Minä haluaisin, että kun kuolen, muutun linnuksi joka lentää äärettömän meren yllä lintuystävieni
kanssa ikuisuuksiin, en tuntisi väsymystä vaan
pelkkää lentämisen riemua ja rajattomuutta ...
Välillä voisi tietysti myös kertoa hauskoja juttuja... :))
kanssa ikuisuuksiin, en tuntisi väsymystä vaan
pelkkää lentämisen riemua ja rajattomuutta ...
Välillä voisi tietysti myös kertoa hauskoja juttuja... :))
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaunis on sinun taivaasi,
lintuja voisimme olla kaikki.
Ei unelmat meitä uuvuta,
ei toiveissa tuska saavuta.
Olemme ajatuksia auringon nousussa,
mietteitä iltahämärän.
Jos tuonnenpana, taivaassa kohtaisimme,
olisi hauska sinun tarinoitasi kuulla.
Toivotaan, että niin käy :)
Jos uskoisin kuolemanjälkeiseen elämään, ei taivaani ainakaan olisi mikään tyyliin harpunsoittelua pilven laidalla. Päinvastoin. Taivas olisi paikka, jossa nautinto on rajatonta. Psyykkinen ja fyysinen. Seksiä harrastettaisiin vapaasti, olotila olisi jatkuvasti "täydellinen" sellainen fiilis, jonka saavuttaa vain muutaman kerran elämässään. Itse viimeksi tänä aamuna kun heräsin taas maailman ihanimman ihmisen viereltä...
No, hyvä että olotilasi on jo maanpäällä lähellä
täydellistä :)
Jos jotain haluaisin odottaa, niin Terry Pratchettin Kuolema olisi mukava tavata.
Kaippa joku "henki"- tai "sielu"-tila olisi hyvä, tietää asioiden todellinen laita. "Kaikkitietävä" on kai paras termi kuvaamaan sitä mitä ajan takaa. Tila jossa aika ja tilavuus eivät ole rajoitteena. "Linnunradan reunalle ja takaisin".
Mene ja tiedä, istu ja pala, syö 10 suolakeksiä puolessa minuutissa ja vihellä.
Tuosta Linnunradalla surffailusta minäkin olen joskus haaveillut.
Että siis kuoleman jälkeen voisi muuttua kauniiksi vaaleahiuksesksi neidoksi ja kulkea ilman mitään aika rajoitteita avaruudessa, ihan vain leijailla ja lennellä siellä.
Käydä silmän räpäyksessä Saturnuksella ja kierrellä koko avaruus ja löytää kaikki avaruuden upeat paikat.
Pimeys vain pelottaa, haluaisin kaverin ettei tarvitsisi yksin liihoitella.
Omituista, että haaveesi on niin lähellä
omaani, voin jo nähdä pienen joukkion liitelemässä
kauniissa avaruudessa... :)
Minä haluan päästä juuri tällaiseen taivaaseen:
"Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin kuinka pyhä kaupunki, Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Valtaistuimella oleva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Ilm. 21:1-5
Kaikki me muutumme, yhtäkkiä,
silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa.
Pasuuna soi, ja kuolleet
herätetään katoamattomina
ja me muut muutumme.
Tämän katoavan on
näet pukeuduttava katoamattomuuteen
ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen
ja kuolevainen kuolemattomuuteen,
silloin toteutuu kirjoitusten sana:
- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
1. Kor. 15:51-54
Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta
ja köyhimmät Israelin Pyhästä,
sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa
ja väärintekijät revitään juurineen maasta.
Jes. 29:19-20
Mikään ei ole enää kirouksen kahleissa.
Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin,
ja kaikki palvelevat Jumalaa.
He saavat nähdä hänen kasvonsa,
ja heidän otsassaan on hänen nimensä.
Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa,
sillä Herra Jumala on heidän valonsa.
Ilm. 22:3-5
Maa on oleva täynnä Herran tuntemusta,
niin kuin meri on vettä tulvillaan.
Hab. 2:14
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
1. Kor. 15:43
Mutta Jumalan omat loistavat silloin
Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko.
Matt 13:43
Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi,
ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat
kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
Dan. 12:3
Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,
ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa
- sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat
ja parantaa sen ruhjeet ja vammat.
