En tiedä koska tämä ilmiö varsinaisesti sai alkunsa, että sieltä ja täältä alkoi putkahdella elokuvia joissa joku ylimaallisen nerokas murhanhimoinen psykopaatti jahtaa naisia ja tappaa heitä, mielellään mahdollisimman kammottavilla tavoilla. Vuosien varrella minua on alkanut tympiä enemmän ja enemmän tämä sama juonikuvio. Tietysti sitä näkee jo sellaisia elokuvia missä naiset laittavat kampoihin noille psykoille, mutta matkan varrella naispuolisia raatoja on jokatapauksessa kertynyt läjäpäin.
Joku voi nyt kirkua sitä että kyllähän miehiäkin jo kahjot elokuvissa jahtaavat. Ajatellaan vaikka elokuvaa Seitsemän (yäks). Kuitenkin pitemmällä aikajanalla naisia on fiktiivisesti päästetty enemmän päiviltä.
Lähin miekkoseni sanoi minulle, kun asiasta oli puhetta, että näissä naisenrääkkäyselokuvissa on kyse sellaisesta ilmiöstä että pyritään luomaan yleisössä inhotusta sitä kohtaan että avuton ja suojaton olento murhataan. Ehkäpä niinkin. Mutta miksei meillä sitten ole pilvin pimein elokuvia, joissa pieniä lapsia tapetaan? Tokihan nämä ovat naista moninverroin suojattomampia?
Pääkysymys tietysti on, että miksi murhaaminen ja silpominen on viihdettä. Mutta näin feministiosastolla kysyn, että miksi se kohdistuu fiktiossa mieluiten naisiin?
Joku voi nyt kirkua sitä että kyllähän miehiäkin jo kahjot elokuvissa jahtaavat. Ajatellaan vaikka elokuvaa Seitsemän (yäks). Kuitenkin pitemmällä aikajanalla naisia on fiktiivisesti päästetty enemmän päiviltä.
Lähin miekkoseni sanoi minulle, kun asiasta oli puhetta, että näissä naisenrääkkäyselokuvissa on kyse sellaisesta ilmiöstä että pyritään luomaan yleisössä inhotusta sitä kohtaan että avuton ja suojaton olento murhataan. Ehkäpä niinkin. Mutta miksei meillä sitten ole pilvin pimein elokuvia, joissa pieniä lapsia tapetaan? Tokihan nämä ovat naista moninverroin suojattomampia?
Pääkysymys tietysti on, että miksi murhaaminen ja silpominen on viihdettä. Mutta näin feministiosastolla kysyn, että miksi se kohdistuu fiktiossa mieluiten naisiin?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Taide kuvastaa yhteiskunnassa vallitsevia suhteita, tässä tapauksessa naisen alistamista äärimmillään.
Eipä tuohon pohdintaan olisi voinut enää typerämmin vastata! Pipsa! Loistavaa! Alitit kaikki, jopa omatkin standardisi! Olet nyt todistetusti maailman tyhmin ihmistä edes etäisesti muistuttava eliö!
Naiset ovat siksi parempia murhauksen kohteita, koska ne kirkuvat mennessään. Ja kirkuminen kuulosta kauhuleffassa kivalta.
Lisäksi väkivallassa on se eroottinen puolensa. Varsinkin kun välineenä on jokin rajusti penetroituva teräase. Miehiä puukolla tökittäessä saattaa leffaan helposti muodostua kiusallinen homoeroottinen viritys. Vrt. miltä tuntuu, kun miesvampyyri puree valkokankaalla miestä?
Yhtä lailla muodissa ovat olleet elokuvat, joissa esim. raiskattu nainen kostaa raiskareilleen tappamalla ja silpomalla näitä. Kyse on äärimmäisestä väkivaltaviihteestä, jonka paheksuminen on yhtä tökeröä ja lapsellista kuin vaikkapa pornografian paheksuminen.
Varsinkin kun kauhuelokuva sinänsä edustaa lopulta varsin oivallisia arvoja, hyvän ja pahan otaessa mittaa hyvä aina voittaa ja moraalikin on miltei vanhanaikainen. Kauhuelokuviin vihkiytyneetkin ovat tutkimusten mukaan muuta kansanosaa fiksumpia ja suvaitsevaisempia.
