Olen "parannuksen" tarpeessa ja kiinnostaisi tietää vanhoillislestadiolaisten parannuksesta enemmän. Eniten minua kiinnostaisi tietää, saanko minä kaikki syntini anteeksi kerralla? Aika tyhmä kysymys, mutta minulle on kertynyt niin paljon kaikenlaista pientä rikettä, että en edes itse muista kaikkia. Olisi mukava tietää tuommoinen yksityiskohta, ennen kuin uskaltaudun parannuksen teille.
parannuksen teko (vl)
"uskoton"
4381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin.. kaikki synnit saa kerralla anteeksi, ei tarvitse erikseen alkaa luettelemaan, koska kukaan meistä ei siihen pysty.
ole lestadiolainen, mutta vastaan silti, etta kaikki syntisi saat anteeksi kun sita jumalalta pyydat tosissasi ja teet parannuksen, eli kaannyt pois niista synneista.
Kaikki synnit saa uskoa armosta anteeksi. Ei me ihmisinä voida ikinä luetella omia syntejämme, niitä tulee tehtyä ajatuksin, sanoin ja teoin. Ja joka on yhden käskyn rikkonut, on kaikki rikkonut.. Niinhän siellä Raamatussa sanotaan.
Raamatusta ei myöskään löydy yhtään tapausta, jossa ihminen olisi tullut uskoon, tai tehnyt parannuksen yksin.. Siis rukoilemalla tai puhumalla Jumalalle, luovuttamalla elämänsä Hänelle, kääntymällä tai mitä näitä nyt on.. Jokaisessa Raamatun parannuskertomuksessa siihen tarvitaan toinen uskovainen ihminen saarnaamaan armoevankeliumia.
Toisen luo meneminen ja syntien anteeksi pyytäminen ei oo kovin helppo homma, mutta paluumatkalla askel on kevyt :)
... niin on vaara unohtaa jotain. Kannattaa sinne listan loppuun sitten lisätä, "ja ne loputkin, jota ei nyt muista". ;-)
Kun Herra antaa synnit anteeksi, Hän voi myös muistuttaa siitä, jos täytyy täällä maan päälläkin jotain oikaista ihmisten kanssa, joita vastaan on rikkonut. Itselleni tuli muutama tällainenkin tapaus eteen...
Synneistä ei kannata murehtia sitten kun on ne saanut anteeksi - mutta joskus tuntuu, että itse olen ollut tässä 9 vuotta jo prosessissa, että yhä enemmän koen itseäni syntiseksi, ja yhä enemmän olen saanut kokea Jumalan armoa.
Se kai ylpeää ihmistä, so. minua, joskus nöyryttää, kun on luullut jo tulleensa "täydelliseksi"... ja sitten joutuu aina välillä Jumalan edessä muistamaan, ettei olekaan - eli huomaamaan, että Jeesuksen Kristuksen sovitustyö on ainut asia, johon voi nojata - oma itse ja omat kyvyt ei tosiaan riitä mihinkään. Tämmöiseenkin prosessiin joskus voi joutua.
Mutta kun on todella kokenut saaneensa synnit anteeksi, on olo iloinen kuin lapsella - ja pystyy nauttimaan aina uusista asioista kuin lapsi.