keskustelujen taso?

..osallistutaan ehdottomasti.
-mikäs sen kivempaa , kuin päästä turhasta eroon----keskusteluissakin. Jippiitä!!!

keskustelemaan synnytyksestä?

pyysi kirjoitti:

keskustelemaan synnytyksestä?

..liian seksististä täällä kaffeessa.
Ylläpidolla on varmaankin joku synnytys- ja imetyspalsta---luulisin:-)))

pyysi kirjoitti:

keskustelemaan synnytyksestä?

Koska keskustella ei voi, ellei ole ensinnäkin joku aihe ja sitten tähän aiheeseen joku näkökulma, kerron alustukseksi jotakin omasta synnytyksestäni.

Koska olen vahvasti keski-ikäinen, kaikesta tästä on kulunut aikaa liki kaksikymmentä vuotta. Tapahtumapaikkana on Naistenklinikka Helsingissä. Olen tullut kuin ihmeen kaupalla raskaaksi kärsittyäni monta vuotta erilaisista gynekologisista sairauksista; joiden vuoksi minut on leikkattu kolme kertaa. Olen niin kutsuttu riskisynnyttäjä, jonka raskauden loppuvaiheita seurataan tavallista tarkemmin. Minut on kuitenkin todettu kykeneväksi normaaliin alatiesynnytykseen. Kaikki menee kuitenkin pieleen. Liki kahden vuorokauden supistuksia voimistava tiputus ei ole tuottanut tulosta. Kohduunsuu ei ole juurikaan auennut. Häilyn jossain unen ja valveen rajamailla. Mies mussuttaa seinän vierellä voileipiä. Minun tekisi mieleni potkaista häntä. Lapsivesi muuttuu yhtäkkiä vihreäksi ja sikiön sydänäänet vaimenevat. Lääkäri puuskuttaa paikalle ja sanoo, että nyt meidän pitää rouva leikata. Hän jatkaa, että anesteesia ei ole mahdollinen, koska rouva on jo täynnä lääkkeitä ja lapsi on hengenvaarassa.

Muistan lopun elämäni sen kauhun tunteen. Yritän nousta ylös. Kerron viis veisaavani kakarasta. Haluan vain pois. Rimpuilen ja huudan kurkku suorana. Pöydän kummallekin puolelle ilmestyvät lääkintävahtimestarit. Minut pidetään väkisin paikallani. Kylmä desinfiointiaine liikkuu vatsanpeitteitten päällä. Viiltävä kipu. Ja viimein armahtava pimeys.

pyysi kirjoitti:

keskustelemaan synnytyksestä?

..synnytyksen voi kertoa,koska Angiinakin uskalsi.

Oli kuuma heinäkuun alku.

Kahlasin mereen ja kävin uimassa.Myöhemmin illalla halusin rakastella.Se tuntui hyvälle. Lapsivesi solahti lämpöisenä lattialle ja lähtö tuli samantien sairaalaan.
Synnytys:
Käskettiin mennä pesulle ja hoitaja kävi ajelemassa karvat.Päällensä sai valkean lyhyen selästä avoimen paidan ja puuvillaiset pitkät sukat ,jotka rullautuivat makkaralle.
Synnytyspöytä oli peloittava.
Yritin muistaa äityisvalmennuksessa saadut hengitysohjeet, mutta polttojen yltyessä ne eivät oikeen tuntuneet toimivan.
Olin kiukkunen,koska en saanut nousta enää käveleen.
Lappalais kätilö kävi tiirailemassa sormen leveyttä vähän väliä.
Avutumisvaihe ei kestänyt, kuin parisen tuntia.
Teki mieli ponnistaa ja ei saanut.
Kun sai luvan ponnistaa, niin ei enää tuntunut sille.
Kätilö seisoi kädet puuskassa vieressä ja tapitti pienillä melkein mustilla silmillään tiukasti ja sanoi äkäisesti katsoen kelloonsa:
-Rouva on hyvä ponnistaa sinne , mihin se on tehtykkin.
Hänen työvuoronsa oli loppumassa, mutta hän halusi saada lapsen tehdyksi ennen kotiin lähtöään.

Sairaalassa oli menossa remontti ja työmiehet vasaroivat seinää rytmikkäästi. Linnut olivat aloittaneet aamukonsertinsa.

Lopulta päätin ponistaa jo sisullani. Niin syntyi pää, hartiat ja lopulta lapsi luiskahti vauhdilla ulos.

Se hetki oli kuin taivas olisi avautunut sisälläni. Muistin Lapin yöttömät yöt.Siniset tunturit ja samoilun. Muistin jopa hedelmöitymisen hetken. Kuinka tunturilta palattua oli ollut
hekumallinen rakastelu ja juuri silloin ei tietysti mitään ehkäisyä.Se oli sillä kerralla selvä juttu.

Huvitti, että kätilö oli lappilainen. Hän läiskäytti syntynyttä napakasti pyllylle saaden sen parkaisemaan ja samalla sanoi hoitajalle:
-Yhdeksän pistettä.
Ja minulle:-Poika tuli.

Vähän suutahtaneena kysyin:-Mites niin yhdeksän,kait se kympin poka on?
Johon kätilö selittään, että kun on vähän sininen tää lapsi.
-Kait se sininen on, koska se on filosooffi, sanoin minä. Ja samalla silmissäni oli koko maailma kuin sähkönsinisen valon täyttämä.

Kätilö laski poikani rinnoilleni.Silmäni täyttyivät kyynelistä ja kuulin selvästi , kuinka hän kuiskasi nimensä. Sen nimen hän kasteessa sai.

Angiina kirjoitti:

Koska keskustella ei voi, ellei ole ensinnäkin joku aihe ja sitten tähän aiheeseen joku näkökulma, kerron alustukseksi jotakin omasta synnytyksestäni.

Koska olen vahvasti keski-ikäinen, kaikesta tästä on kulunut aikaa liki kaksikymmentä vuotta. Tapahtumapaikkana on Naistenklinikka Helsingissä. Olen tullut kuin ihmeen kaupalla raskaaksi kärsittyäni monta vuotta erilaisista gynekologisista sairauksista; joiden vuoksi minut on leikkattu kolme kertaa. Olen niin kutsuttu riskisynnyttäjä, jonka raskauden loppuvaiheita seurataan tavallista tarkemmin. Minut on kuitenkin todettu kykeneväksi normaaliin alatiesynnytykseen. Kaikki menee kuitenkin pieleen. Liki kahden vuorokauden supistuksia voimistava tiputus ei ole tuottanut tulosta. Kohduunsuu ei ole juurikaan auennut. Häilyn jossain unen ja valveen rajamailla. Mies mussuttaa seinän vierellä voileipiä. Minun tekisi mieleni potkaista häntä. Lapsivesi muuttuu yhtäkkiä vihreäksi ja sikiön sydänäänet vaimenevat. Lääkäri puuskuttaa paikalle ja sanoo, että nyt meidän pitää rouva leikata. Hän jatkaa, että anesteesia ei ole mahdollinen, koska rouva on jo täynnä lääkkeitä ja lapsi on hengenvaarassa.

Muistan lopun elämäni sen kauhun tunteen. Yritän nousta ylös. Kerron viis veisaavani kakarasta. Haluan vain pois. Rimpuilen ja huudan kurkku suorana. Pöydän kummallekin puolelle ilmestyvät lääkintävahtimestarit. Minut pidetään väkisin paikallani. Kylmä desinfiointiaine liikkuu vatsanpeitteitten päällä. Viiltävä kipu. Ja viimein armahtava pimeys.

Kuinka montaa kertaa sulla oli synnytysvalmennusta?

se avovaimo kirjoitti:

Kuinka montaa kertaa sulla oli synnytysvalmennusta?

Ei sitten minkäänlaista valmennusta, koska asuin tuolloin(kin) ulkomailla. Tulin Suomeen synnyttämään. Onko sinulla joku erityinen syy, miksi haluat keskustella synnytyksestä?