Itse olen miettinyt tätä asiaa siten, että olisiko Pyhä Henki sittenkin ihmistä puhutteleva omatunto, mikä toisilla ihmisillä heikompi, taas toisilla vahvempi.
Omatuntohan säätelee ihmisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä varsin voimakkaasti.
"Jumalan olemus on salaisuus, mutta Jumala ilmoittaa itsensä ja tulee läsnäolevaksi Pyhän Hengen kautta. Läsnäoleva Jumala, Eläväksitekijä, synnyttää uskon ja ylläpitää sen." Kertoo kirkon sivut.
Jos sanojen "Pyhä Henki" tilalle laitettaisiin sana "omatunto", ei sanoman sisältö muuttuisi mitenkään, ainakaan minun mielestäni.
Omatuntohan säätelee ihmisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä varsin voimakkaasti.
"Jumalan olemus on salaisuus, mutta Jumala ilmoittaa itsensä ja tulee läsnäolevaksi Pyhän Hengen kautta. Läsnäoleva Jumala, Eläväksitekijä, synnyttää uskon ja ylläpitää sen." Kertoo kirkon sivut.
Jos sanojen "Pyhä Henki" tilalle laitettaisiin sana "omatunto", ei sanoman sisältö muuttuisi mitenkään, ainakaan minun mielestäni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Omatunto on mulle velvoite, että on vastuussa omista teoista ymmärryksensä mukaan. En osaa käytännössä ajatella omasta tunnosta kovin sielukkaasti, vaikka uskon siihen, että Pyhä Henki voi vaikuttaa minussa.
Ihan inhimillen oppiminen on myös tärkeää. Ja järkeä voi käyttää sydämen lisäksi. Ihmisenä oleminen velvoittaa myös käyttämään omia täysin inhimillisiä taitoja, että huomaisi mikä on hyvää ja mikä ei. Niin ja opettelemaan kanssa esimerkistä ja kuuntelemalla opetusta.
Pyhä Henki on Jumala, ja Hänen läsnäolonsa voi kokea, ei vain omassa tunnossa vaan itsessään. Omatunto jotenkin kuvaa sitä itseä, ihmistä. Joitakin sanoja pitää käyttää, kun tätä ihmisyyttä ja suhdetta Jumalaan kuvailee. Ihminen on Jumalan kuva ja ehkä sanaa omatunto käytetään jotenkin kuvaamaa myös sitä asiaa.
Se miksi ihminen pystyy edes päättämään johonkin suuntaan, varsinkin Jumalaan päin, on ihmeellinen asia, jumalallinen. Omatunto ja vapaus valita on kai se mikä tekee ihmisestä erityisen, Jumalan kuvan.
"Joka päivä Jumalan Poika laskeutuu Isän helmasta alttarille, papin käsiin. Tällä tavoin Herra on aina uskoviensa kanssa, kuten Hän itse sanoo: Katso, minä olen teidän kanssanne ajan täyttymykseen asti".
Me fransiskaanit ammennamme voimamme eukaristiasta. Franciscus uskoi vakaasti ja opetti Vähäisempia veljiä samoin kuin koko fransiskaanista perhettä, että Herran Henki asuu Hänen uskovissaan ja on se, joka vastaanottaa Herran pyhän ruumiin ja veren alttarin sakramentissa.
Uskomme elää mielikuvista ja kielikuvista, eikö totta? Kun hyväksymme kielikuvan synnyttämän mielikuvan, se muuttuu meissä todeksi. Sen vuoksi tänäkin päivänä pätevät monet vanhat opetukset ja myös viisas kehotus: etsi itsellesi hyvä opettaja. Opettajan kanssa voimme keskustella, vaihtaa mieli- ja kielikuvia, syventää uskonelämäämme.
Pyhä Henki on minulle uskontunnustuksemme mukainen Herra ja eläväksitekijä. Muita Hänen ominaisuuksiaan on virvoittaminen, jota usein tarvitsemme jokapäiväisessä elämässämme.
Franciscus sanoi lisäksi Herran Ruumiista: "Koska Jumala on Henki, Hänet voidaan nähdä vain Hengessä, sillä Henki on se, joka tekee eläväksi, mutta liha ei hyödytä mitään".
Paastonaika on ovella. Muistakaamme, että ehtoollinen ja rippi ovat katolilaisille hengellisen elämämme elinehto, sillä ne pitävät ihmisen kääntyneenä Jumalan puoleen.
Pax et bonum, pace e bene eli Rauhaa ja kaikkinaista hyvää!
...sanaakaan omastatunnosta????
Edellytät, että Pyhä Henki korvattaisiin sanalla omatunto. Emme voi muuttaa uskontunnustuksemme sisältöä. Silti tiedämme, että omatunto liittyy Pyhän Hengen olemassaoloon.
Kaikilla (?) ihmisillä on omatunto, koska meillä/heillä on tieto oikeasta ja väärästä. Tosin tuo tieto on perin kulttuurirakenteinen. Jotkut katsovat voivansa surmata toisinajattelijoita, ja siten tekevänsä Jumalan tahdon mukaisesti...
Ihmisellä, tässä on kaiketi tämän keskustelun puitteissa tarkoitettava kristittyä, on harras toive olla hyvä. Jo se halumme osoittaa, että on olemassa Korkein Hyvä, jonka olemassaolon tunnustamme ja tunnemme. Se on Jumalan ääni meissä; se on meidän konfirmaatiossa saamamme Pyhä Henki. Se on Jumala, joka "löytää itsensä meissä". Mistä sen tietää, mistä tietää sen olevan totta? Se vakaumus on syntynyt kielikuvasta, joka on synnyttänyt mielikuvan. Paavali sanoo: usko tulee sanan kuulemisesta. Meille usko on tullut myös lukutaidon myötä.
Tänäkin päivänä on olemassa ihmisiä, jotka ennemmin uhraavat henkensä kuin toimivat omantuntonsa vastaisesti. Voisimme sanoa, että omatunto on jumaluus meissä. Vajavaisella, inhimillisellä tavalla me omantunnon herkkyydellä vastaamme rakkauden käskyyn.
Pax et bonum.
Kielikuva ja mielikuva? En ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitat? Ajattelen vähän rautalangasta vääntämällä kai.
Ymmärrän sen, että kun kuulen tai luen opetusta, voi sieluni sanoa: tämä on totta. Voin uskoa siihen, pitää täysin totena.
Mistä ihmeestä tiedän, että Kristus on syntynyt Neitsyt Mariasta? En tiedä sitä yhtään mistään ja kuitenkin uskon siihen ja paljon vakavammin kuin mikään mielikuva voisi synnyttää tai järkeilyn tuloksena voisin oivaltaa. Uskon, että persoonallinen Jumala on antanut tämän uskon, kun olen vähän nostanut pikkurilliä, tai siis olen pyytänyt.
Kuvasit oikein hyvin omasi.
Tarkoitus ei ollut ollenkaan kuvata sitä mielikuvaa. Ei. Kirjoitin mielikuvan todellisesta kohteesta, joka on yksi ja sama, muuttumaton Jumala.
Kieli ja mielikuva on väline, jolla voi selittää omalle järjelle ja tunteille uskoa, ja jonka avulla voi selitellä muille, mutta itse usko on Jumalan lahja.
Omatunnon kautta erotamme hyvän ja pahan. Tämä on perusperiaate. Se, mitä pidämme hyvänä ja pahana, on kulttuurisidonnaista - siis osittain oppimisen tulos. Raamattukin puhuu omastatunnosta esim. Paavali oliko se nyt roomalaiskirjeessä. Jumala toimii monin tavoin ja uskoisin, että myös ihmisten omantunnon kautta. Kuitenkaan omatunto ei ole sama kuin Pyhä Henki. Ei. Pyhä Henki on jumaluuden kolmas persoona, totuuden Henki, joka haluaa johdattaa kaikki ihmiset pelastukseen ja totuuden äärelle.
Sanotaanko näin, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, valkeuksien Isältä. Lopultakin on niin, että kaikki hyvä, mikä maailmassa tai yksittäisessä ihmisessä on, on Jumalasta lähtöisin.
Omantunnon kautta Jumala varmasti puhuttelee ihmistä ja haluaa johdattaa. Hän myös käyttää muita keinoja: luonto, toiset ihmiset, eri tapahtumat, raamatun sana, messu jne. Kirkon opetus on, että omaatuntoa tulee ravita ja sitä 'oikaista' Jumalan sanalla ja Kirkon opetusviran kautta. Sekin siis tarvitsee ravintoa.
Olen kokenut Pyhän Hengen läsnäoloa messussa ja esim. kotona. Se ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua.
"Jumala toimii monin tavoin ja uskoisin, että myös ihmisten omantunnon kautta. Kuitenkaan omatunto ei ole sama kuin Pyhä Henki. "
Oletko 100% varma kirjoittamastasi.
Minä olen lähes 100% varma siitä, että omantunnon ääni on nimenomaan Pyhä Henki, mikä sisällämme työskentelee. Itse olen luterilainen, mutta minun ystävätär on ortodoksi ja hänen rippi-isänsä kanssa olemme keskustelleet samasta aiheesta monesti. Pitkien väittelyjen jälkeen tämä ortodoksi-pappi tunnusti, että hän ja hänen läheisistään kukaan ei ole tunnistanut kirkkojen opettamaa Pyhää Henkeä. Ainoa ääni mikä on heitä puhuttanut on ollut omantunnon ääni
Kiitos sinulle kiitoksistasi!
"...tämä ortodoksi-pappi tunnusti, että hän ja hänen läheisistään kukaan ei ole tunnistanut kirkkojen opettamaa Pyhää Henkeä. Ainoa ääni mikä on heitä puhuttanut on ollut omantunnon ääni"
Jaha. Vai niin. Pysyn kyllä kannassani, että Jumala toimii (myös) omantunnon kautta, mutta Pyhä Henki on kuitenkin persoona, joka lähestyy ja puhuttelee ihmistä lisäksi muilla keinoin. Esimerkiksi mainitsemani luonnon, elämän tapahtumien, raamatun sanan kautta. Lukemattomat ovat keinot. Näissä em. ei ole kyse omastatunnosta vaan normaalista elämästä.
En ole omantunnon asiantuntija, mutta miellän sen tosiaankin 'kyvyksi' erottaa hyvä ja paha. Jumala vaikuttaa myös järkeemme, tunteisiimme, tahtoomme ja jopa aikomuksiimmekin - niin salattua on Hengen työ.
Tuntemasi ortodoksi-pappi varmaan myöntää, että Pyhän Hengen hedelmät, joista raamattu puhuu, ovat nähtävissä. Ja tällähän ei ole mitään tekemistä omantunnon kanssa, noin välittömästi ainakaan. Minulle rakas on raamatun ilmaus Pyhästä Hengestä Totuuden Henkenä. Se luo turvallisuutta ja on jotenkin ylevää.
Se on uskon asia. Jumala lahjoittaa meille uskon itseensä. Ei meidän tarvitse tunnistamalla huomata Häntä samalla tavalla kuin voimme tunnistaa oman tunnon äänen. Usko on suurempi kuin sisäiset tuntemukset. Usko on ja pysyy, voi uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan ja voi kantaa uskon hedelmiä, vaikka ei tietoisesti tuntisi Pyhän Hengen läsnäoloa.
Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Pyhää Henkeä ei voi erottaa Jumalasta, joka on yksi ja kolmiyhteinen.
No minä kerron tässäkin mitä olen kokenut kun kerran kysyt , vaikka olen ehkä kerran sen jo kertonut täällä (?) ja tunsin itseni vähän tyhmäksi kun olin kertonut vaikkei kukaan mitään tyhmää kertomastani sanonutkaan :)
Kerran myrskyisenä yönä ovikelloni soi ja kun avasin oven siellä oli tuntematon keski-ikäinen karski "vankilamies " ja n. 18-20vuotiaan näköinen "huumetyttö.
Luulivat tulleensa kaverinsa ovelle , joka ei siis ollut enää aikohin asunut siinä osoitteessa .
Kun tajusiva erehtyneensä tämä vankilamies kysyi saisiko tulla meille yöksi kun ulkon on vuosisadan myrsky ja mihinkään yömajaan (jota topakasti heille ehdotin) ei enää yöllä pääse .
OMATUNTO nähdäkseni oli se joka minussa sääli heitä kun tajusin etteivät todellakaan pääse ja että ovat aivan liti märkiä ja että on todellakin surkeata viettää yö siinä "koiranilmassa".
En kuitenkaan ollut valmis päästämään heitä sisään tämän omantuntoni pohjalta (olipa se sitten hyvä tai huono asia) vaan puhuin mielessäni Jumalalle ongelmani , että käy sääliksi nuo kun puhuvat totta (tai mies puhui, tyttö oli vähän pois maailmasta) ja tarvitsevat todella yösijaa , mutta kun en voi päästää koska en voi nyt jo luonani olevan takia kuolla jos niikseen on käydäkseen koska luonani oleva ei kestäisi jos näkisi tapon/murhan virhearviointini takia.
No silloin kirkas (ei maallisella tavalla kirkas) lämmin keltainen valo tuli minuun ja TÄTÄ minä sanon PYHÄKSI HENGEKSI vaikka en tullutkaan koskaan kysyneeksi kuka hän on. PYHÄ ja HENKI joka tapauksessa.
Tämä Pyhä henki joka tapauksessa sanoi minulle että voin päästää sisälle ja ettei minulle tapahdu mitään ja että voin nukkua yöni rauhassa .
Samalla Hän näytti joitakin asioita tämän miehen elämästä niin , että saatoin ymmärtää miksi oli tärkeätä että päästän sisälle (muutenkin kuin myrskyn takia).
No yö oli rauhallinen , nukuin hyvin ja aamulla aamiaisen jälkeen poistuivat ja miehestä kuulin viikon vaiko kahden kuluttua vielä kerran kun kävi kertomassa että oli tullut uskoon . Siis me emme olleet puhuneet uskon asioista. Tämä tapahtui tässä miehessä ilman minun vaikutustani .
Samoin mielestäni PYHÄÄ HENKEÄ oli se kun kuljin erään autettavani (en ilmaise tässä tarkemmin mistä oli kyse) kanssa ja ihmettelin Jumalalle että mitä ihmettä minä olen tehnyt ryhtyessäni tähän hommaan , eihän ole mitään auttamiskeinoa vielä keksitty tällaisille ihmisille. Silloin samainen Pyhä Henki tuli minuun ja kertoi ettei minun tarvitse huolehtia siitä MITÄ minun pitäisi tehdä . Annan vain olla lähelläni. Hän myös kertoi että minulle tulee loppuvaiheessa vuosien kuluttua vaikeuksia asiasta "niinkuin miekka kävisi sydämeni läpi" .Mutta että se kaikki tulee olemaan tämän ihmisen hyväksi. No niinhän siinä
kävi. Mutta tämä ihminen voi nykyään hyvin ja on onnellinen.
Ja niin olen minäkin.
Kun pyhä Henki tulee sisään niin samalla on kuin koko maailma näyttäisi tavattoman kauniilta ja värisevältä. Kuin kaikki värisisi ylimaallisen kirkkaassa kauniissa lämpimässä värissä . Eikä se ole samaa kuin esim. kaunis , pakahduttava auringon lasku vaan jotain vielä kauniimpaa ja lämpimämpää.
Mutta ei minulla ole mitään vastaan muiden kirjoituksia . Eikö Jumala olekin kaikkialla oleva Henki ? Ja voinee siis ilmentyä monella tavalla , luulisin ?
Se miksi tunnen itseni tyhmäksi Pyhän Hengen kokemuksistani kertoessani on , että kukaan ei sitten kerro VASTAAVANLAISISTA kokemuksista vaikka on kysytty.
Kaikkien muiden kokemukset herättävät keskustelua mutta minun kokemukseni synnyttää vain ison tyhjyyden ympärilleni ? Ihan kuin olisin yksin tai asiasta ei saisi puhua ? *hämmentynyt naurahdus*
Mutta en minä nyt mitenkään valittaa tahdo , halusin vain selittää kun kirjoitin , että tunnen itseni tyhmäksi kertoessani.
Ja voihan sitä ajatella että muilla ei ole samantyylisiä kokemuksia mutta sitä on vaikea uskoa 5 miljoonan ihmisen joukosta .
Voihan sitä luulla myös että minä olen jotenkin erikoinen ihminen.
No niin , kun sitäkään en ole
(jos ei sitten kokemukseni ole erikoinen , mutta se on sitten AINOA erilaisuus , ja kaikkihan me olemme JOTENKIN erikoisia suhteessa toisiin)
Enkä suinkaan ole aina auttamassa ihmisiä , mutta Pyhä Henki tulee nähtävästi auttamaan/neuvomaan/lohduttamaan silloin kun auttaminen on tarkoitettu tehtäväksi enkä muuten ymmärtäisi/osaisi sitä tehdä.
Niin että minä kirjoitin tänne , missä ne muiden kokemukset on ...tai edes kommentit? :0 :)
Kainon sitkeästi kyselee Manteli
Kyllä niitä selviä kokemuksia on, mutta kaikki eivät halua kirjoittaa siinä pelossa, että leimataan sairaaksi tai luulotautiseksi.
Voin kertoa, että Jumala on puhunut minulle täysin konkreettisesti, korvin kuultavin sanoin. Ihan kuin toinen ihminen puhuisi. Asiasta ei ole jäänyt pienintäkään epäselvyyttä eikä näitä kokemuksia voisi epäillä, vaikka kuinka yrittäisi itselleen vakuutella, että se oli vain omaa mielikuvitusta tai saatanan eksytystä. Tähän ei liity mitään mystistä tai ihmeellistä, vaan ne kokemukset ovat tuntuneet täysin luontevilta ja normaaleilta.
Kerron toisenlaisen 'ihmeen'. Ystäväni tuli kylään ja lähtiessään sanoi, ettei ole rahaa ostaa ruokaa. Hän meni vessaan ja sillä aikaa otin lipaston laatikosta 200 mk, jotka olin sinne laittanut pari päivää aikaisemmin. Kun hän lähti, lykkäsin rahat hänen käteensä. Kun ovi sulkeutui, tulin hyvin iloiseksi ja lauleskelin ylistyslauluja. Ihmettelin, miksi tulin niin iloiseksi.
Aamulla kun sain silmäni auki, kuulin äänen, joka sanoi: "Mene tuonne kaapille". Menin ja löysin sieltä ne 200 mk. Olin ihan ymmällä. Soitin ystävälleni ja kysyin, että otitko ne rahat. Hän vastasi, että "otin, ja laitoin housun taskuun ja matkalla katsoin, että siinä oli 200 mk." Kerroin, mitä oli tapahtunut. Hän sanoi pyytäneensä minulle siunausta. Että tämmöinen tapaus.
Voi että ! Olipa ihanaa että kerroit , tuli ihana olo kuulla toistenkin kokemuksista !
Ihmeellisiä on nämä Jumalan ihmeteot !
Ymmärrän kyllä ettei halua kertoa turhan leimautumisen takia , mutta ajattelin että näin nimimerkillä kirjoiteetuna sitä leimautumista ei voisi tapahtua ?
Vaan ihanaa että sinä kerroit ja ilmeisesti tiedät (olet kuullut)että näitä selviä kokemuksia on useammillakin , kuten itsekin olin pähkäillyt.
Terveisin Manteli ja kiitos vastauksesta !
sellaista, että kun on vuosikausia puinut kostonhimoa ja suunnitellut jonkun ihmisen tuhoamista. Ja toteuttanutkin paljon pahaa, oikeutetusti omasta mielestään. Mutta sitten kun on ihan vaan kuuliaisuuttaan pyytänyt (vielä itse hampaita kiristellen) Mariaa rukoilemaan sen ihmisen puolesta... Ja ihan ihmeen kautta alkaakin rakastaa sitä ihmistä ja kohta rukoilee jopa täydestä sydämestä sille kaikkea hyvää ja toivoo jopa näkevänsä sitä iankaiken taivaassa. Siinä olen tuntenut vahvasti Pyhän Hengen vaikutuksen.
On ollut sitten muutakin, konkreettisia läsnäolon kokemuksia. Kerran murkkuiässä kiukuttelin ja lähdin tihkusateessa metsään ja sanoin etten tule täältä metsästä takaisin ennen kuin Jumala sanoo minulle jotain. Jumala vastasi minulle Pyhän Henkensä kautta, enkä siis jäänyt sinne metsän keskelle. Nykyisin menen kirkkoon.
Tuo se on jotain kun pääsee vihasta :)
Se on todella syvällinen vapauttava tapahtuma .
Minä jouduin kerran vihan valtaan , mutta jouduin ilmeisesti tahkomaan sitä (ja omaa pelkoani hänen aiheuttamaansa tilannetta kohtaan)irti isestäni kauemmin kuin sinä , vaikka pyysinkin
Jumalaa siunaamaan tämän ihmisen :))
Olen kokenut Pyhän Hengen läsnäolon useita kertoja, useimmiten messussa. Tunne on melkoisen "konkreettinen" - en nyt keksi parempaakaan sanaa. Yritän kuvailla kokemusta, jossa Pyhä Henki ei ole erityisen mystinen, vaan hyvin luonnolliselta tuntuva, itsestäni riippumattoman, itseäni paljon suurempi voima.
En siis usko, että Pyhä Henki on sama kuin omatunto. Omatunto on - jos ihminen ei ole sitä saastuttanut tai vaientanut - Jumalan ääni. Mutta Pyhä Henki on persoonallinen Jumala, ei Jumalan ääni minussa.