Onko jollakulla uskovalla kokemuksia siitä kun joku tuttu ihminen luopuu uskosta? Miltä tuntui? Miten suhtauduit asiaan? Vaikuttiko tapaus jotenkin omaan uskoosi tai luopuneen ja sinun väliseen ystävyyteen?
Ja vaikkei näin olisikaan sinulle käynyt, että tuttava luopuu, niin kertoisitko kuitenkin, että mitähän sitten jos niin joskus kävisi.
Muuten, voiko mielestänne oikea uudestisyntynyt, kenties jopa ns. armolahoja saanut uskova luopua? Vai ovatko luopiot aina sellaisia, jotka eivät alunperinkään oikeasti olleet uskossa.
Minusta tuntuu siltä, että Raamatulla voi perustella sekä sitä, että luopiot eivät olleet oikeasti uskossa (1Joh.2:19), että myös sitä, että oikeatkin uskovat voivat luopua (Hepr.6:4-6).
Ja vaikkei näin olisikaan sinulle käynyt, että tuttava luopuu, niin kertoisitko kuitenkin, että mitähän sitten jos niin joskus kävisi.
Muuten, voiko mielestänne oikea uudestisyntynyt, kenties jopa ns. armolahoja saanut uskova luopua? Vai ovatko luopiot aina sellaisia, jotka eivät alunperinkään oikeasti olleet uskossa.
Minusta tuntuu siltä, että Raamatulla voi perustella sekä sitä, että luopiot eivät olleet oikeasti uskossa (1Joh.2:19), että myös sitä, että oikeatkin uskovat voivat luopua (Hepr.6:4-6).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nämä asiat eivät riitele keskenään.
Molempii luopujaa käytännös on ja syitä ovat
materiaalisen omaisuuden sokaisemii, sekä
omanedun tavoitteet kun ei täyty ja niinsanotun
"vanhan aatun/manten" ylpeys ei kestä sitä,
et kuuntelija voi jostain tietää enempi,kuin
puhuja...
Ja lihan taistelua käyden haavoittuu sielu.
sit kun omistaa armolahjat - eihän ne toimi
silloinkun luopuu...
Ymmärsithän-jos luopuu maallisesta luottamus-
tehtävästä
ei silloinkaan enää voi käsitellä asioita joihin
aijemmin oli pääsy.
Jumala ei armolahjan antajana kadu-
Koskapa tuhlaaja tyttö/poika voi palata takas
kotiinsa (niinkuin vertauksessa Jeesuksen).
Mut jos Pyhänhengen antautuu pilkkaan-
silloin se kieltäminen estää ainaiseks paluun.
Nähtynä on-valitettavast.....
On niitäkin jotka sahaa puolelta toiselle
ja katkeevat sit lopuks itte.
Voidaan pysyy ja viedä julistaen SANAA,
vaan tuomitteen ei pitäne ryhtyyn.....
paree lisätä-et maailmassa käännetään kyl
tuomioksi ojennuskin,mut ne on pelastukseen.
Jeesus rakasti eksyneitä, harhaan joutuneita,niin
tänäkin päivänä etsii juuri niitä eksyneitä.
Luopio on kolkko sana ,yleensä uskovien käyttämä
sana, uskostä eksyneelle.
Uskovat tuolla sanalla tuomitsevat helposti
uskossaan epäonnistuneet HEIKOIMMAT.
Onneksi Jeesus ei tuomitse vaan rakastaa
näitä HEIKKOJA.
Minäkin saan olla HEIKKO ,tätäkin kirjoittaessa
tunnen kuinka en ole yksin, Jeesus on luonani.
joka totaalisti jätti uskonasiat,eikä edes virsikirjaa käteensä ottanut tullessaan esim. häihin
vieraaksi.mutta varmasti harvassa ovat nämä tapaukset....ko.ei ollut minun henk.koht. ystäväni.
kuin lankeemus,ja lankeemuksessa eläminen!
Luopio on sellainen joka julkisesti kieltää Jumalan,jos kerran on julkisesti Hänet aikanaan tunnustanutkin.
Ja asia on vielä kärjistyneempi,jos puhutaan Jeesuksen tunnustamiseta ja kieltämisestä.
Syntiin langennut voi aina palata,Vapahtajan lietäminen on vaarallista paluun suhteen,siitä kertoo Hebk. nimenomaan,kun sen kirjoittaja toteaa,"ettei ole enää uhria synnin edestä,jos polkee jalkoihinsa Kristusen veren."
Ja nimenomaan tästä oli kyse hebrealaisten kohdalla,he kun olivat tulleet tuntemaan Jeesuksen ja vanhurskautumisen Hänen verensä kautta,nyt he palasivat takaisin juutalaisuuteen ja lainaalaisuuteen,ja päästäkseen takaisin juutalaisen synagoogan jäseneksi,heidän tuli ihan kogreettisesti polkea jalkoihinsa Kristuksen veren,jota symbolisoi eläinuhrin veri synägoogan edessä menessään sisälle !