Kiitokset teille kaikille, jotka olette rukoilleet pinen pojan poikani puolesta.
Kävin sunnuntaina katsomassa häntä. Hän oli vielä keskolassa. Mutta sunnuntain aikana hän oli alkanut itse hengittää paremmin, ettei enää tarvinnut happea. Oli syönyt kaiken ruuan ja olisi halunnut jopa enemmän, mitä annettiin. Hän on edelleen seurannassa ja tällä viikolla tehdään lisää kokeita. Neurologi tutkii myös hänet uudestaan, koska aivojen sähkökäyrässä näkyi jotain.
Kun menin sairaalaan sunnuntaina, mieleeni tuli ajatus, että tämä kaikki koituu Jumalan kunniaksi tämän suvun keskellä. Se ajatus oli vahvana sairaalassakin. Kun laitoin sormeni kaapin sisälle ja tämä pieni poika tarttui sormeeni, mieleni täyttyi kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan. Siinä siunasin pienokaista ja rukoilin, että Jeesus parantaisi hänet kokonaan.
Kun juttelin maanantaina ystäväni kanssa, hänelle oli tullut ajatus, että Jumala näyttää tässä tilanteessa valtasuuruutensa.
Silloin, kun mieheni sai sydänkohtauksen, olin menossa sairaalaan, mieleeni tulivat sanat, että kiitä Jumalaa ja ylistä Häntä. Minä sanoin kyllä siinä, että kuinka minä voin sen tehdä, kun mieheni on kuolemaisillaan. Tein kuitenkin niin. Uskon, että silloin mieheni otti Jeesuksen vastaan. Vaikka hän kuolikin, oli minulle suuri ilo, että hän oli uskossa Jeesukseen kuollessaan.
En tiedä, mitä tämä viikko tuo tullessaan, mutta olen onnellinen, että niin monet ovat rukoilleet tämän pienokaisen puolesta. Vielä tuhannet kiitokset teille, että olette jaksaneet rukoilla tämän minulle jo niin rakkaan pienokaisen puolesta.
Kiitokset ja siunausta kaikille teille tänään ja tulevina päivinä.
Kävin sunnuntaina katsomassa häntä. Hän oli vielä keskolassa. Mutta sunnuntain aikana hän oli alkanut itse hengittää paremmin, ettei enää tarvinnut happea. Oli syönyt kaiken ruuan ja olisi halunnut jopa enemmän, mitä annettiin. Hän on edelleen seurannassa ja tällä viikolla tehdään lisää kokeita. Neurologi tutkii myös hänet uudestaan, koska aivojen sähkökäyrässä näkyi jotain.
Kun menin sairaalaan sunnuntaina, mieleeni tuli ajatus, että tämä kaikki koituu Jumalan kunniaksi tämän suvun keskellä. Se ajatus oli vahvana sairaalassakin. Kun laitoin sormeni kaapin sisälle ja tämä pieni poika tarttui sormeeni, mieleni täyttyi kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan. Siinä siunasin pienokaista ja rukoilin, että Jeesus parantaisi hänet kokonaan.
Kun juttelin maanantaina ystäväni kanssa, hänelle oli tullut ajatus, että Jumala näyttää tässä tilanteessa valtasuuruutensa.
Silloin, kun mieheni sai sydänkohtauksen, olin menossa sairaalaan, mieleeni tulivat sanat, että kiitä Jumalaa ja ylistä Häntä. Minä sanoin kyllä siinä, että kuinka minä voin sen tehdä, kun mieheni on kuolemaisillaan. Tein kuitenkin niin. Uskon, että silloin mieheni otti Jeesuksen vastaan. Vaikka hän kuolikin, oli minulle suuri ilo, että hän oli uskossa Jeesukseen kuollessaan.
En tiedä, mitä tämä viikko tuo tullessaan, mutta olen onnellinen, että niin monet ovat rukoilleet tämän pienokaisen puolesta. Vielä tuhannet kiitokset teille, että olette jaksaneet rukoilla tämän minulle jo niin rakkaan pienokaisen puolesta.
Kiitokset ja siunausta kaikille teille tänään ja tulevina päivinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiva oli lukea hyvistä uutisista. Alussa muistin pienokaista, mutta sitten alkoi "dementia" vaivaamaan sen verran, että alkoi unohdus ko. asian suhteen. Näin huono minä olen, annatko anteeksi?
Minulla on sellainen vaikutelma, että sinä saat kulkea näissä asioissa Jumalan armollisessa johdatuksesa, josta kertoo miehesikin tapaus.
Eikö ole valtavaa, että suuri Jumala näin pientä ihmistä auttaa? Ja pelkästään sulasta armosta.
Mutta, säilytä tuo rukouksen mieli. Se on tosi tärkeä asia.
Runsasta siunausta sinulle!
Kiitos sinulle rukouksistasi. Et sinä huono ole, vaan sinä rukoilit pojan puolesta niin kauan kuin Jumala näki hyväksi. En tiedä, pelästyinkö sitten liikaa, koska perheessämme on ollut niin paljon sairautta. Poikani kävi tuossa illalla hakemassa koiran ja kissan kotiinsa. Hän kertoi, että vauva söi hyvin tänään ja on päässyt pois happikaapista. Ihanaa.
Siunausta sinulle ja perheellesi. Ei voi muuta kuin iloita, kun saa olla Jumalan lapsi.
Jos Minä olisin SINÄ kiittäisin perkele niitä lääkäreitä. Ei siinä kuule kylmät yksinpuhelut (lue rukoukset) auta. Haloo, kuuleeko kukaan?
Kun olin kuukauden vanha, sairastuin. Minut vietiin sairaalaan ja leikattiin. Lääkärit sanoivat, etten kestä leikkausta ja kuolen. Minun puolestani rukoiltiin ja tässä minä edelleen olen. Lääkärit tekevät hyvää työtä, mutta kuitenkin ihmisiä kuolee. Eräs rouva, joka sairasti syöpää, kuoli, vaikka lääkärit tekivät parhaansa. Minun mieheni kuoli 43 vuotiaana, vaikka lääkärit tekivät parhaansa. Mieheni sairasti munuaistautia. Vuonna 1979 hän joutui dialyysiin. Hänelle tehtiin kolme munuaisensiirtoa, jotka toimivat noin kaksi vuotta. Jokainen leikkaus onnistui ja kiitos kuuluu leikkaavalle lääkärille. Meidän perheemme on joutunut turvautumaan niin paljon lääkärin apuun, että minä en väheksy heidän työtään.
Pienen pojan poikanikin tapauksessa lääkärit tekivät parhaansa. Mutta siinä, missä ihmisen parhaimmatkin taidot jäävät vaillinaisiksi, Jumala voi puuttua asioihin.
Onneksi et ole minä, minä en ainakaan haluaisi olla sinä. Minkä takia kiroilet. Minä uskon rukouksen voimaan, koska olen kokenut sitä elämässäni. Minäkään en olisi tässä, jos ei olisi ollut ihmisiä, jotka rukoilivat.
Olet oikeassa. Kun toivo on menetetty usein tulee siirrettyä vastuu jollekin muulle (Jumalalle). Hädän hetkellä tulee rukoiltua ja jos toiveet toteutuvat tulee varmasti tunne, että Jumala on puuttunut peliin. Tosin asia voi olla niinkin yksinkertainen kuin onni. Mitäs jos kävi vain hyvä tuuri. Vai kirjoittiko Jumala lapun mukaan? Helpointa on turvata Jumalaan. Fiksumpaa on miettiä aasiat ihan ite.