Suomalaisella naisella on asiat poikkeuksellisen hyvin; lähes rajattomat mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen. Perhemallinkin suomalainen nainen voi valita oman mieltymyksensä mukaan, yhteiskunnan tuella tai sitä ilman.
Mutta jokin vaan mättää, tätä palstaa lukiessa on väistämättä tullut mieleen, että jos tämä olisi läpileikkaus naisista Suomessa, asiat eivät ole ollenkaan niin hyvin, kuin erilaisista julkaisuista voidaan lukea.
Noh, siihen on oltava syy, että asioiden koetaan olevan huonosti (huono-osaisuus näkyy täällä), vaikka ne itseasiassa ovat hyvin! Eräs selitys voisi olla tässä:
"Uskon, että moni tarvitsisi eräänlaista näkökulman muutosta, jotta näkisi kaiken ympärillään olevan hyvän ja sen antamat mahdollisuudet eikä vain elämän pieniä tai suuria murheita ja huolenaiheita. Tärkeää olisi ymmärtää myös, että iIhmisen kärsimys johtuu suurelta osin siitä, että taistelee tosiasioita vastaan.
Kuitenkin juuri tosiasioiden hyväksyntä on oikea tie eteenpäin."
Tässä oli lääkäri-psykoterapeutti Eva Hälikän ajatuksia keski-ikää lähestyvän (joita täälläkin useimmat ovat) elämästä.
Koko linkki tässä osoitteessa:
http://www.terveydenhoitouutiset.fi/thu0302/3.htm
Mutta jokin vaan mättää, tätä palstaa lukiessa on väistämättä tullut mieleen, että jos tämä olisi läpileikkaus naisista Suomessa, asiat eivät ole ollenkaan niin hyvin, kuin erilaisista julkaisuista voidaan lukea.
Noh, siihen on oltava syy, että asioiden koetaan olevan huonosti (huono-osaisuus näkyy täällä), vaikka ne itseasiassa ovat hyvin! Eräs selitys voisi olla tässä:
"Uskon, että moni tarvitsisi eräänlaista näkökulman muutosta, jotta näkisi kaiken ympärillään olevan hyvän ja sen antamat mahdollisuudet eikä vain elämän pieniä tai suuria murheita ja huolenaiheita. Tärkeää olisi ymmärtää myös, että iIhmisen kärsimys johtuu suurelta osin siitä, että taistelee tosiasioita vastaan.
Kuitenkin juuri tosiasioiden hyväksyntä on oikea tie eteenpäin."
Tässä oli lääkäri-psykoterapeutti Eva Hälikän ajatuksia keski-ikää lähestyvän (joita täälläkin useimmat ovat) elämästä.
Koko linkki tässä osoitteessa:
http://www.terveydenhoitouutiset.fi/thu0302/3.htm
Vastaukset 71
Vanhimmat
""Uskon, että moni tarvitsisi eräänlaista näkökulman muutosta, jotta näkisi kaiken ympärillään olevan hyvän ja sen antamat mahdollisuudet eikä vain elämän pieniä tai suuria murheita ja huolenaiheita. "
Eiköhän tuo päde kehen tahansa ihmiseen ja mihin tahansa tilanteeseen, ja esim. varsin monet ns. pilipali-psykologit ovat myyneet miljoonia kirjoja aiheen tiimoilta. Onhan se totta, että se miten koemme maailmamme, perustuu lähes täysin siihen, miten sitä ja itseämme maailmassa tulkitsemme. Näin ollen kaikki mahdolliset ongelmat olisi mahdollista "unohtaa", kun vain tarkastelisi niitä toiselta näkökulmalta ja etsisi asioista vain postivisia puolia.
Mutta käytännössä homma ei ole ihan niin yksinkertainen. Esim. nälkäkuoleman partaalla riutuvalle ja nälkäänsä valittavalle miekkoselle on luultavasti aivan turha mennä sanomaan, että tarvitset vain näkökulman muutosta. Samoin luulisin, että n. 200 euroa kuussa saava kolmen lapsen yksinhuoltaja isä voisi hetken aikaa nähdä punaista, kun hänelle sanoisi, että sinun on vain hyväksyttävä tosiasiat ja pyrittävä näkemään hyvää ympärilläsi.
"Eiköhän tuo päde kehen tahansa ihmiseen..."
Mutta artikkeli koski naisia, ja toisaalta voisi pohtia millainen vaikutus on esim. feminismillä tähän mahdollisuuteen, jossa pyritään näkemään hyvää ympärillään. Minusta kun on jo pitkään näyttänyt sille, että feminismi etsii vain huonoja asioita lähimaastoista...;D
"Minusta kun on jo pitkään näyttänyt sille, että feminismi etsii vain huonoja asioita lähimaastoista...;D "
No se on sinun näkemyksesi ja toisaalta ymmärrän sen, mistä moinen harhaluulo on kehittynyt.
On selvää, että asiaa tuntemattomat rakentavat mielipiteensä jostain itselleen tuntemattomasta ryhmästä sen perusteella, mitä esim. julkisuudessa/muilta kuulevat. Kun ottaa huomioon, miten media toimii, eli kaikki nopea, negatiivinen, suuri-kertavaikutuksinen pääsee helpoiten näkyviin, kun taas ns. jokapäiväinen toiminta ei juurikaan kiinnosta. Jos esim. ajattelee median luomaa kuvaa monista luonnonsuojelujärjestöistä, niin helposti saa sellaisen kuvan, että nämä järjestöt eivät tee mitään muuta, kun aiheuttavat ongelmia, tekevät iskuja tai järjestävät mielenosoituksia. Käytännössä monien järjestöiden ajasta valtaosa menee käytännön suojelutyöhön, mutta se jää täysin näkymättömiin, eikä kukaan keksi mitään kerrottavaa siitä kenellekkään. Tämä periaatehan on varsin tuttu myös markkinnoinnin maailmasta, eli negatiivinen viesti kulkee monin verroin tehokkaammin kun positiivinen.
