Miehen vauvanhoidosta

onneksi minua on miehen suhteen sillä viissiin onnistanut,että mies on ihan innoissaan vauvan hoidosta. hän käy tietenkin töissä,joten suurimman osan hoidosta minä teen itse. mies kyllä syöttää jos pyydän ja kylvettää mutta nukuttamiset teen kyllä minä.ensimmäisinä kuukaisina kyllä minä tein kaiken.miehelläni meni hetki aikaa vauvan "tutustumiseen". en tiedä kuinka vanha vauvanne on mutta ehkä miehesi ei ole vielä tottunut uuten tulokkaaseen?

vauvan huutaessa kehottaisit miestäsi ottamaan vauvan, kun sinulla on esim. jääkaapin järjästely kesken/laatikon penkominen/saanut just jalat hyvin sohvalle/kastikkeen suurustus kesken... tai muuta tärkeää tai olit juuri aikeisssa tehdä jotain tärkeää tai vaan levätä. Mies saattaa aluksi puuskahdella tai mulkoilla, mutta se ei ole vakavaa ;-)

Vauvan kylvyn aikaan, entäs jos menisit jostain kumman syystä itsekin suihkuun tms. Et olisi aina käsillä ja valmiina, niin kyllä mieskin ottaisi varmaan vastuuta. Noihin nukutusjuttuihin... Käske mies takaisin huoneeseen nukuttaman vauva kunnolla.

Meille on vasta vauva tulossa, ja olenkin alkanut valmistelemaan miestäni kakkavaipanvaihtoon ja muihin hommiin: "kyllä sunkin pitää tietää kuinka toimitaan, se on myös sun lapsi... teidän pitää pärjätä ilman muakin, kun olen esim. jumpassa/työmatkalla"

Oon varmasti aika kauhea vaimo, mutten vaan suostu olemaan siivooja/kokki/ruokarahti/pyykkäri ja vielä se ihanuus siellä makuuhuoneen puolella ja nyt se lastenhoitaja. Olen opetellut pyytämään napakasti, en käske, ja huomannut, että se toimii.

kyllä mies hoitaa melkein yhtä paljon kuin minäkin. Yleensä kun mies tulee töistä niin melkeinpä heti hän ottaa vauvan hoitaakseen. Ite saan illan tehä omia juttuja jos on tarvetta. Nyt mies aikoo jäädä hoitovapaalle kun ite palailen kouluun. Kannattaisi varmaan jutella miehen kanssa,että missä vika kun ei ilman kehoitusta hoida vauvaa..

jokunen vuosi sitten...ole sitkeä äläkä anna periks puhukaa ja puhukaa ja selitä...ukot on tommosii...mun ukko selitti et se pelkää lastaan.mut nykyjään meil kaxs ja hyvin hoitaa.tsemppiä

Mielestäni tuo on väärin, miehesi ei tee tarpeeksi. Kuulostaa siltä, että olet yksinhuoltaja, ja miehesi on vauvan "isoveli", joka silloin tällöin pikku hetken suostuu äitiä "auttelemaan" vauvan hoidossa. Äidin ei tulisi koskaan olla vauvan 90% "päähoitaja", jota mies suostuu auttamaan vasta kun äidillä on jotain oikein tärkeää menoa.

Luonnollisesti kotona oleva äiti hoitaa vauvaa päivän aikana enemmän kuin töissä käyvä isä, mutta kyllä isän tulisi iltaisin hieman levättyään olla vauvan hoidosta yhtä suuressa vastuussa kuin äidin. Sinä TARVITSET omaa aikaa, ja sinun on otettava sitä itsellesi.

Sori, mutta tuo vessajuttusikin (olet vessassa ja vauva itkee, eikä mies silti tee mitään) kuulosti minusta raivostuttavalta ja täysin käsittämättömältä. Hyvä, että miehesi on sinua kohtaan huomaavainen, mutta hänen tulisi kyllä olla sitä myös lastaan kohtaan.

Tuliko lapsi teille kovin yllättäen? Onko mies kovin nuori? Tai vastaavasti melko vanha isäksi: Onko hän vanhanaikainen asenteissaan miehen ja naisen töistä? Aivan kuin hän olisi hieman hämmentynyt eikä oikein tietäisi, miten vauvan kanssa ollaan.

