Suomen kohtalon vuodet

Hyvä puhe ja esitys.
Kertaa tuttuja ja tiedettyjä asioita, joista voidaan nyt puhua näin. YYA-Sumessa se ei ollut mahdollista.

Puheen "voimaa" on lisätty osuudella, jossa arvuuteltiin toteutumatonta historiaa, eli mitä olisi mahdollisesti tapahtunut, jos Suomalaisten torjuntavoitto ei olisi onnistunut?
On selvää, että kohtalomme olisi tänään hyvin toisenlainen.

27.02.2006 kello 12.00 Matti Keränen , Salla.

Tässäpä asiallista pohdittavaa sekä presidentin vaalien voittajalle että häntä myötäilevälle hallituskoalitiollemme !

Olettekohan te arvoisat presidentti , pääministeri sekä ulkoministeri edes harkinneetkaan ottaa esille seuraavia Euroopan Neuvoston hyväksymiä päätöksiä ?

Miksi jatkatte suomettuneisuuden orjailua , vaikka kommunismi luhistui jo liki 15 vuotta sitten ? MIssähän teillä oikein mättää ? ? ?

Tiedote:

Puolustaako hallitus anastajan vai uhrien oikeutta?

Tiedote: 27.02.2006, julkaisuvapaa

http://prokarelia.net

ProKarelia

[email protected]

Miten Suomen hallitus toimii totalitarismi-asiassa?

PUOLUSTAAKO HALLITUS ANASTAJAN VAI UHRIEN OIKEUTTA?

Euroopan Neuvosto kykeni historialliseen päätökseen vasta 60 vuotta sotien jälkeen. Merkittävä syy tähän oli Neuvostoliiton pitkään jatkunut vahva asema ja sen seuraajavaltion Venäjän asteittainen etääntyminen läntisen demokratian peruspilareista.

Euroopan Neuvosto (Council of Europe, Conseil de l'Europe) on vuonna 1949 perustettu Euroopan laajin ja vanhin poliittinen yhteistyöjärjestö. Ihmisoikeudet ovat sen keskeisintä toimialaa. Venäjä on EN:n jäsen. Suomi liittyi jäseneksi vuonna 1989. EN:n tärkeimmät toimielimet ovat ministerikomitea ja parlamentaarinen yleiskokous (PACE). Jäsenmaiden parlamentaarikoista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta päätökset tehdään ministerikomiteassa.

EN:n parlamentaarisen yleiskokouksen totalitarismi-päätöksen voidaan arvioida olevan kauaskantoinen. Euroopassa on viitisentoista maata, joissa on ns. karkotettuja (expatriate, Vertriebener). Heidän yhteismääränsä oli sotien jälkeen noin 30 miljoonaa. Kyse on siten valtavasta ihmisjoukosta, joka koki vakavia ihmisoikeusrikoksia, he olivat uhrjea. Rikokset kohdistuivat sekä henkilöön että omaisuuteen. On vaikea arvioida, kuinka suuri karkotettujen ja heidän jälkeläistensä määrä tällä hetkellä on.

Päätös on ensimmäinen merkittävä askel ryhtyä laajamittaisemmin selvittämään kommunististen hallintojen rikoksia. Selvittämistä hidastaa ministerikokoukselle annettavan toimenpidesuosituksen puuttuminen. Koska suoraa velvoitetta asian hoitamiseksi ei ole, tulee kansallinen poliittinen peli useassa maassa hidastamaan selvitystyötä.

Suomalaisten maan sisäisten pakolaisten näkökulmasta olennaiseksi kysymykseksi muodostuu se, mitä Suomen hallitus aikoo tehdä tässä asiassa. Raportin näkökulmasta Suomi on välillinen uhri, koska kommunistinen hallinto ei sitä kyennyt valloittamaan. Mutta uhri me kiistatta olemme monessa mielessä.

Sotien hinta oli Suomelle lähes kohtalokkaan raskas: 95 000 kuollutta, 240 000 haavoittunutta, kaikkiaan 800 000 pakolaista, 80 000 sotalasta, 50 000 sotaorpoa, 30 000 sotaleskeä, nykykansantalouden rasitteeksi laskettuna jopa 90 mrd. euron sotakorvaukset, 12 % maa-alueesta menettäminen, taloudelliset tuhot, ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomitsemisen häpeä, valvontakomission ja NL:n painostuksen aika, suomettumisen aika.

Listaa voitaisiin jatkaa laskemalla näille miestyövoiman tai taloudellisten suureiden menetyksille asiallinen hinta ja korko 60 vuoden ajalta. Ihmishengille ja kärsimyksille ei voida laskea hintaa.

Jos henkilömenetykset arvioitaisiin nykyrahassa esim. 1.5 milj. euroa/henkilö, puhutaan kokoluokkana 500 mrd. euron menetyksistä pelkästään yhden puuttuvan sukupolven osalta. Pakkoluovutettujen alueitten 60 vuoden ja tuhottujen omaisuuksien kansantaloudellinen arvo ei jääne tätä arvoa pienemmäksi.

Suomen presidentti tai hallitus eivät ole oma-aloitteisesti ottaneet totalitarismin tuomitsemiseen kantaa. Menettely noudattaa sitä samaa vaikenemisen ja salailun kaavaa, mikä valtaeliitissä on tällä hetkellä hyvin voimakkaana.

Kansan oikeustaju edellyttää, että presidentti ja hallitus ryhtyvät pikaisiin toimiin EN:n päätöksen pohjalta. Ensimmäiseksi sen tulee asettaa riippumattomista ja poliittisesti mahdollisimman neutraalisti suuntautuneista asiantuntijoista koostuva elin tutkimaan perin pohjin ennen kaikkea totalitaristisen neuvostohallinnon vaikutuksia Suomeen ja suomalaisiin. Tälle organisaatiolle on osoitettava riittävät voimavarat työn ripeään ja riittävän laajaan suorittamiseen.

On arveluttavaa, jos tutkinta-organisaatiossa on vahva poliittinen edustus. EN:n kokouksesta syntyi riittävä esimaku siitä, millaisiin käsittämättömiin johtopäätöksiin oma kanta kyetään ulottamaan. Toisaalta tunnustetaan, että kommunistinen totalitarismi murhasi ainakin 94 miljoonaa ihmistä, mutta sitä ei kuitenkaan pitäisi tuomita, koska on olemassa hiuksenhieno ero totalitaristiseen natsismiin. Ero todella on, mutta se on kommunistisen järjestämän häpeäksi.

Samalla kun Neuvostoliiton toimien vaikutusta selvitetään, on myös selvitettävä perinpohjin KGB:n, Stasin ja FSB:n kanssa yhteistyötä tehneiden suomalaisten kytkökset ja toimet. Maan maineelle on häpeällistä, että vain tohtori Alpo Rusi on pyritty tuomitsemaan teoista, joiden kanssa hänellä ei ole ollut mitään tekemistä. Tämä olisi selvinnyt asiallisessa poliisitutkinnassa Saksasta heti kättelyssä, sitä ei vain tahdottu tehdä. Sen sijaan todelliset isänmaan myyjät on jätetty tarkoin rauhaan ja tutkimatta.

Presidentti Tarja Halonen on toistuvasti vakuuttanut olevansa koko kansan presidentti, joka tuntee syvää huolta ihmisoikeuksista. Hänellä on nyt elämänsä tilaisuus lunastaa lupauksensa Suomessa. Ensimmäisenä tehtävänä presidentillä ja pääministeri Matti Vanhasella on yhdessä hallituksen kanssa käynnistää ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden purkaminen osana totalitarismin pesänselvitystä. Siihen ei tarvitse edes pyytää lupaa keneltäkään maan rajojen ulkopuolelta.

Selvitettäessä neuvostovaikutuksia törmätään kerta toisensa jälkeen vääjäämättä Karjalan pakkoluovutukseen. Tilanne on siltä osin muodostumassa kestämättömäksi sekä Suomelle että Venäjälle. Näin suuren kokoluokan asiaa ei voida enää painaa villaisella, vaan asia on käsiteltävä perinpohjin muiden sodanjälkeisten kipukysymysten kanssa.

Neuvostototalitarismin selvittämistyössä nähdään, kuinka suomettunutta Suomen poliittinen johto edelleen on. Presidentinvaalit osoittivat vääjäämättä, että suomettumisessa on toisaalta jopa tapahtunut taannehtivaa kehitystä. Salailu ja vaikeneminen ovat lisääntyneet. Se on uskomatonta, kun otetaan huomioon maailmalla tapahtunut selkeä suunta avoimempaan yhteiskuntaan.

Kansanedustaja Kimmo Sasi on luvannut tehdä hallitukselle kysymyksen totalitarismiin liittyvistä toimenpiteistä. Kysymys varmasti on tarpeen, koska asia vaatii kiirehtimistä. Suomen valtiojohdon ja eduskunnan toimien aktiivisuus totalitarismi-asiassa antaa erittäin hyvää pohjaa eduskuntavaaliehdokkaitten arviointiin.

Keitä ovat ne poliitikot, jotka yhä haluavat vastustaa suomalaisten ihmisoikeuksien toteutumista suojelemalla Suomeen hyökännyttä vihollismaata ja sen suomalaisia kumppaneita? Keitä ovat ne poliitikot, jotka yhä asettavat ryöstäjien ja murhaajien oikeudet uhrien oikeuksien edelle? Miksi he näin tekevät? Nämä kysymykset odottavat vastauksia.

http://prokarelia.net

[email protected]