Naista halveeraavia elokuvia on toki liikenteessä ja tuossa muutaman vuoden sisällä on tullut kokonainen liuta leffoja, joiden kaikki naishahmot ovat perin vastenmielisiä. Hieno esimerkki vaikkapa huumehöyryily Blow tai Japanilainen Audition, jossa varsin suorasukaisesti väitetään, ettei naiset ovat kertakaikkisen kelvoton sukupuoli. Niissä ei naisia silvota, näytetään vain hameväki petollisina ja vastenmielisinä selkään puukottajina. Ne ovat todennäköisesti vain taiteilijoiden vastaliike parin viime vuosikymmenen vallinnelle naurettavalle hyssyttelykulttuurille, jonka aikana naisista ei olisi saanut sanoa mitään pahaa.
Turha kai sitä kokonaista sukupuolta onkaan julistaa suojelukohteeksi. Tai siis aika älytöntähän se olisi. Naisissa on ihan yhtä paljon kusipäitä kuin miehissäkin.
Siis kostoa naisen tasa-arvopyrkimyksistä.
Ehkäpä.
Niinkuin raaka pornokin.
Olet sinä tosiunohtumaton eemeeeliiii......
eemeli111 on jälleen lempiaiheessaan, eli homoerotiikassa. Oletteko huomanneet, että hän yhdistää homot ja erotiikan joka aiheeseen mistä kirjoittaa? Siitä jälleen puhe mistä puute.
Elokuvien naiset ovat olleet kauniita ihan alusta asti eli kyse on yli satavuotisesta historiasta.
Minun ymmärtääkseni kauniit naiset ovat pelkästään nuorta (miksei tietenkin vanhempaakin) mieskatsojaa varten. Jos psykopaatti murhaisi vaikkapa keski-ikäisiä miehiä, niin elokuvan juonen pitäisi olla hyvä, vrt Seitsemän. Seksillä ja väkivallalla houkutellaan nimenomaan nuorta katselijakuntaa, joille rintojen vilahtaminen on vielä iso juttu. Kun elokuvassa on paljasta pintaa, niin juonenkaan ei tarvitse enää olla kummoinen. Elokuvat on kuitenkin tuotantoyhtiöille vain keino tehdä rahaa ja jos sitä tulee esittelemällä psykopaatin, joka murhaa naisia, niin sitten niitä elokuvia myös tuotetaan.
Itse asiassa koko kauhuelokuvan lajityyppi perustuu pitkälti siihen, että joukko nuoria on jossain syrjäseudulla, jolloin joku/jokin alkaa niitä murhata yksitellen. Nämä elokuvat on pitkälti tehty amerikkalaiselle teini-ikäiselle yleisölle, mistä johtuu ettei kypsempi katsoja useinkaan saa hirveästi haastetta näitä elokuvia katsellessaan. Itse asiassa suurin osa elokuvista koe-katsellaan nuorehkon yleisön voimin. Koska elokuviin sijoitetaan parhaimmillaan varsin isoja rahasummia, niin tuotantoyhtiöt haluaa varmistaa mahdollisimman pitkälle sijoitukselleen hyvän tuoton. Tästä syystä useimmat elokuvat tosiaankin tuntuu olevan tehtyjä ihmisille, joiden henkinen kehitys on about 13-15v.
Vastaus on siis se, että naiskauneus myy.
(Mulla on tuolla Musiikki/rock-osastolla hieman samaa käsittelevä juttu otsikolla Ajat muuttuu, jos sinulla TT liikenee aikaa, niin olisin kiitollinen kommentistasi)
Keho elää ja ruumis on kuollut.
Myykö siis kuollut nainen paremmin kuin elävä?
no voi päivää,, niinkuin itse taisit viestissä mainita, kyllä suurin osa näistä elokuvista missä ihmisiä hakataan,pistetään palasiksi, uhrit ovat yleensä miehiä,? joskus saattaa olla että naiset ovat uhrin asemassa eli en tiedä mistä oikeen itket?