Teidän pitää puhua oikein kunnolla ja rauhassa kaikesta vauvaan liittyvästä. Kysy, onko hänen mielestään oikein, että sinä hoidat vauvan lähes kokonaan. Kysy, MIKSI ihmeessä hän ei tee mitään jos vauva itkee kun olet esim. vessassa? Kysy, onko hänen mielestään oikein, että kun sinä saat harvoja, pikkuriikkisiä vapaahetkiä (esim hänen kylvettäessään vauvan) hän tekee asiat puolittain eikä keskity edes noina lyhyinä hetkinä täysillä lapseensa? Kerro miehellesi nämä tärkeät asiat:

1. Sinä tarvitset vapaa-aikaa, hetkiä jolloin sinun ei tarvitse huolehtia vauvasta EDES HENKISESTI (= voit vaikka lukea kirjaa kyvyssä tunnin, eikä sinun tarvitse sen aikana puuttua vauvanhoitoon edes sanallisesti eikä miettiä, hoitaako miehesi nyt vauvaa ja miten hoitaa, koska sinun pitää voida luottaa siihen, että miehesi tietää mitä tekee ja saat itse lepohetken) Esim. kuvailemasi miehen vauvan kylvetys ei ole lainkaan lepoa sinulle eikä juurikaan vahvista isän ja vauvan välistä kontaktia kestäessään noin lyhyen aikaa ja vielä, kun sinä teet kuivaukset ja rasvaukset jne. niin se on yhtä tyhjän kanssa!

2. Tuolla menolla lapsen ja isän suhde ei voi muodostua kovin hyväksi. He jäävät väistämättä vieraiksi toisilleen. Kysy mieheltäsi, sitäkö hän haluaa? Että lapsi kertoo tulevaisuudessa kaikki tärkeät asiansa vain sinulle, eikä osaa olla isän seurassa jne.? NYKYINEN TOUHUNNE EI OLE REILUA SINULLE EIKÄ SE OLE REILUA LAPSELLE!

Eikö miehesi osaa olla vauvan kanssa, koska tämä on vasta vauva? (jotkut miehet eivät oikein osaa pitää vauvaa vielä "ihmisinä" tai eivät tiedä kuinka vauvaa pitäisi käsitellä.) Et kai ole ollut aina vieressä vahtimassa, kun mies hoitaa vauvaa? Huomauttanut että "teit väärin" ja "älä tee noin" ja "anna mä näytän"? Tottakai voit neuvoa miestäsi ja tukea häntä opettelemaan vauvanhoitoa kunnolla, mutta älä anna miehelle tulla vaikutelmaa, ettei hän osaa. Osoita, että arvostat hänen yritystään! Älä välitä, jos mies tekee jonkun jutun "väärin", opasta vaivihkaa ja luota mieheesi. Tärkeää on vain se, että miestä KIINNOSTAA opetella ja että hän HALUAA olla lapsensa kanssa.

HUOM! Varmista, ettei miehesi ajattele, että hän osallistuu ja leikkii lapsen kanssa "sitten myöhemmin, kun lapsi vähän tuosta kasvaa ja oppii kävelemään ja leikkimään jne"! Sellaista vaihtoehtoa ei ole. Suhdetta lapseen on alettava muodostaa syntymästä lähtien. Jollei se muodostu heti, se ei muodostu vuodenkaan päästä.

Teidän kannattaa muuttaa suuntaa NYT HETI. Suosittelen kunnon rauhallista keskustelua lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Kysy mieheltäsi hänen ajatuksiaan ja pyydä antamaan esimerkiksi prosentit, miten hänen mielestään vauvanhoito tulisi jakaa teidän vanhempien kesken. (Niinä aikoina, kun olette molemmat kotona) Kuulostaa siltä, että tämänhetkiset prosenttinne ovat luokkaa 95-5 tai 90-10.. Siis kuulostat todellakin yksinhuoltajalta. :(

Jos miehesi on epävarma vauvan hoidossa, neuvo häntä ja vastaa kysymyksiin asiallisesti, älä ole ylimielinen. Yritä rohkaista miestäsi enemmän fyysiseen kosketukseen vauvan kanssa, jotta heidän suhteensa kehittyisi läheisemmäksi ja isä tutustuisi kunnolla lapseensa. Fyysinen kosketus on avain tutustumiseen ja läheisyyteen, kun vauva ei vielä osaa kävellä, puhua ja leikkiä. Vie usein vauva syliin isälle, kun tämä istuu esim. sohvalla. Isän ja vauvan suhteen kehittyessä isä kiinnostuukin enemmän lapsestaan.

Lähde enemmän pois kotoa, vaikka vain kävelylle tai hetkeksi kahville ystävän luo tai käy kaupassa yksin ja jätä lapsi isälle. He pärjäävät kyllä, älä soittele välillä tai miehestä tuntuu, ettet luota häneen ja hänen hoito-intonsa laantuu. Hyvä olisi jos sinulla olisi harrastus, jonne aina lähtisit tiettynä päivänä: sinä saisit omaa aikaa ja mies saisi rauhassa tutustua lapseensa ja ottaa vastuuta. Myös kotona voit välillä antaa vauvanhoitovastuun isälle ja vetäytyä vaikka toiseen huoneeseen tekemään omia juttuja, jonka aikana et puutu lapsen hoitoon. Pyydä miestä myös viihdyttämään ja vaikka jumppauttamaan vauvaa, eikä aina pelkkiä hoitotöitä kuten kylvetystä ja syöttöjä. Opetelkaa yhdessä, miten pikkuvauvankin kanssa voi jo leikkiä eikä vain istuttaa sitterissä: lueskella loruja, hyräillä ja silitellä, jumppauttaa lattialla tai sylissä, lauleskella, katsella kirjoja. Mies oppii että vauvasta on iloakin eikä vain työtä, ja mitä paremmin hänet tuntee, sitä enemmän iloa on!

