Kristillisyys, varsinkin luterilaisuus, on sikäli outo ilmiö uskontomaailamssa, että edes jonkinlaista itsekritiikkiä esiintyy ja sitä sallitaan.
Jos jätämme henkilökohtaisen jumalsuhteen yksityisasiaksi ja tarkastelemme kristillisyyden yhteisöllistä ja yhteiskunnallista vaikutusta, niin siinä on mielestäni tapahtunut joitakin lankeemuksia historian kuluessa.
Väkivaltaisuus/sotaisuus on yksi pahe kristillisissä yhteiskunnissa. Jos tarkastelemme Jeesuksen opetuksia, ei sieltä kovin paljon tukea löydy valloitussodille yms. Vanhasta testamentista toki löytyy, mutta sehän otetaan muutoinkin pääosin vertauskuvallisena tms.
Henkilötason väkivalta johtunee geenien lisäksi kasvatuksesta. Olisiko perinteinen kristillinen kasvatus väkivaltaista tai hellyyttä vieroksuvaa?
Yhteiskuntatason väkivalta (sota jne) kytkeytyy kristillisyyteen sikäli, että kirkot ovat ainakin Euroopassa pääosin naimisissa valtiovallan kanssa. Ja tätä pidän eräänä pahimmista lankeemuksista kristillisyyden historiassa.
Mitä olen historiaa lukenut, ei kristittyjä syytetty väkivaltaisuuksista harhaoppisia tai muitakaan kohtaan ennenkuin 300-luvulla, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto. Ja eiköpähän vain alkaneet väkivaltaiset vainot harhaoppisia vastaan ja myöhemmin sodatkin. Vaikea kuvitella, että tässä on seurattu Jeesuksen jälkiä.
Asiaa sivuten tähän voisi todeta, ettei kristinuskon ja islamin väkivaltaisuuksien alkukohdaksi sovi ristiretket, vaan jo paljon aiemmat tapahtumat. Siis ne, jotka "todistavat" kristittyjen pahuuden ristiretkillä, katkaisevat historiaa tarkoituksenmukaisesti. Mutta onpahan tämä ristiretkitouhu kuitenkin tämän kristillisen väkivallan yksi huippukohta.
Eikäpä valtion ja uskonnon ero estä kristillisenemmistöisen valtion sotimista (USA) niinkuin ei muslimienemmistöisenkään valtion sotimista (Turkki).
Jos jätämme henkilökohtaisen jumalsuhteen yksityisasiaksi ja tarkastelemme kristillisyyden yhteisöllistä ja yhteiskunnallista vaikutusta, niin siinä on mielestäni tapahtunut joitakin lankeemuksia historian kuluessa.
Väkivaltaisuus/sotaisuus on yksi pahe kristillisissä yhteiskunnissa. Jos tarkastelemme Jeesuksen opetuksia, ei sieltä kovin paljon tukea löydy valloitussodille yms. Vanhasta testamentista toki löytyy, mutta sehän otetaan muutoinkin pääosin vertauskuvallisena tms.
Henkilötason väkivalta johtunee geenien lisäksi kasvatuksesta. Olisiko perinteinen kristillinen kasvatus väkivaltaista tai hellyyttä vieroksuvaa?
Yhteiskuntatason väkivalta (sota jne) kytkeytyy kristillisyyteen sikäli, että kirkot ovat ainakin Euroopassa pääosin naimisissa valtiovallan kanssa. Ja tätä pidän eräänä pahimmista lankeemuksista kristillisyyden historiassa.
Mitä olen historiaa lukenut, ei kristittyjä syytetty väkivaltaisuuksista harhaoppisia tai muitakaan kohtaan ennenkuin 300-luvulla, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto. Ja eiköpähän vain alkaneet väkivaltaiset vainot harhaoppisia vastaan ja myöhemmin sodatkin. Vaikea kuvitella, että tässä on seurattu Jeesuksen jälkiä.
Asiaa sivuten tähän voisi todeta, ettei kristinuskon ja islamin väkivaltaisuuksien alkukohdaksi sovi ristiretket, vaan jo paljon aiemmat tapahtumat. Siis ne, jotka "todistavat" kristittyjen pahuuden ristiretkillä, katkaisevat historiaa tarkoituksenmukaisesti. Mutta onpahan tämä ristiretkitouhu kuitenkin tämän kristillisen väkivallan yksi huippukohta.
Eikäpä valtion ja uskonnon ero estä kristillisenemmistöisen valtion sotimista (USA) niinkuin ei muslimienemmistöisenkään valtion sotimista (Turkki).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.