Ja taas hiivit ilman lupaa mieleeni. Pysy poissa sieltä, jos et halua tulla myös elämääni !
Miksi en ymmärtänyt arvoasi ennen kuin oli liian myöhäistä ? Miksi kohtelin sinua niin välinpitämättömästi? Miksi pidin sinua itsestäänselvyytenä ?
Mutta muuttuisiko mikään, jos saisin sinut takaisin ? Minä, tunnevammainen, pinnalta peilityyni vaikka sisältä sait minut kuohumaan.
Emme olisi pystyneet elämään yhdessä, mutta silti kaipaan sinua koko ajan. Haluaisin vielä nähdä hymyn kirkastavan kasvosi. Haluaisin tulla viereesi ja nukahtaa kiinni kyljessäsi. Haluaisin katsella sinun untasi.
Tiedän että tähän autta vain aika ja sinä, rakas päiväkirja.
Miksi en ymmärtänyt arvoasi ennen kuin oli liian myöhäistä ? Miksi kohtelin sinua niin välinpitämättömästi? Miksi pidin sinua itsestäänselvyytenä ?
Mutta muuttuisiko mikään, jos saisin sinut takaisin ? Minä, tunnevammainen, pinnalta peilityyni vaikka sisältä sait minut kuohumaan.
Emme olisi pystyneet elämään yhdessä, mutta silti kaipaan sinua koko ajan. Haluaisin vielä nähdä hymyn kirkastavan kasvosi. Haluaisin tulla viereesi ja nukahtaa kiinni kyljessäsi. Haluaisin katsella sinun untasi.
Tiedän että tähän autta vain aika ja sinä, rakas päiväkirja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedätkö jos leikkii rakkaudella siinä jää aina osattomaksi.
Kerta kerran jälkeen
aamun siirtäessä yön varjot pois
puhun itsekseni vaikka tarkoitan sinua
tietäen etten sinua saa
toivoen silti saavani pitää sinua
sylissäni vaikka vain minuutin
se tieto hajottaa minut ja murskaa
kuin hauraan kananmunankuoren
samalla olemassa olosi pelottaa ja poltaa minua
samaan aikaan todellisuus työntää päätään
minuun kuin veitsi joka leikkaa leipää
samaan aikaan minä itken
mutta kyyneleeni eivät valu
Minä huudan äänei ei kulje
mitä lähempänä sinä olet
sitä enemmän minä pelkään sinua
sillä minun minuuteni huutaa puoleesi
toivoen että huomaisit minut
osaisit antaa anteeksi sillä se hajottaa
itsensä vain sinun takiasi
tekemällä itsensä naurunalaiseksi
jotenka teurasta minut ja päästä vapaaksi
tuskasta kivusta,kyyneleistä
sanoen vaikka valehdellen ettet rakasta
ettet halua minua milloinkaan
Työntäen minut tylysti syrjään
tietäen etten voi tulla luoksesi milloinkaan
sillä tämä kärsimys jonka sinä tuotat
on kuin hirveen ammuttu luoti joka vain haavoittaa
jolloin haava vuotaa ja minä kuihdun kuiviin
kun en saa tietää kun en osaa ymmärtää sinua
siki en tiedä mitä haluat mitä minun tulisi tehdä
siksi olen kadonnut ja eksyksissä
etkä sinä anna kättäsi autaaksesi minua sinun luokse
sillä minä rakastan sinua haluten vain sinut
sillä sinä olet kieltänyt sen ikuiseksi ajaksi
silti haluan sinun yhä
jakaen huolesi ilosi,kyyneleesi ollen onnellinen
mutta sinä et minua huomaa miten sinua janoan
kuinka sinua huudan
nautien sinusta pisara kerrallaan
sillä sinä jätit minuun aukon täyttämättömän
sillä minun ikäväni sinun luoksesi
itkee vaikka se hymyilee peittääkseen ikävän
kuitenkin odottaen kuin raastettu eläin
päästäkseen tuskistaan
toivoen että sanoisit ääneen rakastavasi minua
Rakastan Sinua, mutta ääneen lausuminen ujostuttaa.
Minä olen kova, minä pärjään yksin, minä en tarvitse ketään ! Pärjäänhän minä mutta sydäntä särkee ja tarvitsen sinua. Olet viimeinen ajatukseni illalla ja ensimmäinen aamulla. Voin vielä tuntea ihosi tuoksun, vaikka siitä on jo viikkoja.
"Moikataan jos tavataan", olivat viimeiset sanasi minulle. Vastasin "tottakai", mutta oikeasti purskahtaisin varmaan itkuun, jos näkisin sinut yllättäen.
Eikö olekkin ihmeelinen asia.
Tuo sana RAKASTAN SINUA lausua ääneen.
JOs olisi kuuro niin silloin se voisi kirjoittaa
mutta ethän sinä silloin enää rakastaisikaan.
Et tunne minua se on sinun lohtusi.
Sillä minun sydämeni paikalla on vain tiiliskivi.
joka ei hohda lämpöä.
En osaa rakastaa.
Kyllä vaan rakastaisin, ethän sinä entisestä muuttuisi, vaikka kuuro olisitkin. Sinua ajatellen.
Älä ajattele se on turhaa.
Enkä minä ole kuuro eikä sinun tarvitse kertoa ääneen rakastavasi eikä kirjoittaa sitä paperille.
Sillä
Tuuli tuo laineet rantaan
taivaan ollessa
harmaiden pilvien peitämä
yö aamuksi vaihtuen
silti odotan yhä
sinua rakkaani
joenrannalla yksinäni
Yö kätkee
tuskani,kyyneleeni
sieluni kärsimykset
sydämeni kaipaukset
aamun kohta valjetessa
aringon kiivetessä taivaalle
Huudan vielä sinua
kuin avuton lapsi äitiään
silti sinä et tule
huutoni kaikuessa tyhjyyteen
tuulen tuoma hiekka
peittää jälkeni pois
Leiki sinä vain tunteillani, niinhän ne muutkin sitä tekee.
Millä tavalla minä leikin tunteillasi?
Enhän minä tunne sinua ja jos tuntisin en leikkisi tunteillasi ainoa mitä sinusta tiedän on jns en muuta.
Yön siirtäessä
aamun säteet pois.
tähtien tuikkiessa
kuun luodessa samettisen
valonsa ikkunasta sisään
minä kuljen pitkin sinua
piirtäen rakkauden viivaaa
maailmani ollessa onnellinen
ei sirpaleita sielussani
kyyneleitä yössäni
hetken sain olla
ehjänä katseesi edessä
antaessasi rakkautesi
yön herkkinä hetkinä
Saanko siteerata tuota toiseksi viimeistä kpl omanani? Eli alkaen: Emme ole pystyneet....
???