Luonnontieteet pyrkivät pääsemään selville olevaisen rakenteesta,sen voimista ja luonnonlaeista.Tässä se käyttää apunaan mitä moninaisimpia välineitä.Tutkijan tehtävä päättyy siinä,missä hänen havaintonsa ja niiden tulkinta päättyy.Tässä suhteessa luonnontieteen tehtävä on ateistinen,sillä Jumala ei voi astua näkyviin tieteen tutkimuksissa.Luonnontutkimuksessa riittää kun ilmiöiden taustat ja säännönmukaisuudet selvitetään mahdollisimman pitkälle.Jos tutkija esittää ajatuksia Jumalasta tai ateismista,hän ei enää toimi tutkijana vaan filosofina.Hän toimii henkilökohtaisen kannanoton esittäjänä,ei tieteen edustajana.Ateismi ei siis ole tieteen kanta vaan tieteen menetelmä.Ateismi ei ole tieteen tulos vaan sen lähtökohta.Tiede jättää kysymyksen Jumalasta henkilön itse ratkaistavaksi.Myös tieteen edustajat voivat lausua mielipiteensä julki tässä asiassa.Tiede ei siis voi ratkaista ateismin ja Jumalan vaihtoehtoa,se on aina henkilökohtainen asia.Tieteen edustajien joukossa on sekä kiivaita ateisteja että hartaita Jumalaan uskovia.
Tiede ei ole ateistinen
maan hiljainen
201203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
varmasti lähitulevaisuudessa toimii myos tutkijana ilmoittaessaan vääristä jumalakuvista!
tosin yksikään suurista tiedemiehistä ei ole ollut ateisti. New, Darwin ja Einstein olivat teistejä tai agnostikkoja... eivät ateisteja. Einstein mm oli mystikko jolla oli panteistinen jumalakuva.
Aiheesta poiketen.
"Luonnontieteet pyrkivät pääsemään selville olevaisen rakenteesta,sen voimista ja luonnonlaeista."
Ensinnäkin, olevaisen rakenteesta selville pääseminen taitaa kuulua ontologian alueelle.
Toiseksi, luonnontieteet ovat pahasti harhassa, jos luulevat, että luonnonlait ovat olemassa, puhumattakaan vielä siitä, että niistä voisi päästä selville. Luontoa kun ei ole ainoastaan ns. perinteinen "luonto", myös ihminen on osa luontoa ja täten luonnontieteiden tulisi selittää ihmisen käyttäytymisen "luonnonlait". Jos taas luonnontieteet hylkäävät ajatuksen ihmisen ja luonnon yhtäläisyydestä, luonnontieteillä on taustallaan jo dualistinen oletus luonnon ja ihmisen erillisistä valtakunnista, joka tuskin on muuta kuin ihmisen kaikkivaltiaaksi nimetyn Järjen kuvitelmaa olevaisen todellisesta rakenteesta. Tällöin olemmekin jo ontologian ja tieteenfilosofian puolella, jonne luonnontieteillä ei ole asiaa; jos luonnontieteet tutkivat omia perusoletuksiaan, siirros on oman lähtökohtansa ylittävä.
ontologia on tieteenfilosofiaa
"Luonnontutkimuksessa riittää kun ilmiöiden taustat ja säännönmukaisuudet selvitetään mahdollisimman pitkälle.Jos tutkija esittää ajatuksia Jumalasta tai ateismista,hän ei enää toimi tutkijana vaan filosofina.Hän toimii henkilökohtaisen kannanoton esittäjänä,ei tieteen edustajana."
Älä yritä esittää filosofiaa tieteen vastustajana, tai vain jonakin henkilökohtaisena mielipiteenä esim uskonnosta. Filosofia on se joka loi tieteen.
Selitän: Filosofia tutkii maailmaa, tietämistä, olemista, kaikkea mitä on olemassa ja mitä ei ole olemassa, tästä lähti tieteellinen ihmettely josta syntyivät tieteet, jotka rajasivat asioita ja tekivät näistä ihmisen käsitteitä ja ihmisen kokoelmia näistä käsitteistä. Ne ovat vain käsitteitä. Filosofia ei ole.
Ymmärrä että filosofia on suurempi kun mikään tiede.
mutta logiikka on filosofian ydin
semanttinen saivartelu on filosofian ydin.
Ihan sama, kuin seuraisi pierua saharaan. Se häviää jonnekin siinä vaiheessa, kun mieleen putkahtaa, että pottupellon kuokkiminen on paljon viisaampaa touhua.
Ja tämä ei ollut filosofiaa.
"mutta logiikka on filosofian ydin"
Tavallaan hauska väittämä, koska se on sekä oikeassa että väärässä.
Selitän nyt lyhyesti.
Pieni korjaus kyseiseen väittämään lähinnä siksi, että itse asiassa LOGIIKKA (koska kursivointia ei voi käyttää käytän caps lockia) ei ole filosofian ydin, vaan lähinnä RATIO (järki). Mutta oletan, että tausta-ajatuksena oli yhtäläistää logiikka järkeen (johdonmukaisuuteen jne.). Filosofia tukeutuu järkeen, se tukeutuu siis ihmettelyyn, epäilyyn, kysymiseen jne. Filosofia sulkee irrationaalisen (ainakin siihen se pyrkii) pois alueeltaan. Tässä mielessä logiikkaa voisi pitää filosofian ytimenä.
Mutta. Väittämä oli myös väärässä monessa kohdassa. Tarkasti ottaen logiikka (ei järkenä tai johdonmukaisuutena) on vain filosofian osa-alue, ja logiikkaa ovat kehitelleet mm. Aristoteles praktisilla syllogismeillaan, Leibniz, Frege, Wittgenstein, Russell jne.
Toiseksi, filosofian ongelmana on itse asiassa nähty juuri logiikka (tarkemmin: järki). Filosofian voi hahmottaa myös ajatteluksi, käsitteiden luomiseksi (Deleuze), kritiikiksi (Frankfurtin koulukunta), tai yleensäkin edellä mainituiksi ihmettelyksi, epäilyksi, kysymiseksi jne. Filosofiaan kuuluu myös metafysiikka (vaikka se etenkin jälkistrukturalismin jälkeen hieman huonossa huudossa onkin), jossa olettamilla ei välttämättä ole loogista perustaa, kyse voi olla myös intuitiivisista väittämistä, joita ei lopulta voi keskenään verrata.
Filosofia esittää myös paradokseja, joka on logiikan suurin vihollinen. Joskus myös itse järki kyseenalaistetaan filosofisessa diskurssissa (Foucault, Deleuze, Derrida, feministinen toisen aallon teoretisointi, yleensäkin jälkistrukturalistinen ja ns. postmoderni teoria), ja asetetaan järki väkivaltaisena poissulkevana mekanismina kyseenalaiseksi (jolloin samalla uhataan myös filosofian asemaa). Filosofiaa on myös esittänyt varsin mielenkiintoisessa (poeettisessa) muodossa mm. Nietzsche, ja Heidegger myöhäistuotannossaan, jota ei välttämättä logiikaksi voisi kutsua.
Sanoisin siis, että logiikka on filosofiaa, eikä käänteisesti (filosofia ei ole logiikkaa).
"ontologia on tieteenfilosofiaa"
Ontologia on olevan rakentumisen tutkimista, tieteenfilosofia tieteen asettamista filosofiseen perspektiiviin. Eli ei pidä paikkaansa.
Tai näin; filosofi miettii kuinka pitäis tehdä, eikä tee mitä pitäis tehdä.
"Tai näin; filosofi miettii kuinka pitäis tehdä, eikä tee mitä pitäis tehdä."
Tai näin: filosofi miettii miten tehtiin, mitä tehdään ja mitä pitäisi tehdä. Filosofi ei tee mitä pitäisi tehdä, vaan kritisoi jo heti sitä, kuka tekee mitä pitäisi tehdä, ja jos joku tekee mitä pitäisi tehdä kuten pitäisi tehdä, on filosofi jo vaihtanut mielipidettänsä.
mutta ei selitä ,miksi maapallo pysyy hienolla radallaan,tai kuinka kimalainen pystyy lentämään, vaikka kaikkien luonnonlakien mukaan sen ei pitäisi sitä tehdä ?.eikohän yhdessä myonnetä,että takana on suurempi voima,kun rajoitetut aivomme voi ymmärtää .jee jee.
"mutta ei selitä ,miksi maapallo pysyy hienolla radallaan,tai kuinka kimalainen pystyy lentämään, vaikka kaikkien luonnonlakien mukaan sen ei pitäisi sitä tehdä ?"
No sitäpä ei ollut aikomuksenikaan selittää. Ja sitäpä en edes halua selittää, koska en edes ole sitä kiinnostunut selittämään.
Ja sananpyörittelystä, mene ihan mille tahansa yliopiston sivulle, ja sieltä filosofian kurssivaatimuksiin, siellä selvitetään lyhyesti ontologian ja tieteenfilosofian ero. EIKÄ kerrota miksi maapallo pysyy hienolla radallaan ja kimalainen pystyy lentämään.
Onko oma vähä-älyisyys tosiaan noin iso ylpeilyn aihe?
Ei sinun enää tarvitse erikseen sanoa ettet ymmärrä filosofiaa kulttuuria tai edes kielioppia.
Kyllä sen huomaa muutenkin.
Kyllähän teitä paskahuusin alusen tyhjentäjiäkin tarvitaan, ei siinä mitään. Olet vaan siitä ikävä tapaus että lapioit päivän tyhjennysurakan tulokset keskustelupalstalle.
Viisaasti sanottu.Tarkennan.Jos luonnontutkija esittää ajatuksia Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta(tutkimuksiinsa liittyen)hän ei esiinny luonnontutkijana vaan filosofina,MIKÄ EI KUULU HÄNEN TIETEENSÄ ALUEESEEN. En suinkaan väheksy filosofiaa.Filosofien ajatukset usein enteilevät tieteen läpimurtoja.Tiede alkaa hämärästä jota filosofien ajatukset ovat jo tutkineet.Myös tuo hämärä "metafyysinen"alue on tärkeää.Sieltä kumpuaa jatkuvasti uutta tutkittavaa.Nykyään täsmälliset tieteen teoriat ovat joskus olleet hämäriä metafyysisiä aavistuksia joille intuitio tai sinnikäs tutkimus on antanut tarkan muodon.
Pikainen guugletus: miten kimalainen lentää
Maapallon pysymistä radallaan tuskin kenenkään tarvii guuglata ?
Minä oon tottunu sanomaan asian niinkuin se on.
edellisvuonna liian snadit sukujuhlat, kun mutsis sunt sai.
"Minä oon tottunu sanomaan asian niinkuin se on."
Mutta onneksi asiat eivät kuitenkaan koskaan ole niin kuin ne ovat...