Mitäpä sitä ei nainen tekisi kauneutensa eteen?
Tapahtuipa eräänä päivänä - mutta ei onneksi minulle:
* * *
Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan
karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt...
kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin ja
laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan
tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois. Siispä kylppäriin.
Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen kuin vain
hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi
(tai mihin tahansa). Helppoa. Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole
mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään.
Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa
vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee.
Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille.
Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin
mieleen.) Ja sitten laitoin vahaliuskan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin...
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.
Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin
vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan
asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! ....
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa taas jotain.
Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä.
Toinen henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan
pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on
melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran
ole liuskassa? Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja,
siis niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan.
Tunnen. Kosketan vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt kylmävahalla
ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen.
Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä. Joten jalka
lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen. Vagina?
Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse
kohta mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä.
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä!
Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä kuin siedän ja
astun veteen. Vaha sulaa ja mina voin varovasti raapia sen pois... ?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien kidutuksessa tai
leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas. Mikään ei ole
pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se lisäksi kiinnittyy
ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei muuten pehmennä vahaa.
Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti. Onneksi kännykkä on jäänyt
lavuaarin reunalle. Soitan ystävälleni Saaralle, joka jätti kosmetologikoulun
kesken, joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti. Ei ole oikein hyvä
aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja pimppani on liimautunut ammeeseen".
Saara halusi tietää tarkasti, missä kohtiin peppuani vaha on. "Onko kyse
poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään.
Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan. "Tajuathan", hän
sanoi, "että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa tämmöinen tapaus, ne käskevät
odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä radioon tai internettiin,
jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti partahöylällä.
Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu umpeen vahalla, keittää
se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä
veks! Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa.
Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii!
Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois. Paitsi että kiukukseni
huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois höylällä.
Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin takaisin
lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin sitä tarvitaan.
Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani.
Tapahtuipa eräänä päivänä - mutta ei onneksi minulle:
* * *
Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan
karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt...
kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin ja
laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan
tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois. Siispä kylppäriin.
Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppejä, sen kuin vain
hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi
(tai mihin tahansa). Helppoa. Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole
mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään.
Uskoisin.
Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa
vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee.
Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille.
Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin
mieleen.) Ja sitten laitoin vahaliuskan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.
Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain, ylöspäin...
Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.
Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen laitoin
vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi aina pakaraan
asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! ....
Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa taas jotain.
Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä.
Toinen henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan
pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani.
Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on
melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran
ole liuskassa? Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja,
siis niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan.
Tunnen. Kosketan vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!
Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt kylmävahalla
ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen.
Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä. Joten jalka
lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen. Vagina?
Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse
kohta mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä.
Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä!
Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä kuin siedän ja
astun veteen. Vaha sulaa ja mina voin varovasti raapia sen pois... ?
Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien kidutuksessa tai
leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas. Mikään ei ole
pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se lisäksi kiinnittyy
ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei muuten pehmennä vahaa.
Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti. Onneksi kännykkä on jäänyt
lavuaarin reunalle. Soitan ystävälleni Saaralle, joka jätti kosmetologikoulun
kesken, joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti. Ei ole oikein hyvä
aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja pimppani on liimautunut ammeeseen".
Saara halusi tietää tarkasti, missä kohtiin peppuani vaha on. "Onko kyse
poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään.
Kerroin hänelle koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan. "Tajuathan", hän
sanoi, "että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa tämmöinen tapaus, ne käskevät
odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä radioon tai internettiin,
jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti partahöylällä.
Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu umpeen vahalla, keittää
se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä
veks! Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa.
Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii!
Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois. Paitsi että kiukukseni
huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois höylällä.
Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin takaisin
lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin sitä tarvitaan.
Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä naisilla on vaikeeta ei hyvää päivää.. Eräs tuttu suostui rintakarvojen poistoon naisensa pyynnöstä ja näkee kuulemma tähtiä vieläkin.
....rintakarvat miehillä sexyt..aahh... :)))
Sinulla on arvot kohdallaan parahin Uppis! Mitäs tykkäät selkäkarvoista?
Kansakunta kaipaa teryleeniä ja karvaisia uroita ;0))))))))))))))))))))))
...enenmpi karvainen, sitä sexympihän mies on :))
kanna minut metsään apinamies... :DD
Mä en tollain olekaan viel kerinny ajattelee, mutta jos Uppiskin, niin tarttee kyl nyt iteki ruveta funtsii, tota miesten karvaisuutta, en kyllä ole ollu sellaisen oikein karvaisen kans, kaikki ollu vähempi karvaisia :DD
on paras mies...no alahuulen alla oleva sexyparta on on on on on...aaahhhh!
Muuten posliini on niin pehmeää ja sileää...mutta se johtuu siitä, että mulla on niin herkkä hipiä.. ja saan ihottumaa sängestä ja karvoista...
miehellä pitää jaloissa olla sillee karvoi ja käsissä ainaski ja voi sillä partaaki vähä olla miksei enempikin, mutta käsissä ja jaloissa ainaski, muuten sitä luulee, että on naisen kanssa, jos meinaa ihan sileän pehmeän karvaton :))
...kiva tunne herätä aamulla sellaisen karvasen uroon vierestä. Peittojakaan ei tartte läheskään niin paljon, kun ennen :))))
Jos miehellä ei o rintakarvoja, sehän kun kananmuna, yhtä silonen ja karvaton, elikkä selkeesti kananmunarinta.
...saahan sitä lapsen paljaita posliini pyllyjä rasvailla jo tarpeeksi...
leikkaa päänsä irti!
pää kainaloon ja shoppalemaan