Jos olisin aikaisemmin hoksannut, että tällä viikolla täällä kisaillaan surkeimman aloituksen tekemisestä, olisin osallistunut kisaan välittömästi. Koskaan ainakaan palstoilla en mitään ole voittanut, joten nyt päätin pelata varman päälle.
Jokinen siellä ainakin on tainnut jo odotellakin tuijotteluketjun ilmestymistä palstalle... Tässä sellainen nyt on! Tällä paikalla voi kuka tahansa käydä tuijottamassa - tarvitsematta sanoa mitään. Tällä paikalla voi kuka tahansa käydä tuijottamassa miettien, moittien, ihmetellen, pohtien, ihastellen, haaveillen, kiroten... Tällä paikalla voi tuijottaa avoimin silmin, silmät ristissä, silmät ymmyrkäisinä, silmät tapillaan, silmät selällään, silmät sirrillään, silmät leiskuen, silmät päässä seisoen... Tällä paikalla voi tuijottaa myös silmät kiinni; useinhan sellainen tuijottaminen onkin erittäin hyödyllistä.
Kaikkea tällä paikalla saa ihmetellä. Kuitenkaan sitä, ettei avauksen tekijä välttämättä paikalla olisikaan, ei kannata ihmetellä; avauksen tekijä kun pyrähtelee milloin missäkin. Jos siis joku välttämättä haluaa jotakin sanoakin, hänen kannattaa varautua jopa juttelemaan itsekseen. Päivän teemana on nyt tuijottaminen!
Jotta voittoni olisi lähes idioottivarma, voin tietenkin jotakin tuijottamiseen liittyvää kysäistäkin. Hmmm… Hmmm… Millaisin mielin sinä nyt tuijotat? Millaisin silmin sinä nyt tuijotat? Ovatko korvasi auki vai kiinni? Ovatko kätesi pöydällä, niskan takana vai kenties jossain aivan muualla? Ovatko jalkasi ristissä vai rinnakkain?
Jokinen siellä ainakin on tainnut jo odotellakin tuijotteluketjun ilmestymistä palstalle... Tässä sellainen nyt on! Tällä paikalla voi kuka tahansa käydä tuijottamassa - tarvitsematta sanoa mitään. Tällä paikalla voi kuka tahansa käydä tuijottamassa miettien, moittien, ihmetellen, pohtien, ihastellen, haaveillen, kiroten... Tällä paikalla voi tuijottaa avoimin silmin, silmät ristissä, silmät ymmyrkäisinä, silmät tapillaan, silmät selällään, silmät sirrillään, silmät leiskuen, silmät päässä seisoen... Tällä paikalla voi tuijottaa myös silmät kiinni; useinhan sellainen tuijottaminen onkin erittäin hyödyllistä.
Kaikkea tällä paikalla saa ihmetellä. Kuitenkaan sitä, ettei avauksen tekijä välttämättä paikalla olisikaan, ei kannata ihmetellä; avauksen tekijä kun pyrähtelee milloin missäkin. Jos siis joku välttämättä haluaa jotakin sanoakin, hänen kannattaa varautua jopa juttelemaan itsekseen. Päivän teemana on nyt tuijottaminen!
Jotta voittoni olisi lähes idioottivarma, voin tietenkin jotakin tuijottamiseen liittyvää kysäistäkin. Hmmm… Hmmm… Millaisin mielin sinä nyt tuijotat? Millaisin silmin sinä nyt tuijotat? Ovatko korvasi auki vai kiinni? Ovatko kätesi pöydällä, niskan takana vai kenties jossain aivan muualla? Ovatko jalkasi ristissä vai rinnakkain?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Käsi poskella (kyynerpää vasten näppiksen rannetukea) ja jalat harallaan. Vähän on silmissä vasyä, paljon onnea, ikävää ja ripaus haikeutta syvemmältä silmistä heijastelevaa narttua.
Kun on silmät kiinni niin sitä tuijottaa sisäänpäin.
sitähän kuvailee syvimpiä tuntojaan ja sielunliikkeitän kuvatessa tapitustaan ;))
Silloin, jos tapitustaan kuvailee... Tai jos kaukaisuuteen tuijottaa... Sellaisen tuijottamisen kuvaileminen sanoo toiselle aika paljon.
