Keskustelussa ”Rajatut vaatimukset” nimimerkki Pii palautti mieliin parin vuoden takaisen, Fideksessä julkaistun haastattelun, jossa piispa Wróbel piti hiippakuntansa riveistä kuuluvia soraääniä osoituksena paholaisen aktivoitumisesta. Ajattelin avata tämän teeman liepeiltä uuden keskustelun, jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut pohtimaan, millaista pahuutta mahdollisesti hiippakunnassa nyt esiintyy enemmän kuin esimerkiksi keväällä viisi vuotta sitten. Tuolloin piispa oli juuri vihitty virkaansa, ja hiippakunta vietti kuherruskuukauttaan, iloiten ja kiitollisena uudesta piispasta.
Norjalainen nuori filosofi Lars Svendsen julkaisi viime vuonna kirjan ”Ondskans filosofi.” Svendsenin oma näkökulma teemaan keskittyy ihmistenvälisiin moraalisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Hänen mukaansa pahuus liittyy tekoihin, joista ihmiset ovat moraalisesti itse kukin vastuussa.
Svendsen jaottelee pahuuden neljä muotoa näin:
1. demoninen pahuus - pahan tekeminen siksi, että se on pahaa,
2. instrumentaalinen pahuus - pahan tekeminen siksi, että sen kautta saavutetaan jotain tavoiteltua,
3. idealistinen pahuus - pahan tekeminen luullen sitä hyväksi,
4. tyhmä pahuus – pahan tekeminen siksi, että ei huomata tai tulla ajatelleeksi, että se on pahaa.
Olen omasta puolestani sitä mieltä, ettei hiippakuntaan ole luikerrellut mikään erityinen pahuus. Minun mielestäni piispan esittämä ajatus paholaisen aktivoitumisesta on retorinen keino pönkittää ja korostaa omaa oikeassa olemista. Joko se on puhtaasti sitä, tai sitten retoriikassa on mukana myös aitoa hämmennystä. Puolalaisen, kieltä osaamattoman ja suomalaiseen keskustelukulttuuriin perehtymättömän piispan näkökulmasta maallikoiden aktiivisuus ja kriittisyys hänen toimiaan kohtaan voi tuntua täysin oudolta, selittämättömältä ja hallitsemattomalta. Paholaisen toiminta voi olla piispan kannalta kelvollinen selitys. Minun mielestäni se on laiska, itsetyytyväinen ja pastoraalisesti kelvoton selitys.
Mutta mitä muut ajattelette? Onko hiippakunnassa jotakin ihmistä suurempaa uudenlaista pahuutta, ja missä ja miten se ilmenee?
Norjalainen nuori filosofi Lars Svendsen julkaisi viime vuonna kirjan ”Ondskans filosofi.” Svendsenin oma näkökulma teemaan keskittyy ihmistenvälisiin moraalisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Hänen mukaansa pahuus liittyy tekoihin, joista ihmiset ovat moraalisesti itse kukin vastuussa.
Svendsen jaottelee pahuuden neljä muotoa näin:
1. demoninen pahuus - pahan tekeminen siksi, että se on pahaa,
2. instrumentaalinen pahuus - pahan tekeminen siksi, että sen kautta saavutetaan jotain tavoiteltua,
3. idealistinen pahuus - pahan tekeminen luullen sitä hyväksi,
4. tyhmä pahuus – pahan tekeminen siksi, että ei huomata tai tulla ajatelleeksi, että se on pahaa.
Olen omasta puolestani sitä mieltä, ettei hiippakuntaan ole luikerrellut mikään erityinen pahuus. Minun mielestäni piispan esittämä ajatus paholaisen aktivoitumisesta on retorinen keino pönkittää ja korostaa omaa oikeassa olemista. Joko se on puhtaasti sitä, tai sitten retoriikassa on mukana myös aitoa hämmennystä. Puolalaisen, kieltä osaamattoman ja suomalaiseen keskustelukulttuuriin perehtymättömän piispan näkökulmasta maallikoiden aktiivisuus ja kriittisyys hänen toimiaan kohtaan voi tuntua täysin oudolta, selittämättömältä ja hallitsemattomalta. Paholaisen toiminta voi olla piispan kannalta kelvollinen selitys. Minun mielestäni se on laiska, itsetyytyväinen ja pastoraalisesti kelvoton selitys.
Mutta mitä muut ajattelette? Onko hiippakunnassa jotakin ihmistä suurempaa uudenlaista pahuutta, ja missä ja miten se ilmenee?
Vastaukset 63
Vanhimmat
En ota kantaa pahuuteen, mutta tänään on kulunut tasan viisi vuotta siitä, kun piispa Paul Verschuren kuoli. Aurinko paistaa aivan kuin hän loisi valoa kaikkeen pimeyteen.
kuolinpäivä oli 19.2.2000. R.I.P. Uskon, että hän rukoilee tämän hiippakunnan puolesta,
Minun mielestäni pahuus livahti hiippakuntaamme silloin, kun despoottisesti isä Janille "annettiin potkut", isä Teemu siirrettiin kappalaiseksi (ja valehdeltiin, että hän oli itse pyytänyt sitä), Katolinen tiedotuskeskus, Fides ja katekeesikin annettiin tiedätte kyllä keiden käsiin. Tuloksia tässä tarkkaillaan. Ne eivät ole kunniaksi noiden päätösten tekijälle. Seurauksena on kasvojen menetys. Meillä on tähän osuvia sanontojakin: Valheella on lyhyet jäljet ja Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.
Minulle on vahvistunut käsitys, että vallalla on valitettava tyhmä pahuus s.o. henkisen velttouden synnyttämä tietämättömyys - kenties välinpitämättömyys - Suomesta ja suomalaisista, sekä oikeassa olemisen väkivalta, jota yrittää korostaa pieni hännystelijöiden joukko. Sen joukon jäsenistä muutama täyttää nämäkin keskustelupalstat soittamalla jatkuvasti "samaa levyä".
Henkiseksi velttoudeksi kutsun sellaista menettelyä, jossa ei oteta kunnolla selvää asioista ennen kuin tehdään kohtalokkaita päätöksiä, jotka vaikuttavat paitsi hiippakuntalaisten kirkolliseen elämään myös niihin henkilöihin, joita on heitelty kuin hernepussia.
Henkistä velttoutta on niin ikään jättää hankkimatta kunnollinen maamme virallisten kielten taito, joka takaisi sen, että a.o. päätöksiä tekevä henkilö saisi laajemmalti tietoa ihmisistä ja heidän mielipiteistään. Tämä päättäjähän on kuitenkin maassamme vieras ja vieraana hän haluaa pysyäkin. Sen osoittaa työnteon osa-aikaisuus.
Henkinen velttous - tyhmä pahuus, niinpä. Puit terävästi sanoiksi sen pahan olon aiheuttajan, joka hiippakuntaa repii. Ainakin hyvyyden puuttuminen isä Janin kohtelussa on ollut jokaiselle selvää. Mikä on ajanut piispaa jääräpäisesti pitämään karkotusta voimassa, kun hän on nähnyt hiippakuntalaisten reaktion ja Vatikaanistakin jo aikoja sitten saanut kehotuksen suhtautua isä Janin rangaistukseen vain tilapäisenä? Hyvyyttä ja rakkautta tuskin kukaan onnistuu tässä piispan menettelyssä löytämään. Jotakin käsittämätöntä, mieletöntä kyllä, jotakin jolla on ollut pahat seuraukset. Sopii kyllä puistattavasti Shotteshamin viestin listalla olevan tyhmän pahuuden määrittelyyn.
Nemo kysyy pilkallisesti OD-keskustelussa, mistä tulee irrationaalinen viha Opusta kohtaan. Ehkä siitä kylmyydestä, joka virtaa piispantalosta. Piispa Wróbel - taloudenhoitaja Larentz. Siinä kaksikko, joka saa monen näkemään - ei niinkään punaista kuin kylmän teräksen harmaata.
kahdenkeskisestä keskustelusta isä Peter Gebaran kanssa. Hän aloitti: "Olen aivan varma, että hiippakunnassa on käynnissä hyvän ja pahan välinen taistelu."
Isä Gebaran käsitykset poikkeavat tässä täysin omistani. Pelkäänpä, että piispa jakaa isä Gebaran hiippakunnallisen vision. Minä uskon, että hiippakunnan ongelmat ovat analysoitavissa ja ratkaistavissa ihan ihmisjärjellä ja -sydämellä, eikä mitään erityistä uutta demonista pahuutta ole millään puolella. Jos sellaiseen on alettu piispantalossa uskoa, niin voi meitä!
Olemmeko siis palaamassa taikauskon ja järjen pimeyden aikaan?
Se pahuus on kyllä, mielestäni, kanssasi keskustelleen henkilön korvien välissä. Minä pysyn kaukana sellaisesta yhteydestä. Puistattaa.
eikö jo tähän mennessä alkanut kristallisoitua se ajattelumalli, jolla suhtaudutaan poikkeaviin mielipiteisiin? Eihän kukaan halua pahaa kenelläkään, silti kaunis anomustekstimmekin oli vain yhdellä tavalla tulkittavana. Että hänelle on 600 vihollista! Jos pahuutta etsitään, on täysin turha katsoa allekirjoittajien puoleen. Olemmeko niin syvässä kriisissä, että urakalla etsitään jo demoneja? Pelottaa, jos haluat tietää!
tulet kahdenkeskisistä keskusteluista ja heti kuulutat koko kansalle, mitä isä P. sanoi???!!!
