Ideaali universaalista rauhasta, globaalista tasa-arvosta ja turvallisuudesta yhdistettynä iloon ja valoon, tuntuu kovin kaukaiselta. Emme ole syntyneet aikaan, jossa maailma on lämmin.
Meidän maailmamme on kylmä. Ei ole kuitenkaan mitään hyötyä jäädä surkuttelemaan kohtaloamme, kun jouduimme syntymään 100 000 vuotta liian aikaisin. Näin vain on. Se ON kohtalomme. Siitä syystä ainoa mahdollinen kulkusuunta on alhaalta ylös.
Niinpä meidän on ensin tiedostettava, minkälaisessa maailmassa elämme. Uutiset eivät kerro meille Venäjän murjomasta Tsetseniasta, jossa 10-vuotiaista tulee sotilaita. Irakista 'etsitään yhä joukkotuhoaseita'. Pelkäämme suuresti Lähi-Itää ja he suuresti pelkäävät meitä. Jokapuolella raha määrää asioiden kulun. Kaikki monikansalliset yhtiöt teettävät lapsilla paikoissa, joita ei saa enää selville jne. Lista on loputon. Ymmärrän fundamentalistikristittyjä, jotka saavat lohtua Johanneksen ilmestyksestä ja katumusharjoituksista.
Kuten jo edellä mainitsin, ei ole kuitenkaan mitään hyötyä vajota itsesääliin/katkeruuteen maailman huonosta jamasta. Ihmiset eivät ole menneet moraalisesti alaspäin, jos ei ylöskään. Nykyään on vain mahdollista tehdä hieman mittavampaa tuhoa, kun oli esim. 4000-vuotta sitten. Maailmanhistoriassa nämä ovat kuitenkin kovin lyhyitä aikoja. Teknologia ja 'poliittiset' aikakaudet tapahtuvat toki lyhyelläkin syklillä, mutta kaikenkattava tietoisuus ja kärsivällisyys tulee mieliimme todella paljon hitaammin, kuin haluamme uskoa.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että asiat eivät tule kovinkaan paljon paremmaksi tällä planeetalla meidän elinaikanamme. Se on sula mahdottomuus tästä asetelmasta käsin. Meidän tehtävämme on kuitenkin omalta osaltamme kylvää rakentavaa suhtautumista ja hyväksyntää tosiasioita kohtaan. Huom. asiat täytyy nähdä sellaisina, kuin ne ovat kaikesta raakuudesta huolimatta, eikä ole välinpitämätöntä pyrkiä hyväksymään traagisiakin käänteitä.
Pyrkikäämme siis korjaamaan maailma vähin erin kuntoon. Niin että täällä olisi kaikilla esim. 100000-vuoden päästä hyvä olla.
-Olki
Meidän maailmamme on kylmä. Ei ole kuitenkaan mitään hyötyä jäädä surkuttelemaan kohtaloamme, kun jouduimme syntymään 100 000 vuotta liian aikaisin. Näin vain on. Se ON kohtalomme. Siitä syystä ainoa mahdollinen kulkusuunta on alhaalta ylös.
Niinpä meidän on ensin tiedostettava, minkälaisessa maailmassa elämme. Uutiset eivät kerro meille Venäjän murjomasta Tsetseniasta, jossa 10-vuotiaista tulee sotilaita. Irakista 'etsitään yhä joukkotuhoaseita'. Pelkäämme suuresti Lähi-Itää ja he suuresti pelkäävät meitä. Jokapuolella raha määrää asioiden kulun. Kaikki monikansalliset yhtiöt teettävät lapsilla paikoissa, joita ei saa enää selville jne. Lista on loputon. Ymmärrän fundamentalistikristittyjä, jotka saavat lohtua Johanneksen ilmestyksestä ja katumusharjoituksista.
Kuten jo edellä mainitsin, ei ole kuitenkaan mitään hyötyä vajota itsesääliin/katkeruuteen maailman huonosta jamasta. Ihmiset eivät ole menneet moraalisesti alaspäin, jos ei ylöskään. Nykyään on vain mahdollista tehdä hieman mittavampaa tuhoa, kun oli esim. 4000-vuotta sitten. Maailmanhistoriassa nämä ovat kuitenkin kovin lyhyitä aikoja. Teknologia ja 'poliittiset' aikakaudet tapahtuvat toki lyhyelläkin syklillä, mutta kaikenkattava tietoisuus ja kärsivällisyys tulee mieliimme todella paljon hitaammin, kuin haluamme uskoa.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että asiat eivät tule kovinkaan paljon paremmaksi tällä planeetalla meidän elinaikanamme. Se on sula mahdottomuus tästä asetelmasta käsin. Meidän tehtävämme on kuitenkin omalta osaltamme kylvää rakentavaa suhtautumista ja hyväksyntää tosiasioita kohtaan. Huom. asiat täytyy nähdä sellaisina, kuin ne ovat kaikesta raakuudesta huolimatta, eikä ole välinpitämätöntä pyrkiä hyväksymään traagisiakin käänteitä.
