Jokaisella herätyskristillisellä lahkolla, liikkeellä ja kirkkokunnalla on oma kielenkäyttönsä ja omat suosikkifraasinsa, joita harvemmin käytetään muualla. Esim. minun viiteryhmälläni, lahkolla nimeltä Kansanlähetys, on tapana käyttää termejä "Jumalan kansa" ja "liberaaliteologia", jotka olen itsekin imenyt entiseltä opettajaltani Uuras Saarnivaaralta.
Helluntailaisten tapana on tehdä vissi ero sanojen "usko" ja "uskonto" välillä. "Usko" on jotain aitoa ja elävää, "uskonto" epäaitoa ja kuollutta. Miksi?
Ihminen on olento, jolla on taipumus luokitella kohtaamansa ilmiöt. Näin tehdään mm. uskontotieteessä. Kristinusko on täysin luokiteltavissa oleva uskomusjärjestelmä, muiden uskontojen tapaan.
Teknisesti ottaen kristityiksi nimitetään niitä ihmisiä, jotka hyväksyvät kolme vanhan kirkon uskontunnustusta (puhun nyt yksilöistä, en kirkkokunnista), Nikealais-konstantinopolilaisen, Apostolisen ja Athananasiuksen uskontunnustuksen, jotka kaikki löytyvät luterilaisesta virsikirjasta.
Mikä siinä uskonto -sanassa on niin vaikea hyväksyä? Eihän se tee ihmistä "muotojumaliseksi" tai "nimikristityksi", että hän kuuluu esim. kirkkoinstituutioon, mikäli hän on uudestisyntynyt uskova. Vai tekeekö? Yleensä helluntailaisten mukaan kuitenkin kaikki kirkon jäsenet ovat automaattisesti "nimikristittyjä", vaikka olisivat uskossakin.
Mahtoi muistaakseni olla alkukirkon kirkkoisä Kyprianus, joka sanoi: "Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta", "Nulla ecclesiaem salus est". Minusta tuntuu, että helluntailaiset ovat vääntäneet tuon muotoon: " HELLUNTAIseurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta". Vähempikin alkaa kypriä.
Helluntailaisten tapana on tehdä vissi ero sanojen "usko" ja "uskonto" välillä. "Usko" on jotain aitoa ja elävää, "uskonto" epäaitoa ja kuollutta. Miksi?
Ihminen on olento, jolla on taipumus luokitella kohtaamansa ilmiöt. Näin tehdään mm. uskontotieteessä. Kristinusko on täysin luokiteltavissa oleva uskomusjärjestelmä, muiden uskontojen tapaan.
Teknisesti ottaen kristityiksi nimitetään niitä ihmisiä, jotka hyväksyvät kolme vanhan kirkon uskontunnustusta (puhun nyt yksilöistä, en kirkkokunnista), Nikealais-konstantinopolilaisen, Apostolisen ja Athananasiuksen uskontunnustuksen, jotka kaikki löytyvät luterilaisesta virsikirjasta.
Mikä siinä uskonto -sanassa on niin vaikea hyväksyä? Eihän se tee ihmistä "muotojumaliseksi" tai "nimikristityksi", että hän kuuluu esim. kirkkoinstituutioon, mikäli hän on uudestisyntynyt uskova. Vai tekeekö? Yleensä helluntailaisten mukaan kuitenkin kaikki kirkon jäsenet ovat automaattisesti "nimikristittyjä", vaikka olisivat uskossakin.
Mahtoi muistaakseni olla alkukirkon kirkkoisä Kyprianus, joka sanoi: "Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta", "Nulla ecclesiaem salus est". Minusta tuntuu, että helluntailaiset ovat vääntäneet tuon muotoon: " HELLUNTAIseurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta". Vähempikin alkaa kypriä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
muita esim kansanlähetyksen uskovia, mutta paisuneet uskonnolliset ts omilla pyhyysansioillaan taivaaseen pyrkivät ajattelevat näin, useamman polven perinnehelluntailaiset, jotka ovat rikastuneet ja eivät enää mitään tarvitse. He ovat yleensä myös antikarismaatikkoja ja vainoavat sananjulistajia, jotka raastavat heidän omaatuntoaan sanomallaan.