Tässähän on kuitenkin mitä suurimmassa määrin kyse hiippakunnan asioista, joten meillä on oikeus tietää - ja varmaankin isä Peter Gebarakin haluaisi meidän tietävän.
Eli se oli kahdenkeskinen keskustelu?
että a.o. henkilöille pitäisi hankkia analysoija tai vähintäänkin terapeutti.
voisiko miettiä hieman yksinkertaisemmin (se on minulle hieman helpompaa) tätä pahuuden lajittelua ja sanoa aristellen sen sijaan, että kun Puolassa on eri tavalla, niin täälläkin pitäisi kaikki olla. Muuten se näyttää toveri demonovickin tekeleellä.
kahdenkeskinen keskustelu, jossa aiheena oli minun toimintani seurakunnassa ja hiippakunnassa ja erään kolmannen henkilön tästä minun toiminnastani esittämät näkemykset. Tähän en mene pitemmälle. Keskustelua olin pyytänyt itse, mutta se ei ollut mikään sielunhoidollinen tilanne eikä myöskään isä Gebaralla ole sen suhteen vaitiolovelvollisuutta.
kuitenkaan tälle palstalle kirjoittelee kaiken kansan luettavaksi kahdenkeskisistä keskusteluistanne. Taitaa olla arvoisalta rouvalta unohtunut hyvät tavat.
Ole hyvä ja ota yhteyttä Filbertin galleriasivulta löytyvään sähköpostiosoitteeseeni. Keskustelen mielelläni kanssasi kaikista syytöksistä, joita haluat minua vastaan esittää, liityvät ne mihin tahansa toimiini.
avoimuus on kiven takana. On vaan sekä surullista, että koomista jollet ole tähän mennessä huomannut, mihin salailu ja supattelu johtaa. Olisit vaan syystäkin kiitollinen "arvolle rouvalle" joka vaivautuu meidän kaikkien edestä ja pystyy keskustella sellaisen papin kanssa, jonka seuraa ei moni kaipaa. Sinun asiat hiippakunnassa ovat ilmeisesti hyvin. Olen iloinen puolestasi (kunnes tilanne hiippakunnassa muuttuu).
"Henkilöillä, jotka hakeutuvat syrjäiseen paikkaan voidakseen keskustella ulkopuolisten kuulematta, on yhtäläinen oikeus odottaa keskustelunsa yksityisyyden suojaa kuin jos keskustelu käytäisiin kotirauhaa nauttivassa tilassa siitä huolimatta, että kotirauhan piiriin kuuluu muutakin kuin keskustelun yksityisyys."
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1993/19930094
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search[type]=pika&search[pika]=kahden* ja keskuste*#a9.6.2000-531
luku 24
Kuinka joku voi sinun kanssasi keskustella? Minä pelkäisin.
ole mitään syytä kirjoitella sinulle henkilökohtaisesti. Syytökset ovat eri asia kuin todeta, mitä täällä kirjoittelet. Hyvät tavat kunniaan kaikesta huolimatta.
Jos pahuuden olemassaolo katsotaan taikauskoksi ja järjen pimeydeksi, pahuus on saavuttanut merkittävän voiton.
Se, jos jokin, puistattaa.
Hyvä Tieto. En harkitsemattomasti kirjoittanut julki isä Gebaran sanoja. Lainataanpa tähänkin Fideksessä 11/2004 julkaistua piispa Wróbelin haastattelua:
”Näemme hengellisen elämän syvenemistä, piispa iloitsee, mutta ehkäpä näemme myös, että saatana itse on kovin tyytymätön; monin eri tavoin se koettaa osoittaa läsnäolonsa, mikä vain on merkki siitä että se on hermostunut. Näin ei olisi ellei paljon hyvää tapahtuisi, piispa arvelee. Hän on seurannut hiippakunnan elämää huolellisesti ja havainnut monien kirkkoherrojen kanssa, että siellä, missä jotakin hyviä aloitteita syntyy, myös paholaisen vastarinta tuntuu."
