Nyt valitsen täysin psykologisen katsantokannan. Sanottakoon että se on se mihin minä uskonasioissa eniten luotan, sillä mitään absoluuttia totuutta ei näistä asioista voi kukaan kertoa. Totuus ei mahdu kirjoihin eikä kansiin, eikä yksikään ihminen voi julistautua sen ainoaksi profeetaksi. Yritettäjiä on toki ollut.
Ihmisen tietoisuushan on erittäin luova. Ja periaatteessa jokaisessa tietoisuudessa on olemassa mahdollisuutena kaikki mitä ihminen voi ikinä tässä maailmassa olla. Mutta me syystä tai toisesta keskitymme vain kapeaan olemisen sirpaleeseen, ja kehitämme vajavaisen persoonan. Se mitä emme suvaitse itsemme kokonaisuudesta painetaan alitajuntaan tiedostomattomaksi.
Henkisellä tasolla ihminen voi valita MINKÄ TAHANSA opin, lahkon, uskon jne. oman henkisyytensä kanavaksi. Hänen valintansa voi rajoittaa häntä, tai tukea hänen pyrkimyksiään.
Kaikessa voidaan nähdä syvempi, hengellinen sisältö, jopa Aku Ankassa. Tämän vuoksi on melkoisen tarpeetonta riidellä siitä mikä uskonto on se oikea, mikä sanoma "jumalan" sanaa, ja mikä lukemattomista taruista ja myyteistä on "oikein" ja mikä ei.
Ihmisen tietoisuushan on erittäin luova. Ja periaatteessa jokaisessa tietoisuudessa on olemassa mahdollisuutena kaikki mitä ihminen voi ikinä tässä maailmassa olla. Mutta me syystä tai toisesta keskitymme vain kapeaan olemisen sirpaleeseen, ja kehitämme vajavaisen persoonan. Se mitä emme suvaitse itsemme kokonaisuudesta painetaan alitajuntaan tiedostomattomaksi.
Henkisellä tasolla ihminen voi valita MINKÄ TAHANSA opin, lahkon, uskon jne. oman henkisyytensä kanavaksi. Hänen valintansa voi rajoittaa häntä, tai tukea hänen pyrkimyksiään.
Kaikessa voidaan nähdä syvempi, hengellinen sisältö, jopa Aku Ankassa. Tämän vuoksi on melkoisen tarpeetonta riidellä siitä mikä uskonto on se oikea, mikä sanoma "jumalan" sanaa, ja mikä lukemattomista taruista ja myyteistä on "oikein" ja mikä ei.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aku Ankka-lehdessä tosin ei käsketä tappamaan ketään, joten siinä mielessä Aku on suositeltavampi profeetta kuin Mooses tai Jeesus.
...ei uskonasioista voi koskaan älykkäästi riidellä.
Esim. kristinuskossa (kuten theos on alla ansiokkaasti korostanut) tunnusmerkillistä on rakkaus, joka saa ihmiset ihmettelemään, mistä on kyse.
Toisaalta, jos tuollaista rakkautta ei ole näkyvissä jonkin yhteisön toiminnassa, ei se ole kristillinen yhteisö... (vaikka sanoisi olevansa).
Toinen asia on, josta Raamattukin antaa esimerkkejä, että kristittyihin toiset ihmiset myös loukkaantuvat, jos he julistavat oppiaan. Sellainenkin on mielestäni täysin turhaa - ainakin maassa jossa on uskonnon ja ilmaisun vapaus. Saahan ateistikin sanoa vapaasti, ettei usko mihinkään. Ja joku muu, mihin uskoo.
Jumalan sana on aina Jumalan sanaa - on sitten eri asia, huomaako ihminen sen, mikä on Jumalan sanaa ja mikä vain "jumalan" sanaa. Mutta samaa mieltä olen ehdottomasti siitä, että riidellä ei kannata.
Toisaalta, jos joku ihminen USKOO johonkin, niin se on hänelle aukottomasti ja kertakaikkisesti totta (muuten hän epäilee tai ei usko). Siksi ei kannattane loukkaantua, jos joku toinen minulle/sinulle sanoo olevansa ehdottomasti oikeassa, koska hän uskoo näin. Toisen uskoa on hankala horjuttaa... Se voi "horjahtaa" esim kristinuskoon ainoastaan Jumalan toimesta. Mutta toisaalta kehotetaan pitämään sanomaa esillä...
Summa summarum. Pitäköön kristityt sanomaansa esillä ja saavutettavissa - samoin lienee muillakin oikeus (kun nyt ei puolin ja toisin fyysista väkivaltaa harjoiteta?). Jos tämä oli sanomasi sisältö (jota olen tulkinnut omasta näkökumastani), niin sitten olemme onnellisesti samaa mieltä.