Athanasius kirjoitetaan yhdella na- tavulla. Tein tässä virheen. Aina ei voi voittaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000014235767
Kommentoin lyhyesti tuota kestämätöntä väitettäsi, että helluntailaiset omisivat pelastuksen itselleen.
Aivan mieletön on väitteesi! Itse teen työtä myös yhteiskristillisessä toiminnossa, enkä voisi mitenkään harhautua ajattelemaan, että esim. kirkon piirin uskovat eivät olisi yhtä rakkaita Jeesukselle kuin ketkä tahansa muut Jeesukseen uskovat.
Tämä lähtökohta oli minulle heti selvä uskoon tultuani ja ajattelen edelleen samoin. Tämmöistä ajattelua en ole tavannut muissakaan tuntemissani helluntailaisissa.
Herää kysymys, missä sinä oikein pyörit, kun tuollaisia päähäsi karkailee? Vai onko tyylisi liioitella saadaksesi herkemmin vastauksia?
Pidän sinua veljenäni Jeesuksessa hassuista ajatuksistasi huolimatta ja toivotan sinulle runsasta Jeesuksen siunausta! Hyvää yötä!
Tunnen joitakin pitkään uskossa olleita helluntailaisia. Heidän mielestään kaikki luterilaiset ovat nimikristittyjä. Että sori vaan. Ja tällä palstallakin minua on useasti, ei harvoin vaan useasti, epäilty uskosta osattomaksi. Eikä niitä väitteitä ole kukaan helluntailainen ryhtynyt väittämään vääriksi. Eikä tässä vielä kaikki. Tunnen IRL melkoisen määrän luterilaisia uskovia, joita helluntailaiset ovat väittäneet nimikristityiksi. Sinun mielestäsi siis valehten?
Voin vain todeta, että sinä ja minä elämme ilmeisesti kovin erilaisessa hengellisessä ympäristössä. Mahtaako maantieteellisellä sijainnilla olla vaikutusta asiaan? Vaikea sanoa. Itse asun keskisessä Suomessa.
Ne, jotka sinut arvioivat ei-kristityksi, tekevät mielestäni hyvin väärin. Heidän sietäisi hävetä. Muista, että eivät suinkaan kaikki niin ajattele, uskoisin, että valtakunnallisesti ajatellen pieni vähemmistö. Meille annettava opetus ei ainakaan ole uskovia tällaiseen ajatteluun ohjaamassa, eikä edesauttamassa.
Itse tunnustan sinut vilpittömästi kristityksi ja veljekseni Jeesuksessa, jos kerran sinulla on sydämen usko ja suun tunnustus Häneen, joka on puolestamme syntiemme tähden kuollut.
Käsittääkseni nimikristillisyys on sitä, että ihmisellä on pelkkä suun tunnustus, mutta sydän on kaukana Jeesuksesta ja elämä on vahvasti ristiriidassa uskoon nähden. Tällaisia henkilöitä voi olla kaikissa hengellisissä yhteisöissä, myös helluntailaisissa.
Vältä kyseisiä ihmisiä, jos he sinua piinaavat.
Siunausta sinulle!
>>>Helluntailaisten tapana on tehdä vissi ero sanojen "usko" ja "uskonto" välillä. "Usko" on jotain aitoa ja elävää, "uskonto" epäaitoa ja kuollutta. Miksi?>>>>
Eikös uskonto ole joukko traditioita ja usko, ainakin jos puhutaan elävästä uskosta; sitä että ihminen on uudestisyntynyt ylhäältä.
>>>Yleensä helluntailaisten mukaan kuitenkin kaikki kirkon jäsenet ovat automaattisesti "nimikristittyjä", vaikka olisivat uskossakin. >>>
Tuo on yleistystä. Vähän sama juttu kuin arkikielessä sanotaan että "aina se teki niin ja niin" vaikka aina ei tuossa tarkoita aina vaan pari kertaa...
- Mihin sinä oikeastaan uskot? Hyökkäilet helluntailaisia vastaan ja myötäilet adventisteja? Vai haetko sitä uskonsuuntaasi parhaillaan?
Uskon ensisijaisesti Raamattuun ja Raamatun Vapahtajaan. Toissijaisesti myös kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen. Oletko koskaan edes lukenut niitä? Ne eivät juuri eroa Helluntaikirkon uskontunnustuksesta.