ÄLÄ tyydy tämänhetkiseen tilanteeseenne enää kauempaa! Älä edes ajattele "onko tämä miehille tyypillistä", sillä ensinnäkin emme elä enää 1800-lukua, toiseksi isältä voi odottaa kiinnostunutta suhtautumista jälkikasvuunsa, jotta häntä voi pitää kunnon isänä ja kolmanneksi, vaikka jossain perheessä tuo malli toimisikin, älä anna sen jatkua noin enää teillä.

Ajattele itsesi lisäksi myös lasta; varmasti haluaisit hänen saavan hyvän isäsuhteen! Puhukaa kunnolla ja muuttakaa pelin henkeä tästä päivästä lähtien.

Toivon todella muutosta perheeseenne, ja toivotan paljon ilon hetkiä kehittyvän isä-lapsisuhteen seuraamisesta! :) :) :) Tsemppiä!!!

..mikään vauva, vaan jo puolitoistavuotias neiti.
Kyllä minä ainakin vauvaa hoidin aina kun olin kotona, alussa lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Täytyy toki myöntää että äidin lähdettyä uuteen kainaloon (vauvan ollessa puolivuotias), lähes täyden huoltovastuun ottaminen oli välillä aavistuksen nihkeää. Mutta äkkiä sitä oppi omat rutiinit ja aina vain paremmin alkoi hommat luistamaan kun ei ollut enää eukkoa omine rutiineineen häiritsemässä.

Nykyään on vuoroviikkohuolto eikä ainakaan toistaiseksi ole ollut mitään ongelmia pikkuneidin kanssa.

sama täällä. ennen hoiti, mutta enää ei osaa.ja kerran olin vessassa,pioka huusi sitterissä ja isä vieressä mutta kuuluu sanovan vain että:no no, ei mtiään hätää. paljon auttaa joo.jos joskus vielä päädyn tosissani suhteeseen niin katson todellakin tarkkaan onko tuollaisesta miehestä isäksi?

Meillä on sellainen tilanne, että miehen työn takia (monimutkainen juttu) lapsen hoito jäi hyvin paljon mun vastuulle isyyslomaviikkoja lukuunottamatta. Siinäpä pääsi sitten mies pahasti tottumaan siihen, että minä teen kaiken eikä se nyt tilaisuuden tullen osaa auttaa kuin erikseen pyytämällä. Ei siinäkään mitään, mutta mitäpä luulet, suostuuko meidän 7kk vauva isin hoitoon? Eipä suostu, nyt ollaan siinä tilanteessa ettei se muita huolikaan kuin minut ja se vasta raskasta onkin!!!!!!!!

Ei tuollainen ole yleistä ainakaan meidän tuttavapiireissä. Yleensäkin ottaen miehet hoitavat lapsia todella hyvin ja mielellään. Ystävämies jäi juuri kahdelleen kotiin 6kk lapsen kanssa, kun äiti meni töihin. Ihan tavallisia duunareita ovat. Oma mies on hoitanut lastamme todella mielellään, töiden jälkeen kun kotiutuu, niin hirmu mussuttelu ja hoivailu(meille molemmile) Ipana pian 2v.

Itse pääsen aina kun siltä tuntuu pois joksikin aikaa, sama minne menen, kunhan hermo lepää :)
Jaksaa taas paremmin lapsenkin kanssa!
Eräs sukulaisnainen on kyl ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Isi ei tee mitään kun lapset on vielä niin pieniä, ettei niiden kanssa VOI TEHDÄ VIELÄ MITÄÄN. Ei kotitöitä, lastenhoidosta puhumattakaan. taistelun jälkeen lämmitti velliä lapselle kun toinen oli iltatoimilla äidin kanssa... Eikä muuten syöttänyt sitä. Nuokin tavat taitavat ainakin tässätapauksessa periytyä edelliseltä sukupolvelta... :(

Meillä vauvan hoidan minä. Vauva nyt 4.5kk Miehellä selkä kipeä joten ei pysty edes itkevää vauvaa seisovilteen hyssyttämään. Pari min sietää vauva olla sylissä kun ollaan istuma asennossa. Koliikkivauva kyseessä..
Mutta onneks auttaa meidän 2v kanssa. Kotityöt ja ruoka myös mun heiniä. Vauva ei syö tuttia ja ainoa mikä rauhoittaa on tissi.
30min max aika mitä on lasten kanssa ollut.

Onhan se rankkaa