"Joku voi nyt kirkua sitä että kyllähän miehiäkin jo kahjot elokuvissa jahtaavat."
no pääasiassa miehiähän elokuvissa jahdataan ja pistetään palasiksi, eli en kyllä voi ymmärtää mistä sinä oikeen valitat?....tuskin sinua miesten silppominen elokuvissa vaivaa?
Montako elokuvaa on missä sarjamurhaaja tappaa miehiä? Ja montako missä naisia? Veikkaan että kääntyy kuitenkin jälkimmäisen "voitoksi".
Jutussani oli kyse todellakin näistä psykopaattielokuvista, ei sotaelokuvista. Vai onko sitten niin että jos sotaelokuvissa miehiä lentelee pommien mukana ilmaan, niin SEN takia on tehtävä elokuvia joissa naisia vainotaan, kiusataan, tapetaan ja silvotaan? Nytpäs tiedän senkin.
Luulenpa että sellaisia elokuvia joissa psyko soittelee miehelle ja vainoaa miestä ei edes ole. Mutta sellaisia missä soitellaan naiselle mahtuu 13 tusinaan. Onkohan tällaisella lajityypillä muuten omaa nimeä?
Eninosa elokuvien tekijöistä on miehiä.
Ehkäpä heitä kiinnostaa naistensilpominen enemmän kuin miestensilpominen.
Voidaanhan me alkaa kutsua näitä elokuvia "hating-women-films", niin saadaan niillekin oma nimi.
tämäkö sinusta nyt on huutavin ongelma tasa-arvossa " sarjamurhaaja filmeissä tapetaan yleensä naisia"...tasa-arvohan on aika hyvällä mallilla jos tätä jo pitää lähteä korjaamaan. :)
---
no moottorisahamurhaaja tappaa tietääkseni aika tasapuolisesti,miehiä että naisia ja niitä on kait pari osaa ainaki, jos taasen sarjamurhaaja filmeissä listitään enemmän naisia ni mitä sitten?
ne on filmejä, ei niitä pidä tosissaan ottaa
vittu,,silpotaahan niitä miehiäkin, ja paljon enemmän silpotaankin?
ja ohjaajat tekevät sellaisia filmejä jota ihmiset katsovat, eikä omien mieltymystensä mukaan
Muuten vastaisin että tämä ei ole huutavin ongelma, vaan tämä on ajatus.
Miksi täällä aina luullaan että ääneen pohdiskelu on hysteeristä kiljuntaa ja pikkuasioihin puuttumista, jos esittäjää oletetaan naiseksi...
Luulisinpa että miespuolisille filosofeille kautta aikain ei ole ollut mitenkään vierasta tarttua ihan mihin tahansa naurettavimpaan ja mitättömimpään asiaan ja pyöritellä sitä eestaas. Nykyfilosofian tilan sain selville lukemalla jonkin Esa Saarisen kirjan. Kuulema pohtivat että mitä sisältyy siihen että lehmä seisoo niityllä ja syö heinää.
Jos nainen alkaisi tehdä elokuvia joissa lahdataan pikkulapsia, pitäisittekö häntä terveenä?
Entä jos mies tekee elokuvia joissa naisia murhataan, onko hän mielestänne terve?
Nimittäin tämä pointti ei täällä saanut lainkaan huomiota, että lapsiuhreja ei ole järin paljoa elokuvissa. Vai lienenkö katsonut liian vähän elokuvia.
No on sentään vielä sellainen raja heikompiin suunnatulla väkivallalla lietsomisessa.
Kyllä sensuuri siihen äkkiä puuttuisi, mutta naisten tappaminen on ilmeisesti niin vähäpätöinen asia, että sitä saa filmata ihan rauhassa.
Tällaiset elokuvathan voivat innoittaa hulluja miehiä entistäkin suurempaan väkivaltaan naisia kohtaan.
Tämä pointti jäi ainakin itseltäni sivuun, koska kysyit miksi väkivallan kohteena ovat NIMENOMAAN naiset.