Adventistisympatiaani -samoin kuin adventistismin harhojakin- olen tarkemmin selvittänyt huhti- ja toukokuussa 2005 palstalla Herätysliikkeet. Kaivele sieltä.
>>>Uskon ensisijaisesti Raamattuun ja Raamatun Vapahtajaan. Toissijaisesti myös kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen. Oletko koskaan edes lukenut niitä? Ne eivät juuri eroa Helluntaikirkon uskontunnustuksesta.>>>
En ole lukenut. Samaa Raamattua lukevat ihmisetkin näyttävät olevan kovin eri mieltä, kuten myös monet Jeesuksen seuraajat. Vai onko osa väärän jeesuksen seuraajia?
Minulla ei ole ikinä ollut vaikeuksia tunnustaa aidosti Jeesukseen uskovia helluntailaisia pelastetuiksi uskoviksi. Suosittelen, että hipsit vaivihkaa paikalliseen luterilaiseen kirkkoon ja hätäisesti luet virsikirjan loppuosasta ne uskontunnustukset , niin, ettei kukaan helluntailainen huomaa sinun saastuttaneen itseäsi käymällä nimikristittyjen kirkossa.
Toisaalta löydät ne myös netistä. Hakusanaksi: Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus, tai, kuten nykyään sanotaan: Nikaian uskontunnustus. Jos löydät siitä jotain harhaoppia, kerro minullekin.
Luin ne saman tien virsikirjastani. Olen joskus ennenkin ne lukenut. En vaan äsken tiennyt mitkä oli "vanhan kirkon uskontunnustukset".
Ei minun tarvitse salaa hiippailla luterilaiseen kirkkoon jos siellä haluaisin käydä. Satun kuulumaan kyseiseen lahkoon kun en ole tullut sieltä eronneeksikaan. Helluntaiseurakuntaan olen joskus kuulunut muutaman vuoden ajan. Koska olen maininnut että kuulun luterilaiseen kirkkoon, niin siitä trollipeikot ovat täällä arvostelleet. En ole mielestäni erityisemmin mainostanut luterilaisuutta, eikä siinä ole juuri mainostamistakaan. Toistaiseksi nyt en ole löytänyt muutakaan seurakuntaa. Helluntaiseurakunta tuntuisi opillisesti parhaalta, mutta enpä taida kehdata kolmatta kertaa sinne liittyä kun olen kaksi kertaa jo lähtenyt pois.
Mikään kirkko tai uskonsuunta ei ole täydellinen, jotkut vain ovat pahempia kuin toiset ja joistakin porukoista kannattaa pysyä kaukana.
Kirjoitin sanoja, joita ei olisi pitänyt kirjoittaa. Minä olin väärässä. Pyydän sinulta anteeksi.
Minultako pyydät anteeksi? Jos, niin saat anteeksi. En kylläkään huomannut noissa edellisissä kirjoituksissa mitään mistä olisin loukkaantunut. Asioista saa olla eri mieltä ja on hyvä ottaa asiat esille väärinkäsitysten välttämiseksi (ja myös väärinkäsitysten lisäämiseksi) :) Hyvä piirre ihmisessä että osaa pyytää anteeksi, kaikiltahan tuo ei luonnistu.
Katsoin aiempia kirjoituksiasi, mutta en löytänyt adventismia koskevia asioita, ehkä ne ovat jossakin toisella palstalla, katsoin "Kristinuskosta" viime vuoden toukokuulta. Nyt täytynee mennä nukkumaan että jaksaa huomenna jossain vaiheessa herätä.
Hyvää yötä ja siunattua uutta päivää.
Adventismisympatiani, kuten myös adventismiantipatiani, löytyvät HERÄTYSLIIKKEET -palstalta, viime vuoden keväältä, esim. otsikolla 'Keskustellaanko SAPATISTA?'. Tosin uudempiakin kommentteja on HERÄTYSLIIKKEET - palstalla, kuten parin päivän takainen aloitus 'Siunattu adventismi'.