Eräs kohta, mistä olen kokenut itse vähän eri tavalla, on tuo ihmisen henkisen tietoisuuden taso - "hänen valintansa voi rajoittaa häntä tai tukea hänen pyrkimyksiään." Olen kokenut, että Jumalassa on jotain paljon suurempaa kuin minun rajoittamiseni tai minun pyrkimykseni... Siinä mielessä en voi valita Jumalaa (siten kuin Häneen uskon) vain hyväksyäkseni jotain rajoituksia ja tukeakseni omia pyrkimyksiäni.
Minun Jumalani, joka on elävä Persoona, on luovassa suhteessa kanssani, joka vie kauas minun valintojeni, rajoitusteni ja pyrkimysteni tuolle puolen - sellaiseen elämään, jota en osannut "valitessani" kuvitellakaan. Tätä suosittelen kaikille - tällaista "riskinottoa" omasta "itse-jumalasta" elävän Jumalan pariin. Yhteyden Häneen saa rukoilemalla.
ja selkeästi ilmaistuna asia on juuri noin.
Psykoloogisena lisäyksenä totean , että lapsi hahmottaa maailmaa ja asioita satujen kautta. Lapsen on helpompi käsitellä joitain asioita satujen muodossa. Mielestäni juuri tästä samasta asiasta on kyse uskontojen kohdalla .Aikuinen hahmottaa maailmaa ja hänelle itselle vaikeita asioita uskontojen satujen kautta.
Vaaleanpunainen Pantteri ajaa saman asian ja on myönteisempi kun uskontojen tosikot ja huumorintajuttomat hahmot.
Taasko yksi uusi uskonnonkirja: Donald Duck???
Pois oppikirjat. Kaikki on paljon yksinkertaisempaa.
Mikä on Jumala... tätäkö tässä nyt haetaan?
Jumala on tilassa joka on: ON ja EI. Hän siis on ja ei ole olemassa yhtäaikaa. Hän on täydellinen. Jotta tuo suuri henki voisi kokea kaiken mitä hän on, ilmentyi hän esim. fyysiseen maailmaan (ja kaikille muillekin tasoille) kokemaan itsensä.
Tuo suuri sielu jakautui lukemattomiksi osasieluiksi... eli meiksi. Me kaikki olemme Jumalan osia. Yhdessä olemme siis Jumala.
Meillä on henkinen side häneen jonka kautta voimme ottaa yhteyden milloin vain. Jotkut rukoilevat, toiset meditoivat. Yhteys saavutetaan hiljentymällä... menemällä sisimpään. Sitä kautta on saatavissa kaikki maailman tieto, koska "side" yhdistää kaikki sielut toisiinsa.
Mitään kirjoja emme tarvitse.
Eli osasia oomme kaikki.
Kirjojen tarpeettomuudesta en ole aivan samaa mieltä, sillä omin päin päällään näpertely ei aina johda kovin selkeisiin ajatuksiin. Mutta jos ja kun alkaa johtaa, sitten voi tietysti nakata kaikki kirjat jonkkaan.
Parasta oppia kaiketi voikin saada kun vain antaa elämän virrata vapaasti itsensä läpi, hiljentyy vaikkapa luonnossa tai pyrkii näkemään kauniin sisimmän joka olennosta.
"Yhdessä olemme siis Jumala. "
Mistähän moinen ajatus on peräisin?
Terve!
Sieltähän se tulee, juuri siitä suuresta "hengestä", kunhan vain vastaanottaa.
Voihan tuon saada selville ihan ajattelemallakin tarpeeksi pitkälle. Ehkä pieniä suuntaa-antavia vinkkejä tarvitsemme. Kuitenkaan mistään uskonlahkosta ei ole kysymys.
Raamattuhan on todella mainio opus, mutta kun se on niin hirveän vanhanaikaista kielenkäyttöä että älykkäämpikin saattaa mennä metsään. Ei se mitään, sillä etsimässähän täällä olemme.
Tämä k.o tieto löytyy kyllä sieltäkin.
Terv. Marcel
Moi Tellu!
No joo... enpä tietenkään kirjallisuutta vähättele. Tarkoitus oli vain kritisoida yhden opuksen perässä juoksemista.
Kannattaa siis lukea paljon menemättä mihinkään erityisesti mukaan. Sitten vain pitäisi sitä omaa käsitystä muodostella kaikesta tuosta. Tieto on meissä itsessämme, vaikkakin olemme sen unohtaneet.
Niin... elämällä oppii, kunhan pystyy olemaan tietoinen joka hetkessä. Uskon kuitenkin että tämä aika johon olemme saneet inkarnoitua, on erityistä ns. heräämisen aikaa.
How do you feel about that?
Terv. Marcel
Katsoisin että on alkamassa taas kerran aikakausien vaihdos, nyt Kaloista Vesiolioon. Sikäli en aina innostu kaikkein tulikivenkatkuisimmista maailmanlopun vouhotuksista. Katsoisinkin olevani koulukuntaa what ever will be, will be.
Eli rauhallisesti tässä katselen mitä tuleman pitää, ja onko minulla siinä osaa tahi arpaa. Välillä tietysti tulee sellainen olo että jotain tarttis tehdä, mutta ei oikein tiedä mitä... Lähinnä lueskelen niitä kirjojani ja pohdin syntyjä syviä.
Yes... samoilla linjoilla. Ei vouhotusta, mutta kuitenkin... ei oikein voisi kieltää sisäistä tunnettakaan. Välillä sen unohtaa, mutta sitten tulee tunne, että minullahan on todella tärkeä tehtävä tässä muutoshetkessä. Aikamme toimia kyllä tulee, mutta varsinainen H-hetki ei ole aivan vielä. Niin... ja tämähän on vasta koulutusvaihe. Oletko itse ollut ns. "yöllisissä koulutuksissa?" Opintojemme tasoahan tämäkin keskustelu testaa.
Ajat ovat vähintäänkin mielenkiintoiset.
Terv. Marcel
Olen kyllä pyrkinyt kohottamaan tietoisuudentilaani meditaatiolla (=mielen hiljentäminen eli ajatuksettomuus päämääränäni), ja sen seurauksena olen nähnyt ns. tietoisia unia (lucid dreaming). Luulen että vasta treenaan tätä, ja nyt on näemmä luova tauko...
Kumppanini on nähnyt unen jossa hän sai jonkinlaista opetusta, ja kertoi minunkin siellä olleen. Tiedä sitten häntä.
Eipä hassumpaa. Kuullostaa kovin tutulta.
Itse pyörin missä milloinkin, kehostani irronneena. Hienoa.
Saapa nähdä mikä on seuraava vaihe, sillä pelkästä unennäöstä ei ole kyse.
Terv. Marcel
"Tämän vuoksi on melkoisen tarpeetonta riidellä siitä mikä uskonto on se oikea, mikä sanoma "jumalan" sanaa, ja mikä lukemattomista taruista ja myyteistä on "oikein" ja mikä ei. "
Minä en ainakaan halua riidellä uskonnosta. Uskon yhteen Jumalaan, joka on ja elää, ja joka on tehnyt rauhan kanssani Jeesuksen Kristuksen kautta.
Itselleni syntien anteeksisaaminen on arvokkain mahdollinen asia, ja varmuus iankaikkisesta elämästä on Jumalan minulle antama lupaus, johon turvaudun.
Ei siis ole sama asia mihin uskoo. Jeesus sanoi:
"Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6
Raamattu ilmaisee iankaikkisen totuuden erittäin selkeästi. Ihminen, joka ei sitä usko, ei voi syyttää muita kuin itseään.
Joka tapauksessa, hyvä nimimerkki Tellu, Paavali kirjoittaa:
" Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen. " 1 Tim. 1:17
" Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen. " 1 Tim. 1:17
Vaikken persoonajumalaan uskokaan.
"Me olemme jumala" -käsitys on panteismia, ja sellaisen kokemuksen voi saada esim. meditoidessa.
Hei!
Mikäli luet esim. Raamattua oikein, ei varsinainen USKOMINEN ole pelkkää uskomista Jumalan olemassaoloon.
USKOMINEN tarkoittaa uskomista itseesi jokapäiväisissä koettelemuksissa. Kun uskot itseesi uskot Jumalaan, sillä sinä olet Jumalan osa.
Pelkästään Raamatunl ukeminen ja virsien veisaaminen ei tee sinusta Jumalaan uskovaa. Sehän on sanahelinää.
Siis vain teoillasi osoitat olevasi uskovainen.
Terv. Marcel
Ihminen ei pelastu teoillaan.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." Ef. 2:8-9
Rakkaus Jumalaan saa aikaan tekoja.
Raamatun lukeminen ja virsien veisaaminen ovat kauniita asioita, mutta ne sinänsä eivät todellakaan auta, siinä olet oikeassa.
Jokainen ihminen tarvitsee Jeesuksen sovitustyötä syntiensä anteeksisaamiseksi ja iankaikkisen elämän perimiseksi.
En puhunutkaan pelastumisesta, sillä olemmehan jo pelastetut ("Sillä armosta te OLETTE pelastetut") uskon, josta kerroin, kautta.
Tekoja ei tule tehdä sen vuoksi että tulisi pelastetuksi ("ettei kukaan kerskaisi").
Virsien laulaminen tosin auttaa henkisesti lähentymään Jumalaan ja on kaunista, kuten totesit.
Terv. Marcel