Pikkulapset ovat saaneet olla jokseenkin rauhassa elokuvissa. Muutamia elokuvia on, jotka hieman sivuavat tuota, mutta puhdasta lapsi-psykopaattia en ainakaan itse muista. Esimerkiksi Painajainen Elm Streetillä elokuvissa kohteena olivat lynkkaajaporukan lapset, tosin vuosia tapahtuneen jälkeen näiden ollessa jo selvästi teini-iässä.
Itse en pidä ensimmäistäkään murhaajaa terveenä, huolimatta siitä kuka murhataan.
Huomaatkos, että saat minut niin sekaisin etten osaa edes tunnustani kirjoittaa. rosewood, hö, kyllä nyt ujostuttaa. (Kiitti muuten vastauksesta siihen musajuttuun!)
Yritänkin kirjoittaa tänne mahdollisimman ajatuksia herättäviä juttuja. Ettei koko saitti mene vallan linjalle "A on perseestä koska A on sukupuolta B ja minä vihaan häntä koska C irvisteli minulle kun olin lapsi ja D nauraa minulle vieläkin päin naamaa kun plää plää plää"...
Tällä hetkellä tosin tuntuu taas siltä että täts ool volks. No, saa nyt nähdä.
Ihan hyviä juttuja, kyllä niitä joutuu miettimään. Itse olen pyrkinyt vastaamaan siten, että toisin vastauksessa lisäperspektiivin aiheeseen. Sitä en sitten osaa sanoa kuinka onnistuneesti.
siksi, että loppukohtauksessa pelastunut sankaritar saa laskea kauniin päänsä komean salapoliisin jykevälle olkapäälle, turvallisessa syleilyssä kaikki kauhut unhoittaen... :)
Ja kaikkihan tiedämme, että suurin osa psykopaateista on psykopaatteja, koska a) äiti ei leiponut pullaa, b) koska äiti aina leipoi pullaa, joten on normaalia listiä naisia.
Sitten vielä luonnon lait - mikäli minulla olisi vastustamaton halu viipaloida joku, todennäköisesti valitsisin jonkun itseäni heikomman ja puolustuskyvyttömämmän, ettei kävisi nolosti.
Naisilta ei löydy tahtoa tappamiseen! Mies uskaltaa tappaa, mutta nainen ei! Lähes kaikki murhaajat ovat miehiä... En tarkoita että tappaminen olisi hyvä juttu sinänsä, mutta nainen ei uskalla tehdä mitään vaarallista tai pelottavaa tai mikä voisi sattua...
Kysypäs mieheltäni että untako hän näki kun vedin häntä turpaan.
Mitäs tähän nyt voisi sanoa, kun alkaa jutut mennä jo todella pelleilyksi, jos tämmöisestäkin aletaan tekemään feminismiasia. Eiköhän niitä miehiä listitä esimerkiksi jokaisessa sotaelokuvassa sata- tai jopa tuhatmäärin, kun taas naisia kenties tapetaan jossain trillereissä muutama kappale.
Ja loppujen lopuksi herää edelleen kysymys mitä sitten? Eikö ole enää mitään järkevää keskusteltavaa, kun pitää alkaa takertumaan tämmöisiin pikkujuttuihin?
Ei taide ole mikään pikku juttu.
Ja taidetta voi analysoida mies- ja naisnäkökulmasta päin.
Aina on pohdittavaa taiteessa, filmissä kirjallisuudessa ja maalauksessa.
Ne nimittäin kuvastavat sukupuolten välisiä suhteita.
Sanoohan jo se mikä myy, paljon miehen ja naisen maailmoista ja yhteiskunnastamme.
Niin, onhan tämä tietysti pienempi asia kuin haukkua täällä keskenämme toisiamme, mikä tuntuu olevan joillekuille tärkeintä!
Mutta vakavasti puhuen: kaikki mitä ihminen ikinä tekee, lähtee hänen mielestään. Jos mieleen on kylvetty tietynlaisia ennakko-odotuksia, niin sehän sitten johtaa tietysti erinäisiin näkemyksiin ja niiden toteuttamiseen.
Olen itse täällä vähätellyt anoreksiaa, mutta kun tarkemmin ajattelee niin eihän sekään ole mikään pikkuasia että teinityttö makaa teholla sen takia että otti kaikkialta tyrkytettävän langanlaihuuden ainoana oikeana naisena olemisen mallina.
