TEESIT SUOMEN MARKAN PUOLESTA

politikoitsija kirjoitti:

Teesit Suomen markan puolesta, naulattu Suomen Pankin oveen 4.4. 2001.

Omaa rahaa tarvitaan Suomen kansallisen ja itsenäisen päätösvallan vuoksi. Se oli välttämätön edellytys Suomen valtiolliselle itsenäistymiselle. Ilman omaa valuuttaa Suomi ei olisi saavuttanut valtiollista itsenäisyyttä. Siihen tarvittiin paljon muutakin, mutta ilman omaa rahaa se ei olisi ollut mahdollista. Tänäkin päivänä oma raha on itsenäisyyden edellytys.
Oma raha on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi. Näin ollen se on välttämätön kansallisen kulttuurin ja identiteetin sekä kansan edut turvaavan kansalaisyhteiskunnan luomiseksi ja yhteisöllisyyden kehittämiseksi.
Ilman omaa valuuttaa ei voi olla omaa rahapolitiikkaa.
Oma raha tarvitaan taloudellisen kehityksen tueksi. Siitä on hyvä osoitus Suomen teollistumisen käynnistyminen 1860-luvulla. Suomen kehittyminen teollisuusmaaksi ei olisi ollut mahdollista ilman omaa valuuttaa.
Valuuttaraja Suomen ja muiden maiden välillä on erityisen tärkeä Suomen pohjoisen sijainnin ja pitkien kuljetusetäisyyksien vuoksi. Näistä aiheutuu luonnollisesti ylimääräisiä kustannuksia, joista saattaa taloudellisen taantuman oloissa seurata välttämätön tarve valuutan arvon muuttamiseen.
Suomen markka tarvitaan, jotta valuuttamme arvo määräytyy oman maan tarpeiden pohjalta. Keskisen Euroopan suuryhtiöiden tarpeet määräävät euron arvon. Nyt on ollut heikko euro Suomen korkeasuhdanteessa, mutta pahimmassa tapauksessa voi olla vahva euro laskusuhdanteessa, vaikka kansantaloutemme kannalta pitäisi olla päinvastoin. Luopumalla Suomen markasta ja samalla mahdollisuudesta päättää sen vaihtokurssista on merkittävästi heikennetty maamme kansainvälistä kilpailuasemaa omista valuutoistaan kiinni pitäviin maihin verrattuna. Suomessa oleva teollisuus joutuu kilpailemaan ilman valuuttarajan antamaa suojaa esimerkiksi muiden Pohjoismaiden, Englannin ja Pohjois-Amerikan maiden kanssa. Omasta rahasta luopumisen seurauksena työvoimavaltaisten toimialojen, kuten perinteisen kotimarkkinateollisuuden ja maatalouden, työpaikat ovat entistä suojattomampia halpatuontia vastaan, jota EU:n suunniteltu laajeneminen lisää.
Talouskriisien varalta tarvitaan oma valuutta. Vaikeus syntyy siitä, miten Euroopan Unionin (EU:n) talous- ja rahaliitossa, EMU:ssa, mukana olevat maat pystyvät tasoittamaan talouden suhdanteita, koska nousu- ja laskusuhdanteet toteutuvat eri maissa eriaikaisesti eli kyse on ns. epäsymmetrisistä shokeista. Muista EU-maista merkittävästi poikkeavan tuotantorakenteen vuoksi tämä on erityisen vaikea ongelma Unioniin kuuluvissa Pohjoismaissa. Ilman omaa rahaa valuuttakurssia ei voida muuttaa. Silloin kustannuskriiseistä yritetään selvitä kovalla talouspolitiikalla, irtisanomisilla ja palkkajoustoilla eli käytännössä alentamalla suoraan palkkoja.
Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyyden parantamiseen ja työttömyyden poistamiseen.
Oma raha tarvitaan julkisten menojen tarpeettoman leikkaamisen estämiseksi. Suomen markan nykyinen euro-sidonnaisuus on johtanut siihen, että maamme on pakotettu kansalaisten hyvinvointia ja työllisyyttä heikentäviin menojen leikkauksiin, unioniverotuksen lisäämiseen ja EU:n talouspoliittisen otteen tiivistämiseen kansallisen päätösvallan kustannuksella. EMU ja eurokahleet estävät kestävää kehitystä ja työttömyyden poistamista.