Jostain syystä en löytänyt niitä mainitsemiasi viime keväisiä keskusteluja, eikä ole aikaa aivan kaikkea alkaa lukemaan. Nuo alla olevat linkit ovat sinulle varmaan tuttuja, mutta laitoin ne kuitenkin tähän. Oletko lukenut Toivo Hillbergin kirjan "Miksi jätin adventismin"? Ei enää mikään uusi kirja, julkaistu -65. Itse löysin antikvariaatista kyseisen kirjan.
Nyt kun en tiedä mitkä ne sinun sympatiasi/antipatiasi adventismia kohtaan ovat, niin vaikea mitään sanoa. Ystävällisiä, rakkaudellisia ihmisiä on varmaan yli seurakuntarajojen ja ei-uskovissakin, joskus me uskovat emme kovin rakkaudellisia olekaan - varsinkin kun meitä kovin arvostellen katsotaan ja odotetaan että yltäisimme lähes Jumalan tasolle. :)
http://koti.mbnet.fi/kyti/
http://www.formeradventist.com/stories.html
http://koti.mbnet.fi/kyti/fannie_boltonin_tunnustus.htm
http://koti.mbnet.fi/kyti/usein_esitettyja_kysymyksia.h tm#Ovatko n
Tähän.
Kuolleista herätteyyn Jeesukseen Kristukseen
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudesssa sen miehen kautta, jonka hän on siihen määrännyt; hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.
Apostolien teot 17: 30-31
Meillä kellään ei ole muuta tietä missä meidän pitää pelastua.
Amen. Minä en nyt kuitenkaan puhunut siitä, mihin helluntailaiset uskovat. Puhuin siitä, miten helluntailaiset suhtautuvat muihin uudestisyntyneisiin. Ja puhuin siitä, mikä on USKON ja USKONNON ero. Määrittele, miten sinä ymmärrät termit 'usko' ja 'uskonto'.
on erilaisia rituaaleja ja usko on sydämen tasolla oleva asia josta Raamattu puhuu, *sydämen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan*
Ja Sana rististä on hullutus niille jotka eivät usko ja meille se on pelastus ja iankaikkisuus. :)
Ja tuo äskeinen paikka jonka laitoin sinulle oli Jumalan Sanaa eikä mitenkään *helluntalaisuutta*
Paitsi että ensimmäisestä helluntaista on tuo nimi seurakunnallemme myöskin saanut nimesä ja sen tunnukset ovat, Uudestisyntyminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen, armolahjat jne.
No en tiedä saitko tästä mitään ajatuksillesi apua. :)
kysyit mielipidettä mitä mahdoit tarkoittaa?
minulla on paljon niitä jotka eivät kuulu Helluntaihin ja ovat yhtä rakkaita sisaria ja veljiä. Tarkoititiko kenties tätä?
kysymyksesi oli hieman vaikeasti asetettu.
Olen käynyt helluntailaisten tilaisuuksissa, enkä vähän. Minua kiinnostaa nyt lähinnä se, miksi hyvin moni helluntailainen tekee eron 'uskonnon' ja 'uskon' välillä. Voiko institutionaalisen kristinuskon, kirkon, kautta löytää pelastavan uskon vai eikö voi. Kyllä vai ei? Entä HelluntaiKIRKKO, miten suhtaudut siihen?
Käsitykseni mukaan uskonnollisuus saa negatiivisen värin Raamatusta, jossa puhutaan uskonnollisista johtajista ja muista, jotka olivat Jeesuksen pahimmat viholliset. Uskonnollisuus on kuollutta seremonia- ja tapauskovaisuutta, ilman Jeesuksen tuntemista. Usko on Jeesuksen sisäistä tuntemista ja seuraamista. Itse olin vain uskonnollinen ennen kuin annoin elämäni Jeesukselle.
Kyllä kirkon tilaisuuksissa voi tulla uskoon, jos siellä julistetaan Jeesusta Kristusta ja hänen ristinkuolemaansa.
Helluntaikirkko tekee vähitellen tuloaan. Ehkä helluntaiherätyskin kirkollistuu pikku hiljaa, niin kuin kaikki aiemmatkin herätysliikkeet. Toivottavasti "suola" kuitenkin säilyy ja ihmisiä tulee edelleen aidosti uskoon.
Muuten, syntyikö sinulle aiemmasta "tapaamisestamme" aamulla kommentointitarvetta?
... vaikka et minulle kysymystäsi esittänytkään.
Kuten itsekin näistä vastauksista huomaat, hellari (kuten kuka tahansa karismaatikko) tykkää kovasti tehdä omasta tavastaan uskoa, jotenkin AIDOMMAN kuin jonkun toisen tavasta uskoa.
Ja yksi tapa tehdä ero tämän "aitouden" ja "epäaitouden" välille, on alkaa pelleilemään sanamuodoilla. Ihan kuin se että puhutaan "uskosta" ja "uskonnosta" oleellisestikin muuttaisi jotain. =D
Kukaan ns. "elävän uskon" edustajista ei tykkää yhtään myöntää edes sitä tosiasiaa, että myös heidän USKONSA perustuu USKONTOON nimeltä KRISTINUSKO.
Jokaisen, joka "tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi, ja omaksi vapahtajakseen", USKONTO on kristinusko.
Ja kristinusko on nimenomaan uskonto.
Miksi se on nii vaikea hyväksyä?
Ehkäpä sanoilla ei niin väliä ole, kunhan uskon kohde on oikea: Jeesus Kristus.
Ei Jumala tarkastele "mikroskoopilla" meidän sanavalintojamme, vaan niiden takana olevaa asennetta ja "sydämen" tilaa. Muutenhan joku sanataituri olisi edullisemmassa asemassa Jumalaan nähden kuin joku sanoissaan jatkuvasti kompasteleva ja kehnosti sanansa valitseva.
On ihan totta että kristinuskoa voidaan nimittää uskonnoksi, ja teknisesti ottaen
se on monoteistinen ilmoitususkonto eli Jumalan ilmoitukseen perustuva uskonto,
jonka kannattajat uskovat Jumalaan aloitteen tekevänä, itsensä ilmoittavana
Jumalana. Jumalan ilmoitus on ensisijaisesti Hänen sanassaan, siksi kristinuskoa
voidaan sanoa kirjauskonnoksi.
Kun kaikki uskonnot laitetaan yhteen kasaan ja niitä keskenään tarkastellaan lienee
jokaiselle selvää että rakenteellisessa ja käsitteellisessä mielessä yksikään ei ole
vähemmän tai enemmän uskonto. Siinä mielessä jokainen on samanarvoinen:
uskonto yhtä kaikki. Jokainen uskomusmalli joka sisältää loogisen ja määriteltävissä
olevan oppirakennelman on uskonto.
Tuskin kukaan helluntailainen on tätä kieltämässä?
Käsitteiden "usko" ja "uskonto" erottamisella pyritään selkeyteen itse asian sisällön
kuvaamisessa.
Suhde Jumalaan ei ole ainoastaan oppirakennelman älyllistä omaksumista vaan
sydämen uskoa, sisäistä yhteyttä. Näin ollen elävä usko on enemmän kuin uskomista,
se on sisällistä elämänyhteyttä Häneen, johon uskotaan.
Elävän uskon ja uskonnon erottamisella tuskin pyritään leimaamaan niitä uskovia
jotka ovat jotenkin dogmaattisempia että he sen vuoksi olisivat enemmän
uskonnollisia ja vähemmän eläviä uskossaan. Tämä ei ainakaan ole lähtökohta.
Yltiökarismaattisessa kokemusta korottavassa sekä sisäistä hiljaisuutta ja mystistä
kristuskokemusta korostavassa "hiljaisuuden retriitti"-liikehdinnässä voidaan
äärimmillään mennä tuohon. Mutta samoin on oja tien toisellakin puolella, jolloin
dogmaattisuus oikein omaksuttuine käsiterakennelmineen tai muuten oman liikkeen
oppi nähdään ainoana oikeana uskomisen muotona ja muiden uskovien sanoja ja
käsitteitä kuunnellaan lähes neuroottisen tarkasti, niin että kokonaan huomiotta jää
sisäinen kokemus ja yhteys Kristuksessa, hänessä jonka rakkaus on "kaikkea tietoa
ylempänä".
Muistuu mieleen kuulemani tapaus kun vapaakirkollinen evankelista oli kutsuttu
uskontotunnille vieraaksi ja häntä oli etukäteen informoitu että luokka on sitten
melko lailla levoton tapaus ja kapinallisia oppilaita. Evankelista astui hälisevään
luokkaan, käveli ikkunan luo ja avasi sen sanoen "nyt tuuletetaan kaikki uskonto
ulos täältä, me inhotaan uskontoa" ja kun luokka hiljeni hän lisäsi "mutta Jeesusta
me rakastetaan, eikö niin?" Sen jälkeen hän alkoi puhua kristinuskon perusasiasta eli
elävästä Jeesuksesta Kristuksesta, ja oppilaat oli kuulemma kuunnelleet hiirenhiljaa
ja sitten lopussa jo keskustelleet ihan innoissaan ja asiallisesti.
Jeesus on elävä Jeesus.
Minusta ei kyllä kuulosta hyvältä että yrität jatkuvasti kylvää epäluuloa luterilaisten
ja helluntailaisten uskovien välille ja vahvistaa raja-aitoja sen sijaan että rakentaisit
yhteyttä, ja sitten vielä laitat sen helluntailaisten syyksi:
> Yleensä helluntailaisten mukaan kuitenkin kaikki kirkon jäsenet ovat automaattisesti
"nimikristittyjä", vaikka olisivat uskossakin. <
Höpö höpö. Kyllä varmasti on helluntailaisia jotka ajattelee niin, ihan samoin kuin on
luterilaisia jotka ajattelee että kaikki helluntailaiset automaattisesti keskittyy
ihmistekoihin Jumalan sijasta ja juoksee ihmeiden ja merkkien perässä, mutta mitä
sitten? Tosiasia on että näin ajatellaan puolin ja toisin. Yhtä totta kuitenkin on että on
helluntailaisia jotka ei ajattele niin ja tiedän että on myöskin luterilaisia jotka ei ajattele
noin. Kiitos Jumalalle!
Sen verran helluntailaista tapakulttuuria ja tämän päivän helluntailaisia kristittyjä
tunnen että en kyllä menisi sanomaan että he "yleensä" pitävät uskoviakin luterilaisia
nimikristittyinä. En väitä sinua valehtelijaksi, koska erehtyminen ja tietoinen
valehtelu eivät ole sama asia. Nyt kun olen joitain kirjoituksiasi lueskellut voin sanoa
että monessa kohtaa tekstisi ja niistä näkyvä uskosi Jeesukseen ilahduttaa minua ja on
monia asioita joissa olen samaa mieltä, mutta tässä on yksi väite josta olen eri mieltä.
No, siksihän tämä onkin keskustelupalsta että voidaan oppia tuntemaan toisten ajattelua
ja pohtia omaa, ja sitten rukouksessa viedä asiat Herralle ja pyytää niin itselle kuin
toiselle syvempää valoa?
Kyllä minuakin harmittaa kun luterilaisella kirkolla on perinteisesti ollut ajatus että
luterilaisen kirkon ja sen sakramenttien ulkopuolella ei ole pelastusta. Pelastava
seurakunta muodostuu kasteen (nimenomaan oman kasteopin mukaisen kasteen) pohjalle
ja "anababtistit" ovat kasteen häpäisijöitä. Itse olen kuullut "vain meillä on
pelastus"-opetusta paljon enemmän luterilaisten kuin helluntailaisten suusta – mutta
silti siunaan heitä veljinä ja siskoina. Jumala sydämemme tuntee.
Muutama katkelma eilisestä kirjoituksestani tuolta herätysliikkeet-palstalta:
Jumala ei antanut ihmisille kristinuskoa.
Jumala antoi Jeesuksen. Hänessä on pelastus. Tätä pelastusta Jeesuksessa on sitten
totuttu sanomaan kristinuskoksi.
Kristinusko voidaan toki nähdä uskontona uskontojen joukossa, mutta yksikään
uskonto ei pelasta, ei edes kristinusko uskontona.
Uskonto ja uskonnollisuus jonka keskipiste on ihmisessä ja ihmisen teoissa on elävän
Jumalasuhteen korvike.
Enkö sitten usko mitä Raamattu ilmoittaa? Enkö usko oppilauseiksi muotoiltua
evankeliumia? Uskon, mutta minulle se ei ole uskontoa vaan elävää elämää
Jeesuksen yhteydessä.
Ei tämän tai tuon oppikysymyksen älyllinen omaksuminen vaan Jeesus Kristus on
vastaus.