Pyrkikäämme siis korjaamaan maailma vähin erin kuntoon. Niin että täällä olisi kaikilla esim. 100000-vuoden päästä hyvä olla.
-Olki
Vastaukset 8
Vanhimmat
mielenkiintoinen tyyli kirjottaa...
Mä uskon, että me ei olla tällä maapallolla enää montaakaan vuosikymmentä. Mä just löydän elämäni tarkoituksen ja lohdutuksen Raamatusta. Uskon Jeesukseen omana henk.kohtasena Vapahtajanani. Suosittelen muillekin!
On helppo kylvää maailmanlopun ajatusta. "Mitäpä väliä sillä on, miten käy maailman, kun minä täältä lähden kuitenkin hyvin pian." Sillä on kuitenkin väliä jo seuraaviin sukupolviin, mihin suuntaan me yleistä ajattelua muokkaamme. Esim. politiikka ei ole välttämätön paha, vaikka on hyvin helppoa tehdä sellainen yleistys. Myös täällä ihmisten tulee kuitenkin tehdä parhaansa, jotta selviytyisimme pienellä pallollamme.
Meidän tehtävämme on tehdä elämästä mahdollinen. Sen täytyy alkaa NYT, eikä vasta 'jossain muualla'.
-Olki
vähän sellainen ajattelumentaliteetti, et "ei me täällä kauaa kuitenkaan olla" ja "Jeesus tulee pian." Mutta totta kai kannatan mm. luonnonsuojelua, päästöjen ja pahuuden vähentämistä, toisista huolehtimista ja tässä hetkessä elämistä..
Sanoihan Lutherkin tai kuulemma joku muu, et se omenapuu kannattaa istuttaa. Vaikka joo en usko, että maailmanmeno ainakaa paranee, Raamattu ei ainaskaa puhu sen puolesta. Mutta hyvä kannattaa aina ja sille naapurille on kiva tarjota pullaa ja kaffetta. ja Suurin juttu ja Toivo on just tää Jeesus :)
Empatia ja lähimmäisen rakkaus on tottakai hyvästä. Arvostan kuitenkin niitä kavereita, jotka pyrkivät viemään yhteiskuntaa eteenpäin ja viitsivät nähdä vaivaa sen eteen. Maailmanlopun mentaliteetilla ylenkatsotaan sellaista. Se ei ole minusta lähimmäisen rakkautta, vaan loukkaus ihmisyyttä kohtaan.
-Olki
eteenpäin viemistä. Hieno asia, ketkä haluu ja osaa vaikuttaa. Me vain katsotaan näitä asioita niin eri sfääreistä.. mulla tää uskon vinkkeli ja sulla toisenlainen.
Mulle on tärkeintä kuitenkin lopputulos, eli se että olen jonain päivänä taivaassa, Jeesuksen luona ja mahdollisimman moni olisi siellä mun kanssa, sinäkin.
Laupeus ja yhteiskunnallisesti rakentavien ajatusten niittäminen eivät ole ristiriidassa keskenään. Sen mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, ei myöskään tarvitse olla ristiriidassa täällä vietettyjen hetkien kanssa.
Elämää on ennen kuoleman jälkeistä elämää. Se on fakta, jota meidän ei hlökohtaisen kokemuksen takia kannata sivuttaa. Kaikista ei tarvitse tulla poliitikkoja. Meidän on kuitenkin kannettava omalta osaltamme huolta seuraavista sukupolvista esim. kylvämällä selviämisen ajatusta tämän planeetan asioiden hoidossa. 'Jonain päivänä taivaassa' ajatus antaa oikeuden olla uskomatta tähän päivään.
Vaikka sfääri olisikin eri, voi niillä olla perimmiltään samat vaikuttimet. Uskon, että myös tämän planeetan kulttuuri kohoaa ajan saatossa korkeammalle, kun pystymme tänä päivänä taivaasta kuvittelemaan.
-Olki
Täytyy myöntää että toivottomaltahan se tuntuu ruveta itse tekemmään maailmasta parempaa paikkaa, miksi ei siis vain nauttisi omasta elämästä ja ottaisi siitä itselle kaiken minkä saa?
SIKSI ETTÄ jos kaikki ajattelisivat näin niin maailma olisi paljon nykyistä kurjempi paikka. Eli käännettynä: vaikka itse ei paljon pystykään tekemään paremman maailman eteen niin oman asenteesi vaikutus on silti suurempi. Ajatuksenani on että jos itse pyrin tekemään muiden olosta täällä vähän mukavampaa ja jättämään jälkeeni hieman paremman maailman niin se miten toimintani vaikuttaa muihin ihmisiin kertautuu ja pitkällä tähtäimellä teoillani on todella merkitystä.
Suuretkin asennemuutokset lähtevät pienestä liikkeelle.
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml