Kun ei pysty laulamaan julkisesti

varmaan vähän odotella että voittais sen ujouden, nii josko se siittä sitten lähtis.

Hakeudu terapiaan. Olisi selvästi jo korkea aika.

Ala laulun opiskelu omista asenteista. Käy läpi omia toiveita ja tee niistä tavoitteita. Poista laulamisesta turhat jännitteet, eli mikä ajatus (tunne) estää laulamisen, ja mitä tunnetta kannattaa vahvistaa. Opettele kouluttamaan itseäsi sisältäpäin. Varaudu antamaan itsellesi aikaa tähän prosessiin ja muista edetä askel kerrallaan. Takapakkeja tulee, mutta anna itsellesi aina uusi mahdollisuus, niin kehittyminenkin on huimaa. Ja vaihtoehtoja ei ole, työ on tehtävä tavalla tai toisella, jos haluat laulamisestasi nauttia.
P.S.Heitä se kainostelu pois, sitä ei tässä hommassa tarvita...

Sitä kutsutaan joko itsekritiikiksi tai ujoudeksi. Molemmat ihan hyväksyttäviä ominaisuuksia.
Ujouden voi voittaa vain astumalla reippaasti laulun lavealle polulle.

Jos menet laulunopettajan puheille, ei ujoudesta kannata huolta kantaa. Vapaudut, kun muistat, että 99% siitä äänimassasta, jonka kanssa opettajasi joutuu työssään tekemisiin, on täyttä äänisaastetta. Ja sinunkin laulajankykysi löytyy sieltä alta -ja lopulta kun tajuat, miten ihanaa laulaminen on, haluat esitellä taitosi muillekin!

En minäkään olisi pystynyt ekana menemään lavalle yksin.Vuosikaudet kuljin kuoroissa yms...hakemassa esityskokemusta ja rohkeutta, vähitellen sitten siirryin solistipuolelle.
Minuakin aluksi hirvitti aivan hirvittävästi, mutta nyt enää ei jännitä olla ihmisten edessä yksin.
Kannattaa aloittaa pienin askelin ja sitä kautta kasvattaa luottamusta.Laulunopelle voi reilusti sanoa että sua pelottaa, niin minäkin tein ja vieläkin on tekemistä että uskaltaa laulaa kun se kuuntelee ja arvioi.

Itselläni yksin laulaminen muiden kuullen on ollut pelonaihe nro 1, muuten olen varsin rohkea ja esiintymiskokemusta on. Soittoa, teatteria ja puhumista yleisölle ja laulamistakin kuorossa on tullut harrastettua ongelmitta, mutta laulu yksinään ei vaan ollut kuviteltavissa, jännitys oli sietämätön aikanaan koulun laulukokeissakin.

Halusin kuitenkin kovasti oppia laulamaan ja rohkaistuin tunneille. Kun opettajaan tottui, aika äkkiä lakkasi tunneilla turha jännittäminen ja pääsi opettelussa vauhtiin, äänikin löytyi.

Seuraava askel olikin sitten esiintymiseen rohkaistuminen. Ensimmäiset kerrat menivät hirvittävässä tärinässä ja lopputulos kaukana siitä mitä harjoitellessa ja tunneilla. Kerta kerralta silti helpottuu ja paniikki vähenee.

Nyt sitten kerään kokemusta ja odottelen, koska se jännitys asettuu "hyödylliselle" tasolle niin, että se saa skarppaamaan muttei pilaa esitystä.
Sitä odotellessa täytyy vaan yrittää totutella tilanteeseen ja kestää se paniikki...

Laulunopettajalta kuultu viisaus: "pitää uskaltaa tehdä paskaa, jotta voi saada aikaiseksi jotain hyvääkin". Eli heti ei voi olla mestari ja joka kerta ei onnistu, mutta ei epäonnistumiseen kuole ja yleensä itse on itsensä pahin kriitikko.

Yritä ihmeessä sinäkin, tsemppiä!

Minä en oman ääneni kauneudesta tiedä, mutta kuoro kuuluu harrastuksiin ja musiikkia muutenkin. Silti kun pitäisi musiikkiopistossa suorittaa säveltapailun kurssien lauluosuus (tms.) ongelmat alkavat. Yritän laulaa, ihan oikeasti yritän. Harjoittelen kotona (ilman että kukaan kuulee) kuukausia, mutta kun h-hetki tulee, ei kurkustani vain tule ääntä. Tai itseasiassa ääni tulee: Hiljainen värisevä ja käheä sävel. Yksi sävel, mitkään korkeuden vaihtelut eivät toimi, vain yksi epävireinen sävel suostuu tulemaan ulos. En usko, että se on uskaltamisesta kiinni, en vain pysty siihen. Haluaisin kyllä ja yritän sitä aina, mutta ääni ei suostu tulemaan.
Pystyn laulamaan mankalle, josta joku sitten kuuntelee tai sitten niin, että toinen on seinän toisella puolella, mutta jos joku tuttukin on samassa huoneessa, ei ääni tule. Se on todella häiritsevää. Kaikki muu äänen kanssa temppuilu onnistuu. Puhuminen ja tititointi onnistuvat ongelmitta, mutta laulaminen ei.