Itse en tällä hetkellä pysty kuvailemaan lainkaan tuollaisia tuntoja kuin sinä äsken... Olen tällä hetkellä enemmänkin levoton, rauhaton, hermostunut... Ollakseni rehellinen, en todellakaan pysty nyt edes tätä näyttöä tuijottamaan siten kuin haluaisin.
Tuo tuijottamisteema tuli mieleeni jokisesi jutuista, kuten tästä teemaviikkojutustelustakin. Eilen illalla joka tapauksessa tuijotin ihmeissäni näyttöä, jolle niin valtavat määrät viestejä eri teemoista oli ilmestynyt... Nyt pitäisi jatkaa tuijottelua, mutta varsinaisesti tuijottelemaan pystyn vasta myöhemmin illalla. Nyt pystyn vain vilkuilemaan levottomana...;)
Nappiavaus!
Katselen tässä vähän ympärilleni...
...korvat auki, kädet pöydällä ja jalat ristissä, tyypillinen toljotusasento, suu auki ja kieli roikkuu...
muistuttaa sitten melkoisesti omaani... Paitsi, että suuni ei ole auki eikä kieleni roiku ainakaan suuni ulkopuolella.
Mikä hemmetin nappiavaus? Angiina taisi olla sittenkin oikeassa; vaikka miten surkean avauksen tekisi, sinä mokaat hyvät aikeet. Höh! Minä kun olin nääs aatellu voittaa koko skaban...
Surkeita avauksia ei voi väkisin tehdä! Niin kuin ei hittibiisejäkään, niin se vain on.
Tottahan tässä joutuu miettimään miten ja miksi ihmiset tuijottavat, miksi ajattelevan ihmisen puhuessa hänen katseensa ikään kuin 'hakee sanoja ympäristöstä'.
Tuijottelemisiin!
nykkii toisessa silmäkulmassa ja kuono värähtelee;)
avoimin silmin tuijotan.räps,karkasi silmänisku;D
takatassut takamuksen alla ristissä ja etutassut naputellen.
korvat molemmilla puolilla päätä:))
tää on aika rauhottavaa juoksentelun vastapainoks:D
tuli mieleeni, että miksiköhän en koskaan ole tuolle omalle karvakorvalleni tätä näyttöä näyttänyt...? Se kun on niin kauhean innokas katsomaan telkkaria; katselee kiinnostuneena jopa keskusteluohjelmia! Eihän se nyt varmaan näistä minun teksteistäni välittäisi, mutta miksi en ole hoksannut edes kivoja liikkuvia kuvia sille näyttää...?;) Vai... Vaatisikohan se sitten aina syliini pääsyä, kun tähän tulen...?;)
Nyt painun itse kuitenkin syömään. Karvakorvani söi jo. Sen jälkeen jälleen kerran varmaan taas hetken aikaa tuijottelen - ehkäpä silmät kiinni - tuolla punkan pohjalla...
Mietiskelen, mihin koira täsmentäisi läppärin ruudulla katseensa. Ihmisillähän toimii tuo hajasijoitus jonnekin kolmannen silmän paikkeille, siihen kulmakarvojen väliin. Missä se sitten läppärillä lienee, ylä- vai alapuolella, ja minkä?
väittäisin olevan ainakin tälle haukulle aivan samanlaisen vaikutuksen kuin tv-ruudullakin. Kuvan on vain oltava liikkuva kuva, ja ääntä mieluiten pitäisi olla mukana. Ainakin tämä haukku seuraa ihmisten ja eläinten liikkeitä jopa siten, että kääntää päätään aina aivan oikeaan suuntaankin. Keskusteluohjelmiakin seuratessaan. Pään liikkeet ovatkin joskus huvittavan näköisiä, kun ne näyttävät siltä kuin koira lukisi tekstitkin...;)
On muuten hauska ilmiö tuo koirien telkkarin katsominen. Kaikki koirathan eivät telkkarista välitä. Vastaavasti tiedän myös ainakin yhden kissan, joka katselee telkkaria. Hyppää välillä telkkarin päällekin ja yrittää sieltä tassullaan sohia jotakin mielenkiintoista näkemäänsä...
vastaa tähän viettiin:)))
että voin kauan tuijottaa ku silmät kuivuu niin vietävästi.