Kun tämä muistetaan voidaan opillisista asioista hedelmällisesti keskustella. Mutta
jos tässä mennään harhaan helposti sitten kaikki muukin vääristyy – jumalallinen
elämä kyllä on kristityllä mutta niin vähän ja vaikeasti tulee näkyviin niiden kaikkien
oppikiivailujen läpi joissa luulemme Jeesusta edustavamme.
Sinulla ilmiselvästi on opettamisen armolahja. Se sopii seurakuntayhteyteen. Se ei sovi yleisille nettipalstoille. En minä ainakaan jaksa lukea kilometrin pituisia tekstejäsi. Jätän ne kesken jo puolivälissä. Löydä ihmeessä armolahjallesi käyttöä seurakunnastasi, älä täältä!
Ja karvaista hedelmistään puu tunnetaan.Vähempikin alkaa ......
Sinun mielestäsi minä olen uskosta osaton pakana. Jep jep. Näin se sinustakin löytyy tuomari, vaikka aina muuta esitätkin.
Minulle riittää ihan hyvin sinun vakuuttelusi uskostasi.Kaikki muut paitsi Juutalaiset on pakanoita,ilmeisesti sinäkin? on jopa yliopiston käyneitä pakanoita ja lukutaidottomia pakanoita.meitä on montaa erinlaista taivastienkulkijaa.
taikauskosta aivot narikkaan heittänyttä.
on sitä mieltä, että ei ole pelastusta helluntaiseurakunnan ulkopuolella? taidat itse olla niitä harvoja intellektuelleja, jotka noin ajattelevat.
palaahan nykypäivään, äläkä jauha moista joutavaa.
uskovien yhteys on tätä päivää: olin itse vähän aikaa sitten toimittamassa helluntaikirkon jumalanpalvelusta naapuri-kirkkoherran kanssa. jos jollekin paikalla olleista jäi vielä vaikutelma, että vain helluntaissa on pelastus, niin siitä vaan. olkoon hän vielä taivaassakin omassa karsinassaan, jos niin luulee mahdollista olevan.
Ihme kun Baskeri jaksaa jahkailla helluntaista? Eikö voisi keskustella asioista asioina, ilman sitä sormella osoittelua? Et varmaan ole liian vanhakaan oppiaksesi siedettävää käytöstä,
vaikka sana olisikin vapaa?
Tässä kuitenkin aiheesta;
uskon ja uskonnon eroista; jos kiinnostaa:
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
Kenenköhän nimimerkkiä vaihtaneen vakiokirjoittajan kanssa minulla on kunnia keskustella? Ihme, ettet vielä ole huomannut, etten ole täällä puhunut helluntaisaarnaajista kovin usein, vai sitäkö paheksut, kun kerran kehuin Yli-vainiota? Olen nimenomaan keskittynyt asioihin. Kuten siihen, että helluntailiikkeessä on tapana käyttää termiä 'uskonnollinen' haukkumasanana.
Koska 'asiat' eivät kuitenkaan ole ilmassa leijuvia abstraktioita, vaan yleensä tulevat jonkun ihmisen päästä, joudun 'asioista' puhuessani käyttämään esim. sanoja helluntailaiset/ jotkut helluntailaiset. Mielestäni se on aika luonnollistakin, kun helluntailaisuuspalstalla ollaan.
"Minusta tuntuu, että helluntailaiset ovat vääntäneet tuon muotoon: " HELLUNTAIseurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta"."
...
Eeeeei pidä paikkaansa...
Se taas pitäisi paikkaansa jos tuon laittaisi siihen muotoon että:
"Hurmostelevan - siis ns. 'elävä uskon' - ulkopuolella ei ole pelastusta."
Otit tärkeän asian esille. Hellari kuvittelee että uskon ja uskonnon erotteleminen jotenkin muuttaa jotain.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, etttä aina kun jotakin USKONNOLLISTA arvostellaan vaikkapa mediassa tms. he voivat helpotuksesta huokaisten ajatella: "Se ei koske meitä" koska uskoNTO on (muka) eri asia kuin usko.
Ihminen on erittäin lahjakas mielikuvituksessaan silloin kun hän keksii keinoja välttää peiliin katsomisen.
Ihminen keksii vaikka minkälaisia sananleikkeijä yrittäessään välttää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.