Kumpi ompi parempi

Ei tunteen eikä järjen.
Jos näistä kahdesta pitäisi valita, niin ehdottomasti valitsen järjen.
Tunteitakaan ei silti sovi unohtaa.
Ainoa huono puoli järjessä on että järkeilymme on jossain määrin kulttuurisi-
donnaista ja joka tapauksessa sidoksissa minuun joka järkeilen.
Joskus luulemme että järkeily on yhtä kuin maailma jota järkeilemme ja ky-
kenee siksi siirtämään maailman luonteen ja olemuksen mieleemme oikeina
johtopäätöksinä, mutta näin ei tietenkään ole, järkeily on yhtä kuin minä joka
järkeilen ja siksi johtopäätökseni maailmasta kertovat enemmän minusta kuin
maailmasta jota järkeilen.
On hyvä muistaa että syntyessäni tähän maailmaan synnyin tiettyjen vaiku-
tusten alaisuuteen.
Usko sinänsä ei ole järjen vastaista mutta järkemme – luontaisessa, pimenty-
neessä tilassaan, sidoksissa Jumalasta vieraantuneeseen ajattelutapaan ja
tottumuksiin – on uskon vastainen.

Tärkein asia uskovan kohdalla on oppia erottamaan Jumalan ääni ja Pyhän
Hengen hengellinen ohjaus oman sielun äänistä.
Jumala ei puhu järjen eikä tunteen kautta vaan hengen kautta. Se on se ole-
muksessamme oleva osa, ulottuvuus, jonka kautta Jumalaa tunnetaan. Tuo
ulottuvuus on ihmisessä vain Jumalan tuntemista varten ja herää toimintaan
vasta Pyhän Hengen tullessa ihmiseen uudestisyntymisessä joka tapahtuu
Jeesuksen vastaanottamisessa.
Sielun ja hengen erottaminen on elinikäinen prosessi jossa harjaannutaan
seurustelemalla Jumalan kanssa.
"Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta..."

Järki on tärkeä, ehdottoman tärkeä – mutta sen tulee puhdistua Pyhän Hengen
vaikutuksen kautta kyetäksemme ajattelemaan oikein.
Tunteet ovat tärkeitä, ehdottoman tärkeitä – mutta tunne-elämämme tulee ol-
la Pyhän Hengen hallitseman henkemme kontrolloima, koska muussa tapaukses-
sa ne nousevat isännäksi, tekeytyvät Jumalan ääneksi ja vievät harhaan.
Tämä tässä nyt äkkiseltään tuli mieleen...
Sanottakoon vielä että olen uskossa ollessani oppinut tekemään useita järjen
vastaisia tekoja, jotka eivät kuitenkaan ole olleet järjettömiä, koska olen niissä
luottanut itseäni suurempaan viisauteen, jonka äänen olen oppinut erottamaan
rakastaessani Häntä enemmän kuin inhimillisiä kokemuksia ja tämän maailman
aarteita.
Jumalan avaama pelastuksen tie Kristuksessa on mielenkiintoinen ja hyvä tie.
Sillä tiellä myös tunne-elämä eheytyy.
Mutta siellä missä ihminen seuraa tunteitaan ja niiden vaatimuksia on vain yksi
lopputulos: ihminen joutuu myös tunteellisesti haaksirikkoon – tämä näkyy esi-
merkiksi haureuden seurauksissa.
Se mitä eniten on tavoiteltu on tuhoutunut juuri siinä missä sitä on tavoiteltu,
kun keinot rakkauden toteuttamiseen ovat olleet väärät ja niin järki kuin tunne-
kin on väistänyt Jumalan valoa.
Jeesus on Parantaja!

Minka tulisi ohjata ihmista, jarjen vai tunteiden?
Mielestani tassa on kyse moraalisesta kayttaytymisesta. Jos tasta on kyse, niin silloin moraalinen kayttaytyminen sisaltaa seuraavat tekijat: jarki, vapaa tahto ja hyva tahto. Henkiloa, jolla ei ole riittavia alyllisia edellytyksia ei voida pitaa moraalisesti vastuullisena. Jotta jokin ratkaisu on moraalinen, niin silloin tarvitaan vaihtoehto totella tai ei, valita tama tai tuo eli siis valinnan vapaus. Pakotettu lain kuuliaisuus ei ole moraalista kayttaytymista. Kun yksilo ymmartaa asian, hanella on vapaus valita ja han omasta hyvasta tahdostaan haluaa elaa Jumalan tahdon mukaan, niin tama on mielesani moraalista kayttaytymista kristinuskon moraalin mukaan. Tassa prosessissa nakyy jarki ensin ja sitten tunne tulee mukaan.

Monta kertaa tunne saa järjenkin liikkeelle!
Esim. palveluammateissa tämä toimii oivallisesti.
Esim päihdeongelmaisten kanssa tunteilulla ei saataisi mitään ratkaisevaa aikaan, vaan juuri järkeä käyttämällä.

Sääli on sairautta, jos se on pelkkää sääliä ilman järkeä. Pelkokin on tunne, josta sanotaan että se on veren heikkoutta, ja sekin on totta, jos pelko saa määrätä. Rakkaus tunteena on aika laihaa olemista, ellei siihen kuulu rakkaudellisia tekoja.

Kun ystävä sanoo rakastavansa, on se ihana kuulla, mutta ihanaa on myös, kun hän tiskaa ja imuroi pyytämättä; melkein se tiskaaminen ja imuroiminen on suurempi rakkauden osoitus. Siis, tunne ilman järkeä on kuin ilmapallolla, pysyy
ilmassa vain ilmalla.

Uskonasioissa en paljoa luota tunteisiin, vaan uskon raamatun sanan. Sillä helposti voi tuntua, ettei ole uskossakaan, varsinkin jos on herännyt väärellä kyljellä ja ulkona sataa. Aurikoisella säällä taas uskokin on helpommin tunnettavissa.
Uskokaan ei ole tunne. Jos se on vain tunne, ei sitä ole olemassa.