Jes. 30:26
Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina,
ja lihani riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
saan nähdä hänet omin silmin, ja silmäni näkevät:
Hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.
Job 19:25-27
...eikä yksikään kaupungin asukas sano:"Minä olen sairas." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.
Jes. 33:24
..kuullostaa siltä perinteiseltä...
kaunis taivas niille,
jotka eivät halua lentää
Minun taivaassa on kaikki ne rakkaat henkilöt joihin sain jo täällä tutustua.Taivas on autereinen purojen varsilla kukkia joissa perhoset lentelee,eli kaikki on toiveideni mukaan.
Eikä siellä ole hyttysiä.
...siellä olisi kivaa olla perhosenakin...
Minä ainakin tahdon lentää ja oletan sen olevan taivaassa mahdollista. Ehkäpä siksi olen jo aloittanut lentoharrastuksen, aerodynamiikka on hallussa, kunhan vain saisin siivet ;)
Taivaassa on oleva täysin estoton riemu ja ilo jokaisesta rakkaasta ihmisestä jonka siellä tapaa. Tästä olen nähnyt pienen näyn/ilmestyksen, ikäänkuin saanut tuulahduksen siitä aidoimmasta ilosta jälleentapaamisen hetkellä.
Uskon vielä niinkin, että kun silloin on uusi maa ja uusi taivas, että kun me siipinemme pääsemme lentelemään ja ihastelemaan kaikkia niitä käsittämättömän upeita paikkoja, niin ei käy aika ainakaan pitkäksi. Ensimmäisen tuhat vuotta harhailee kartan kanssa universumin lähintä kolkkaa ja kun lopulta on käynyt kaikkialla on alusta jo niin kauan että voi aloittaa taas lähtöruudusta.
Joka tapauksessa taivas tulee ylittämään minun ja teidän kuvitelmat loistokkuudessaan ja emme voi millään käsittää miten hienoa siellä on. Jos jo täällä kurjassa maailmassa koemme ilon ja riemun hetkiä, näemme kauniita asioita, ja kuitenkin tämä on vain kalpea kangastus tulevasta.
Tuskin maltan odottaa sitäkään, että viimein kohtaan Jumalani - Herrani ja vapahtajani kasvoista kasvoihin.
tämän kaiken ajattelu saa minut potemaan koti-ikävää.
Ikävä asuu meissä kaikissa...:)
Toivon että tuonpuoleinen on herkästi ajatukseen reagoiva paikka, jossa voi hetkessä tai edes vähitellen luoda sellaisia henkeäsalpaavia luonnonmaisemia mitä en tässä elämässä pääse täällä itse katsomaan!
Olisi myös mukava matkata maailmankaikkeuden ääriin, ja mennä katsomaan että mitä sieltä mustasta aukosta löytyy. Kumppanini tosin väittää ettei sinne hirveäisi mennä edes henkenä. Tjaa-a?
Välillä kun iloittelua olisi saanut tarpeekseen, voisi tavata muita sieluja ja kenties suorittaa jonkinlaista täydennyskoulutusta fyysisten elämien välillä. Kai sitä voisi välillä olla henkioppaanakin jollekulle vielä "elävälle" ihmiselle.
Mielenkiintoinen paikka, minäkin olen joskus
haaveillut kurkkivani mustaan aukkoon, mutta
ehdottomsti vasta kuoleman jälkeen...:)
on vihreitä niittyjä,kukkia, kukkivia puita, ja solisevia puroja. Siellä saan jälleen tavata rakkat poisnukkuneet kotieläimeni, eikä minun koskaan enää tarvitse erota heistä.
Minä toivon, että näet eläimesi jälleen :)
Sellaisen, jota minä en halua.
Minun taivaani olisi täynä minua - ei siellä muut viihtyisi. Silloin siellä olisi yksinäistä, enkä silloin minäkään haluaisi siellä olla.
Onko jollakulla kokemusta taivaan suunittelusta? Minä haluaisin siitä hyvän paikan jokaiselle, jossa jokainen saisi olla oma itsensä.
Minun mielestä sellainen, joka ei ole paha, voisi suunitella sen.