Olen pasifisti, ja sotaa en suvaitse kuin puolustustaumismielessä. Mutta senkö vuoksi että on olemassa sotia, on pidettävä väkivaltaa ja sadismia viihteenä? Olen itse katsellut pikkulapsesta asti kaiken paskan mitä tv:stä tulee, ja tulen jatkossakin varmasti katsomaan kaikki tappo-, murha- ja rääkkielokuvat, mutta kyllä mielestäni voi edes heittää tällaisen ajatuksen ilmaan että miksi nainen on niin otollinen uhri psykopaatille elokuvissa? Ja onko ainoa oikea vastine tilanteeseen sitten tehdä elokuvia joissa on naispuolinen Rambo? (vrt. Terminator 2) En tiedä!
Mitä pienemmäksi tätä asiaa miehet vähättelevät, sitä enemmän minua ihmetyttää että naiset eivät niin tee - vaikkakin väsyneenä suhtautuvat asiantilaan kyynisesti.
TT, olet oikeassa, tämä tosiaankin on vähäpäitöisempi asia kuin mainitsemasi seikat. Toisaalta on hyvä puhua välillä muustakin kuin räikeimmistä ylilyönneistä, niitä unohtamatta tietenkin.
En minä halua vähätellä sitä tosiasiaa, että nainen on usein avuttoman uhrin osassa elokuvissa. Tosiasiahan se on eikä sitä ole tarpeenkaan kiistää. Kuitenkin tämä seikka tulisi nähdä myös elokuvan historian valossa, eikä pelkästään irroittaa ilmiö raameistaan, jolloin se on helppo kyseenalaistaa.
Minusta naisen rooli uhrina on enemmän tai vähemmän itsestäänselvä ja luonnollinen asia. Elokuvat joutuu ottamaan lähtökohdakseen todellisen maailman, jota se heijastelee. Itse tarina voi hyvinkin olla mielikuvituksellinen ja totuuden vastainen, mutta esimerkiksi ihmisten käyttäytymismallien on oltava jossain määrin realistiset. Jos ajattelemme esimerkiksi psykopaattia, niin se on uskottavampi ollessaan mies, koska mies on agressiivisempi sukupuoli. Tällöin kohteeksi tulee varsin luonnollisesti naiset, on sitten motiivit seksuaaliset tai ei, niin naiset ovat joka tapauksessa luontevampia uhreja tarinan kannalta. Sitä paitsi katsojien on helpompi samaistua kun uhrina on nainen, hätä ja paniikki ovat uskottavampia, joskin naisista kyllä tehdään usein aivan avuttomia elokuvissa. Jos mies olisi samassa tilanteessa kirkumassa mitään tekemättä, niin helposti kävisi niin, että katsoja ei tuntisi uhria kohtaan ollenkaan sympatiaa, vaan saattaisi jopa alkaa kannustamaan psykoa; "Tapa jo se kirkuva nynnerö!", jos saan hieman kärjistää.
Onko nainen uhrin asemassa liian usein? Miten on vallitseva todellisuus? Onko väkivallan tekojen, etenkin henkirikosten, kohteena useammin nainen kuin mies? Kyllähän elokuvat heijastaa todellista elämää eikä päinvastoin. Toki yksittäisissä tapauksissa elokuvat saattaa aiheuttaa tai antaa mallia joidenkin käyttäytymiseen, mutta näissäkin tapauksissa katsoisin elokuvia matkivien olevan häiriintyneitä jostakin muusta syystä ja elokuva on vain katalyytti, joka saattaa käynnistää ikävän prosessin, mikä käynnistyisi ennemmin tai myöhemmin kuitenkin mistä tahansa syystä.
TV:n suhteen omat kokemukseni ja asenteeni on aika lähellä TT:tä.
tai jotain tuommoista luki ihmisten t-paidoissa kun ko. sarja pyöri telkassa USA:ssa. Oikeastaan elokuvasta "Tuli, kulje kanssani" minulla alkoi tämä kasvava inho naisten uhriuttamista kohtaan. Tämä Lynchin elokuva on todella mielenkiintoinen tekele, mutta silti minua nyppi että nuorta naista rääkättiin minkä ehdittiin, ja sitten hän kuolee ja muuttuu enkeliksi. En ehkä ole oikein "käännä toinenkin poski" -tyyppiä.