Oletko kokeillut räpsytellä luomiasi välillä...?;)
Silmiään räpsytellenkin kun voi tuijottaa. Vai onko sellainen todellista tuijottamista...? Jaa-a.
ku se on fuskaamista. Jos kerran tuijotetaan ni tuijotetaan kunnolla. Se, joka ekana räpäyttää, on kyllä pois palkinnoilta. Se on jämpti.
Aikoinaan. Linnanheimoa tarkoitan. Kuinka kohtalokkaita katseita hän loikaan niillä suurilla silmillään... Ja hän räpsytteli! Kyllä vain. Jäin kylläkin miettimään, oliko se sitten kuitenkaan sitä aitoa tuijottamista... Ehkäpä ei. Ehkä niin kainoja katseita ei muutenkaan tuijottamisiksi voisi sanoa...
Mutta entäs esimerkiksi Leif Wager sitten? Räpsyttelikös hän, kun hän Reginaa tuijotti? Kas, siinäpä uutta pohdittavaa - ainakin minulle, kun nyt tätä tuijottamisteemaa miettimään olen jäänyt... Wagerhan joka tapauksessa tuijotti. Joskin katsoi kyllä kauniisti - tuijottamattakin. No johan tämä nyt meni vaikeaksi...!;)
Ridke vorrester ja rooke lougani. Mitä tuijottelijoita!
on varmasti upeaa olla, kun silminnähden itsevarmasti voi toista tuijottaakin. Minulla vain on jotenkin sellainen käsitys, että siinä sarjassa ei oikeastaan muuta tehdäkään kuin tuijotetaan... Itse kukin itse kutakin.
Entäs tämä meidän Kauniit ja rohkeat...? Salkkarit nääs. Siinä ei kai aivan niin paljoa tuijoteta, vaan silloin tällöin vain tuijotellaan...? Sellaisen ilmiön olen kylläkin ollut huomaavinani, että jokainen jakso taitaa loppua siten, että joku jää tuijottamaan...! Haavi auki ja silmät selkosen selällään.
Huomaatkos...? Olen ruvennut pohtimaan aina vain enemmän ja enemmän tätä tuijottamisteemaa. Tuijottamista kun onkin niin monenlaista. Lisäksi tuijottelu ja tuijottaminen ovat alkaneet tuntua aivan eri asioilta...;)
Ja vein juuri jalat suuhuni.
Kato polven alta. Näeks mua?
Käykö siellä joku puhuri.
ei kukaan olekaan tainnut välittää aloitusta tehdä...? No, ehkäpä kädetkin olisivat mielenkiintoisempi aihe keskustelulle kuin jalat. Etenkin, jos jalat ovat hikiset. Ovatkos ne vieläkin suussasi? Et kai kuitenkaan ole nöyhtää innostunut niistä etsiskelemään...? Noin niin kuin teemaviikon merkeissä kyselen...
Eikös olisi kuitenkin mukavampaa tuijottaa jonkun toisen napaa...? Voisi siten saada tältä toiselta jopa jalat pois alta...
Jos naaraan napaan tuijottaminen sais (naaraalta) jalat pois alta, niin mihin suosittelisit jatkotuijotuksen kohdistuvan.
helvetillinen viima.
Säntäät neloskerrokseen. Pienen ajan kanssa helvetillinen viima muuttuu lämpimään yhdessäoloon ja kosketusten tuulahdukseen.
Epäilenpä sinun olevan sellainen kaveri, että tuskin minun suosittelujani tarvitset...;)
Sitä paitsi. Jos saat naaraalta hänen napaansa tuijottamalla jalat pois alta, niin eiköhän katseesi automaattisesti siirry juuri sinne, missä ne jalat olivat... Tuskin taivaallekaan rupeat tuijottelemaan... Ainakin yksi iso dee!
Vaikka paljon hajatelmia kuitenkin. Pimppako se siinä sitten ?
Näin olettaisin. Näin naispuolisena.
Rakkaalla lapsella kun on lisäksi vielä monta nimeäkin...
Asia on kuitenkin itsesi tarkistettava... Taas monta isoa deetä.
Käytännössä. Oikeesti.
Nyt, kun taas hetkiseksi tämän koneen ääreen tulin, tuijotin oikein tosissani tuota kysymystäsi. Noo, onneksi sentään olemme nyt nimenomaan tuijotteluketjussa! Mutta... Sinä siis kysyt minulta neuvoa tuollaiseen asiaan...?;)
Niiiin. Voisithan vaikka varovaisesti hattu kourassasi lähestyä kohdetta, ja yrittää asettaa hattuasi mahdolliseen 'naulaan' roikkumaan. Jos hattusi siististi jää siihen 'naulaan' roikkumaan, lähestymiskohteesi ei taida naaras ollakaan.
Jos hatullesi ei tunnu sopivaa 'naulaa' löytyvän, voisit ehkä ruveta haeskelemaan sille kuuluisalle ulokkeellesi sopivaa, lämmintä pesäkoloa. Jos sellainen löytyy, kuten epäilen heti löytyvänkin, on aivan sama, miten sitä pesäkoloa nimität. Neuvoisin kuitenkin kutsumaan sitä jollakin kauniilla, hellyttävällä nimellä...
Taidanpa tästä kohta lähteä lueskelemaan tuota ulokejutustelua tuolta ylempää... Jos vaikka viisastuisin minäkin... Ainakin yksi iso dee.
Hatuttaa huolella?
- ollakseni rehellinen - en sinulle kuitenkaan soisi. Uskon sitä paitsi, että asian muutenkin ratkaiset.
Luulenpa lisäksi, että sinunlaisesi kaveri kiertääkin nämä mahdolliset hattunaulakot melkoisen kaukaa... Etsi siis kaikessa rauhassa vain sitä lämmintä pesäkoloa. Dee dee.
Katsoin Lostin, työni ovat rästissä ja ulokeketju on vieläkin lukematta...
Hatuttaisi minua nyt... Yksi dee tähän.
sivusilmällä. Jonkin sortin akrobatiaa sekin ;))
Ollakseni myös rehellinen, niin en ihan rehellinen ollut minäkään. Kunhan tässä kujeiltiin.
onkin erittäin paljon merkitystä. Itse ainakin näissä töissäni olen sen huomannut. Sillä pystyn töitä tehdessäni seuraamaan vaikkapa telkkaria, kuten lähes mitä tahansa muitakin mahdollisia tapahtumia ympärilläni. Joskus se sivusilmäkin on vain töihin otettava mukaan. Varsinkin, jos sattuu paha silmäpako tulemaan ja joutuu työtään silmä tarkkana korjaamaan...;)
Kirjoittelin muuten tuollakin norMixin niksiketjussa tuosta kuuluisasta sivusilmästä. Kuten sivukorvastakin.
Miksiköhän muuten neuleista puhuttaessa puhutaan silmistä...? Miksiköhän virkkauksista puhuttaessa puhutaan silmukoista...?
Kyllä sä vaan ihan tosissas olit. Kyllä mä sen tiedän.
Nyt sun on hyvä yrittää sanoo mitä vaan, kun ensin sait multa neuvoja.
Ja ihan tosissanihan mäkin olin. Ihan varmana.
Deet tänne.
...kattoterassin katoksen katveessa kahlua karahvista kaataessani kahvikuppiin...
Tuskin tekstiäsi täysin tajusin. Toki tosissani taistelin; tajuta todellakin tahdoin!
Terassillako toljottelet? Terassihuoneistoko toimistonasi toimii? Toosasiko tunkiolla...?
Kolme työntöä ja tuijotus.
;))
Kumpi tuijotti enemmän...???
Prinsessa katsos pyörtyi
Pyörtyikös se prinsessasi ennen vai jälkeen...?
Pyörtyikös se prinsessasi onnesta, nautinnosta ja hekumasta vai yllätyksestä, kauhusta ja pettymyksestä...?
Tuijottikos prinsessa toivuttuaan...? Jos, niin millä mielin...?
;))
ajateltuna, todennäköisesti kohteliaisuudesta...
Tai sitten jännityksestä. Nautinnosta tuskin kerkesi.