Oma raha tarvitaan ammattiyhdistysliikkeen riippumattomuuden palauttamiseen. Riippumaton ay-liike ei hyväksy palkkojen alennuksia kriisioloissa.
Kansalaisille ei ole kerrottu, miten vaikeat kustannuskriisit aiotaan ratkaista silloin, kun ei ole omaa valuuttaa eikä mahdollisuutta muuttaa sen arvoa, Käytännössä nämä kriisit yritetään euro-oloissa hoitaa heikentämällä ammattiyhdistysliikettä irtisanomisilla ja korkealla työttömyydellä sekä leikkaamalla julkisia menoja. Kerätyt puskurivarat ovat mitättömät taloustaantuman edellyttämään tarpeeseen.
Oma valuutta tarvitaan kansanvallan toteuttamiseksi ja vastapainoksi Frankfurtiin Saksaan sijoitetulle EU:n keskuspankille EKP:lle, joka ei ole missään demokraattisessa valvonnassa.
Euro tulee kalliiksi. Suomen Pankin valuuttavaranto on kansallinen säästötilimme, jolle on kerätty kansakunnan vuosikymmenien säästöt. Se on keskeinen osa kansallisomaisuuttamme. Nyt valuuttavarantomme on luovutettu EKP:n hallintaan: kansallistilimme käyttöoikeus on vieraissa käsissä maamme rajojen ulkopuolella. Vain vajaavaltainen joutuu antamaan tilinsä käyttöoikeuden holhoojalle. "Euroopan keskuspankkijärjestelmän" osana Suomen Pankki on EKP:n hallitsemien valuuttojen paikallisvarastoija. Se "ei saa pyytää tai ottaa vastaan toimintaansa koskevia määräyksiä muulta kuin Euroopan keskuspankilta".
Valuuttavarantoamme eli kansallisia säästöjämme käytetään EKP:n ja EU:n talouspolitiikan virheiden korjaamiseen.
Euron käyttöönotto aiheuttaa hintoja korottavat miljardiluokan turhat laitteisto-, ohjelmisto-, koulutus- ym. kustannukset kuluttajille ja yrittäjille.
Hintoja korotetaan myös pyöristämällä niitä ylöspäin euron käyttöönoton varjolla.
Euron käyttöönotto tulee aiheuttamaan kansalaisille ja yrityksille pitkäaikaisen sekavuuden ja hämmingin.
Markasta luopuminen vaikeuttaa kansalaisten mahdollisuutta valvoa ja verrata hintoja, palkkoja, eläkkeitä ym.
Euron käyttöönotto on osa EU:n liittovaltio- ja laajentumisprosessia, josta aiheutuu kansalaisille maksuja ja veroja. Saman aikaisesti mahdollisuudet saada Brysseliin maksettavia varoja takaisin Suomeen vähenevät.
Markasta luopuminen ei poista keinottelua, joka saa vain uudet muodot. Yhteisvaluutan kiihdyttämän globalisaation myötä valuutta- ja muu keinottelu paisuvat niin suuriin mittasuhteisiin, että pienen maan talous on entistä alttiimpi häiriöille. Näiden mahdollisuutta lisää maamme keskeisen tuotantoelämän joutuminen ulkomaiseen omistukseen ja spekulaation kohteeksi.
Tehokkain keino välttää keinottelun heittoja oman rahan oloissa on huolehtia, että talous on terveessä kunnossa. Siirtymällä euroon ei keinottelulta ja muilta ongelmilta vältytä. Ne vain purkautuvat eri tavoin, kuten esimerkiksi tuotannon lisääntyvänä siirtymisenä ulkomaille.
Euroraha vahvistaa markkinaglobalisaatiota, jossa tuotannon keskittyminen kiihtyy ja tuloerot sekä ympäristöongelmat kasvavat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi.
Oma raha on tarpeen, koska euron käyttöönoton kiihdyttämä tuotannon keskittyminen lisää Suomessa alueellista keskittymistä ja samalla maaseudun autioitumista.
Pohjoismaisen yhteistyön säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan Suomessa oma raha, joka on myös kaikilla muilla Pohjoismailla. Nyt kun Saksa on sitonut Suomen johtamaansa talousblokkiin, maamme on irrotettu perinteisestä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Maassamme on taas kerran omaksuttu kansallemme aina kohtalokkaaksi osoittautunut saksalaissuuntaus.
