Kysyisin tietoisuudesta, tätäkin asiaa on varmasti täällä käsitelty enkä tahdo tehdä minkäänlaista trollia. Kysymykseni kuuluu, minkalainen käsitys nykyään kansalla on tietoisuuden syntymisestä?
Kuinka tieteen puoleella on asiaa yritetty selittää?
Kuinka tieteen puoleella on asiaa yritetty selittää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koska en ole tiedemies, esitän oman käsitykseni ns. rivikansalaisen näkökulmasta:
Tietoisuus syntyy aistimusten välittämien ärsykkeiden reaktioina aivoissa, missä synapsit jakavat ja vaihtavat informaatiota aivojen eri osien välillä. Näistä aineksista kortex kognitiivisena operaattorina muodostaa muunmuassa kokonaisuuden, jota voidaan myös tietoisuudeksikin nimittää.
Opitut asiat vahvistavat ja suuntaavat tietoisuutta ajan myötä.
Tietoisuus on vain klöntti aivojen käsittelemää informaatiota. Informaatio on aineen/energian ominaisuus joten se ei voi olla olemassa ilman sitä.
törmäsin erääseen mielenkiintoiseen heppuun..rené descartesiin.tällainen keskustelu syntyi:
des: "en pidä havaintoa luotettavana tiedonlähteenä subjektista riippumattomasta maailmasta, koska on mahdollista, että on olemassa jonkinlainen ilkeä kaikkivoipa demoni (deus deceptor), joka tuottaa subjektille sen havainnot, jotka antavat täysin virheellisen kuvan todellisuudesta."
mä vaa: kuuleppas des...ei tarvita mitään demoneita.tieto ihmisen rajallisista aisteista riittää vallan mainiosti.
des: "vähintään subjektin henkisen minän on oltava olemassa, koska täytyyhän demonin jotain puijata. Mielen on pakko olla olemassa, koska jokinhan epäilee aistien antamaa todistusta."
mä vaa: näin on.käyttäisin sanaa muisti.muistimme avulla voimme kyseenalaistaa saamaamme informaatiota.muistamme esim.sen että koiralla on parempi hajuaisti kuin ihmisellä.muistissa meidän minuus asustelee.kuten tiedämme,niin minuus saattaa muuttua radikaalistikki kun muistimme ikääntyessämme mahdollisesti "vuotaa".
des: "en voisi epäillä, ellen olisi subjektina olemassa, mutta toisaalta oma ruumiini voisi olla unta tai näköharhaa. Mieli ei tämän vuoksi voi olla aineellinen, koska sen olemassaolo ei ole yhtä varmaa kuin ajattelevan subjektin. Onneksi hyvä Jumala ei voisi kuitenkaan johtaa meitä harhaan, joten ruumiimmekin on olemassa."
mä vaa: ei voitaisi epäillä,jos ei oltaisi subjektina olemassa,mutta se että voi todeta olevansa subjektina olemassa,niin vaatii ruumiin.ruumiin jolla aistii ympäristön vaikutuksen.kyllä se muisti aineellista on..johan sen "vuotaminen" tuossa tuli mainittua.hei des..ei käsitteet (jumala) meitä harhaan johda..vaan oma ajatuksemme.
des: "Havainnoillistaakseen aistien rajoja lisää, hän esitti niin kutsutun vaha-argumentin. Hän kuvitteli palan vahaa: hänen aistinsa kertovat, että sillä on tiettyjä ominaisuuksia, kuten muoto, rakenne, koko, väri, haju jne. Kun vaha viedään tuleen, nämä ominaisuudet kuitenkin muuttuvat täydellisesti. Silti se vaikuttaa olevan sama asia, pala vahaa, vaikkakin aistien antamat tiedot kertovat, että kaikki sen ominaisuudet ovat erilaisia. Näin emme voi käyttää aisteja, jos aiomme selvittää vahan todellisen luonteen — sen sijaan meidän on käytettävä järkeämme.
mä vaa: kiva esimerkki,mutta yksinkertaisemmin tuohon pääsee sammuttamalla huoneesta valot.pala vahaa menettää todellisesta luonteesta paljon.tai pidät valot päällä ja annat koiran nuuhkia palaa.huomaat että palan todellinen luonne ei olekkaan se minkä aistimme antavat ymmärtää.hei des..ei tässä järkeä tarvitse käyttää..käytettää vaa aistejamme muistaen niiden rajallisuuden.
Kerrankin selitän lyhyesti, lavennan ajatusta jos joku sitä haluaa.
Descartes:
Ajattelen, olen siis olemassa.
Itse asiassa, tämä lause ei sano muuta kuin, että "ajattelu" on olemassa. Se ei myöskään sano, että ajattelu olisi ruumiissa kiinni (D:n mukaan käpyrauhasen kautta sielu kiinnittyy ruumiiseen), mutta Descartes näin kuitenkin ajattelee.
Cogiton ongelmana ei ole ainoastaan sielun ja ruumiin eron suhde. Ongelmana on myös itse dualismi, koko ajattelumalli. Kyse on perustavasta kahtiajaosta, jossa jaetaan maailma kahteen, henkiseen ja maalliseen ulottuvuuteen. Tämä on ollut perustana itse asiassa koko länsimaiselle modernille filosofialle, jota vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen on alettu haastaa. Joidenkin mielestä järjen ja ruumiin erottaminen toisistaan ei ole muuta kuin hengen väkivaltaa ruumista kohtaan. Järjen jumalallisen voiman ylistäminen ei ole enempää eikä vähempää kuin toisen, ruumiillisen väheksymistä.
Descartesin ajattelumalli on omnipotentin (kaikkivaltiaan) järjen väkivaltaisesti toisen poissulkeva mekanismi.
siksipä mun pitiki pikkasen häntä valaista asian suhteen.
"Joidenkin mielestä järjen ja ruumiin erottaminen toisistaan ei ole muuta kuin hengen väkivaltaa ruumista kohtaan."
tuossa juttutuokiossani dessin kanssa yritin juuri tuota tehdä mahdottomakasi.
jos ihmiseltä poistetaan aivot,ja niihin isketään mitä sensoreita tahansa,nii sanoisin että hiljaista on värähtelyjen kanssa.sama pätee kroppaan,jos kropalla ei ole aivoja,nii aistit eivät pysty informaatiota vastaanottamaan.tai ei ainakaan informaatiota tulkitsemaan.(voihan silmä ottaa vastaan valoa ilman aivojaki..tulkinta jää vain tekemättä)
eli mun veivi tästä mielen ja ruumiin välisestä "kuilusta".
informaatio kohtaa subjektin.subjektin aistit (jotka ovat kytköksissä kroppaan..mm aivoihin) imevät informaatiota,joka välittyy aistimien kautta (mm.silmä,korva,nenä) kautta aivojen käsiteltäväksi (lähinnä muistiin).muistissa taas asustelee käsitteitä joita olemme jo jonkinlaisiksi määritelleet.
väittäisin että myös minuus asustelee muistissa,koska tuleva informaatio täytyy myös suhteuttaa käsitteisiin mitä siellä muistissa jo on.minuus on se joka käsitteitä suhteuttamalla toisiinsa päätöksiä toiminnasta jakelee.
mielestäni muisti on tuo avainsana koko paketissa.jos se katoaa käsitteet ja minuus aivan varmasti muuttuu.tottakai informaatiota pystyy vielä ottamaan vastaan,mutta sen käsittely onkin jo huomattavasti työläämpää.(uudelleen määritys alkaa)
väittäisin että tuo muisti on "materiaa".tosin neurologiasta mulla ei oo mitää hajua,mutta jotain materiaa se mielestäni on,koska muisti "vuotaa".
joku varmaan osaa kertoa kuinka aivoissa tieto välittyy.(mun tieto jää siihen jonkinlaiseen sähköiseen toimintaa)
itseasiassa en edes erottaisi minuutta muistissa olevista käsitteistä.
väitän,että olet sitä mitä muistat.