Toisaalta jos ajattelet sitä, mille asioille feminismi perustuu, on selvää, että monet esilleotetut asiat vaikuttavat negatiivisilta. Tuo on vähän sama asia, kun jos ajattelet rotusorron vastustajia. Heidänkin käsittelemät ja ajamat asiat ovat luonteeltaan sellaisia, että usein niistä on mahdotonta viestiä yltiöpositiiviseen sävyyn. Tai jos esim. ajattelet parisuhdeväkivaltaa, niin en itse keksi ainakaan mitään keinoa positiiviseen viestintään. Eli feminismi, samoin kuin monet muut aatteet, jotka perustuvat joidenkin virheiden ja vääryyksien korjaamiseen, ovat jo perustaltaan ns. negatiivisissa lähtökohdissa: eli pyritään korjaamaan jotain virhettä. Tällöin on vaikea kehittää jotain juhlaa tai positiivista karkeloa asian tiimoilta tyyliin "jee, jee, pidetään bileet sen kunniaksi, että naiset saavat vähemmän palkkaa".
Saattaa olla mainitsemasi, tai vaikka jonkun muun, mutta ei ainakaan omani. Eikä tietoni feminismistäkään perustu mihinkään pelkkään uutisointiin tai tälle palstalla.
Välillä laittaa oikein vihaksi kun täällä yritetään esittää "me feministit"-asenteella asioita, joita feministit eivät oikeasti tee. Osalle ei-feministejä on kehittynyt kuva että feminismi on pelkkä vittulua ja kiusaamista ja ihan syystä. Kentällä tilanne on eri tähän palstaan verrattuna. Vaikka osa feministeinä täällä esiintyvistä ei sitä myönnäkään.
Monesti on myöskin minun mielessäni käynyt ajatus siitä, että vain pari tämän palstan kirjoittajaa määrittelee itsensä jollakin muullakin tavoin kuin pelkäksi feministiksi. Tarkoitan että arvoja on muitakin kuin vain yksi...Nämä yhden aatteen ihmiset ovat aina hankalia jo senkin vuoksi, että he kieltävät itseltään suunnattoman paljon!
Feminismin kohdalla voisi Suomen oloissa jo alkaa kysellä, olisiko kuitenkin viisaampaa panostaa enemmän kannustamisen? Olisiko jo aika tarttua näihin mahdollisuuksiin, jotka jäävät ongemakohtien etsimisen alle?
Lisäksi kaikkein luotaantyöntävin asia feminismissä (nykyisessä) on se, kuinka se yrittää piilottaa ja vähätellä esim. naisten käyttämää väkivaltaa.
Vielä yksi asia; pitää myöskin muistaa, että enemmistö naisista ei kuulu feministeihin ja että aatteen sisällä on lähes kautta aikain ollut valtavaa eripuraa, varsinkin Yhdysvalloissa. Jos sinun ajatustasi käyttäisin tässä hyväkseni, se on sieltä tullut selvimmin julkisuuteen; kaikkialla eripuraa on ollut. Sillä kyseessä kuitenkin on feminismiT...
Virheitä voi korjata myös väärin...
nälkäkuolemat ja kotitöiden kuormitus Suomessa ihan verrannollisia asioita?
Mutta voisi olla mahdollista esimerkiksi sen sijaan että vain toitotetaan palkkaeroista pyrkiä rajummin hakeutumaan parempi palkkaisiin töihin. Ja esimerkiksi tuolla ylempänä kun miehiltä peräänkuulutetaan muotoilua ja väriä kännykkäsuunnitteluun naisia varten niin miksipä ei naiset yritä hakeutua suunnittelijaksi Nokialle ja suunnittele erilaisia persoonallisia malleja sekä luo puitteet niiden tehokkaalle valmistamiselle.
En sanonut, että ne ovat täysin verrattavia asioita, mutta pointti on siinä, että jokainen kokee omat ongelmansa tärkeinä ja merkittävinä, oli toisilla sitten miten paljon vaikeampaa tahansa. Itseäni ärsyttää todella paljon usein käytetty argumentti tasa-arvokeskuteluissa "mutta eikö suomalaisilla naisilla ole asiat melko hyvin verrattuna esim. iranilaisiin naisiin". Varmasti monilta osin onkin, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö pitäisi tyytyä siihen ja jättää loput ongelmat ratkaisematta.
"Feminismin kohdalla voisi Suomen oloissa jo alkaa kysellä, olisiko kuitenkin viisaampaa panostaa enemmän kannustamisen? Olisiko jo aika tarttua näihin mahdollisuuksiin, jotka jäävät ongemakohtien etsimisen alle? "
Mitä tarkoitat tällä? Eli miten näet, että tällaista kannustamista ja mahdollisuuksiin tarttumista voitaisiin käytännössä tehdä?
Mitä tulee tuohon aatteen sisäiseen "eripuraan", niin mielestäni se on aivan luonnollinen ja toivottava ilmiö. Jos jonkun aatteen kannattajat ovat täysin yksimielisiä joka asiasta, kertoo se siitä, että jotain on pahasti vialla, eikä kukaan uskalla/osaa kyseenalaistaa asioita aatteen sisällä. Tuollainen sokea täysin yhdenmukaisen ajattelun vaatimus on varsin pelottava, ja usemmiten johtaa vain huonoihin tekoihin.
Rajummin ja ylemmäs työssä sekä silloin kun pääsee itse hinnoittelemaan itsensä, ei hinnoittele liian alas...Siis palkkatoiveet ylös.
Esim. nämä ovat asioita joista feminismi tänä päivänä voisi pitää meteliä ja opastaa naisia niissä epäkohdissa, jotka ovat heidän omasta käyttäytymisestään hyvin pitkälle kiinni. Jotenkin sellainen pysähtyneisyyden ja odottamisen meininki...Minkä kyllä sanotaankin olevan tyypillistä naisille.
" Jotenkin sellainen pysähtyneisyyden ja odottamisen meininki...Minkä kyllä sanotaankin olevan tyypillistä naisille. "
On pakko huomattaa tuosta viimeisestä lauseesta; eli onko sinun aina välttämätöntä päästä joka viestissäsi jollain tavalla mollaamaan tai naljailemaan naisille/naisista? Se on varsin typerä tapa, eikä varmasti millään muotoa edesauta asiasta keskustelua, päinvastoin se vain provosoi toisia kirjoittaia lähtemään mukaan samanlaiseen lapselliseen naljailuun.
Mitä tulee tuohon itse asiaan, niin se on kyllä varmasti totta. Naisten tulisi itsensäkin ryhdistäytyä monissa asioissa, kuten juuri esim. palkka-asioissa. Ja sama juttu esim. kotitöissä ja lastenhoitoasioissa, eli jokainen voisi pyrkiä ponnekkaammin myös omassa elämässään edesauttamaan tasa-arvon toteutumista, eikä vain mukautua ja hyväksyä noita vanhentuneita rooleja ja odottaa, että joku ulkopuolinen tekee ihmeitä ja muuttaa kaiken.
