Eräitä tutkimuksia

Uteliaisuudesta menin lukemaan.

En koe olevani uskovainen, en minkään sortin sellainen. Onhan minut kastettu lapsena tämän kristinuskon tavalla.

Luin tuota kirjoitusta kuin jotain kirjaa, Harry Potteria tms.

Lopussa siinä oli kirjoitettu:
"Aloin rakastaa suvaitsevaisuutta ja anteeksiantamista"

Tuo onkin juuri tärkeää.
Kuten alussa totesin, en koe olevani uskovainen.
Mutta olen näin aikuisena ollessani tuntenut asiat elämässä siten kuin ne jostain sisimmästäni tulevat.
Ja nuo asiat, suvaitsevaisuus ja anteeksiantaminen ovat elämässä hyviä perustuksia.

Kuinka joku voisi ottaa tuomarin aseman ja sanoa, mikä on oikein ja tuomita toiset väärinteoista.
Olkoon meidän maalliset lakimme tästä erillään.
Mutta, kuinka joku ihminen voi sanoa, että tämä minun uskontoni on oikea ja muut ovat vääriä ja tuomita muut jopa kuolemaan.

Vähiten tunnustaisin sellaista uskontoa, joka noin käskisi tekemään.

Jos jokin usko on oikea, se voisi olla sellainen, joka tunnustaa suvaitsevaisuuden ja anteeksiantamisen.

kuten edellinenkin, niin luin koko jutun. vaikka oli suht pitkä, niin kerronta oli mielenkiintoista. vastaava tuskin onnistuisi esim: syyriassa tai saudeissa.