Lapsena muistan inhonneeni sellaisia salapoliisielokuvia, joissa joku akka kehtaa tulla roikkumaan dekkarin käsivarteen, kun dekkarin pitäisi dekkaroida. Inhosin yli kaiken viihteessä naisille tyrkytettyä hysteerikon, iilimadon ja tunteista lässyttävän hahmon mallia. Tuntui siltä että tositoimet eivät salli tunteilua, pehmeyttä, diplomatiaa jne.
Koska aikuisena minusta kuitenkin tuli tunteista lässyttävä pehmo, olen ainakin pyrkinyt pitämään sen linjan että en ole kakkosluokan ihminen mallia B, vaan oman elämäni sankari. Ehkäpä tämän vuoksi minua raivostuttaa naisten painaminen alas.
Tulevaisuudessa kuitenkin fyysinen voima saattaa jäädä hyvinkin reliikin asemaan. Jos ajatellaan sellaisia sotiakin joissa joku vaan painaa nappulaa, tai joku kiitää hävittäjässä taivaalla, niin missä on enää se perusasetelma että miehen pitää olla se sortaja suurin?
Lynchin tuotannosta en ole koskaan pitänyt, se nyt ei ole koskaan miellyttänyt minua, joten Tuohon Twin Peaksin jatko-osaan en osaa sanoa mitään.
Minä olin lapsena täysin kritiikitön katsoja, kaikki kelpas.
Tunteista minäkin puhun mielelläni, mutta kaikkia muita tuntuu kiinnostavan tuo toiminta puoli enemmän, tunteet on ikäänkuin vanhanaikainen juttu. "Kaikki mulle heti tänne nyt" kuvaa yllättävän hyvin tätä päivää.
Eiköhän tuo kuvaamasi uhkakuva ole jossain päin maailmaa ihan tätä päivää. Fyysisen voiman merkitys vähenee päivä päivältä. Ei kai miehen tarvitsekaan olla sortaja suurin, jotenkin olen naisten suhteen sitä mieltä ettei tasa-arvon takia kannata kaikkia laskiämpäreitä päälleen kaataa.
Vihjeenä voisin vielä sanoa, että elokuvaosastolla on muutama pätevä kommentoija, mutta siellä ei juuri palstaterrorismiä vielä ole.
Vähän asiaa.
Mitä sä nyt oikein meinaat? Kun NAISIA tapetaan jossain leffassa, niin ihmiset ottaa vaikutteita ja alkaa tappamaan naisia oikeasti, niinkö? Tää on ihan pelkkää spekulaatiota ja paskapuhetta, eli siis ajan tuhlausta. Mä en oo oikein koskaan ymmärtänyt, mitä sun päässä liikkuu, enkä ymmärrä edelleenkään.
"Mitä pienemmäksi tätä asiaa miehet vähättelevät, sitä enemmän minua ihmetyttää että naiset eivät niin tee - vaikkakin väsyneenä suhtautuvat asiantilaan kyynisesti."
Tämä on naurettavan pieni ja turha asia. Tämä on tämän miehen mielipide. Ja muuten, Terminator kolmosen tappajarobotti on nainen...
kun elokuville on tyypillistä asettaa päähenkilö "alakynteen". Siinä ei ole mitään epätasa-arvoista. Tietenkin on jos katsot kriittisesti ainoastaan elokuvia joissa naisia jahdataan, mutta kun tutkit elokuvia kauttaaltaan, huomaat ettei tuo ajatus ole niinkään sukupuolisidonnainen, vaan yksi elokuvan tehokeino.
Se, miten naisia tuodaan yleensäkin esille elokuvataiteessa, on kokonaan toinen juttu. Sinun esittämäsi juttu sivuaa enemmän elokuvaa ja sen rakennetta, kuin meidän käsittämää tasa-arvoa.