Että tarttuisit tuohon yksimielisyyteen...Nimittäin tällä palstalla se on vaatimus. Täällä tietyt feministit näyttelevät täysin yksimielistä. Olenkin joskus sanonut, että silloin on kyseessä aina muu kuin oikea yksimielisyys. En lähde oman "turvallisuuteni" takia arvailemaan mitä siellä takana on, mutta tervettä mielipiteen vapautta ei ainakaan, joten tuosta olemme täysin samaa mieltä.
Mitä taas tulee tähän kannustamiseen, oikeastaan vastasin siihen jo tuolla alempana. Naisista tehdään paljon tänä päivänä kaikenlaista tutkimusta mutta eivät ne tulokset mitään yksin auta, jos ohjaus puuttuu täysin.
Jos luit aloitukseni artikkelin kokonaan voit huomata että samaa pohtii sen kirjoittaja, omalla tavallaan.
Näen feminismin liian helppona ratkaisuna, tai sen yritelmänä. Asiat ovat hyvin usein muusta kuin vastapuolesta kiinni. Syy/vika saattaa löytyä omasta puserosta useammin kuin arvaakaan. Jos taas oma osuus jostain missä on mukana pitää jättää käsittelemättä/huomaamatta, voidaanko vielä nähdä kokonaisuus? Minun kokemukseni on, että ei voida.
Toisaalta feminismin on pyrittävä populismiin naisten suhteen, sillä mistä muuten uudet jäsenet? Tuskin kukaan haluaa liittyä sellaiseen naisjärjestöön, joka näkee naisen ihmisenä ja erehtyväisenä kaikkine vikoineen ja puutteineen ja muistaa vielä kertoa tämän julkisesti, vai mitä mieltä olet? Palastalla tämä käsitetään antifeminisminä...Niin hullua kuin se onkin!
Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että pian tilalle tulee jokin aivan uusi tapa hoitaa nämä asiat. Feminismi tällä tavalla ymmärrettynä alkaa olla tiensä päässä. Tästä on merkkejä olemassa jo. Sehän ei voi elää omaa elämäänsä irti kohderyhmästään.
Haluan että laitat nyt merkinnän omaan "kalenteriisi" siitä, että sinä aloit naljailla minulle! Minä en puhunut sinusta tai sinulle mitään henkilönä vaan täysin neutraalia asiaa AIHEESTA...Se on erittäin harvinainen taito tämän palstan naiskirjoittajien joukossa. Kannattaa muittenkin opetella.
Olen aina halunnut ymmärtää kokonaisuutta, ja sen teen tässäkin, oli se sitten kuinka inhottavaa ja typerää tahansa.
Minulle totuus on kokonaisuus.
Kuitenkin viestisi viimeisessä kappaleessa, joka siis ainoastaan koski aihetta, muu oli herjaa minulle ja minusta, olet asian täysin ymmärtänyt. Ja olemme siitä täysin samaa meiltä.
"Haluan että laitat nyt merkinnän omaan "kalenteriisi" siitä, että sinä aloit naljailla minulle! Minä en puhunut sinusta tai sinulle mitään henkilönä vaan täysin neutraalia asiaa AIHEESTA...Se on erittäin harvinainen taito tämän palstan naiskirjoittajien joukossa. Kannattaa muittenkin opetella. "
Ensinnäkin olen nainen, joten jos esität naljailuja naisista, esität ne osittain myös minulle. Toisekseen, en kyllä itse halunnut naljailla sinulle, halusin huomauttaa, että mielestäni olisi mukavampi keskustella, jos et joka välissä laittaisi tuollaisia naljailutyyppisä "naisethan nyt ovat sellaisia" -kommentteja. Jos koit sen naljailuna sinua kohtaan, niin pahoittelen, tarkoitukseni oli vain huomauttaa, että mielestäni keskustelun on huomattavasti rakentavampaa ilman tällaisia huomautuksia.
Jotenkin tuosta kommentistasi saattaa päästä käsitykseen, että mielestäsi naiset ovat virheettömiä ja lähes jumalolentoja.
Mihin mahdat perustaa ajatuksen naisten virheettömyydestä? Ja miksi tosiasian käsittely ei onnistu, jos se on epäedullinen omalle sukupuolellesi? Eikö tässä yhteydessä yksimielisyys olekaan enää pelottavaa? Kaikkien naisten tulisi olla samaa mieltä, että virheettömiä jumalia ollaan!
Minkä takia?
Minusta taas näyttää sille, että yrität rajoittaa aiheen turvallisille vesille - itsellesi turvallisille. Teet sen alhaisimmalla mahdollisella tavalla, lähdet provosoimaan muita minua vastaan.
Minua ei ole enään aikoihin kiinnostanut yhtään tapella hullun femakkolauman kanssa asiasta, josta en ole ikinä kirjoittanutkaan. Yksi yleensä sanoo jotain, mikä ei ole totta (yleensä tahallinen väärintulkinta), seuraavana kuin tilauksesta paikalle ilmestyy toinen joka lähtee tämän keksityn väitteen pohjalta syyttämää lisää. Pian on mukana kaksi kolme muutakin ja kukaan ei enää tiedä (jos koskaan tiesikään) mistä oli alunperin kyse.
Voit uskoa, että kokemusta löytyy tällä tavoin pilatusta keskustelusta erittäin paljon. Minun on pakko uskoa, että argumenttini ovat muuten mahdottomia kumota, muuten ei tällaiseen olisi tarvetta.
Toki saat puolustautua, jos koet että tämä mitä sanoin ei ollut kohdallasi lainkaan totta. En sentään ole kohtuuton ja väitä nytkin olevan näin. Mutta näin se täällä YLEENSÄ menee.
"Jotenkin tuosta kommentistasi saattaa päästä käsitykseen, että mielestäsi naiset ovat virheettömiä ja lähes jumalolentoja."
Voisitko ystävällisesti selkeyttää, miten tuohon (omasta mielestäni varsin outoon) johtopäätökseen päädyit. Kirjoitin, että en pidä viesteistä, joissa naljaillaan naisille, ja sinä vedät tästä johtopäätöksen, että pidän naisia täydellisenä jumalolentoina. Eli voisitko ystävällisesti hiukan selkeyttää, miten tuohon outoon johtopäätökseen päädyit?
"Mihin mahdat perustaa ajatuksen naisten virheettömyydestä?"
En mihinkään, koska en usko että yksikään ihminen on virheetön, oli hän sitten mies tai nainen.
"Ja miksi tosiasian käsittely ei onnistu, jos se on epäedullinen omalle sukupuolellesi?"
En ole varma mitä tällä tarkoitat, mutta mielestäni tuollaiset "naiset ovat onnettomia vässyköitä" -tyyppiset naljailut eivät ole tosiasioiden käsittelyä vaan tyhjänpäiväistä panettelua.
"Eikö tässä yhteydessä yksimielisyys olekaan enää pelottavaa? Kaikkien naisten tulisi olla samaa mieltä, että virheettömiä jumalia ollaan!
Minkä takia?"
En muistaakseni vaatinut mitään yksimielisyyttä, toivoin vain, että voisit kirjoittaa asialliseen sävyy ilman loukkauksia. Mielestäni tämä ei ole kohtuuton vaatimus, eikä millään muotoa viittaa siihen, että haluaisin kaikkien olevan yksimielisiä.
"Minusta taas näyttää sille, että yrität rajoittaa aiheen turvallisille vesille - itsellesi turvallisille. Teet sen alhaisimmalla mahdollisella tavalla, lähdet provosoimaan muita minua vastaan. "
En edelleenkään ymmärrä, mistä vedät tällaisen johtopäätöksen. En ole käsittääkseni yrittänyt rajoittaa muuta kuin asiattomia naljailuja.
"Minun on pakko uskoa, että argumenttini ovat muuten mahdottomia kumota, muuten ei tällaiseen olisi tarvetta"
Miten sinun mielestäsi tällaiset "naistenhan nyt sanotaan olevan varsin pysähtyneitä" -tyyppiset argumentit tulisi kumota?
Me olemme palstalla jonka aiheena ovat naiset yhteiskunnassa ja feminismi, oletko huomannut? Pitäisikö täällä sittenkin perehtyä vain miesten vikoihin? Niile löytyy varmasti suomi24n laajasta valikoimasta omat palstat, jos et kestä omaa sukupuoltasi arvioitavan muuten kuin hyvänä. Se on kyllä pahemman laatuista itsepetosta, ja karhunpalvelus monelle kanssasisarelle, jolta tulet samalla vaatineeksi pirttihirmun täydellisyyttä...
Jospa selitän "naljailuni" naisista. Oletan aina, että kekusteluun lähtevällä on edes osa siitä yleistiedosta joka liittyy aiheeseen josta hän keskustelee.
Pysähtyneisyyden ja odottamisen et ilmeisesti katso olevan naiselle tyypillisiä piirteitä, koskapa väität niitä minun "naljailuikseni". Kuitenkin on selvä asia, että koska tytöiltä vaaditaan/on vaadittu sukupuoleen kohdistuvaa kiltteyttä ja pidättäytymistä (ts. kiltteyttä) se heijastelee tälläkin tavalla, odottamisena, vuoronn odottamisena. Luin tästä juuri kirjallisuutta!
Väärinkäsityksiä pääsee syntymään helpolla. Olen ollut viikkoja kirjoittamatta ja alan nähdä selvästi tämä kaavan, jota täällä käytetään. On sääli että näinkin "muhkea" aihe kuin nainen ja naiseus, feminismin lisäksi on täysin mahdoton aihe keskusteltavaksi tietyn tyyppisten keskustelijoiden vallatessa palstan. Koska he eivät kestä omaa sukupuoltaan käsiteltävän muuten kuin positiivisessa mielessä, eli totuuden vastaisesti.
Kokonaisuutta ei voi ymmärtää, ennen kuin hyväksyy sen kaikki osat!
Minä olen eheän naiseuden kannalla, enkä pirstaloidun naiseuden, jota useimmat täällä kannattavat, ainakin jos teksteistä jotain voi päätellä.
"Pitäisikö täällä sittenkin perehtyä vain miesten vikoihin?"
En ole kertaakaan kirjoittanut, etteikö naisten vikoja tai naisiin liittyviä negatiivisia asioita voisi ottaa esille, vai olenko????
Jos ottaisit jonkin naisiin liittyvän negatiivisen asian neutraaliin keskustelusävyyn esille, olisin siitä varmasti valmis keskustelemaan. Mutta jos heität typeriä "naiset ovat vässyköitä" ja "tämän palstan feministit ovat pallopäitä" -tyyppisiä heittoja, jotka eivät perustu muuhun kun umpimieliseen ajatteluun, niin sinun on aivan turha odottaa, että kukaan haluaa aiheesta asiallisesti keskustella.
"..."naiset ovat onnettomia vässyköitä"..."
Minä kommentoin tällä tavoin, MISSÄ? Tämä on juuri sitä totuuden muuntelua, jota en siedä, jos keskustella aiotaan. Olen asian jälleen sinulle kerran selittänyt, ensin ylimalkaisemmin ja nyt juuri edellisessä viestissä perustellisemmin, joten ole hyvä ja lue se tuolta toisen ketjun päästä "Otetaan vähän tarkemmin" on otsikkona.
Toivoit että voisin kirjoittaa asialliseen sävyyn...!!! Minä juuri niin olen tehnytkin, mutta tässähän on nyt aihe jo hukkunut...Ilmeisesti tarkoituksella. Äkkiä joudun puolustamaan itseäni täysin päättömiä väitteitäsi vastaan!
Jos et ymmärrä jotain mitä sanon, kysy, älä esitä siitä oman pääsi mukaan väitettä. Näin pääset paljon pidemmälle, monen muunkin kanssa kuin minun. Niin minäkin teen.
"
En ole kertaakaan kirjoittanut, etteikö naisten vikoja tai naisiin liittyviä negatiivisia asioita voisi ottaa esille, vai olenko???? - Et kai huomannut että esitin kysymyksen, enkä väitettä? Se on sinun tapasi esittää väite kysymyksen sijaan...
..."naiset ovat vässyköitä" ja "tämän palstan feministit ovat pallopäitä"...
Kumpaakaan heittoa en ole heittänyt.
Jos sinulla on asenne avecmariaa kohtaan, se ei ole hänen ongelmansa.