Suomen EU-jäsenyyttä perusteltiin v. 1994 sillä, että maamme itsenäisyys lisääntyy ja raja-aidat Eurooppaan poistuvat. Nyt Saksa ja muut euromaat ovat sitomalla Suomen euroon aikaansaaneet valuutta- ja talousrajan Pohjoismaita - Ruotsia, Tanskaa, Norjaa ja Islantia - samoin kuin Englantia vastaan. Tämän seurauksena Suomi on nyt kahtiajakautuneessa EU:ssa riippuvuussuhteessa Saksaan ja Pohjolassa yksin - toisin kuin ennen vuotta 1995.
Oman rahan korvaamisesta eurolla ei ole kysytty kansan mielipidettä. Asiasta ei ole käyty demokraattista kansalaiskeskustelua. On aiheutettu kansan jakaantuminen euroa kannattavaan vähemmistöön ja markkaa puolustavaan enemmistöön, jonka mielipide on päätöksenteossa syrjäytetty. Kansakuntamme historiasta opittu viisaus välttää kansan kahtiajako on unohdettu.
Euro ei takaa rauhaa. EKP:n raha-, valuuttakurssi- ja talouspolitiikka aiheuttavat jäsenmaissa ristiriitoja, jotka voivat purkautua laajoinakin yhteiskunnallisina selkkauksina. Tästä kertovat mm. Kansainvälistä valuuttarahastoa, IMF:ää, arvostelevat mielenosoitukset eri puolilla maailmaa.
Kansainvälisessä yhteistyössä on kunnioitettava kansojen oikeutta omaan itsenäiseen päätösvaltaan. Vapaaehtoisen yhteistyön korvaaminen kansojen pakottamisella ylikansallisesti määräysvaltaan luo vastakkaisuutta, joka purkautuu konflikteina.
Euroopan talous- ja rahaliiton kolmas, viimeinen, vaihe tähtää yhä syvenevään yhdentymiseen, joka käytännössä tarkoittaa EU-liittovaltiota eli jäsenmaiden itsenäisyyden lopettamisprosessin viemistä päätökseen.
EMU ja euro pakottavat yhdenmukaisuuteen myös verotuksessa ja sosiaalisissa kysymyksissä. Niistä päättäminen siirretään vähitellen kansalliselta tasolta Brysseliin. Suomen kaltaisissa maissa, joissa sosiaaliturva leikkauksista huolimatta ja työehtojen taso matalapalkka-aloilla ovat vielä tällä hetkellä paremmat kuin muualla, ne painetaan alemmaksi kohti keskiarvoa ja kilpailun kovetessa jopa sen alle. Tällainen kehitys vaikeuttaa myös sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä.
Rahaliitto johtaa vallan keskittämiseen entisestään ja poliittiseen Unioniin, jolla on myös yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Tähän kytkettynä maamme on luovuttava sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan ja oltava mukana EU:n sotilasliiton toteuttamisessa. Suomen on osallistuttava Saksassa ja muissa EU-maissa järjestettäviin sotaharjoituksiin sekä sitouduttava EU:ssa enemmistön muodostavien NATO-maiden linjauksiin vastoin maamme perinteistä puolueettomuutta. Tämä edellyttää myös osallistumista kaikkiin EU:n päättämiin sotatoimiin.
Euro on osa EU:n liittovaltioprosessia. Unionin rakentaminen suurvalta-blokiksi synnyttää etujen vastakkaisuutta idän, lännen ja etelän kanssa. Tähän on kylvetty ristiriitojen siemen. Suomen turvallisuutta ei lisää asettuminen EU:n koillisena rajamaakuntana sen etuvartioksi ja puskuriksi itää vastaan. Rauhan kansallemme turvaa parhaiten pysyttäytyminen suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden kehittäminen kaikkiin maihin YK:n peruskirjan hengessä.
Korvaamalla markka eurolla Suomi yritetään sitoa entistä tiukemmin EU:n liittovaltioprosessiin. Sitoutuminen euroon ja EU-liittovaltion hyväksyminen vievät nuorilta ja tulevilta sukupolvilta oikeuden elää itsenäisessä maassa ja vapaasti päättää sen asioista.
