Yritetään vielä kerran seuraavasta aiheesta eli yhteydestä jumalaan.
Olen jonkinverran pohtinut tämän palstan keskustelun argumentaatiota. Yleensä se menee niin että joku esittää kysymysken ja siihen vastataan nipulla raamatun lauseita. Sinänsä loogista koska raamattu on kristinuskon perusoppikirja.
Toisaalta kun on kysen uskonnosta ja siihen liittyvästä mystiikasta ja korkeamman ohjauksesta, niin palstalla ei koskaan näy vastausta tyyliin: "Hetkinen otanpa tuossa yhteyttä pyhiin henkiin tai jumalaan ja vastaan sitten esittämääsi kysymykseen". Miksi ei näin?
Eikö jumalata voi kysyä suoraan vastauksia esitettyihin kysymyksiiin? Esim onko sapatti välttämätön pelastuksen kannalta. Molemmat osapuolet voisivat saada suoran vastausen asiaan. Sen vielä luulisi ohittavan raamatun näkemykset.
Olen jonkinverran pohtinut tämän palstan keskustelun argumentaatiota. Yleensä se menee niin että joku esittää kysymysken ja siihen vastataan nipulla raamatun lauseita. Sinänsä loogista koska raamattu on kristinuskon perusoppikirja.
Toisaalta kun on kysen uskonnosta ja siihen liittyvästä mystiikasta ja korkeamman ohjauksesta, niin palstalla ei koskaan näy vastausta tyyliin: "Hetkinen otanpa tuossa yhteyttä pyhiin henkiin tai jumalaan ja vastaan sitten esittämääsi kysymykseen". Miksi ei näin?
Eikö jumalata voi kysyä suoraan vastauksia esitettyihin kysymyksiiin? Esim onko sapatti välttämätön pelastuksen kannalta. Molemmat osapuolet voisivat saada suoran vastausen asiaan. Sen vielä luulisi ohittavan raamatun näkemykset.
Vastaukset 14
Vanhimmat
adventismi on Amerikasta liikkeelle lähtenyt uskonlahko, joka muistuttaa kristinuskoa
>>>Eikö jumalata voi kysyä suoraan vastauksia esitettuihin kysymyksiin? Esim onko sapatti välttämätön pelastuksen kannalta. Molemmat osapuolet voisivat saada suoran vastauksen asiaan.
on Jeesus Kristus. Tämä pätee kaikkeen kristilliseen ajatteluun ja
toimintaan.
Watchman Neen sanoin:
"Meille on suureksi avuksi ja varjellumme monesta hämäännyksestä,
jos aina pidämme kiinni siitä tosiasiasta, että Jumala vastaa ainoastaan
yhdellä tavalla meidän kysymyksiimme, nimittäin ilmaisemalla meille
entistä enemmän Poikaansa."
Olen kanssasi samaa mieltä tästä "yhteyden ottamisesta" Jumalaan. Eri
mieltä viimeisestä lauseesta: luulisi ohittavan Raamatun näkemykset.
Ihminen on verbaalinen olento, joka käyttää käsitteitä ja ilmaisee itseään
niiden kautta, toki Jumala tämän näkee ja ottaa huomioon, itse asiassa
Hän on sisällyttänyt asiaan hyvin paljon, niin että lausutut sanat eivät
ole neutraaleja ja puheella on vaikutusta esimerkiksi henkimaailmaan
nähden.
Näin ollen on luonnollista että Jumala ilmoittaa tahtonsa Sanan kautta
josta voidaan pitää kiinni, johon voidaan aina palata ja josta on nähtävillä
kuinka jokin asia on.
Jos kuitenkin olemme rehellisiä Raamatun tutkimisessa niin Jumalan
sana johtaa aina johonkin itsensä "ulkopuolelle" (ehkä olisi oikeampi
sanoa Jumalan sanan "sisäpuolelle") eli osoittaa Jumalaan itseensä
ettemme olisi Raamatun varassa vaan Hänen varassaan.
Raamatun varassa oleminen kun se tapahtuu inhimillisen ajattelun kautta
ei lopulta ole olemista minkään muun kuin itsensä ja omaksumiensa
dogmaattisten tulkintojen varassa. Saattaa tosin olla että monetkin
tulkinnat ovat sinänsä oikeita mutta kun ihminen ottaa ne omiin käsiinsä
painottaen (ehkä huomaamattaankin) älyllistä ajattelua ja inhimillistä
logiikkaa pelastuksen välineenä, painopiste siirtyy (riippuvaisuussuhteesta
Kristukseen) omien omaksumisten ja tekojen varaan, jolloin ollaan
kuten todettu uskonnollisessa kielipelissä.
Siksi tosiasiat eivät koskaan riitä. Tarvitaan Kristuksen totuutta. Olen
erotellut näitä asioita sillä tavalla että esimerkiksi jos joku veli lankeaa
tekoon joka on selvästi Raamatun vastainen niin tosiasia on että hän tekee
syntiä, mutta jos minä sitten leimatakseni tai muuten vahingoittaakseni
häntä juoruilen tästä synnistä toisille, ja empaattisuuden sijaan olen kova
ja tuomiomielinen puhumattakaan että murtuneella sydämellä itkisin
hänen tähden rukoillen Jumalaa, silloin voin toki vedota että en ole
tehnyt mitään väärää koska olen puhunut ainoastaan tosiasioita, ja näin
peittelen sekä itseltäni että toisilta väärää mielenlaatuani, jolloin en
vaella Kristuksen totuudessa.
Tämä mielestäni on Raamatun varsinainen tarkoitus, silloinkin kun
kosketellaan oppikysymyksiä ja käyttäytymissääntöjä. Kun otamme
Jumalan sanan tosissamme ja rehellisesti (myöntäen oman
vajavaisuutemme ja loogisen ajattelumme riittämättömyyden) niin
Raamattu aina osoittaa Kristusta ja johtaa totuuden avautumiseen
Hänessä. Tämän myötä myös Raamattu alkaa syvemmin elää, ei
suinkaan niin että oppiasiat tulisivat vähemmän tärkeiksi mutta alamme
elää uskoa syvemmin todeksi Kristuksesta käsin, jolloin varjellumme
raamatulliseksi hurskaudeksi tekeytyviltä järkeisopeilta.
Näkemykseni on että Pyhä Henki ei koskaan toimi vastoin kirjoitettua
Jumalan sanaa, joka on Hänen oma ilmoituksensa.
Siksi on turhaa lähteä hakemaan Jumalan ilmoitusta jostakin "välittömästä
kokemuksesta" ohi Sanan.
Entä sitten asiat jotka ovat Jumalan sanasta tulkittavissa eri tavoin tai
joita ihmiset ainakin tulkitsevat eri tavoin kun ovat erilaisissa
ympäristöissä kasvaneet ja Raamattua voidaan lukea vääristävien
lasien läpi?
Eikö tällaisissa asioissa ainakin kannattaisi unohtaa oma tutkiminen ja
mennä Jumalan eteen pyytäen anna minulle nyt Herra viisautta ja kerro
tämä asia niin että omat tulkintamallini ja päättelyni ei vie minua harhaan?
Luulen kyllä että on viisasta edelleen lukea Jumalan sanaa ja kyllä
logiikalla eli järjellisellä päättelyllä on merkitystä, mutta pitäisi yhdistää
nämä kaksi ja lukea rukoillen, jolloin toteutuu Sanan syvempi taso: en
ainoastaan tutki Raamattua vaan samalla Raamattu tutkii minua, tuoden
valoon asenteellisuuttani ja luottamustani omaan ajatteluun sekä murtaen
minua Hänen rakkaudessaan niin, että painopiste siirtyy oikeasti Kristuksen
varaan enkä Raamatun ilmoituksella pönkitä omia puoluemielisyyksiä.
Itse ainakin olen harrastanut tuota asiaa että olen kysynyt asioita Jumalalta
suoraan. Myös opillisissa kysymyksissä. Ja olen jo uskoni alkuaikoina
havainnut että ihmisellä on taipumus Jumalalta jotakin kysyessään ottaa
Jumalan vastauksena se sielullinen vaikutus joka ensimmäisenä mieleen
nousee kun Hänen edessä hiljentyy, mutta se saattaa todellakin nousta
omasta sielusta, siksi uskovan elämässä tärkeimpiä asioita on oppia
erottamaan toisistaan sielullinen ja hengellinen. Olen kokenut että Jumala
kyllä puhuu ihan opillisistakin asioista ja antaa viisautta niissä kun niitä
Häneltä kysellään - mutta jos kyselemisemme johtaa vääränlaiseen
mystisointiin ja Raamatun väheksymiseen silloin väheksymme itseään
Jumalaa jolta kyselemme, sillä ei Hän ole turhaan sanaansa antanut.
Mutta kiitos muistutuksesta. Tuo henkilökohtainen kyseleminen on
kohdallani jäänyt vähemmälle ja tiedostan erinäisten asioiden vuoksi
etääntyneeni henkilökohtaisesta sydämen rakkaussuhteesta Kristukseen.
Voin tietysti hämätä itseäni tietopuolisella ajattelulla jota tässäkin teen,
mutta jos olen rehellinen joudun katsomaan omaan sisimpääni ja
myöntämään, ettei rakkauteni ole niin intohimoista ja palavaa että se veisi
minua tämänkin kirjoituksen kanssa oikeasti polvilleen Hänen eteensä.
Siten muistutuksesi oli minulle tarpeellinen.
Vaikka uskonelämäni tällä hetkellä kenties on hieman väljähtyneessä
tilassa kyllä minä silti asioita joka päivä Häneltä kysyn, ainakin
henkilökohtaisia ihmissuhteisiin, käyttäytymiseen ja ihan arkipäivän
ratkaisuihin liittyviä, se on sellaista hengen avonaisuutta ja sisäistä
aistimista Jumalan suuntaan, ei aina sanoiksi muotoiltuja kysymyksiä.
Jumalan johdatuksesta olisi kymmeniä, varmaan satoja esimerkkejä mutta
en ryhdy niitä tässä. Kerrotaan yksi. Poikani taisi olla neljävuotias kun
lähdin Ahvenanmaalle tarkoituksena mennä erään ystäväni mökille joka
oli siellä lomailemassa, mutta en ollut koskaan aiemmin ollut
Ahvenanmaalla eikä minulla ollut hajuakaan missä päin heidän mökki
sijaitsee. Kysyin Jumalalta että johdatatko sinä jos lähden ja voinko lähteä
pojan kanssa, ja kun koin että Pyhä Henki vakuutti sydämelleni lempeästi
mene vaan kyllä minä olen teidän kanssa, sitten pakkasin repun mukaan ja
menoksi. Maarianhaminassa vuokrasin polkupyörän ja poika pyörän taa,
lähdin polkemaan ja siinä ajaessani minut täytti miltei kupliva riemu kun
ylistin Herraa, että on tämä Jumala vaan valtavaa että miten sinä tämänkin
asian nyt hoidat. Jonkin ajan kuluttua pysähdyimme, mutta sitten minulle
tuli tuntuma että nyt pitäisi lähteä liikkeelle ja kun siinä nousimme takaisin
pyörän päälle käännyin Jumalan puoleen ja kysyin kuinka nyt, jolloin Hän
puhui (en tosin ole kuullut ääniä, minä "kuulen" Jumalan puheen selkeinä,
sisäisinä vaikutuksina jotka erotan omasta ajattelusta ja tunne-elämästä)
että tuosta seuraavasta risteyksestä vasemmalle ja sitten seuraavasta
oikealle. Tein niin ja vähän ajan kuluttua ystäväni tuli autolla vastaan,
polkaisi jarrua ja ihmetys suuri. Olivat lähteneet noin kahdenkymmenen
kilometrin päästä kauppa-asioille ja Herra oli johtanut minut juuri oikealle
tielle oikeaan aikaan.
No, ei tässä ole mitään ihmeellistä. Tällainen on Jumala. Eikä minun tarvitse
Häntä tällaisilla asioilla markkinoida joita ihmiset kuitenkin voi kääntää
mihin suuntaan vaan selittäen asiat oman ajattelunsa mukaisesti.
Kerroin vain esimerkkinä.
Tulkoon vielä sanotuksi että siihen aikaan ei ollut kännyköitä eikä
ystävälläni ollut Ahvenanmaalla edes lankaliittymää joten tuloni ei ollut
ennalta sovittu.
Rukouselämä ei ole ainoastaan puhumista Jumalalle, se on myös
kuuntelemista. Minulle tärkeintä on että Herra ei puhu ainoastaan ulkonaisia
asioita, ennen kaikkea Hän puhuu omaa rakkauttaan ja hyväksyntäänsä
Kristuksessa syventäen Jeesuksen sovitustyön ja armon tuntemisessa,
vaikuttaen oman mielenlaatunsa kautta minun asenteideni muuttumista, siis
että Jumala ikäänkuin puhuu omaa itseään ja hyvyyttään kristityn elämään.
Itselleni erityisen rakkaaksi on tullut mm. se Raamatun kohta jossa
kehoitetaan muuttumaan mielen uudistuksen kautta että voisi tutkia mikä
on otollista, hyvää ja täydellistä. Pyhä Henki vaikuttaa mielessämme
tulemista kykeneväksi löytämään jumalallinen ajattelutapa ja elämään
hengellistä elämää arkipäivässä, kun seurustelemme Jumalan kanssa ja
tahdomme edetä Jeesuksen sisällisessä tuntemisessa, ja tämä uudistava,
puhdistava työ sisäisessä olemuksessamme ja ajattelutavassamme on aina
Jeesuksen Kristuksen verihaavojen kautta ja sopusoinnussa Jumalan sanaan.
Sillä tavalla olen havainnut Pyhän Hengen toimivan.
Edelleen korostan että vaikka rukouselämään kuuluu Jumalan
kuunteleminen ja halu löytää Hänen vastauksia ja elävää
johdatusta sekä ennen kaikkea ammentaa Häntä itseään uudistavaksi
voimaksi ja läsnäolon todellisuudeksi, jota varten tarvitaan
hiljentymistä joka on varsinkin länsimaiselle ihmiselle hyvin vaikeaa
ja vaatii opettelemista, hiljentyminen ei kuitenkaan ole ihmisen
yksilöllisen tahtoelämän ja oman ajattelun "sammuttamista" esimerkiksi
meditaation kautta, koska se ei johda Jumalan kokemiseen ja
ymmärtämiseen vaan riivaavien henkien yhteyteen.
Jumala on luonut ihmisen tahtovaksi ja ajattelevaksi.
"Olen kanssasi samaa mieltä tästä "yhteyden ottamisesta" Jumalaan. Eri
mieltä viimeisestä lauseesta: luulisi ohittavan Raamatun näkemykset."
Tuossa käytin vahingossa väärää sanavalintaa. Tarkoitin juuri mitä sinäkin tuolla myöhemminn tekstissäsi sanoit, että ohittaa Raamatun _tulkinnat_.
Hieno teksti kaikenkaikkiaan. Tekstistäsi näkee että olet sisäistänyt mistä tässä uskossa on kysymys. Onnellista elämää sinulle uskosi kanssa.
----
"Edelleen korostan että vaikka rukouselämään kuuluu Jumalan
kuunteleminen ja halu löytää Hänen vastauksia ja elävää
johdatusta sekä ennen kaikkea ammentaa Häntä itseään uudistavaksi
voimaksi ja läsnäolon todellisuudeksi, jota varten tarvitaan
hiljentymistä joka on varsinkin länsimaiselle ihmiselle hyvin vaikeaa
ja vaatii opettelemista, hiljentyminen ei kuitenkaan ole ihmisen
yksilöllisen tahtoelämän ja oman ajattelun "sammuttamista" esimerkiksi
meditaation kautta, koska se ei johda Jumalan kokemiseen ja
ymmärtämiseen vaan riivaavien henkien yhteyteen.
Jumala on luonut ihmisen tahtovaksi ja ajattelevaksi.
---
Hiljentyminen ja meditaatio ovat toistensa synonyymeja. Kristinusko vain ei halua käyttää tästä hiljentymisestä sanaa meditaatio jostain syystä?
Palaan asiaan myöhemmin. Tänään vietän lepopäivää. :-)
Lepopäivää voi viettää hienosti tälläisenä päivänä vaikka lasten kanssa pulkkamäessä. :-) Itse tulin juuri mäestä ja kivaa oli.
Kysyin Jumalalta että johdatatko sinä jos lähden ja voinko lähteä
pojan kanssa, ja kun koin että Pyhä Henki vakuutti sydämelleni lempeästi
mene vaan kyllä minä olen teidän kanssa.
Ensin puhut sielullisesta kuuntelusta ihmeísen omalta osalta ja mitähän veikkaat tuosta omasta kuulemastsi? sielullista vaiko ei..?
Taisi Jeesus luvata olla meidän kanssa joka päivä aina hamaan loppuu..ilman kyselyjä.
Et vakuuta profeettana vaikka miellelään varmaan olisitkin..tarkuutta veli
Olipa taas "uskovaiselta" "kannustava" vastaus. :-(
viisasta lähteä eikä Pyhä Henki kaikissa asioissa ole siunauksena mukana, vaikka uskossa ollaankin. Olen vaikeiden vaiheiden kautta oppinut kuulemaan Jumalan ääntä enkä minä Hänen kuulemisestaan mitään uskonelämän sääntöä tee pelastuskysymyksestä puhumattakaan, mutta kun minulla on mahdollisuus asioita Häneltä kysyä ihan arkipäiväisiä tulemisia ja menemisiä koskien niin miksi en sitä mahdollisuutta käyttäisi.
On yksi asia että Jeesus on meidän kanssa joka päivä ja toinen on kuljemmeko joka päivä Hänen tahtomallaan tiellä. Ajattelen ettei Pyhä Henki uskovaa jätä silloinkaan kun niinsanotusti kiusaamme Jumalaa eli lähdemme suin päin asioihin uskoen että Herra joka tapauksessa varjelee ja johtaa, mutta ei sellainen Hänen mielensä mukaista ole. Esimerkiksi että olisin pienen lapsen kanssa sännännyt vieraalle paikkakunnalle luottaen että kun olen uskossa niin kyllä Pyhä Henki ilman kyselemistäkin meitä johtaa. Minun mielestäni sellainen käyttäytyminen on yksinkertaisesti vastuutonta. Tai sitten täytyy olla niin suuri usko että voi mennä ja tehdä mitä vaan Jumalaan luottaen. Se ei kuitenkaan ole käsitykseni terveestä uskosta.
Tarkoitin siis että Pyhä Henki vakuutti minulle että kyllä Hän on siinä asiassa mukana ja lähtee mukaan johdattajana.
Miten niin, että olisin mielelläni profeetta?
Kirjoituksessani ei ollut mitään profeetallista ilmoitusta enkä tosiaankaan ole pyrkimässä profeetan paikalle, se on vastuullinen tehtävä jonka Jumala antaa jos antaa, oman tahtonsa mukaan.
Ainoastaan vastasin esitettyyn kysymykseen Jumalan vastauksista ja kerroin mietteitä asiasta vilpittömänä tarkoituksenani että voisimme täällä keskustellen rakentua.
Palaan huomenna asiaan jos ehdin. Yritän ehtiä.
Hyvää illan jatkoa.
Pidän kauniista tavastasi keskustella. Ilmeisesti olet sitä mieltä että todellinen rukous on pohjimmiltaan hiljentymistä ja että hiljentyminen, jota rukous pohjimmiltaan on, on meditaatiota ja että on erehdys kun tätä termiä ei käytetä. Tai jotain sensuuntaista?
Kuitenkin puet mielipiteesi kysyvään muotoon:
> Kristinusko vain ei halua käyttää tästä hiljentymisestä sanaa meditaatio jostain syystä? <
Tällainen keskustelutyyli antaa toiselle tilaa muotoilla omia ajatuksiaan ja vastata ilman että tulee tuntuma kädenväännöstä tai verbaalisesta kukkotappelusta.
Voi olla että olemme monista asioista samaa mieltä mutta toivon että rakentava sävy säilyisi jos vaikka huomaamme olevamme eri mieltäkin.
Kuten huomaat tyylini on helposti rönsyilevä ja jaaritteleva, paikoitellen ehkä turhan opettava ja kirjoituksillani on taipumusta venahtaa liiallisen pitkiksi, olisi kyllä kiva oppia kirjoittamaan yhtä luontevasti kuin normaalisti keskustellaan ja sanoa asiat ytimekkäästi, mutta tämä nyt on tyylini ja tälläisella ilmaisulla näitä asioita pohdiskelen.
Lupasin tänään palata tähän kysymykseen joten ainakin lyhyesti hahmottelen käsitystäni hiljentymisen ja meditaation erosta, ja yritän pysyä asiassa.
On totta että meditaatiota on monenlaista, englantiapuhuvassa maailmassa sanaa käytetään useassa merkityksessä mutta Suomessa yleensä tarkoitetaan tietyntyyppistä, juuriltaan buddhalaista tai hinduistista hiljentymistapaa, joka tähtää ”tuolle puolen” johonkin todellisempaan. Oleellista on että tämä ”jokin todellisempi” on ihmisessä itsessään, ja se vähemmän todellisempi joka estää todellisemman kokemista on ihmisen tietoinen, yksilöllinen minä, jonka käsitetään olevan jollain tapaa harhaa. Meditaatio näin käsitettynä liittyy yleensä johonkin tekniikkaan jonka avulla meditatiiviseen, häiriintymättömään tilaan pyritään, esimerkiksi joogaharjoitukset.
Edellä mainitusta johtuen en mielelläni käytä sanaa meditaatio vaan sanaa hiljentyminen, kun kristillisestä rukouksesta on kyse. Vaikka tiedän että sanaa ”meditaatio” laajasti ymmärrettynä voidaan käyttää myös kristillisestä hiljentymistä ja Jumalan läsnäoloon syventymisestä.
Täällä päin maailmaa sana assosioituu joogameditaatioon, mantrameditaatioon, transkendenttiseen meditaatioon ja vastaaviin ja on siksi harhaanjohtava, joten sen käyttäminen kristillisen rukouselämän yhteydessä johtaa tarpeettomiin sekaannuksiin, paitsi tietenkin jos pidetään kristillisenä ja kristillisen rukouksen yhteydessä harjoitetaan ”vapautumista yksilöllisestä, itseään tarkkailevasta ja erillisyytensä tiedostavasta harhaminästä”.
Niin sanoakseni.
Juuri tässä on meditaation ja kristillisen rukouksen ero, ja käytän nyt sanaa ”meditaatio” siinä merkityksessä jossa olen tottunut sitä käyttämään.
Meditoiva ei ole riippuvainen mistään itsensä ulkopuolella olevasta: "harhaminästä" vapaa itseys on löydettävistä hänen itsensä sisältä aitona olemisena, puhtaana kokemuksena.
Kristillinen rukous sen sijaan on aina riippuvaisuussuhteen harjoittamista. Jeesukselle Kristukselle tietoinen, itsensä erillisenä tiedostava, persoonallinen ihmisyksilö ei ole harha vaan on nimenomaan se persoona, jota Jeesus puhuttelee kutsuen häntä yhteyteensä, sovituksen ja rakkauden kokemiseen.
Puhtaus on Jeesuksen Kristuksen antama lahja.
Kristillisessä mielessä armon kokeminen edellyttää persoonallista olemista ja dialogia, muuten koko käsite ”armo” saa toisen sisällön.
Meditaatio on pyrkimistä tiettyyn tilaan. Ehkä voidaan sanoa että se on kaikkien pyrkimysten loppumista, tietoisen ajattelun ja tahtomisen vaientamista tai oikeammin raukenemista. Se mitä etsitään on löydettävissä hänestä ja hänessä joka meditoi. Ydin on tietoisuudentila. Siis tila, ei suhde.
Jos armo teologisena käsitteenä liitetään meditaatioon silloin ”armosta” tulee synonyymi tietoisuudentilalle. Kuitenkin armossa on aina kyse suhteesta. Armo on syntisen yhteyttä Jumalaan sen sovitustyön kautta, jossa Jeesus Kristus otti syntisyytemme päälleen. Ei ensisijaisesti tila vaan suhde, ja vasta tässä suhteessa, elimellisessä yhteydessä Jumalaan vain Hänen sovitustyönsä kautta on armon tila, lepo Kristuksessa. Tuo tila edellyttää alati suhdetta, dialogia, kasvokkain olemista toisen kanssa, joka on Herra.
Tämä on ratkaiseva laadullinen ja sisällöllinen ero.
Kristillisessä rukouksessa on aina olemassa minä, joka hiljentyy.
Meditaatio pyrkii minän lakkaamiseen ja sulautumiseen kaikkeuteen, jolloin kaikkeus on minä ja minä olen kaikkeus, dialogi lakkaa.
Kristillisessä mielessä Jumalan läsnäolo on persoonan lepoa itseään suuremman persoonan varassa ja Hänen rakkautensa kohteena, mutta hinduistisessa ja sen jatkeena teosofisessa (sekä kristosofisessa) perinteessä ”Jumalan läsnäolo” tarkoittaa persoonan rajojen katoamista ja sielun sulautumista ”kaikkialliseen jumaluuteen”.
Meditatiivinen rukous (ohi Jeesuksen ristin) on ikäänkuin sisäistä itsetiedostusta.
Kristitty taas pyrkii tiedostamaan Hänet jonka rakkauden kohde hän on.
Meditatiivisessa tilassa ei ole kohdetta, on ainostaan oleminen, mutta kristillisessä suhteessa on aina kohde, on Hän joka rakastaa ja hän joka ottaa Hänen rakkautensa vastaan.
Kun siis hiljennyn Jumalan edessä en mitätöi omaa persoonallista olemistani enkä pyri tahtoelämäni sammumiseen jotakin tekniikkaa (esim.hengitysharjoitukset) käyttäen.
Vaikka käännyn pois omasta aktiivisesta ajattelemisesta ja järkeilystä, mielen melusta, arkipäiväisten tarpeideni ja mielipiteideni pyörittelystä, en kuitenkaan passivoidu vaan olemukseni on aktiivisesti suuntautunut Häneen jonka puhetta odotan, se on sisimpäni kurottautumista Jumalan puoleen armon tuottamassa levossa.
Hiljentyessäni en tavoittele jotakin tilaa, en aseta olemukseni painopistettä ”olemattomuuden” tai ”kaikkiallisen olemisen” varaan, vaan olen Hänen varassaan joka ilmaisi jumalallisen rakkauden nimenomaan Golgatan sovitustyössä. Käsitän syvästi olevani suhteessa, kasvotusten Hänen kanssaan joka on Pyhä, joka pyhyydessään näkee ja tietää kaiken tinkimättömällä tavalla, vailla pienintäkään mahdollisuutta minun paeta vääriä asenteitani ja motiiveitani inhimillisiin puolusteluihin – ja kaikessa tässä, persoonallisessa kasvokkain olemisessa Hän rakastaa hyväksyvällä, parantavalla rakkaudella.
Se rakkaus ei ole vain kokemuksellinen rakkauden tila tai taso, tajunnallinen ulottuvuus, se on Kaikkivaltiaan Persoonan kohdistettua rakkautta ihmiseen, johon Hän haluaa olla henkilökohtaisessa, vuorovaikutteisessa suhteessa.
"Pidän kauniista tavastasi keskustella. Ilmeisesti olet sitä mieltä että todellinen rukous on pohjimmiltaan hiljentymistä ja että hiljentyminen, jota rukous pohjimmiltaan on, on meditaatiota ja että on erehdys kun tätä termiä ei käytetä. Tai jotain sensuuntaista?
Kuitenkin puet mielipiteesi kysyvään muotoon:"
Aluksi haluan kiittää kohteliaisuudesta. Myös sinun kirjoitustyylisi on rakentava ja sivistynyt ja sitä on ilo lukea.
Minulla ei ole selkää käsitystä mitä hiljentymisellä tarkoitetaan kristinuskossa. Olen kuitenkin ollut siinä luulossa, että hiljentyminen on sama asia kuin meditaatio. Meditaatio kuitenkin herättää kristinuskovaisissa mielleyhtymän idän uskontoihin ja sen takia sillä on kielteinnen kaiku.