"En ole kertaakaan kirjoittanut, etteikö naisten vikoja tai naisiin liittyviä negatiivisia asioita voisi ottaa esille, vai olenko????
- Et kai huomannut että esitin kysymyksen, enkä väitettä? Se on sinun tapasi esittää väite kysymyksen sijaan..."
En tajua mitä tuossa tarkoitat, en huomannut että olisit esittänyt kysymyksen vaan käsitin, että tarkoitit sitä mitä kirjoitit, eli että mielestäsi minä yrittäisin rajata aihetta "itselleni turvallisille vesille" ja kieltäytyisin keskustelemasta mistään negatiivisesta naisiin liittyvästä. Mielestäni viittasit suoraan siihen, jos näin ei ollut, ne se ei kyllä tekstistäsi käynyt ilmi.
"Jos sinulla on asenne avecmariaa kohtaan, se ei ole hänen ongelmansa."
Minulla on asenne tyhjänpäiväistä naljailua kohtaan, onko siinä mielestäsi jotain outoa?
Avecmaria on varmasti ihan mukava ja järkevä tyyppi pohjimmiltaan ja hän voisi tuoda keskusteluun vaihtelevia näkökulmia, joten mielestäni on harmi, että pilaa niin monet keskustelut alkamalla vilejällä noita letkautuksia.
Eli väittämä tuli mielestäsi todistettua todeksi?
Et voisi enempää olla väärässä. Uskon, että tässä on kyseessä nyt ennakkoluulo, asenne minua kohtaan.
Jos sinä otat jonkun lauseeni "letkautuksena", minun sitä niin tarkoittamatta, muuttuuko se letkautukseksi vain koska sinä niin haluat?
Muista mitä sanoin keskustelun rajaamisesta.
"Jos et ymmärrä jotain mitä sanon, kysy, älä esitä siitä oman pääsi mukaan väitettä."
Olen kysynyt useaan otteeseen mm. sitä, mistä vedit nuo oudot johtopäätöksesi mm. siitä että kuvittelisin naisten olevan täydellisiä tai kieltäytyisin käsittelemästä naisiin liittyviä negatiivisia asioita, mutta et vaivaudu vastaamaan, joten kysely alkaa hiukan kyllästyttämään.
Kysymykseni: "Pitäisikö täällä sittenkin perehtyä vain miesten vikoihin?"
Vastauksesi:"En ole kertaakaan kirjoittanut, etteikö naisten vikoja tai naisiin liittyviä negatiivisia asioita voisi ottaa esille, vai olenko????"
Ja minun vastaus tuohon:
Et kai huomannut että esitin kysymyksen ("Pitäisikö täällä sittenkin perehtyä vain miesten vikoihin?", enkä väitettä? Se on sinun tapasi esittää väite kysymyksen sijaan..."
Valitan. Joskus menee vipuseen viisaskin- ;D
Ok, sovitaan että ymmärsin viattoman lauseesi letkautuksena. Voi hyvinkin olla, että aikaisemmat sanomisesi aiheuttivat sen, että tulkitsin tuon lauseen väärin. Pahoittelen tapahtunutta kovasti.
En silti ymmärrä, miten tuo liittyy keskustelun rajaamiseen, mutta tuskinpa sillä niin väliä näin viikonlopun alla. Rentouttavaa viikonloppua.
Koska vedit herneen nenuun asiasta, jossa ei ollut hernettä...
Eli jos koit mainintani feministien pysähtyneisyydestä (tästä vedin johtopäätöksen että naiseen liittyviä negoja ei saa tuoda esiin) epämääräiseksi ja ehkä sinua loukkaavaksi, olisit kysynyt; "hei Maria, mitä mahdoit tarkalleen ottaen tarkoittaa..."
Niin olisin sinulle vastannut aivan asiallisesti. Ei se ole typerä, joka kysyy, mutta se on joka ei kysy ja luulee tietävänsä!!
Kysymisen sijaan aloit sättiä minua asiasta, jota en vieläkään ole tehnyt.
OK?
Kirjoitit kokonaisuudessaan:
"Pitäisikö täällä sittenkin perehtyä vain miesten vikoihin? Niile löytyy varmasti suomi24n laajasta valikoimasta omat palstat, jos et kestä omaa sukupuoltasi arvioitavan muuten kuin hyvänä."
Tässä on selkeä viittaus siihen, että en kestäisi omaa sukupuoltani arvoitavan muuten kuin hyvänä, joten älä jaksa jänkätä.
Että käänsit keskustelun aiheesta pois väittämällä että minä naljailin naisista yleensä, kun mainitsin feministien pysähtyneisyydestä. Joka on naisille tyyppinen tapa.
Aukeaako? Eli että palstalla pitäisi käsitellä vain miesten vikoja ja naisten hyviä puolia, näin sen ymmärrän, jos kerran mitään negaa ei saa esittää naisesta. Edes totta. Vaan sen väänsit joksikin sellaiseksi, joksi se ei ollut tarkoitettu!
... odottamisen meininki tyypillistä naisille? Vai tyypillistä. Naisissa on temperamenttisia, toimekkaita, aikaansaavia, kunnianhimoisia, rehvakkaita siinä kuin hiljaisia, väistyviä, palvelevia TAI ylimielisiä, muita vähätteleviä, itserakkaita, vääristeleviä p-skiaisiakin. Älyttömillä yleistyksillä ei haasteta muuta kuin riitaa - onneksi ei aina löydy siihen kaveria ;). Hyvä ex--lotta, olet jälleen oikeassa!
"Älyttömillä yleistyksillä ei haasteta muuta kuin riitaa - onneksi ei aina löydy siihen kaveria "
Onneksi Maria piti linjansa eikä alentunut ex--lotan tasolle. :D
... huomaamatta? Vaikka sellainen pieni seikka, että ex--lotta ei yleistänyt? Hänellä on rauhallista, nasevaa ja hillumatonta sananvaihtoa, ihailen.
mutta sinulta jäi, ex--lotta joutui jo toistamiseen parin päivän aikana(kahdessa eri aloituksessa) olemaan pahoillaan Marialle ja katumaan liian kiivasta luontoaan sekä väärin käsittämiseen herkkää järkeään. Edellisen ikävän tahran vittuilevan femakon albumistaan hän poisti kai itse. Tässä tämä toinen on vielä toistaiseksi saanut köllöttää; http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000014375608. Kyllä siihen on sinunkin luottaminen, kun hän itse sanoo olevansa pahoillaan.
mitä tässä sulla on kiinni?Ihmeen kiinnostunut jaksat olla.Syystä jota et varmana kehtaa tähän kirjoittaa.Kun et kehtaa käyttää edes rekattua nimeäsi.Mutta kyllä tyyli tunnetaan. Ole ihan huoleti.
Sinunkin kirjoitusvirheitä vilisevä tyylisi tunnetaan. Käytät nykyään pällipää-nimimerkkiä, OSUVAA! Mitähän nickiä ensi kerralla :DDDDDDDDDD?
Ex--lotta on kohtelias, pahoittelee mahdollista väärinkäsitystä. Suotta, kyllä hän aivan oikein käsitti Marian sanoman, samalla tavalla kuin minä ja kaikki normaaliälyiset muutkin: yleistävästi naisia halventava lausunto. Sovinistin mieleinen, toki.
Radikalistiset feministit ovat kaiken aikaa hakeneet syntipukkeja ja itseleen jakaneet uhrin roolin. Tuo ajattelu tekee feminismille paljon haittaa, sillä tuo uhriajattelu ja syntipukkien etsiminen on meille kaikille heistoriasta tuttu.
Radikaalit muslimit tekevät haittaa muiden musliimien asemalle maailamssa, Lenin käytti tuota samaa uhri- ja syntipukki teoriaa vallankumouksensa johtoideana, Hitler asetti sakasalaiset uhrin asemaan epäoikeutetun rauhansopimuksen takia jne. Kaikenlainen fanatismi on taannutettava ennenkuin se vaurioittaa yhteiskuntaa ja yhteisiä pyrkimyksiä tasaravoon ja rauhaan.
AvecMaria on oikeilla ja terveillä jäljillä.
Kyse on vaan että mistä syystä jotkut halauvat asettaa itsensä uhrinasemaan ja toiset syntipukin rooliin.
Olisiko vastaus kasvatuksessa, niissä elinolosuhteissa missä kukin on kasvanut. Masochismi on yksi selitys, jolloin kyseinen henkilö asennoituu uhrinosaan. Toinen on huono itsetunto. Huonon itsetunnon omaava on taipuvanen asettamaan itsensä uhrinrooliin ja hakemaan syyllistä itsesnsä ulkopuolelta.
ehkä avecmaria puhuu kokemuksen jankkaavan korkealla rintaäänellä.
avecMarian kirjoittelua. Ei avec kirjoittanut sinulle henkilökohtaisesti vaan hän kirjoitti yleisessä mielessä.
Olen huomaavinani juuri tämän "itseensäottamisen" olevan aika tavallista juuri feministien parissa. Se on jonkinlaista musta-valkoista ajattelua, että kaikki asiat ovat joko/tai, mikään tai mitään ei voi käsitellä kokonaisuuden nimissä.
Tuo "itseensäottaminen" keksuteluissa kielii myös heikohkosta itsetunnosta, sillä vahvempi henkilö ei tulkitse yleistettyä kirjoitusta kuin se ikäänkuin olisi kohdistettu juuri hänelle henkilökohtaisesti.
Lueppa nyt koko ketju uudestaan. Kyllä sinä nyt aika pienestä tikusta veistit ison ongelman. Kaikki keskustelu muuttuu väännöksi vähättelystä/solvaamisesta jos lähtee sille linjalle jolle sinä keskustelussa sorruit.
Toivottavasti ymmärrät että varsin monet naiset pystyvät provosoitumatta keskustelemaan ja argumentoimaan tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta. Tässä et yllä samalle tasolle ja omalta osaltasi ylläpidät vanhanaikaisia käsityksiä naisten puutteelisesta kyvystä milloin mihinkin.
Vahva saa olla muttei tyhmä!
Olipa siinä ruikutus...mutta ruikuttamisen sanotaankin olevan miehille tyypillistä.
että avecMarian kypsyystaso on korkea ja näinollen hänellä on kykyä argumentoida aivan eri taosolla kuin vähemmän kypsät "kanssasisaret".
AvecMaria pystyy käsittelemään aihetta holistisesti, eikä vaan keskity ääri-ilmiöihin tai "näe puuta näkemättä metsää".
joka näkyy toiminnassa ja mielipiteissä eikä sitä typerinkään pysty kiistämään. Joen se kypsyystasosta.
ongelmani ole kovin merkittäviä.
"Itseäni ärsyttää todella paljon usein käytetty argumentti tasa-arvokeskuteluissa "mutta eikö suomalaisilla naisilla ole asiat melko hyvin verrattuna esim. iranilaisiin naisiin". Varmasti monilta osin onkin, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö pitäisi tyytyä siihen ja jättää loput ongelmat ratkaisematta. "
Onko vääränvärinen kännykkä tällä hetkellä suurikin ongelma? Eikö olemassa ollut ainakin jossain vaiheessa jotain vaihtokuoria eri väreillä?
Kännykän kuori on nitriilibutadieenistyreeniin sekä polykarbonaatin yhdistelmä muovi. Sula indeksi on siinä hieman reilut 170astetta. Kuoren muotoa pystyy siis muuttamaan kotioloissa sytkärillä.
se olikin akryylinitriilibutadieenistyreenin ja polykarbonaatin sekoitus.
Pahoitteluni.
... tätä palstaa lukiessa on väistämättä tullut mieleen, että jos tämä olisi läpileikkaus MIEHISTÄ Suomessa, asiat olisivat tosiaankin aivan päin h-ttiä :D Oletko MISSÄÄN, IKINÄ nähnyt näin suurta määrää ruikuttavia maskuliineja?
Kaikki maskuliineina esiintyvät ovat sellaisia myöskin realissa, niin en tosiaankaan ole.
Mutta on täällä ihan järkeviä tyyppejä maskuliineissakin.
:)
ja kuten tiedämme, tyhjät tynnyrit pitävä pahinta ääntä :)
Mutta sehän ei ole sukupuolittunut tieto metelistä...
:D
Sivut tökkivät yhä pahasti, meni pikku hermo - siispä en jää huvittelemaan vaan tekemään jotain hyödyllistä. Toivottavasti vika saadaan korjattua, siihen asti näkemiin.
Eläimellistä viikonloppua, kissoille ja koirille :D
Minkä takia alat haastamaan riitaa ja väittelemään täysin merkityksettömistä asioista? Pysy asiassa, äläkä takerru sivuseikkoihin. Äläkä yleistä mielipiteitäsi koskemaan kaikkia naisia. Kanssasi on todella vaikea keskustella, kun turvaudut ala-arvoisiin argumentointikeinoihin, sinä ja sun helppis.
Katsotaan onko sussa naista jättämään itseesi kohdistuva aiheellinen kritiikki paikalleen vai poistatko tämän.
sitten yleistämisen sijasta mennä henkilökohatisuuksiin?
kuule on täällä just tapa moninimimerkeillä
sinulla ja minulla vai?
Luin mielen kiinnolla artikkelin, paljon siinä oli hyvää asiaa. Mutta tätä positiivisuuden mantraa, jaksan ihmetellä. Asioita täytyisi siis tarkastella siten, että elämän positiiviset puolet vain näkyisivät. Tämä malli markkinoidaan etenkin naisille sopivaksi. Lisäksi tulisi tarkastella huono-osaisia ja siten voida paremmin. "Hiphipp hurraa, tuollahan mene viellä kurjemmin, iloitsenpa ja riemuitsenpa SIITÄ"? Tämä ajattelutapa vaikuttaa minusta hyvin oudolta jopa sairaalta.
Naisten täytyisi siis nöyränä tyytyä osaansa, etenkin keski-ikää lähestyville naisille tämä nähdään siis tärkeäksi. Kuitenkin keski-ikäisten naisten tietotaito potentiaali täytyisi saada tehokkaaseen käyttöön nimenomaan muutos prosesseissa. Yhteiskunta ei kehity taivastelemalla ja onnella märehtien. Muutosvoimaa tarvitaan ja aktiivisia tekijöitä. Hieman varttuneimpien naisten elämänkokemus on voimaa jo sinällään.
Toiminta -esim feministien- ei ole passiivista voivottelua, se on aktiivista tekemistä ja niinmuodoin myös elämänhallintaa lisäävä voimavara. Aktiivisuus on positivismia parhaimmillaan.
Oikeastaan melkolailla eri tavoin kuin sinä.
Jos sen lyhyeksi kiteytän, se menee suurin piirtein näin (se mitä artikkelista sain irti):
Pyrkimys päästä tavoitteeseen (mikö se sitten ikinä onkaan) on niin valtava, että totuus ympäriltä väkisin unohtuu ja unohtuu samalla elämästä/saavutuksista nauttiminen.
Minusta feminismi (ymmärrettävistä syistä kyllä) pitää yllä tätä tyytymättämyyttä omasta itsestä ja alisteita mielikuvaa naisista ja heidän asemastaan. Miehillähän vastaavaa ei ole.
Olen vannoutunut "jokainen on oman onnensa seppä" ajattelun kannattaja. Kuten jo eilen sanoin Lotalle, kokonaisuus (=totuus) koostuu palasista ja jos näitä kaikkia paloja ei näe, ei voi nahdä totuuttakaan. Mitä enemmän on vain yhden aatteen ihminen sen rajoitetumpaa on elämä.
Sinä sosiologina (jos muistan oikein) varmasti ymmärrät mitä tarkoitan. En siis syytä ketään tai mitään mistään. Tarjoan vain vaihtoehtoista näkökulmaa.
"Hiphipp hurraa, tuollahan mene viellä kurjemmin, iloitsenpa ja riemuitsenpa SIITÄ"
Tämä on inhimillistä ja opettavaistakin. Työkaveri juuri kertoili, miten oli mieli musta ja kaikki pilalla, kun hän joutui murtuneen käden vuoksi sairaalaan ollessaan 13-vuotias. Viereisessä pedissä oli tyttö, jolta oli selkäranka murtunut parista kohtaa, vetokipsissä 8 viikkoa. Tämä 13-vuotias totesi hiukan häveten, ettei tämä nyt niin kauheata olekaan...
Itsekin olen viettänyt paljon aikaa lastenosastolla lapseni ollessa pieni. Mieli oli musta ja katkera, miksi juuri me - kunnes eräänä päivänä näin suurhälytyksen lasten leukemiasiipeen, käyn vieläkin kananlihalle muistellessani sitä. Yks diabetes on piece of cake.
On toki hyvä pysähtyä joskus miettimään asioitaan, ja olisi ihan hyvä joskus muistaa olla kiitollinen, ei kaikki ole nin itsestään selvää aina ja kaikkialla. Mutta rajansa kaikella, jatkuvasti postiiivinen henkilö saa vain aikaiseksi lähimmäisessään vastustamattoman halun heittää jollain...
Ällöpositivismillakin on muuten nimensä, pollyannismi :D
Minusta passiivisuus on ongelmallisempi, kuin toiminta. Asioiden märehteminen siten, ettei niitä pyrikkään muuttamaan/korjaamaan on äärimäisen kuluttavaa.
Tosiasioiden hyväksyminen ja näkeminen sellaisina, kun ne ovat on tärkeää ja välttämätön taito elämänhallinnassa -tottakai. Eräässä rukouksessa tämä on hyvin kiteytetty: "Auta minua hyväksymään se, mitä en voi muuttaa ja anna minulle tarmoa muuttaa sen minkä voin, ennenkaikkea anna minulle viisautta, erottaa nämä toisistaan".
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että voimakas sitoutuminen yhteen ajatusrakenelmaan kapeuttaa näkökulmaa väistämättä. Elämä on niin monimuotoinen, ettei sen selittäminen oikein onnistu vain yhden idean kautta. Tasa-arvo kysymyksetkin ovat niin monipuolisia, ettei pelkästään feminismin keinoin niitä voi ratkaista. Tasa-arvoisuutta hakevat niin monenlaiset ryhmitymät.
Inhimillistähän se on, vertailla itseään muihin sekä hyvässä, että pahassa. Mutta selvitymisen keinona tälläinen tapa on vihelijäinen. Aina löytyy ihmisiä joilla menee hieman paremmin ja myös sellaisia, joilla menee huonommin. Oman pärjäämisen tunteen ollessa riipuvainen muiden ihmisten onnesta/epäonnesta ihminen jättäytyy oman elämänsä sivustaseuraajaksi. Elämässä subjektina ovat silloin toiset. Tälläinen ajattelutapa uuvuttaa nopeasti ja vain lisää katkeruutta.
Tottakai elämästään täytyy nauttia ja pyrkiä näkemään sen hyvätkin puolet, niitä löytyy lähes aina. Mutta onnellisuuden saavuttamiseen ei tarvita toisten epäonnisuutta. Eikä onnentilan tarvise olla sisäänpäin kääntynyttä taivastelua, sitä riemuaan voi myös jakaa. Toisten elämän helpottaminen on eräs jakamisen tapa. Feminismi parhaimillaan pyrkii nimenomaan tähän.
Juuri tuota tarkoitin! Säästit taas kerran minulta selittämisen vaivan. Tässähän se tuli aivan täydellisenä.
Totuuden ymmärtäminen ja omien asioiden pohtimisen pitäisi onnistua myös silloin kun asiat eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki kohtaavat joskus epäonnea, siihen vain tulisi osata suhtautua oikein. Tämä ällöpositivismi on todellakin ihan jotain muuta kuin hain...
Mitään järkeä ei myöskään ole syyttää kaikesta epäonnestaan aina yhtä ja samaa tahoa itsen ulkopuolelta (sairautta, naiseutta, miehiä yms). Jos epäonnistuu tavan takaa esim työhaussa, moni tyytyy ottamaan selityksistä helpoimman, että "joo, mähän olen vaan nainen, eikä naiset pääse työelämässä pitkälle". Joku syyttää lasikattoa yms. Selitystä riittää, jotta sitä ei tarvitse etsiä lainkaan itsestä. Mutta kokonaisuus sisältää aina myöskin itse toimijan. Näissä valmiiksi pureskelluissa malleissa on se vaara, että niillä voi selittää ihan mitä tahansa ja omaksi vahingokseen. Olen sanonut monta ketaa täällä (tämä on galleriasivullanikin) että
"Ainoa Oikea Mielipide saattaa sulkea pois ainoan oikean ratkaisun."
Tämä pätee kyllä tässäkin.
Tämä ei varmasti ole ollut mitenkään feminismin tarkoitus, mutta hyväkin ajatus voidaan ymmärtää täysin väärin, onhan se nähty.
Hyvä termi tuo pollyannismi...;D
Että jos makaan sairaalassa ja minulle on sattunut jotain, mieleni on tietenkin musta kuin piki ja säälin itseäni. Minulle ehkä sanotaan, että olisi saattanut käydä huonomminkin.
Rinnalleni voi seuraavassa hetkessä tulla toinen potilas, muuten kuin minä, mutta hänellä ei ole toivoa esim. kävelläkään enää. Ja hänkin jaksaa nähdä tilanteessaan hyvät puolet (sillä niitä on aina), miksi minä en näkisi? Kuinka saattaisin elää, ilman että kokisin mitään positiivista?
Terveyden menettäminen on suuri tragedia kenelle tahansa. Eikä sitä toivo kenellekään.
näkiköhän sen leukemialapsen äiti tilanteessa mitään positiivista... :(
Olen joskus istunut lasten teholla oikein "urakalla". Omallani ei mitään isoa hätää (??) ollut, mutta näin sinä aikana paljon.
Moni kapinoi kohtaloaan vastaan hurjasti, se kuluttaa. Asia tulee myöskin esille tuossa aloitukseni artikkelissa.
Toki sielläkin näin kuolemaa. Pieni keskoskehto vaan oli jonain aamuna tyhjä ja pikkupotilas menehtynyt...
Vaikeaa oli nähdä mitään hyvää ja tarkoitusta noin julmalle tapahtumalle. Mutta aina se kuitenkin tuli jostain. Kuten esim. erään äidin sanomana, "mieluummin näin kuin elinikäinen helvetti" Ja hän tarkoitti lastaan, ei itseään...
kirjoittamaan hilpeää pakinaa henkilöstölehteen - mutta olenkin vain kuluttanut nestuukeja *niisk*
mutta toimii silti, en nyt vain muista tarkasti, rukous nimeämättömälle jumalalle (siis sopien kaikkien käyttöön) Anna voimia muuttaa se mitä voi muuttaa ja voimia hyväksyä mitä ei voi muuttaa.
Ehkä joku muistaa täsmällisesti? Se oli parempi.
Se on tyyneysrukous ja löytyy esim. täältä:
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/SerPray.html
Passiivisuus on mahdoton poistettava ja on ongelmallisempi, siitä olen samaa mieltä. Myöskin "siitä yli mistä aita on matalin" saa aikaan ongelmia.
Ihminen on kumma "vempain". Toisaalta haluaa päästä mahdollismman vähällä ja toisaalta parhaan tyydytyksen saa ylittämällä itsensä...Mitään vastamäkeä ei saisi etukäteen pelätä ja viisaudesta maksettava hinta on juuri epäonnistumisen tuskat.
Eipä niin, emme toivo terveyden menettämistä kenellekään. Työssäni olen oppinut sen, ettei ihmisiä oikeasti kovinkaan paljon lohduta toisten vastoinkäymiset. Ihminen on lopultakin aika yksin vastoinkäymisten edessä. Voimia täytyy löytyä jostakin sisältään/itsestä. Vammautumiseen parhaiten sopeutuneet ihmiset, eivät hae jaksamisen eväitä toisten, vielä pahemmin vammautuneiden, ongelmista. Elämän jaksamisessa auttaa lähinnä niiden asioiden oivaltaminen, jotka ovat toimintakyvystä jääneet jäljelle. Elämä on muutakin, kuin terveyttä ja toimintakykyä. Toki näiden asioiden kunnossa olessa, niistä olisi hyvä nauttia.
Ei minuakaan lohduta muitten vastainkäymiset. Sen sijaan olen oivaltanut ettei elämä voi olla aina ihanaa ja pelkkää päivänpaistetta. Kun notko tulee ammennan hyvistä ajoista niin, että jaksan taas "puhtaalle pöydälle" aloittamaan alusta...Epäonnistuminen murtaa, varsinkin sen myöntäminen. Mutta pakko ei ole jäädä surkeutensa. "Eteenpäin elävän mieli", sanoo pappa. Ja käsittääkseni se on suomalainen sanonta.
Jos en näkisi koskaan muuta kuin vääryyttä ja sen, miten huonosti juuri minulla on, mistä ottaisin kun todella huono tilanne osuu kohdalleni? Sillä se osuu aivan varmasti!
Silti sinunkin kätesi hoidettiin. Täällähän on viitattu siihen, että "murtunutta kättä!" ei pitäisi hoitaa, vaan keskittyä hoitamaan vain tätä murtunutta selkärankaa.