Euroon siirtymisestä ei äänestetty syksyn 1994 neuvoa-antavassa EU-kansanäänestyksessä. Kansalaisille ei kerrottu, että omasta rahasta aiotaan luopua, vaan päinvastoin ilmoitettiin, että siitä päätetään myöhemmin. Tulos olisi ollut päinvastainen, jos syksyllä 1994 olisi äänestetty myös markasta ja itsenäisyydestä luopumisesta.
Kansallisten valuuttojen korvaaminen Unionin yhteisvaluutalla sisältyi Maastrichtin sopimukseen. Tätä ei hallitus kertonut ennen neuvoa-antavaa EU-kansanäänestystä äänioikeutetuille lähettämässään tiedotteessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta lausui mietinnössään EMU-selonteosta (PeVL 14/1994 vp) seuraavaa: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, ettei liittymissopimus vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen".
Eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää yksinkertaisella enemmistöllä, onko laki hyväksyttävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta ei ole riippumaton lain tulkitsija. Sen kokoonpanon määrää eduskunnan kulloinenkin enemmistö. Kantansa, että markasta luopuminen vaatii eduskunnan erillisen käsittelyn, valiokunta hyväksyi vuonna 1994, vieläpä yksimielisesti.
Käsitellessään syksyllä 1994 Suomen EU:iin liittymissopimusta eduskunnan ulkoasiainvaliokunta hyväksyi ponnen, jossa se edellytti (UaVM 9/1994), "että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella". Eduskunta hyväksyi ponnen valiokunnan esittämässä muodossa. Tästä seurasi, ettei markasta päätetty EU:iin liittymislain käsittelyn yhteydessä.
Kun rahalakia ja lakia Suomen Pankista muutettiin 27.3. 1998, perustuslakiin sisältyivät säädökset, joiden mukaan "Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemien valtuusmiesten valvonnan alaisena" ja "pankin voittovarojen käyttämisestä valtion tarpeisiin määrää eduskunta". Näin ollen ei eduskunnan valvontaoikeuden kumoamista Suomen Pankkiin nähden eikä setelien liikkeellelaskusta syntyvästä voitosta luopumista olisi saanut hyväksyä eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Uuden rahalain voimaantulo sidottiin Suomen osallistumiseen "yhtenäisvaluutan alueeseen" eli EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Siihen liittymistä ei ole ratkaistu perustuslain edellyttämällä tavalla vaan ainoastaan hallituksen päätöksellä. Sen vuoksi myöskään rahalain voimaansaattamiselle ja markan korvaamiselle eurolla ei ole lainmukaista perustetta.
Hallitus toi vuonna 1998 päätöksensä Suomen liittymisestä EMU:n kolmanteen vaiheeseen eduskunnalle pelkkänä tiedonantona. Näin hallitus sivuutti edellä mainitun, eduskunnan syksyllä 1994 hyväksymän ponnen ja jätti antamatta perustuslain edellyttämän lakiesityksen eduskunnalle. Tämä ei saanut muuttaa hallituksen tiedonannon sisältöä, vaan äänestää vain hallituksen luottamuksesta eli siitä, saako tämä jatkaa toimintaansa. Hallituksen päätös, jolla raha- ja valuuttakurssipoliittinen päätösvalta luovutettiin EKP:lle, oli vastoin perustuslakia. Tämän mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta, jossa korkein valta, valtiovalta, kuuluu kansalle.
Kansalaisille suunnatussa tiedotuksessa tulee kertoa totuuden mukaisesti eurosta ja oman rahan merkityksestä. Jo pelkästään tämän vuoksi on luovuttava yrityksestä markkinoida kalliin ja yksipuolisen tiedotuskampanjan avulla laitonta ja kansan tahdon vastaista europäätöstä.
Edellä olevien teesien perusteella esitämme seuraavaa:

