Mulla on ikää jo pian 24 ja rintani ovat kokoa 70aa. Nännipiha on edelleen hiukan koholla. Lisäksi nännipihat ovat pienet. Eivät kuitenkaan niin pienet kun lapsilla.
Lisäksi rintani ovat selvästi pienentyneet kun alkoivat kehittymään 11vuotiaana. Isot ne eivät ole koskaaan olleet. A-kupissa aina.
Onko tollanen vaarallista?
Lisäksi rintani ovat selvästi pienentyneet kun alkoivat kehittymään 11vuotiaana. Isot ne eivät ole koskaaan olleet. A-kupissa aina.
Onko tollanen vaarallista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tosi vaarallista?!
Siis mikä vaarallista, sekö että rintasi ovat pienet?
Joo ehkä toi oli vähän liioiteltua.
Harmittaa vaan kun rintani ovat jääneet näin pieniksi. En kehtaa solmia suhteita miehiin.
Olen muutenkin ujo
eli rinnat ei enää kasva...tietenkin jos lihot niin saattavat jonkin verran kasvaa.
jotkut vaan on pikkutissejä eikä sille mitään voi. voithan aina silikoonit ottaa.
On melko ajattelematonta tarjota pienirintaisille aina ratkaisuksi silikoneja, ihan kuin pienirintaisuus olisi sairaus, joka pitää hoitaa pois. En silti paheksu, jos joku moiseen ratkaisuun päätyy, mutta sen pitää olla pitkän ja perusteellisen harkinnan tulos. Täytyy myös ymmärtää mahdolliset komplikaatiot ja uusintaleikkaukset (saattaa tulla erittäin kalliiksi.)
Silikonien sijaan voisimmeko yrittää ajatustavan muutosta? Vaikkapa näin: 1) Olen ihan hyvä ja hyvännäköinen ihminen tällaisena. 2) Jos joku ei hyväksy vartaloani, niin se on sen ihmisen ongelma - ei minun. 3) Ihmisiä on eri mallisia ja kokoisia ja kaikilla on samanlainen olemassaolon oikeus. 4) Kyllä miehetkin pitävät monenlaisista rinnoista, eivät vain 75C:stä.
Miehistä vielä: Jos mies jättää sinut siksi, että rintasi ovat pienet, niin täytyy ko. miehen henkinen kypsyys ja kapasiteetti olla aika heppoisissa kantimissa. Mitä tulisi pitkästä liitosta tällaisen luuserin kanssa?
ja eihän sitä hyväksyntää toisten takia haeta, en ainakaan minä, pienitissinen kun olen, vaan itseni takia. En vaan jotensakin kelpaa itselleni ja tietenkin ne rintsikka ja pusero shoppailut on aivan riipivää, kun ei ole sitä täytettä etumuksessa tarpeeksi. Ja vielä ne imetyksetkin ovat takana ja tehneet luonnollisen tehtävän rinnoille eli hieman lupsahtaneet...että olisihan se itsensä kannalta kivaa, kun olisi sitä mitä laittaisi sinne rintaliiviin sisään. Luoja ei ole ollut tasapuolinen kaikissa asioissa...huooh...
jotka jakavat tuon tunteen pukukopissa.... Se tosiaan on aika riipaisevaa. Vaikka muuten olenkin aika tyytyväinen vartalooni niin rintojani häpeän. Ennestään pienistä A-kupeista tuli imetyksen jälkeen AA-kokoa. Mitään täytteitä en kuitenkaan itseeni halua vaikka kieltämättä sitäkin on tullut mietittyä näinä TäydellistenNaisten aikoina ;)
Minulle ihan riittävä lääke on juuri tämä. Että saan lukea jonkun toisen kanssasisaren samankaltaista kokemuksista. Ja tiedostaa, etten olekaan ainoa lattarintainen tässä silikonimaassa.
Kyllä mimuakin on pukukopeissa riipaissut oma ruumiinmuotoni, mutta miksi tuntea häpeää jostain johon ei ole itse voinut mitenkään vaikuttaa? Minkäs sitä genetiikalle voi?
Me pienirintaiset voisimme yhteisesti päättää, että pienirintaisuus on hyvä ja kaunis asia ja vähät välittää muista mielipiteistä. Mielipiteethän ovat aina vain jonkun keksimiä asioita - eivät mitään absoluuttisia totuuksia!
Eri ruumiinmuodoista keskusteltaessa totuuksia ei ole olemassakaan. Mitäs jos nostetaan porukalla omaa itsetuntoamme ja yritetään olla tyytyväisiä ja hyväksytään itsemme? Joskus se on vaikeaa, mutta kannattaa yrittää.