Kun piispa itse on puhunut paholaisen toiminnasta hiippakunnassa ja sanonut monien kirkkoherrojen olevan hänen kanssaan siitä samaa mieltä, niin tuskin nyt mitään suurta salaisuutta tai raskauttavaa tietoa olen isä Gebaran näkemyksistä julkistanut. Olen kyllä kuullut saman ajatuksen isä Gebaralta aikaisemminkin, tämä ei ollut ensimmäinen kerta. On kai todennäköistä, että hän on näkemyksestään puhunut myös muille, en tosiaankaan ole hänen erityinen uskottunsa.
Kysyt:
"Kuinka joku voi sinun kanssasi keskustella? Minä pelkäisin."
Osaan olla vaiti, kun tilanne ja asia sitä vaatii. En ole kovin julma ja pelottavakaan. Niin kuin Eartha Kitt asian ilmaisi: I'm just an old fashioned girl with an old fashioned mind
Not sophisticated, I'm the sweet and simple kind.
Mutta mitä mieltä olet itse keskustelun aiheesta, pahuudesta hiippakunnassa?
Älkää nyt viitsikö!
Jokainen saa kertoa mitä haluaa itse käymistään ja itseä koskevista keskusteluista. Joskus omista asioista/kokemuksista kertominen tekee suuren palveluksen koko yhteisölle.
Ne muutamat kommentit, jotka Schottesham nyt on kertonut, ovat hyvin tärkeitä. Toisaalta "kerronta" on hyvin viatonta siihen nähden mitä esim. jotkut kirjailijat/taiteilijat jne. ovat paljastaneet elmästään. Onko se esimerkiksi "rumaa", että edesmennyt säveltäjä Joonas Kokkonen antaa tehdä kokonaisen kirjan itsestään ja kertoo avoimesti vaikeista ajoistaan tyyliin: "Kärsin ajoittain hyvin syvistä ja vaikeista masennustiloista ja tiedän, että vaikka ympärilläni on rakastavia ihmisiä, he eivät voi siirtää minuun voimaansa..." Pitäisikö "rakastavien ihmisten" eli mitä ilmeisimmin Joonas Kokkosen lähimpien omaisten nyt loukkaantua?
"Pidän hyvin oikeana ystäväni Alvar Aallon ajatusta, jonka mukaan koko ihmiselämä on tragediaa ja komediaa. Hän ei nähnyt näitä kahta peräkkäisinä ilmiöinä, vaan siten, että molemmat ovat koko ajan kietoutuneet toinen toisiinsa ja ettei niitä pidä eikä voikaan toisistaan erottaa. Omassa elämässäni olen todennut tämän ajatuksen paikkansa pitävyyden monen monta kertaa..." (Kirjasta: Elina Karjalainen: Joonas Kokkonen -näköaloja luovuuteen ja ihmisyyteen, WSOY 1981)
Isä Peter ei taida olla Schotteshamin läheisin ystävä tällä hetkellä, mutta silti lähtökohta on sama kuin Joonas K:lla ja Alver A:lla kirjan (hui, julkaistu!) keskustelussa. Toinen sanoo ja toinen kokee. Schottesham kokee meidän kaikkien hyväksi. Isä Peterin toiminnasta suuren ellei suurimman osan tulee voida tarvittaessa olla myös julkista. Papin seurakuntalaiselle esittämä uskonnäkemys ei voi minun mielestäni olla salainen. Toivon, että isä Peter tulee tänne puolustamaan ja perustelemaan näkemyksensä! Me uskovaiset olemme yksityisiä ihmisiä, isä Peter on virkamies.
Olen kuullut täällä Tampereen suunnalla ihan samaa virttä "hyvän" (käytännössä piispa, Opus Dei ja neokatekumenaaliliike) ja "pahan" (me muut) välisestä taistelusta, joka olisi mukamas käynnissä hiippakunnassamme.
Olisi kovin mielenkiintoista tietää mikä on se peruste, joilla meidät on jaettu. Miten olisi esimerkiksi Opus Dein yleismaailmallisesti nauttima "maine" katolisessa kirkossa. Senhän perusteella oppareiden pitäisi kuulua pahiksiin. He hajottavat, herättävät ristiriitaisia tunteita, provosoivat vihaa kirkkoa kohtaan ja nakertavat kirkon uskottavuutta köyhien kirkkona.
Saanko itse arvata? Jakoperusteena on kirkon seksiopetus ja ehkäisyvälineiden käyttö. Niin kauas olemme ajautuneet Jeesuksen opetuksesta ja hengestä.
Hyvin kirjoitit, Emma B!
Pahuutta on, syntiä on jokaisessa tämän hiippakunnan katolilaisessa. Se rajalinja, hyvän ja pahan taistelulinja on jokaisen meidän sielussamme. Varmastikaan eivät Schottesham ja Elisabeth tätä pidä taikauskona.