Minulle meditaatio on hiljentymistä ja samalla pyrkimystä saada yhteys korkeimpaan. Olen kuitenkin vasta päättänyt astua "polulle", joten kaikki tähän uskoon liittyvä on minulle uutta. Uskon kuitenkin että meitä ohjaa jokin suurempi voima joka on totuus, rakkaus, valo, energia...
Minulle myös on selvää että usko jumalaan on sama uskonnosta riippumatta. Kaikilla on sama tavoite, päästä yhteyteen jumalan kanssa. Uskonnolliset dogimit rajoittavat mielesti ihmisen mieltä ja sen kehitystä joten siinä mielessä ajattelen ehkä joidenkin mielestä "poikkeavasti".
Olen myös sitä mieltä että meidän ego on kasvatuksen, koulutuksen ja ympäristön tulos ja siin mielessä se ei ole sama kuin todellinen minä.
Todellinen minä on meidän sielu(sisäinen ääni) joka ei pääse esille ilman hiljentymistä. Löytäessämme itsemme (sielun) löydämme myös elämällemme tarkoituksen.
Elämän tarkoitus on rakastaa ja auttaa lähimmäisiämme ja olla yhteydessä jumalaan. Jokaisella meillä on myös tehtävä joka kirkastuu ja selviää siinä vaiheessä kun löydämme itsemme ja sitä kautta jumalan.
Tämä kaikki ei ehkä vaikuta kristilliseltä, mutta kuten aikaisemmista viesteistäni on voinut lukea, niin mielestäni kristinusko on aina ollut vain vallan väline jolla ihmisiä on hallittu. Tämä ei tarkoita että kiellän kristuksen(joku voi ilkeyksissään tulkita asian näin).
Uskon myös pyhiin henkiin, kuolemanjälkeiseen elämään, enkeleihin, pahoihin henkiin (energioihin), yliaistillisiin kykyihin, ihmeparantajiin ym.
Moni voi nyt ajatelle, että nämä ajatukset eivät ole raamatusta. Valitettavasti epäilen myös, että raamtattu ei ole pitkään aikaa ollut autettinen vaan sitä on manipuloitu vallan tarkoituksiin.
Lopuksi toivon että nämä minun vaatimattomat mielipiteet eivät loukkaa ketään vaan, jos ne eivät istu omiin malleihin niin ohittakaa ne olankohautuksella.
Jumala on jo antanut vastaukset Raamatussa. Se on sitten meidän valintamme hyväksemmekö sen vai emme.
Timo Flink
Mitkä vastaukset jumala on antanut raamatussa (ei tarvitse vastata)? EI sieltä voi lukea miten pääsen tuttavani mökille, kun mökin paikka ei ole tiedossa etukäteen.
Et vastannut kysymykseeni.
Rauhanheippa
Jeesuksen Pyhä Henki on käytettävissäsi.
Suora yhteys taivaaseen!
Ei muuta kun polvilleen, ja rukoilet.
Rukoilla voi toki miten vain, ei ole sääntöjä paikoista eikä asennoista.
Polvirukous avaa sydämen hyvin!
Loikoilu sohvalla, ja yhteydenpito näin rauhassa rukouksessa on minun tapani myös joskus ja hyväksi havaittu. Anna Jumalan hoitaa.
Et halunnut Raamatun sanaa, mutta Sinun on se pakko hyväksyä, jos aiot yhteyttä Jumalaan pitää.
Laitan vain vähän tähän: 2 Piet 1:21, 1 Tim 3:16.
Luuk 16:17, ovat tärkeitä.
Tällä jo osaat perille asti, Tässä on koko Raamatun toiminta-ajatus; Ilm 14:12.
Jumalan siunausta
jari laurila
Hengen toiminnan ehto on, että teet parannusta, jos aihetta on sen mukaan minkä ymmärrät oikeaksi.
Älä ota paineita asioista mitä et täysin ymmärrä, mutta pyri selvittämään ne tietenkin ajan kanssa.
Henki muistutaa Sinua Raamtun sanasta, ja kaikesta siitä minkä olet kuullut, tai lukenut, tai muuten oppinut, ja ymmärrät oikeaksi.
Henki muistutta Sinua myös synnistä.
Raamatusta selviää lepopäiväkysymys.
Raamattu on Jumalan sanaa.
Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli