Erwarten der Hilfe ihrer Gegenstücke des neuen Testaments und dieses Christ hielt Schlüssel, die "die Türen des Underworld zu den zuverlässigen Seelen dort öffnen würden." 4 ist es daß in seinem Buch, Dialog mit Trypho, der Justin Märtyrer bedeutend, früher christlicher Apologet, zitiert ein apocryphon, das er war gewesen auflädt aus dem Buch von Jeremias, aber, in irgendeiner Synagoge noch gelöscht gefunden zu werden Kopien des Textes: "der Lord God erinnerte sich an seine toten Leute von Israel, die legen in den Gräbern; und er stieg ab, um zu ihnen seine eigene Rettung zu predigen."5 Irenaeus auch unterrichtet: "der Lord stieg zu den Teilen unter der Masse ab, zu ihnen die guten Nachrichten seines Kommens auch verkünden, Erlaß von dort seiend Sünden für wie glauben auf ihm."6

Eins der frühen christlichen Dokumente Verbindung der Schreiben von Peter auf Ministerium Christs in der Geistwelt (sehen Sie 1 Haustier. 3:18-20, 1 Haustier. 4:6) mit denen von Paul auf Taufe für die Toten ist "Schäferhund von Hermas,", der den "diese Apostel und Lehrer angibt, die predigte den Namen des Sohns des Gottes und hatte gefallenes schlafendes in der Energie und Glaube des Sohns des Gottes, auch gepredigt zu denen, die gefallenes schlafendes vorher hatten sie und selbst gaben ihnen die Dichtung des Predigens. Sie gingen unten folglich mit ihnen in das Wasser und kam oben wieder, aber das letzte ging unten lebendig und kam herauf lebendiges, während das ehemalige, dem gefallenes schlafendes vor hatte, ging unten absolut aber kam herauf lebendiges. Durch sie folglich wurden sie lebendig gebildet und empfing das Wissen des Namens des Sohns von Gott."(Italics addiert.) 7

Die Lehre der Rettung für die Toten
Die Lehre, die kein Mann oder Frau werden schließlich seien einem Segen ihn verweigert Sie, oder sie hatte die Gelegenheit nicht zu empfangen Sie wird festgelegt in der Schönheit und in der Schlichtheit im Buch der Mormone. (Sehen Sie Ne 2. 9:25; Mosiah 3:11; Mosiah 15:24; Alma 41:3; Moro. 8:22.) weiter, in unseren Selbst Zuteilung, der Prophet Joseph Smith empfing dennoch eine andere Enthüllung auf Thema der Rettung für die Toten -- der Anblick des himmlischen Königreiches. (sehen Sie D&C 137.)

Die Wörter des Lords zu Joseph Smith innen 1836 waren nachdrücklich und Trösten: "alle, dessen ohne Wissen gestorben sind dieses Evangelium, das es empfangen haben würde, wenn sie zu teerigem die Erlaubnis gehabt worden waren, seien Sie Erben des himmlischen Königreiches des Gottes;

"auch alles, das künftig außen stirbt ein Wissen von ihm, das es mit allen ihren Herzen empfangen haben würde, ist Erben dieses Königreiches;

"für I, der Lord, beurteilt alle Männer entsprechend ihren Arbeiten entsprechend dem Wunsch ihrer Herzen."(D&C 137:7-9; Italics fügten hinzu.)

Zwar der Anblick des himmlischen Königreiches von nicht deckte die Einzelheiten auf von, wie die Toten empfangen konnten die Befehle das Evangelium, solche Wahrheiten waren bald bevorstehend.

Am August 15 1840, ca. vier und eine Hälfte Jahre, nachdem er den Anblick des himmlischen Königreiches empfing, Joseph Smith lieferte seine erste allgemeine Darlegung auf Taufe für die Toten -- am Begräbnis von Seymour Brunson, ein Mitglied des Nauvoo hohen Rates. In dieser Adresse Prophet veranschlug von Korinthern 1. Entsprechend einem Konto sagte er " Apostel [ Paul ] sprach mit Leuten, die Taufe für die Toten verstanden, für sie wurde unter ihnen geübt. Er fuhr fort, zu sagen, daß Leute für jetzt fungieren konnten ihre Freunde, die dieses Leben abgereist waren und der der Plan der Rettung waren errechnet, um alle zu speichern, dessen bereit, zu befolgen die Anforderungen Gesetzes Gott."8

Rettung und Taufe für die Toten

Zwei Monate später, am Oktober 19 1840, Joseph Smith schrieb: “The Saints have the privilege of being baptized for those of their relatives who are dead [note his tie of this doctrine to the Vision of the Celestial Kingdom] whom they believe would have embraced the Gospel, if they had been privileged with hearing it, and who have received the Gospel in the spirit, through the instrumentality of those who have been commissioned to preach to them while in prison.” (Italics added.) 9

The doctrine of salvation for the dead became a major emphasis of the Prophet Joseph, who later wrote, “The greatest responsibility in this world that God has laid upon us is to seek after our dead,” 10 and “This doctrine was the burden of the scriptures. Those Saints who neglect it in behalf of their deceased relatives, do it at the peril of their own salvation.” 11 The leaders of the Church in Nauvoo were told that “these are principles in relation to the dead and the living that cannot be lightly passed over, as pertaining to our salvation. For their salvation is necessary and essential to our salvation.” (D&C 128:15.)

Thus, both the doctrine of salvation for the dead and the ordinance of baptism for the dead, of which we have but an allusion in Paul’s letter to the former-day Saints, have been revealed and restored in our own dispensation. We live in a day long anticipated by the prophets of ages past—when God has begun to “gather together in one all things in Christ, both which are in heaven, and which are on earth; even in him.” (Eph. 1:10.)

Gospel topic: ordinances

Notes

1. Teachings of the Prophet Joseph Smith, comp. Joseph Fielding Smith (Salt Lake City: Deseret Book Co., 1976), p. 121.

2. Richard Kugelman, “The First Letter to the Corinthians,” in The Jerome Biblical Commentary, 2 vols., ed. Raymond E. Brown, Joseph A. Fitzmyer, and Roland E. Murphy (Englewood Cliffs, N.J.: Prentice-Hall, 1968), 2:273.

3. Richard Lloyd Anderson, Understanding Paul (Salt Lake City: Deseret Book Co., 1983), p. 405.

4. J. A. MacCulloch, The Harrowing of Hell (Edinburgh, Scotland: T. & T. Clark, 1930), pp. 48–49.

5. Ibid., pp. 84–85; also in The Ante-Nicene Fathers, 10 vols. (Grand Rapids, Mich.: Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 1951), 1:235.

6. Irenaeus, Against Heresies 4.27.1, cited in J. B. Lightfoot, The Apostolic Fathers (Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1962), pp. 277–78.

7. The Shepherd of Hermas, similitude 9.16.2–4 (Loeb Classical Library, Kirsopp Lake trans.); cited in Anderson, Understanding Paul, pp. 407–8.

8. A report of Simon Baker in Journal History, under date of 15 August 1840, in LDS Church Archives; cited in The Words of Joseph Smith, comp. Andrew F. Ehat and Lyndon W. Cook (Provo, Utah: Religious Studies Center, 1980), p. 49.

9. Teachings of the Prophet Joseph Smith, pp. 179–80.

10. Ibid., p. 356.

11. Ibid., p. 193.

Can you explain why Hebrews 5:7–8 refers to Melchizedek, as a footnote in the LDS edition of the Bible states, instead of to Christ?

Robert J. Matthews, Dean, College of Religious Education, Brigham Young University. The footnote to Hebrews 5:7 [Heb. 5:7] in the LDS edition of the Bible refers to an entry on the manuscript of the Joseph Smith Translation. The entry for Hebrews 5 reads: “Note—the seventh and eighth verses of this chapter are a parenthesis alluding to Melchisedec and not to Christ.” (JST manuscript, NT 2, folio 4, p. 139.)

Still, although Hebrews 5:7–8 [Heb. 5:7–8] does not refer to Christ directly, it does so indirectly. These verses are part of a lengthier passage about Jesus that reads as follows:

“So also Christ glorified not himself to be made an high priest; but he that said unto him, Thou art my Son, to day have I begotten thee.

“As he saith also in another place, Thou art a priest for ever after the order of Melchisedec.

“Who in the days of his flesh, when he had offered up prayers and supplications with strong crying and tears unto him that was able to save him from death, and was heard in that he feared;

“Though he were a Son, yet learned he obedience by the things which he suffered;


“And being made perfect, he became the author of eternal salvation unto all them that obey him;

“Called of God an high priest after the order of Melchisedec.” (Heb. 5:5–10.)

The nature of the message in chapter five is that ministers must be called of God, by revelation, as was Aaron (Heb. 5:1–4); Christ was not a usurper of authority but was properly called by his Father, and is a priest forever, after the order of Melchisedek (Heb. 5:5–8); Christ is the author of eternal salvation (Heb. 5:9–10); and there are many doctrines to be learned when the hearers are ready (Heb. 5:11–14).

As can be clearly seen, verse six introduces the name and priesthood of Melchizedek (spelled Melchisedec in these verses). Verses seven and eight follow as a reminder or suggestion of who Melchizedek was. These verses recite something of his faithfulness, even as a child, as if to explain why a priesthood was named after him and why even Jesus, the Son of God, would be called after that priesthood.

Note that the passage makes perfectly good sense and reads smoothly if one moves directly from verse six to verse nine, skipping verses seven and eight. The message about Jesus flows comfortably, even without the parenthetical allusion to Melchizedek.

The reference to Melchizedek was undoubtedly inserted because Melchizedek was a type or a foreshadowing of Christ. This is made evident in JST Hebrews 7:3 [JST, Heb. 7:3], where the verse states that Melchizedek and “all those who are ordained unto this priesthood are made like unto the Son of God, abiding a priest continually.” Hence, Hebrews 5:7–8 [Heb. 5:7–8], while referring specifically to Melchizedek, has equal, though indirect, application to Jesus Christ because Melchizedek typifies Christ.

Elder James E. Talmage in Jesus the Christ, page 135, uses Hebrews 5:8 [Heb. 5:8] in this manner, detailing the fact that Jesus in his mortal life was subject to infirmities of the flesh and was tempted in like manner as are other men. This shows that Jesus, though a Son, gave voluntary obedience to the gospel. Elder Bruce R. McConkie in Mormon Doctrine, in the entry for “Obedience,” likewise cites Hebrews 5:8–9 [Heb. 5:8–9] as an example of Jesus’ perfect obedience.

If we read Hebrews 5 [Heb. 5] in the spirit and the sense of its intended meaning, we can see that verses seven and eight refer directly to Melchizedek, but that Melchizedek is used here as an example of Christ. Elder Bruce R. McConkie dealt with this subject in commenting upon Hebrews 5:7–10 [Heb. 5:7–10]:

“These verses make clear reference to Christ and his mortal ministry and are in complete harmony with other scriptures which bear on the same matters, as also with sermons of the early brethren of this dispensation. …

“The fact is, verses 7 and 8 apply to both Melchizedek and to Christ, because Melchizedek was a prototype of Christ and that prophet’s ministry typified and foreshadowed that of our Lord in the same sense that the ministry of Moses did. (Deut. 18:15–19; Acts 3:22–23; 3 Ne. 20:23; JS—H 1:40.) Thus, though the words of these verses, and particularly those in verse seven, had original application to Melchizedek, they apply with equal and perhaps even greater force to the life and ministry of him through whom all the promises made to Melchizedek were fulfilled.” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 vols., Salt Lake City: Bookcraft, 1965–1973, 3:157.)

Gospel topics: Jesus Christ, scriptures

© 2006 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved.

Terveisin Turust

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_6767016 kirjoitti:

Kuolleillekin on saarnattu evankeliumi. Se on sama kaikille. Siksi he tarvitsevat myös samat toimitukset kuten kasteen. Heidän puolestaan ne on tehtävä sijaustoimituksina siltä varalta, että he haluavat ne. Tämä oli tapana jo alkukirkon aikoina. Tästä selvitystä esim. kohdassa
http://library.lds.org/nxt/gateway.dll/Magazines/Ensign/1987.htm/ensign august 1987.htm/i have a question.htm?fn=document-frame.htm&f=templates&2.0

Tämä artikkeli ja monta muuta kuolleiden pelastukseen liittyvää artikkelia on alalinkkinä kohdassa:
http://www.fairlds.org./apol/ai128.html

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu