Keskusta ja kokoomus voisivat löytää yhteisiä tavoitteita mm. julkisten palvelujen uudenlaisesta organisoinnista kuntien rakennemuutoksen yhteydessä. Nostan asian esiin siksi, että olen antanut itseni ymmärtää, että keskusta on alkanut suhtautua aiempaa myönteisemmin yksityiseen palvelutuotantoon julkisten palvelujen rinnalla.
Jonkin verran palvelualoja tuntevana, voin nimittäin vakuuttaa, että palvelujen laatu paranee ja hinta halpenee aina, kun ne ulkoistetaan ko. palveluun erikoistuneille yrityksille. Yksityisellä sektorillahan näin on käynyt jo erittäin monen palvelun kohdalla.
Harva liikeyritys on enää pitkään aikaan hoitanut omaa siivoustaan, kirjanpitoaan, henkilöstönsä koulutusta, vartiointiaan, puhelinvaihdettaan, kuljetuksiaan, työterveydenhuoltoaan, henkilöstön rekrytointiaan... jne. omin voimin, vaan nämä palvelut ostetaan niihin erikoistuneilta yrityksiltä.
Palvelujen ostaminen tapahtuu myös hyvin ammattimaisesti: ensin määritellään tarkat, mitattavat laatukriteerit, sitten kilpailutetaan palveluntarjoajat, valitaan se, joka tuottaa vaaditun laadun edullisimmin ja sen jälkeen valvotaan, ettei laatutasosta lipsuta.
Keskustan ja kokoomuksen annattaisi avata kahdenväliset keskustelut siitä, miten tämä toimintamalli olisi sovellettavissa myös julkisiin palveluihin.
Tulevaisuushan nimittäin on sellainen, että kuntarakennetta on pakko uudistaa, että pystymme rahoittamaan 10-20 vuoden kuluttua tarvittavat julkiset palvelut, ennen muuta vanhusten huollon ja siihen liittyvät terveyspalvelut. Tässä rakenneuudistuksessa tulisi nostaa esiin myös palvelutuotannon organisoinnin kaikki vaihtoehdot.
Minun mielestäni yksi arvioitava vaihtoehto on miettiä uudelleen julkisen ja yksityisen sektorin työnjako. Uskon nimittäin, että kunnallistalouden kannalta olisi paljon tehokkaampaa, jos kunnat keskittyisivät palvelujen laadun määrittelyyn ja laadun valvontaan, ja ostaisivat kaiken palvelutuotannon yksityiseltä sektorilta.
Onnistuakseen tämä työnjako vaatisi muutaman perusperiaatteen toteuttamista:
1. Kuntien on saatava aikaan sdelkeät laatukriteerit ja laadun mittarit erikseen jokaiselle julkisen palvelun alueelle. Tämä on samalla poliittista toimintaa, jossa tarvitaan puolueita ja valtuustoja laatukriteereitä asettamassa.
2. Kuntien olisi koulutettava virkamiehensä ammattimaisiksi palvelujen ostajiksi ja laadun valvojiksi. Ilman palvelujen ostajan ammattimaista osaamista kunnat nimittäin joutuvat palveluntarjoajien armoille, ja siitä ei hyvä seuraa.
3. Eduskunnan olisi säädettävä laki, jossa määritellään palvelujen ostamisen yleiset puitteet ja hintakilpailun periaatteet. Säännöksillä on ehdottomasti estettävä kaikenlainen monopolien, oligopolien ja palvelukartellien syntyminen, ja luotava edellytykset, että palveluja tarjoamassa on mahdollisimman suuri joukko keskenään kilpailevia palvelun tuottajia. Vain näin voidaan taata se, että palvelutaso kehittyy, mutta hinnat pysyvät samalla edullisella tasolla.
4. Em. malli edellyttäisi palveluseteleiden käyttöönottoa, jolloin julkinen tuki esim. terveyspalveluissa annettaisi kuntalaisille palveluseteleiden muodossa, josta "raha" ohjautuisi juuri sille palveluja tuottavalle yritykselle, esim. terveysasemalle, jonka palvelun kuntalaiset kokevat laadukkaimpana.
Mitä keskusta tästä saisi? Kuntatalouden keventymistä syrjäseuduilla, uutta yrittäjyyttä kuntiin ja kustannusriskit pois kunnan taloudesta, kuntalaisille niin hyvät palvelut kuin halutaan ja niin edullisesti kuin ne suinkin pystytään tuottamaan.
Minusta tässä olisi paljon yhteistä keskusteltavaa, jos keskusteluun lähdetään avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti vaihtoehdon kaikki hyvät ja huonot puolet kriittisesti eritellen.
Vastusta varmasti tulee, mutta mitä siitä. On SDP/SAK aiemminkin parkunut, miten porvarit suosivat rikkaita ja kyykyttävät köyhiä ja miten keskustan ökyisännät aikovat luoda uutta torppariluokkaan, jne...
Mutta ei välitetä. Kehitetään yhdessä usia ratkaisuja, joiden avulla myös demarit saavat tulevaisuudessa parempia hyvinvointiyhteiskunnan palveluja paljon pienemmin kustannuksin.
Jonkin verran palvelualoja tuntevana, voin nimittäin vakuuttaa, että palvelujen laatu paranee ja hinta halpenee aina, kun ne ulkoistetaan ko. palveluun erikoistuneille yrityksille. Yksityisellä sektorillahan näin on käynyt jo erittäin monen palvelun kohdalla.
Harva liikeyritys on enää pitkään aikaan hoitanut omaa siivoustaan, kirjanpitoaan, henkilöstönsä koulutusta, vartiointiaan, puhelinvaihdettaan, kuljetuksiaan, työterveydenhuoltoaan, henkilöstön rekrytointiaan... jne. omin voimin, vaan nämä palvelut ostetaan niihin erikoistuneilta yrityksiltä.
Palvelujen ostaminen tapahtuu myös hyvin ammattimaisesti: ensin määritellään tarkat, mitattavat laatukriteerit, sitten kilpailutetaan palveluntarjoajat, valitaan se, joka tuottaa vaaditun laadun edullisimmin ja sen jälkeen valvotaan, ettei laatutasosta lipsuta.
Keskustan ja kokoomuksen annattaisi avata kahdenväliset keskustelut siitä, miten tämä toimintamalli olisi sovellettavissa myös julkisiin palveluihin.
Tulevaisuushan nimittäin on sellainen, että kuntarakennetta on pakko uudistaa, että pystymme rahoittamaan 10-20 vuoden kuluttua tarvittavat julkiset palvelut, ennen muuta vanhusten huollon ja siihen liittyvät terveyspalvelut. Tässä rakenneuudistuksessa tulisi nostaa esiin myös palvelutuotannon organisoinnin kaikki vaihtoehdot.
Minun mielestäni yksi arvioitava vaihtoehto on miettiä uudelleen julkisen ja yksityisen sektorin työnjako. Uskon nimittäin, että kunnallistalouden kannalta olisi paljon tehokkaampaa, jos kunnat keskittyisivät palvelujen laadun määrittelyyn ja laadun valvontaan, ja ostaisivat kaiken palvelutuotannon yksityiseltä sektorilta.
Onnistuakseen tämä työnjako vaatisi muutaman perusperiaatteen toteuttamista:
1. Kuntien on saatava aikaan sdelkeät laatukriteerit ja laadun mittarit erikseen jokaiselle julkisen palvelun alueelle. Tämä on samalla poliittista toimintaa, jossa tarvitaan puolueita ja valtuustoja laatukriteereitä asettamassa.
2. Kuntien olisi koulutettava virkamiehensä ammattimaisiksi palvelujen ostajiksi ja laadun valvojiksi. Ilman palvelujen ostajan ammattimaista osaamista kunnat nimittäin joutuvat palveluntarjoajien armoille, ja siitä ei hyvä seuraa.
3. Eduskunnan olisi säädettävä laki, jossa määritellään palvelujen ostamisen yleiset puitteet ja hintakilpailun periaatteet. Säännöksillä on ehdottomasti estettävä kaikenlainen monopolien, oligopolien ja palvelukartellien syntyminen, ja luotava edellytykset, että palveluja tarjoamassa on mahdollisimman suuri joukko keskenään kilpailevia palvelun tuottajia. Vain näin voidaan taata se, että palvelutaso kehittyy, mutta hinnat pysyvät samalla edullisella tasolla.
4. Em. malli edellyttäisi palveluseteleiden käyttöönottoa, jolloin julkinen tuki esim. terveyspalveluissa annettaisi kuntalaisille palveluseteleiden muodossa, josta "raha" ohjautuisi juuri sille palveluja tuottavalle yritykselle, esim. terveysasemalle, jonka palvelun kuntalaiset kokevat laadukkaimpana.
Mitä keskusta tästä saisi? Kuntatalouden keventymistä syrjäseuduilla, uutta yrittäjyyttä kuntiin ja kustannusriskit pois kunnan taloudesta, kuntalaisille niin hyvät palvelut kuin halutaan ja niin edullisesti kuin ne suinkin pystytään tuottamaan.
Minusta tässä olisi paljon yhteistä keskusteltavaa, jos keskusteluun lähdetään avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti vaihtoehdon kaikki hyvät ja huonot puolet kriittisesti eritellen.
Vastusta varmasti tulee, mutta mitä siitä. On SDP/SAK aiemminkin parkunut, miten porvarit suosivat rikkaita ja kyykyttävät köyhiä ja miten keskustan ökyisännät aikovat luoda uutta torppariluokkaan, jne...
Mutta ei välitetä. Kehitetään yhdessä usia ratkaisuja, joiden avulla myös demarit saavat tulevaisuudessa parempia hyvinvointiyhteiskunnan palveluja paljon pienemmin kustannuksin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oliko se Turussa talon seinään ajanut bussikuski sellaisesta firmasta, joka oli ulkoistanut palvelunsa hankkimalla Virosta halvan, 'alalle erikoistuneen', kuskin?
Joukkoliikenteen kilpailuttamisen kokemuksista kannattaa ottaa opiksi. Itselläni on käsitys, että siinä ei joukkoliikennepalvelunsa ulkoistava kunta ole osannut määritellä laatukriteereitä eikä valvonut laadun toteutumista, vaan mitä ilmeisimmin on känyt niin, että liikenteen hoito on annettu sille yhtiölle, joka uskalsi ottaa suurimman riskin siinä, miten alas tarjoushintansa pudottaa ja sitten joutuu tinkimään esim. henkilöstönsä tasosta, kun homma ei muuten kannattaisi.
Juttu nimittäin on ulkoistamisessa tasan ja tarkkaan niin, että ellei ostaja vaadi laatua, niin se ei sitä takuulla saa.
Mistään ei ole hyviä esimerkkejä onnistuneesta kirlpailuttamisesta tai ulkoiluttamisesta. Laatu ja palvelutaso romahtavat, kuten Turussa on käynyt. Britanniassa rautatiet ovat olleet jatkuvassa kriisissä yksityistämisen jälkeen. Onnettomuudet ovat moninkertaistuneet ja aikatauluissa ei pysytä kuin sattumalta. Samoin on esim. vaunujen määrä lähiliikenteessä vähennetty ja ihmiset ovat kuin sillit suolassa käytävillä.
Se, mitä sinä peräänkuulutat, tuo mukanaan
- huonompaa palvelua
- alentuneen turvallisuustason
- epävarmuutta työpaikoista.
Viimeksi mainittu on näkynyt pääkaupunkiseudulla mm. siten, että bussikuskit kiertävät firmasta toiseen sen mukaan kuka tarjouskilpailut voittaa.
on merkitystä. Siksi palvelusta tulee surkeaa.
Julkisen monopolin huutokauppaaminen sille yksityiselle, joka suostuu homman halvimmalla hoitamaan, ei onnistu koskaan. Se on katastrofi.
Mitään tällaista en kuitenkaan avausviestissäni tarkoittanut, minkä ymmärrät, jos luet avaukseni uudelleen ja haluat ymmärtää.
Kilpailuttamisen avainsana on kilpailu. Ja kilpailuhan onnistuu vain jos on paljon kilpailijoita, koska se, joka kilpailuttaa valitsee keiden tuotettaviksi palvelut ulkoistaaq, ja kun näitä ulkoistettujen palvelujen tarjoajiakin on useita kilpailemassa asiakkaista, niin silloin ei synny sitä tilannetta, joka on saatu aikaan joukkoliikenteessä: julkisen monopolin huutokauppaaminen yksityiseksi monopoliksi.
Kuntien virkamiehistä on koulutettava ammattimaisia palvelujen ostajia. Muuten ei homma toimi.
Juu. Kuntien ostomiehet on koulutettava asianmukaisissa osaamiskeskuksissa omaamaan sellaisia ostovalmiuksia että asianmukaisia ostotoimintoja voidaan suorittaa. Tähän niveltyen kuntayhteistyöllä on mahdollista saavuttaa asiakaslähtöisessä näkökulmassa laajaa kontaktipintaa suoraan palvelujen tarvitsijoihin. Tällaisen toiminta-ajatuksen pohjalta toteutettu ulkoistaminen ja julkispalvelujen kilpailuttaminen tuottaa optimaalisen hyödyn, eikä koulun rappusia enää lakaise ihan kuka tahansa ihan miten tahansa eikä liian kallilla palkalla.
Arvaa mitä. Bussi ei aja talon seinään siksi että kilpailuttamalla ei ole onnistuttu tavoittamaan alkeellisimpiakaan laatukriteereitä. Bussi ajaa talon seinään siksi että kirjoituspöydän takana kilapilutetaan, eikä kilpailuttamisella ole muuta tosiasiallista sisältöä kuin säästää yhdellä tilillä rahoja ja siirtää vahingot toiselle tilille tai parhaassa tapauksessa näkymättömiin. Siksi kirjoituspöydän takana täytyy kehittää ihan oma kieli, kiertoilmaisuista ja stiiknafuulioista koostuva mainoskonsulttipölpönpölppö, jotta epämääräisyys päätöksissä säilyisi. Siellä puhutaan ulkoistamisesta ja kriteereistä, kun taas ratin takana ajetaan autoa. Mitä enemmän siellä kirjoituspöydän takana harrastetaan ulkoistamista ja kilpailuttamista, sitä useampi bussi ajaa seinään. Ennen pitkää seinäänmenemisille kehitetään kokonaan oma termistönsä, jolla kilpailuttamisen epäonnistumisista puhutaan kirjoituspöydän takana. Hintalaatusuhde suhteessa riskianalyysiin ja sitä rataa. Näin kirjoituspöydän takana voidaan elää kokonaan todellisuudesta irronneessa käsitemaailmassa, jossa luodaan säästöjä ja voittoja, vaikka reaalimailmassa ihmiset tulevat sairaammiksi, pahoinvoivemmiksi ja myös koko ajan kyvyttämämmiksi. Kilpailuttaminen tarkoittaa nimittäin sitä että kaikki paras taito katoaa maailmasta. Kohta rahalla ei saa sitä mitä välttämättä tarvittaisiin vaikka rahaa olisikin säästössä. Ollaan kilpailutettu taito pois maailmasta. Jäljellä on enää vain mainoslauseita ja taloususkonnollisia liturgioita.
Että semmoista tekstiä.
Kyllä julkinen monopoli on parempi vaihtoehto kuin sen huutokauppaminen sille yksityiselle, joka homman suostuu halvimmalla hoitamaan ja vielä ilman laatukriteereitä ja laadun valvontaa.
Ei minulle tuota tarvitse toistaa, olen ollut tuota mieltä koko ikäni.
Filosofoit ohi varsinaisen asian.
Miksi vältät aihetta, joka oli julkisten palvelujen tuotannon järjestäminen laadukaammin ja edullisemmin siihen erikoistuneiden yritysten ja julkishallinnon yhteistyönä?
Kun puhutaan julkisten palvelujen organisoimisesta julkishallinnon ja yksityisen sektorin yhteistyönä, se nostattaa aina tunnepohjaista vastustusta niissä, joille yksityinen on lähtökohtaisesti pahaa ja julkishallinto ainoa hyvä, jos se on poliittisesti oikeanvärisen puolueen valvonnassa.
Kirjoitat niin kuin koulutettu ja oppinut mies, mutta tyylisi on erittäin katkeroitunutta. Missä suhteessa olet elämääsi pettynyt, kun katsot asiaksesi tulla latistamaan kirjoittajia, jotka hakevat julkisten palvelujen tuotantoon uusia vaihtoehtoja?
Suomen on pakko - siis todella pakko - pystyä organisoimaan enemmän ja parempia palveluja vähemmällä rahalla, ja sen ongelman ratkaisemista ei auta, jos julkisen sektorin ja yksityisen sektorin yhteistyömahdollisuudet torjutaan 70-luvun poliittisilla asenteilla.
Tässä asiassa minusta olisi paikallaan, jos keskusta ja kokoomus kävisivät asiat läpi yhdessä ja ryhtyisivät niitä sitten myös ajamaan läpi yhdessä. muuta vaihtoehtoahan ei ole, kun tiedämme, että vasemmisto ei lähde mukaan tähän hankkeeseen.
Olet väärässä. Kysymyksesi on kuitenkin niin tyypillinen, että se ansaitsee vastauksen.
Taloustietessä ja kaikissa talousteorioissa toistaiseksi ylittämättömänä rajoituksena on se että taloudellista toimintaa ja talouden ilmiöitä on mahdollista kuvata vain toiminnallisin käsittein. Jos taloustiede voisi kuvata ilmiöitä samalla tavalla kuin luonnontieteet tai jos taloustiede voisi edes perustaa pätevyytensä käyttäytymistieteelliselle pohjalle, mitään poliittisia ongelmia ei olisi. Päätettäisiin vain yhdessä päämääristä, ja taloustieteilijät kertoisivat keinot millä niihin päästään.
Valitettavasti tällainen tilanne on tavoittamaton, vain utopiaa. Silti taloudellisia argumentteja käytetään päätösten perusteena ikään kuin niihin sisältyisi jotain luonnonlakien kaltaista ehdottomuutta, ja vähintäänkin uskotaan siihen että talous olisi jokin järjestelmä tai koneisto, jolla on se ominaisuus että sen prusteella voitaisiin järjestää ihmisille hyvä elämä. Tämä uskonnollinen puheensävy talousasioissa on pitkässä historiallisessa kehityskaaressa syntynyt seikka -- talous on korvannut uskonnon valtajärjestelmänä, mutta vallalla on aina omat valtaa legitimoivat puhetavat ja äänensävyt, ja periaatteessa uskonnollisluonteiset käsitteetkin, joista muodstuu taika- ja komentosanoja joihin jokaisen on uskottava.
Valitettavasti talous ei siis ole sellainen järjestelmä tai rataskoneisto joka voisi järjestää ihmisten elämän -- ihminen on etologisten, biologisten, sosiologisten ja psykologisten luonnonlakien määräämä olento, ja talous on vain aikojen varrella varsin monenlaisia muotoja saanut toiminta-alue. Nykyiselle rahaohjasteiselle taloudellemme on tyypillistä myös ja nimenomaan että vaikka kaikki taloustoimijat toimisivat omalta kannaltaan kaikkein jäkevimmällä ja kaikin tavoin parhaalla ajateltavissa olevalla tavalla, kokonaisuus ei tällöin suinkaan välttämättä takaisi ihmisille parempaa elämää. Päinvastoin, esimerkiksi työelämän laadun raju huonontuminen sen jälkeen kun yrityksissä toimialasidonnaiset johtajat ovat korvautuneet talouden eksperteillä kertoo synkää kieltään siitä miten talous on talouden omilla mittareilla voinut hyvin mutta ihmiset -- talouden tekijät -- voivat yhä pahemmin ja leikkaavat elämäänsä lyhyemmäksi isoina viipaleina.
Ne tavat joilla taloudesta yleensä puhutaan ovat viime vuosikymmeninä -- noin kolmenkymmenen vuoden kuluessa -- radikaalisti muuttuneet. Tänä aikana maailmanlaajasti toteutunut rahataloudellinen ekspansio on muutoksen yksi puoli, muita puolia nähdään esim. em. yrityskulttuurien muutoksissa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion erityinen haaste on kohdata taloushybriksen taholta tuleva taloususkonnollinen paatos ja jotenkin selvitä hengissä siitä uusliberalistisesta liturgisesta ryöpytyksestä, jonka kohteeksi hyvinvointivaltiossa keskeinen julkistalous joutuu.
Esimerkiksi lause "... julkisten palvelujen tuotannon järjestäminen laadukaammin ja edullisemmin siihen erikoistuneiden yritysten ja julkishallinnon yhteistyönä..." ei käsiteanalyyttisesti ajatellen sisällä mitään muuta kuin julkistaloudelle asetettuja yksityisten taloustoimijoiden kielenkäytöllä määrittyviä vaatimuksia. Lause on taloususkonnon tunnustus, siihen ei ole olemassa järkevää vastausta. Tyypilliset termit joita siinäkin käytetään ovat talouskeskustelussa kehittyneitä stiiknafuulioita, joiden käyttökelpoisuus on nimenomaan siinä että noituvat niin kysyjän kuin vastaajankin ymmärryksen -- niillä voidaan siis pikemminkin peittää tosiasioita eikä puhua niistä.
Pitäisi esittää kokonaan toisenlaisia kysymyksiä. Onko julkistalouden palvelutuotanto yleensä verrattavissa tai korvattavissa yksityisellä liiketoiminnalla? Mitä laadukkuus tarkoittaa -- onko jokin palvelu samansisältöistä silloin kun sitä annetaan yleisen yhteiskuntavastuun hengessä tai kun sitä annetaan liiketoiminnan motivoimana? Mitä edes edullisuus tarkoittaa kun julkistaloudesta puhutaan? Kuka maksaa esim. kilpailussa menestymättömien yritysten menestymättömyyden? Jne, jne.
Summaten: se miten yhteiskunta resurssejaan kaikkien yhteiseksi hyväksi käyttää ei mahdollisesti ole ollenkaan pelkästään talouden keinoin järjestettävissä oleva asia, ehkä ei edes keskeisesti talouden alueelle sijoittuva asia. Esimerkiksi yhteisöllisyyden häviäminen ei ole millään hinnalla ostettavissa takaisin. Siksi yksityistämispyrkimyksiin pitää suhtautua kuin ainakin itsetuhoisen taikauskon leviämiseen yhteiskunnassa: on tehtävä valistustyötä ja saatettava kaikienmaailman konsulttimaakareiden maagiset talousloitsut naurunalaisiksi.
Asia on kylläkin niin että sinun taloususkonnolliset loitsusi lähtevät täysin tunnepohjalta, ja olet pahasti väärässä kuvitellessasi että rahatalouden kriitikot toimisivat samoin tunnepohjalta kuin sinä.
Sinun kannatttaisi tutustua talousteorioihin vähän kokoomuslaisia ideologioitasi syvemmälti. Luettavaa löytyy Galbraithista Heilbroneriin, Wallersteinista Sorosiin, ja nobelistit kaupan päälle. Tarjoilet nyt vain todella surkeata uskoa markkinatalouden kaikkivoipaisuuteen. Ja tämän täysin tyhjille fundamenteille perustuvan tyrkytyksesi puolusteluksi esität, että muut välttelevät varsinaisia aiheita ja vieläpä poliittisista syistä. Juttu on yksinkertaisesti niin että sinun epämääräiset konsulttipropagandasi ovat jämähtäneet ihan omalle tasolleen ja sinun on turha odottaa asiakeskustelua uskontunnustustesi perustalta. Häpeä.
Jollet olisi niin takapajulasta kotoisin, kertoisin sinulle että poliittisten ideologioiden ajat ovat olleet täällä maailmalla ohi jo kauan sitten. Enää eivät ole vastakkain markkinatalous ja suunnitelmatalous, eivät entiset kapitalismi ja sosialismi, vaan nyt ovat kaikkien talouskeskustelun eturintamassa esiintyvien teoreetikkojen mukaan vastakkain rahatalous ja reaalitalous, eli kapitalismi ja markkinatalous.
Oikeassa olemisen tarve ilmenee himokkuudesta todistaa muut vähäjärkisiksi.
Koetko olevasi väärinymmärretty nero, joka on syrjäytetty siksi, että pyrit olemaan muita fiksumpi muiden kustannuksella?
Ulkoistamisesta voi olla hyvä kokemuksia, mutta on siitä kasapäin myös huonoja kokemuksia. Monasti käy niin, että kovan kilpailuttamisen seurauksena laatu kärsii. Tämä on erittäin tyypillistä esim. siivousalalla. Tarjoukset mitoitetaan sellaiseksi, etei työntekijä voi millään ilveellä selvityä urakastaan kunnialla.
Ulkoistaminen on johtanut työntekijöiden erittäin suureen vaihtuvuuteen, jolloin kukaan ei pyri sitoutumaan hommaansa, vaan suoriutumaan siitä niin nopeasti kuin mahdollista. Joillakin sektoreilla tällainen sitotumattomuus ja vähäinen kokemus voivat aiheuttaa myös turvallisuusriskejä.