Tasavallan Presidentille
Tasavallan Presidentin tulee puolustaa maamme täysivaltaisuutta ja itsenäisyyttä sekä toimia Suomen kansan parhaaksi, rauhan turvaamiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Odotamme, että Te Rouva Tasavallan Presidentti esiinnytte ja toimitte sen puolesta, että Suomen kansa saa päättää omasta rahastaan ja että suomalaiset saavat elää EU:n sotilasliiton ulkopuolella sotilaallisesti liittoutumattoman täysivaltaisen tasavallan kansalaisina, ja että ne tahot, joille päätöksenteko kussakin asiassa kuuluu, saavat tietoonsa Teidän kantanne.

Suomen Pankille
Katsomme, että Suomen Pankin tulee peruuttaa päätöksensä hävittää nykyiset hyväkuntoiset rahat silppuamalla setelit ja sulattamalla metallirahat, koska tähän ei ole laillista perustetta: euroon siirtymisestä kun ei ole päätetty Suomen kansan tahdon eikä perustuslain mukaisesti.

Oikeuskanslerille
Koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, odotamme, että oikeuskansleri ylimpänä lain valvojana ryhtyä toimiin, jotka takaavat sen, että oma rahamme, Suomen markka säilytetään kansan enemmistön tahdon mukaisesti eikä siitä luovuta laittomasti.

Valtioneuvostolle
Valtioneuvoston tulee antaa eduskunnalle esitys kansanäänestyksestä, jolla ratkaistaan, hyväksyykö Suomen kansa hallitukssen päätöksen luopua omasta rahastamme, valuuttavarantomme hallinnasta ja omasta itsenäisestä raha- ja valuuttakurssipolitiikastamme sekä esitykset asian käsittelemisestä laillisessa järjestyksessä.

Eduskunnalle
Esitämme, että eduskunta säätää lain kansanäänestyksestä, jolla ratkaistaan Suomen kansan enemmistön haluamalla tavalla Suomen markan ja Suomen Pankin valuuttavarannon kohtalo samoin kuin se, päätetäänkö maassamme noudatettavasta raha- ja valuuttakurssipolitiikasta Suomeesa vai EKP:ssa Saksassa.

Työmarkkinajärjestöille
Odotamme, että työmarkkinajärjestöt Suomen tuotantoelämän ja kansan edun vaalimiseksi puolustavat omaa valuuttaa, Suomen markkaa.

Pidämme tärkeänä, että ammattiyhdistysliikkeen jäsentensä etujen puolustajana toimii sen puolesta, että Suomen oma raha, oma valuuttavaranto sekä oma itsenäinen raha- ja valuuttakurssipolitiikka säilytetään.

Kirkolle
Omasta rahasta luopumiseen liittyy suuria sosiaalisia ongelmia ja yhteiskunnallisten konfliktien riski. Suomen piispat ovat näkyvästi ilmaisseet huolensa köyhyysongelmasta maassamme. Odotamme, että Suomen evankelisluterilainen kirkko sekä muut kirkko- ja uskontokunnat toimivat piispojen kannanottojen edellyttämällä tavalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi, mikä edellyttää valtiollisen itsenäisyyden ja oman rahan säilyttämistä.

Yliopistolle
Suomenkielisen yliopiston tehtävänä on toimia tieteen vapauden ja kansallisen kulttuurin vaalijana. Oma raha on kansakunnan valtiollisen ja kansallisen olemassaolon keskeinen tukipilari. Toivomme, että Helsingin yliopisto esiintyy kansallisen kulttuuriperintömme puolustajana eikä vaikene silloin kun se on uhattuna niin kuin nyt EU:n liittovaltioprosessissa, joka heikentää myös Suomen ruotsinkielisen kansanosan ja muiden vähemmistöjen edustaman kulttuurin asemaa. Odotamme Helsingin yliopiston ja muiden korkeakoulujen puolustavan Suomen omaa rahaa, koska siitä luopuminen murentaa kansallista identiteettiä sekä häiritsee enemmistö- ja vähemmistökulttuurien kesken saavutettua tasapainoa.

Tiedotusvälineille
Kansankieliset tiedotusvälineet ovat yli puolentoista vuosisadan ajan tehneet arvokasta työtä kansallisen identiteettin ja valtiollisen itsenäisyyden puolesta. Suomalaisten tiedotusvälineiden tehtävänä on jatkaa tätä perinnettä, puolustaa kansanvaltaa ja sananvapautta sekä välittää oikea kuva vallitsevasta todellisuudesta. Tämän mukaisesti odotamme, että tiedotusvälineet käsittelevät totuudenmukaisesti Suomen markan merkitystä ja asettuvat puolustamaan kansan oikeutta päättää omasta rahasta

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä