Laitan nyt melko pitkän lainauksen ja toivon, että ylläpito ymmärtää motiivini. Mielestäni nämä sivut osin melko kovat ja vaatimuksia täynnä ja täällä on unohtunut, että Kaikkivaltias Jumala tekee ITSE työtään ihmisessä, jonka hän on yhteyteensä ottanut.
Lainaus
----------------------------------------------
Risto Santala
Savenvalajan huoneen lohduttavin sanoma on siinä, että savi ei tule koskaan käyttökelvottomaksi. Savi voi kyllä mennä pilalle, «niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä«. Mutta savenvalaja vaivaa uudelleen pilalle menneen saven ja panee sen uuteen seokseen. Savi voi kyllä särkyä joko uunissa tai käytössä, mutta sitä ei hylätä. Se pannaan vain odottamaan jälleen vuoroaan. Eräänä päivänä saa savenvalajan oppipoika tehtäväkseen rusentaa tuon jo rikkimenneen astian pieniksi sirpaleiksi. Tämä on tarkkaa ja tärkeätä työtä. Yhtenä päivänä oppipoika ennättää rusentaa noin 6 - 7 kiloa savimurua vasarallaan. Nämä osaset siilataan siten, että lopputuloksena on kuiva savijauhe, jonka rakeet ovat samansuuruisia. Tästä rikkimenneestä ja uudelleen rusennetusta savesta tulevat parhaat astiat.
Ranskassa on suuria tehtaita, jotka valmistavat saviruukkuja vain rusentaakseen ne sitten tehtaan pihalla. Tämä murennettu jauhe lähetetään toisiin tehtaisiin, missä se sekoitetaan parempaan keramiikkaan. Savi voidaan polttaa ja rusentaa jopa 20 kertaa ja aina vain saadaan tulokseksi parempi keramiikka. Vain värit voivat haitata seuraavassa seoksessa, lukuunottamatta kultaväriä. Se sulaa ja haihtuu sopeutuen uuteen työvaiheeseen. Samoin se työ, mikä on todella Jumalasta, säilyy ja on opiksi, vaikkakin ihminen joutuisi välillä syrjään Jumalan johdatuksesta. Mutta ne sirpaleet, joissa on ihmisen inhimillisen kokemuksen leima, täytyy panna armotta syrjään, jotta ne eivät haittaisi myös tulevaisuudessa. Puhdas kultaväri, Jumalan omalta sydämeltä nousseet kokemukset ja ajatukset kelpaavat aina elämämme rakennusaineiksi.
On merkillistä, miten paljon asiaa Jumalalla on juuri särkyneille. Jesajan kirjan 61. luku alkaa sanoilla: «Herran, Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä...« Herra sanoo myöskin Hesekielin kirjan 34. luvussa jakeessa 16: «Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa...« Jo hyvin nuorikin ja ulkonaisesti ehjältä näyttävä ihminen elää juuri tästä sanomasta. En koskaan unohda erästä miestenkokousta, jossa sain 17-vuotiaana kuulla ensi kertaa tällaista evankeliumia. Muuan opettaja sanoi: «Jumalalle kelpaa vaikka kuinka pieni savensiru - kun se vain on puhdas, hän täyttää sen pienen kourun siunauksellaan.«
Vanhat juutalaiset puhuvat silloin tällöin käsitteestä
«Shvirat hakeliim« eli «astian särkymisen laki«.
http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html#kun
Lainaus
----------------------------------------------
Risto Santala
Savenvalajan huoneen lohduttavin sanoma on siinä, että savi ei tule koskaan käyttökelvottomaksi. Savi voi kyllä mennä pilalle, «niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä«. Mutta savenvalaja vaivaa uudelleen pilalle menneen saven ja panee sen uuteen seokseen. Savi voi kyllä särkyä joko uunissa tai käytössä, mutta sitä ei hylätä. Se pannaan vain odottamaan jälleen vuoroaan. Eräänä päivänä saa savenvalajan oppipoika tehtäväkseen rusentaa tuon jo rikkimenneen astian pieniksi sirpaleiksi. Tämä on tarkkaa ja tärkeätä työtä. Yhtenä päivänä oppipoika ennättää rusentaa noin 6 - 7 kiloa savimurua vasarallaan. Nämä osaset siilataan siten, että lopputuloksena on kuiva savijauhe, jonka rakeet ovat samansuuruisia. Tästä rikkimenneestä ja uudelleen rusennetusta savesta tulevat parhaat astiat.
Ranskassa on suuria tehtaita, jotka valmistavat saviruukkuja vain rusentaakseen ne sitten tehtaan pihalla. Tämä murennettu jauhe lähetetään toisiin tehtaisiin, missä se sekoitetaan parempaan keramiikkaan. Savi voidaan polttaa ja rusentaa jopa 20 kertaa ja aina vain saadaan tulokseksi parempi keramiikka. Vain värit voivat haitata seuraavassa seoksessa, lukuunottamatta kultaväriä. Se sulaa ja haihtuu sopeutuen uuteen työvaiheeseen. Samoin se työ, mikä on todella Jumalasta, säilyy ja on opiksi, vaikkakin ihminen joutuisi välillä syrjään Jumalan johdatuksesta. Mutta ne sirpaleet, joissa on ihmisen inhimillisen kokemuksen leima, täytyy panna armotta syrjään, jotta ne eivät haittaisi myös tulevaisuudessa. Puhdas kultaväri, Jumalan omalta sydämeltä nousseet kokemukset ja ajatukset kelpaavat aina elämämme rakennusaineiksi.
On merkillistä, miten paljon asiaa Jumalalla on juuri särkyneille. Jesajan kirjan 61. luku alkaa sanoilla: «Herran, Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä...« Herra sanoo myöskin Hesekielin kirjan 34. luvussa jakeessa 16: «Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa...« Jo hyvin nuorikin ja ulkonaisesti ehjältä näyttävä ihminen elää juuri tästä sanomasta. En koskaan unohda erästä miestenkokousta, jossa sain 17-vuotiaana kuulla ensi kertaa tällaista evankeliumia. Muuan opettaja sanoi: «Jumalalle kelpaa vaikka kuinka pieni savensiru - kun se vain on puhdas, hän täyttää sen pienen kourun siunauksellaan.«
Vanhat juutalaiset puhuvat silloin tällöin käsitteestä
«Shvirat hakeliim« eli «astian särkymisen laki«.
http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html#kun
Vastaukset 1
Vanhimmat
On kovin suuri joukko ihmisiä jotka eivät enää ymmärrä Jumaluuden perusolemuksesta yhtään mitään, sillä on käynyt täten, jotta monet luulevat maan ja taivaan Valtiasta, kaikkein Korkeinta automaatiksi jolta saa ihan mitä vaan ja sitä jota osaa pyytää.