En usko, että töiden ulkoistaminen ja yksityistäminen ovat mitään poppakonsteja hinta/laatusuhdetta arvioitaessa. Ihmiset haluavat saada palvelunsa usein siltä, joka on koettu tutuksi ja turvalliseksi. Tällainen vakituinen työntekijä pystyy luomaan myös pitkän tähtäimen ihmiskontakteja asiakaskuntaansa, millä voi suuri merkitys palvelunsaajille. Samoin vakituisuus lisää kokemusta ja asiakaskunnan tuntemusta. Näitä etuja ulkotamisella harvoin saavutetaan, koska ensi vuonna tarjouskilpailun voi voittaa joku toinen yritys.
Jaban pitkä ja syvällinen pohdiskelu pohjautuu Jaban omaan kuvaukseen itsestään "talousliberalisti" "antisosialisti".
Porvariyhteistyötä olisi voitu tehdä vuosikymmenien ajan, SDP ei sitä olisi pystynyt estämään. Jo tänään Jyrki Katainen moitti myös Keskustaa pelottelukampanjasta kuntarakenneuudistuksella....
Kokoomus luo jonkinlaista harhakuvaa kuinka "presidentinvaalien porvariyhteistyö sujui erittäin hyvin". Vaikka Esko Aho edellisissä presidentinvaaleissa ilman Sauli Ninistön tukea sai suhteessa enemmän ääniä.
Ei narri ole se kuka narraa vaan ketä narrataan. Kokoomus haluaa Etelä-Suomen tapaam päästä valta-asemaan myös Keskustajohtoisissa muun Suomen kaupungeissa/kunnissa, nytkin kilpailuasetelmä on jo kireä.... Keskusta saa kiittää onneaan, ettei Sauli Ninistö voittanut presidentinvaaleja.
Mutta Demareilla on turha pelotella. Vaalitulos ratkaisee, kaksi suurinta muodostaa hallituksen perusrungon.
Kirjoitit ihan asiaa, mutta unohdit yhden oleellisen pointin:
Palvelujen ostajan - julkishallinnon - on asetettava ostettavalle/ulkoistettavalle palvelulle laadun kriteerit ja laatumittarit ja valvottava niiden toteutumista.
Bisnessmaailmassa jokainen yritys ulkoistaa kaiken oman ydinosaamisensa ulkopuolella olevan ja ostaa tarvitsemansa palvelut niihin erikoistuneilta yrityksiltä, eikä siinä ole mitään ongelmaa, kun ostaja osaa sanoa, millaista toimintaa ja laatua tarvitaan.
Vai onko nyt asia niin, että julkisissa palveluissa ei nytkään tiedetä, millä tasolla laadun pitäisi olla, ja kukin palveluyksikkö (terveyskeskus, päiväkoti, lukio, sosiaalitoimisto...) saa ihan itse päätellä jonkin löysän ohjesäännön pohjalta, millaista laatua yksikön pitäisi tuottaa?
Jos näin on, niin ymmärrän, että ulkoistamista ja palvelujen ostamista kammoksutaan, koska silloin on oma pesä täysin sekaisin.
Nyt on kyse vain siitä, että keskustan ja kokoomuksen yhteistyö näyttää mahdollisemmalta kuin pitkiin aikoihin. Ei siinä ole valta-asemista kyse, vaikka eduskuntavaalissa kilpaillaankin äänistä.
Kyse on keskustan ja kokoomuksen yhteistyön uudesta mahdollisuudesta, mikä saa Heinäluoman vapisemaan ja demarit pelottelemaan.
Vaalitulos ratkaisee. Kolmella suurella puolueella on kolme vaihtoehtoista hallituspohjaa - vihdoinkin.
Jaba sanoo olevansa syntyperräinen helsinkiläinen. Sielläjhän yksityistettiin vammais- ja invaliidikuljetuksia kokoomus-vihreitten malliin... Ja mummot oli todella hangessa, profeetta Jyrki kataista lainaten...
Samaa mallia vaan pienten maalaiskuntien vanhusten huoltoon. Otetaan takaisin vanha köyhäinhoitomalli, jossa kunta ottaa huutokaupalla halvimman palvelujen tarjoajan, niinhän hoideltiin aiemmin köyhäinhoitoa.
Jaba on fiksu mies. Sanakääntet on hienoja. Kai nyt sentään eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa puolueet vielä KILPAILEVAT KESKENÄÄN, VAI ONKO jABA KEHITELLYT OMAN TUOMAS MARTIKAINEN, PORVARIYHTEISTYÖ-VASEMMISTO VALLANJAKO-OPIN.
Ei Keskustalaiset Jaba-kulta noin halpaan mene.
Mitä yhteistä arvomaailmaa Helsinkiläisellä Kokoomuslais-naisäänestäjällä ja Etelä-Pohjalaisella isännällä on, muuta kuin ne Sinun kauppaamasi porvariarvot.
Ja sehän on totta, vaikka SDP olisi suurinpuolue nin SDP voidaan jättää oppositioon.. ja se taatusti SDP:lle sopii,, Oppositiossa kasvatettaisiin kannatusta, SAK hoitaisi työmarkkinoita ja arvojohtaja tasavallan presidentti Tarja Halonen arvojohtajana köyhempien asiaa.
Mutta siihen Jaba et yrittäjän ole vieläkääön vastannut, miksi mm. yritysverouudistus saatiin baikaan tämämn hallituksen aikana, miksei silloin kun Kokoomus oli hallituksessa 8-vuotta. Siksi, kun Kokoomus on suur- ja keskisuurte yrittäjien puolue, muutakin toki, tuota ennenkaikkea..
kun karva kiltää ja se on kokoomuslainen....
En jaksa puuttua vinoiluihisi, mutta sanon vain sen, että palvelun laatu riippuu aina siitä, joka asettaa palvelun laadulle tavoitteet ja myös valvoo niitä.
Helsingin vammaiskuljetukset oli fiasko, koska laatua ei valvottu ollenkaan.
Huutolaismeininkiä en ole hakemassa, mutta voisin hyvin uskoa, että nimenomaan maadseudulta löytyy sellaisia hoiva-alan yrittäjiä, joille pienet kunnat voivat uskoa vanhustenhuoltonsa. Tunnen hyvin pari helsinkiläistä vanhusten palvelutaloa ja vanhainkotia - yksityisiä kumpikin - joissa palvelun laatu on niin erinomainen, että sosiaaliviranomaiset ovat pulassa, kun vanhukset hakevat nimenomaan näihin paikkoihin.
on helsinkiläisellä naiskokoomuslaisella ja Etelä-Pohjanmaalaisella isännällä?
Miksei kokoomus saanut aikaan yritysvedouudistusta 8 vuoden hallituskaudella?
Sanot olevasi yrittäjä, miten Kokoomus ajoi Sinun etuoasi hallituksessa?
Selitä mitä selität. Jyrki Katainen haluaa pääministeriksi, sinä haukut jo nyt eri kirjoituksissa Keskustaa...
Sinä haluat Kokoomuksen hallitukseen ja punamullan historiaan... SDP syrjään ja Elinkoinoelämän valtuuskunnan määräämään yhteiskunnan tahtiin... Kumpikohan on enemmäm työntekijän, vähävaraisen jopa maanviljelijän asialla asialla SAK vai Työnantajat? Halpa maatalousraaka-aine ja tuotttet kelpaa niin teollisuuslaitoksille kuin kaupalle.
Nyt on tärkeintä tukea Keskustaa ja sen pääminisreriä ja Matti Vanhasta... Eikä päästää kyvyttömyyspuoluetta Kokoomusta valtaan..
Kukaan ei tiedä kuka Jyrki Kataisen nukkenaruja vetää, mutta se on varmaa että nin sairaat,. vanhukset kuin aluepolitiika saa kovaa kyytiä jos Kokoomus pääse valtaan. Senhän näke jo nyt Jyrki Kataisen käytöksestä, joka jaksaa iloita Sauli Niinistön vaalitappiosta voittona... Ja porvariyhteistökin on Kokoomuksen haukkumisya.
En ole tänään vinoilutuulella, joten saat vinoilla yksinäsi.
mihin Kokoomuksesta on, mitkä on kytkökset? Porvariyhteistyöretoriikka ei riitä, nin loppuu vastaushalut.
Tuo kirjoitus, arveluinen, arvioinen, kysymyksinen on 100 prosentti mielipiteni.. Sinä en vinoile yhtään,
Mutta eihän täällä ole mihinkään pakko vastata, voi tietysti olla ettet pysty vastaamaan esittämiini kysymyksiin.
Hyvää sunnuntain jatkoa.