Mutta jokin erityinen pahuus, joka taistelisi hyvyyden voimia (piispaa ja pappeja ja heidän uskollisia ritareitaan) vastaan?? Hei c´mon! Missä se pahuus on, Nemo? Me jotka kritisoimme, mekö olemme paholaisen vallassa vai kuka?
Puolalaisuus on hyvää. Vaikka jossakin suomalaisessa olisi jotain hyvän aineksia, aina puolalainen on parempi.
Se on paha, joka tätä hyväksy.
Tuntuu jotenkin skitsofreeniselta se, että:
a) ensin hiippakunta uskotaan Neitsyt Marian esirukouksille ja suojelukselle
b) Neitsyt Marian esirukouksiin ja suojelukseen ei sitten luotetakaan, vaan epäillään, että koko hiippakunta on "pahan vallassa".
Jos tämä ei ole Neitsyt Marian loukkausta ja vähättelemistä, mikä sitten on?
Samaa mieltä kanssasi, Repostor.
Varmasti hän haluaisi meidän tietävän. Olisihan se ihmeellinen pappi, joka tietäisi meneillään olevasta hyvän ja pahan välisestä taistelusta, mutta salaisi sen tiedon ihmisiltä, koska nämä ovat liian kypsymättömiä tietämään totuutta.
Vähän kuin Harry Potterista.
jos toistan itseäni. Piispan toteamus, jonka mukaan taistelu hyvän ja pahan välillä hiippakunnassa on jo alkanut, on päivänselvä todistus piispan taitamattomuudesta ja hyvin tökeröstä kielenkäytöstä. Tämän logiikan mukaan osa meistä on jo saavuttanut kelvottomuuden rajat, muut - mikäli kaikki jatkuu tähän malliin -ovat hyvää vauhtia tulossa perässä. Tekisi mieli kysyä häneltä, kuka meistä on paha, kuka on pahan "vallassa"? (Rakas Filbert sulje kauniit silmäsi hetkeksi)....kele onko hiippakunnan johto mennyt ihan hulluksi etsimällä keskeltämme jo piruja? Ei naurata ollenkaan!
uskovat, että esim. Vatikaanin toisen konsiilin koollekutsuminen - päätöksistä nyt puhumattakaan - oli silkkaa paholaisen työtä.
Heidän salainen pyhä missionsa on tehdä tyhjäksi nuo saatanalliset juonet, vaikka marttyyrina kärsien.
Olin joskus maininnut nuntiuksellekin tästä Sinunkin noteeraamastasi asiasta. Mainitsemallani vuodatukselle olin antanut myös konkreettista osoitetta - Opus Dei. Nuntiuksen reagointi oli hyvin vähättelevä ja varoittava, että näin ei saa ajatella. Sitten kun mainittiin, että itse Escriva oli sitä mieltä, että koko Kirkko tulee kärsimään tuon tyhmän talonpoikapaavin "aikansaanoksista". Siksi Opus Dein tehtävä on KORJATA II Konsiilin erehdykset. Reagointi ei muuttunut. Siksi tulee olemaan mielenkiintoista kuunella hänen esitälmänsä Vatikaanin diplomatiasta 16. 3.
Kyllä kai sentään saa vielä ajatella?
Toivottavasti 16.3. saamme tilaisuuden tehdä kysymyksiä tästä ja muistakin mieltä painavista asioista.
Isä P. tuskin kirjoittaa tälle palstalle, ei edes omista saarnoistaan. Saksalainen Peter Turun seurakunnan toimistosta kirjoittaa kuitenkin painostuskirjeitä toisinajattelijoille.
noille isä P:n sanoille olisi saanut ja voinut tehdä? Ilmoittaa uskontojen uhreille?
Aika ahdistavia ja ahdistuneita tämä pappi näköjään puhelee.
mikään sellainen paikka, mihin olisi tervetullut mieltään osoittamaan, rettelöimään tai tekemään mitään asiatonta propagandaa nuntiuksen suuntaan. Toivottavasti Piispammekin tulee paikalle.
mukava "keskustelua" tulisi. Lyön vetoa, ettei piiSPasI tule sinne. Ei uskalla.
Hankalat yhteydet estävät minun pääsyni ko. tilaisuuteen.
Tavallaan toivon, että piispa tulisi paikalle. Olisi pelkästään hyvä, että se nuntius saisi kuulla "suorat sävelet" tämän hiippakunnan alennustilasta piispan silmien edessä. Niin hän ei voi ainakaan syyttää ketään "piispan selän takana puhumisesta".
Tervetuloa hornan kattilaan, nuntius Giovanni Tonucci.
Harmi, ettet pääse paikalle. Itsekin ajattelin, että käytännön demonstraatio paimenen ja lauman vuorovaikutuksen laadusta voisi valaista nuntiukselle tilannetta kertaheitolla enemmän kuin lukuisat valituskirjeet.
En tarkoita mitään tarkoituksellista mielenosoitusta, vaan luulen, että kokenut diplomaatti näkee, kuulee ja haistaa palaneen käryn kattilassa kuin kattilassa.
Minustakin pitää kysyä ja puhua suoraan, mutta asiallisesti.
Tosin szigethy voi olla oikeassa, että piispa ei uskaltaudu paikalle.
Vanhan Fideksen mukaan sama nuntius toimii kaikissa Pohjoismaissa.
Jo luulisi "kokeneen diplomaatin" aistivan paikallisen tilanteen erilaisuuden Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, joissa tietojeni mukaan vastaavia ongelmia ei ole. Jos hän ei sitä aisti ja osaa tunnistaa palaneen käryä, sitten hän on varmasti väärässä ammatissa.
Melkein muuten epäilen minäkin, ettei piispa tule paikalle. Mutta toivoisin, että hän tulisi eikä mielenosoituksia olisi.
Viileää kiihkokonta analyysiä, miten tähän on tultu. Plus lähimmäisenrakkautta.
Demonisointia ei pidä hyväksyä. Se on juuri sellaista rauhaa vaarantavaa suhtautumista, josta Vatikaani varoitti Muhammed-kuvakohun yhteydessä.
Arvelisin, että hiippakunnassa on idealistista pahuutta.
Tunteeko joku puolalaisten seurakuntien ja hiippakuntien elämää? Miten pappeihin ja piispoihin suhtaudutaan Puolassa? Sinutellaanko sisaria, pappeja ja piispoja? Onko mahdollisesti vieläkin tapana suudella piispan sormusta? Miten maallikot osallistuvat kirkon toimintaan? Miten erilaiset neuvostot kuten seurakunta- ja pastoraalineuvostot toimivat?
Olen aivan varma siitä, että hiippakuntamme ongelmat ovat Paholaisen työtä. Ne ovat niin syvät, niin hajaannuttavat, niin totaaliset, niin täysin kaukana Kristuksen laupeudesta ja rakkaudesta.
Siinä missä Kristus sanoo "anteeksianto ja laupeus", Paholainen sanoo "ei anteeksiantoa eikä laupeutta".
Siinä missä Kristus kutsuu lempeästi luokseen, Paholainen pakottaa, uhkailee, sättii, määräilee ja leimaa.
Siinä missä Kristus kokoaa yhteen, Paholainen pyrkii jakamaan lampaat "hyviin ja pahoihin", jotta jälkimmäiset jäisivät ilman huolenpitoa.
Siinä missä Kristus on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaiden edestä, Paholainen on pelkkä puolipäiväinen palkkarenki.
Siinä missä Kristus todistaa totuudesta, Paholainen levittää valheita ja mustamaalaa.
Siinä missä Kristuksen tunnistaa hyvistä teoista, Paholainen antaa vain tyhjiä lupauksia.
Olenko ihan väärässä?
Saanko vielä lisätä yhden ajatuksen? Rakastettu piispamme Paul kuoli pitkään sairastettuaan ja kärsittyään 19.2.2000.
Voisimmeko meistä jokainen hiljaisesti pyytää hänen esirukouksiaan puolestamme ja tämän meidän hiippakuntamme puolesta? Tuntuuko ajatus teistä kaukaiselta?
Olen varma siitä, että piispamme Paul on nyt taivaassa. Hän varmasti kuulee ja auttaa meidät tästä onnettomasta ahdingosta.
Kiitokset sinulle, Sivustakatsojatar! Sinulla on mielenkiintoisia ajatuksia, todella. Olen itse ymmärtänyt niin, että katolilaisina voimme ihan hyvin YKSITTÄISINÄ IHMISINÄ pyytää esirukouksia edesmenneiltä lähimmäisiltämme.
Piispa Paul palveli ja kärsi tämän hiippakunnan puolesta. Hän varmasti rukoilee puolestamme!
Miten KEHTAAT väittää piispamme Paholaiseksi???
kehtaa mitä tahansa, mutta eivät naamaansa näyttää. Uskonto tuntuu olevan heille sivuseikka. Pääasia on toisten haukkuminen.
Olen melko sopiva esimerkki osoittaakseni kuinka väärä oli toteamuksesi. Kirjoittelen omalla nimelläni koska minulla ei ole tarvetta käyttää nimimerkkejä. Puhun julkisesti. Tämä on tietysti ihan tyhmä, koska näin olen helppo maalitaulu. Ja että kuinka sivuseikka uskonto meille on, siitä puhuu selvästi se tosiasia, että jo viidettä vuotta osoitamme kipujen saattelemana tunteitamme tästä uskomattomasta alennustilasta jota ainakaan me emme ole aiheuttaneet. Mutta älä sääli meitä, jatkaa vaan ulkopuolisuuttasi.
Kristus on Kristus, Paholainen on Paholainen ja piispa on piispa. En suinkaan tarkoittanut Paholaisella piispaa. Se on omaa tulkintaasi.
Sinänsä mielenkiintoista ja kuvaavaa, että ajatukseni Paholaisen olemuksesta saivat sinut ajattelemaan piispaa...
Aivan samaa ihmettelen pöyristyneenä minäkin. Muutama päivä poissa koneelta ja sen jälkeen olikin palaaminen tätä listaa seuraamaan suorastaan tyrmistyttävä kokemus! Miksi täällä saa vapaasti herjata ja loukata meille katolilaisille pyhiä arvoja? Eikö tämä nykyinen herjaamislinja ala olla jo ylläpidonkin kummastelun kohteena. Ihmisten pitää pystyä asiallisempaan kirjoittamiseen, kun kerran väittävät olevansa aikuisia.
Luepa Sinä, ja Johanna myös, uudelleen teksti, johon viittaatte. Olette itse omissa pikku päissänne muokanneet tekstin päivittelynne arvoiseksi.
Pannaanko yhdessä merkille se, että Johanna ja proPiispamme tunnistivat nykypiispan paholaisen olemuksesta, vaikkei kukaan väittänyt piispaa paholaiseksi?
Katselin Ortodoksista palstaa ja löysin ihan sattumalta erään katolilaisen kirjoitusta. Kirjoitus sisälsi uudet nimet meistä, protestoivista hiippakuntalaisista. Sitaatti on lukemisen arvoista, nauttikaa tekin;
"..jotkut ovat joutuneet liberaali-naikkosten kynsiin omissa seurakunnissaan...." Mutta paras tulee nyt: "ne kovaääniset vasemmistolaiset, libertiinit ja muut vallankaappausta ja salaliittoteorioita viljelevät persoonat.." Ihanaa, suloista! Hassua on vain se, että tämä kyhäelmä sai siellä positiivista vastaanottoa. Kuvitelkaa nyt sitten meidän takiamme ortodoksit rukoilevat koko hiippakuntamme puolesta, ettei vaikutuksemme koittuisi hiippakunnan tuhoksi. Ole nyt sitten ekumeenikko!
Totisesti. Tällaisen viestin on ortodoksipalstalle kirjoittanut katolilaiseksi esittäytyvä henkilö. Kauheasti ällistelen hänen käsitystään hiippakunnan tilasta.
En tunne seurakunnista yhtään liberaalinaikkosta (naikkonen-sana on halventava ja viittaa epämääräisesti löyhään sukupuolimoraaliin). En tunne hiippakunnassa myöskään yhtään kovaäänistä vasemmistolaista, libertiiniä (luullakseni tarkoittaa kirkon oppeja kyseenalaistavaa ajattelijaa) enkä vallankaappausta tai salaliitoteorioita viljelevää persoonaa. Edellä Szigethy kai sanoo, ettei hänkään tunne. Ja kuitenkin tunnemme koko joukon hiippakunnan tilaan tyytymättömiä ja väsyneitä katolilaisia.
Olisiko kohtuullista, että henkilö, joka lähetti tämän viestin naapuripalstalle, selittäisi ja perustelisi sitä täällä katolilaisuuspalstalla? Muuten häntä helposti tulee pitäneeksi epärehellisenä.
joka kirjoitit Ortodoksisuus-palstalle, tekisit hyvin jos kertoisit täällä, mistä viestissä oikein on kysymys. En minäkään tunnista Helsingin katolista hiippakuntaa tai hiippakuntalaisia kirjoituksesta. Saisiko pientä selitystä, kiitos.
Mä tunnustaudun vasemmistolaiseksi, mutta enpä ole kyllä ainakaan kovin vallankumouksellisen tai libertiinin maineessa :>
Sikäli toki hiippakuntamme puolesta rukoilu on aina kyllä tervetullutta, ottamatta muuta kantaa tuohon mainittuun viestiin.
Selvä se, että vasemmistolaisia katolilaisissa on, ja vihreitä ja keskustalaisia ja oikeistolaisia. Ei siinä ole mitään arveluttavaa tai paheksuttavaa, että ihmisillä on omat poliittiset vakaumuksensa.
Mitään kovaäänistä vasemmistolaista propagandaa en ole seurakunnissa kuullut.
ojentaa mielelleen kättä, muistellen hämärästi, sanoiko joku Viisas 2000 vuotta sitten, että jos sinulla on kaksi ihokasta, mitä sille voisi tehdä. Muisti pätkii, auta 3nity. Ja sitä oli sanottu paljon ennen marxismia, ajatella!
Tuossapa juuri omatkin syyni poliittiseen linjaukseeni .. kyllä noin joku puusepän kasvattipoika todella opetti ;)
pahuutta on olemassa. Ja - pahalta tuntuu, jos sitä asiaa käytetään hyväksi politiikassa tai ihmissuhteissa.
Koska hiippakunnan ongelmilla on monet inhimilliset kasvot, niin siksi niitä ongelmia ei saa saatanallistaa. Silloin käyttää pahaa väärin. Se on vakava asia. En voi tässä asiassa muuta kuin olla jyrkkä mielipiteessäni.
Onko edes meidän asiamme yrittää nähdä pahaa siellä sun täällä? Jumalaa meidän tulee rukoilla ja Hänen puoleensa kääntyä.
Oikein hyvin kirjoitit "hiippakunnan ongelmilla on monet inhimilliset kasvot".
Juuri niin. Ongelmat ovat ihan inhimillisiä. Ne ovat paisuneet, kun piispa ja papit eivät ole osanneet niitä kohdata eivätkä suostu ottamaan kritiikkiä tosissaan. Kriittisellä puolella on myös aika paljon hurjia ylilyöntejä, joilta olisi varmaan vältytty, jos maallikoiden ja papiston välillä olisi samanlaista avointa kanssakäyntiä kuin piispa Paulin aikana. Nyt papisto on joko käppyrässä eikä uskalla tehdä eikä sanoa mitään tai sitten on lähtenyt täysillä mukaan piispan puolalaiseen despotismiin.
Kyllä aika iso mullistus tarvitaan, että tästä päästään taas terveeseen katolilaisuuteen. Pahaa, sairautta on saatu aikaan, oli se tyhmyyttä tai idealismia tai mitä hyvänsä.
Keskustelun avaajana haluan sanoa tässä vaiheessa jotakin käydystä keskustelusta.
Olen ilahtunut siitä, että puheenvuoroissa ei ainakaan kovin pitkälle ja kovin jyrkästi ole lähdetty sellaisille linjoille, että jotakin tiettyä tahoa olisi syytetty pahuuden ujuttamisesta hiippakuntaan. Jossakin viestissä on mainittu katkirkko, jossakin GIE-palsta, jossakin jokin muu taho, mutta mitään näistä ei ole voimakkaasti leimattu "pahaksi".
Olen käynyt omia yksityisiä keskusteluja aiheesta myös palstan ulkopuolella. Yksi ystävä, joka tuntee katolista teologiaa monin verroin syvällisemmin kuin minä itse, antoi hienolla tavalla minulle ajateltavaa. Koska hänen sanansa ovat minusta hyvin kauniit ja rakentavat, haluan tuoda ne tähän väliaikapuheenvuorooni.
Näin hän sanoi:
Katolisen ihmiskäsityksen, mukaan ihminen on luonnoltaan hyvä, koska hän on Jumalan luoma, hänen kuvansa ja luotu hänen kaltaisuuteensa. Synti voi pimentää ihmisestä Jumalan kaltaisuuden, ei koskaan Jumalan kuvaa.
Ihminen on tässä valossa aina kuolemaansa saakka myös "potentiaalisuus". Toisin sanoen katolilainen voisi sanoa: "Minua kiinnostaa kuka olet. Mutta minua ei kiinnosta millainen olet, vaan se, mikä sinusta voi vielä tulla". Tämän mahdollistaa armo, joka kasteessa ja vahvistuksessa on meihin vuodatettu ja joka sakramenttien voimasta jatkuvasti uudistuu meissä.
Jonkun tai joidenkin lähimmäisten luokitteleminen "pahoiksi", "kirkon vihollisiksi" tms. merkitsee näin ollen armon, sen vaikutuksen ja sen antamien loputtomien mahdollisuuksien kieltämistä.
Tällaisia sanoja toivoisin useammin kuulevani saarnoissa. Niissä on jotain, mitä voisi myös ottaa tälläkin palstalla keskustellessa joskus enemmän huomioon.
Kaksi viimeistä kappaletta sopivat luettaviksi ja pohdittaviksi vaikka joka päivä nyt paaston aikana - niin palatseissa kuin matalimmissakin majoissa.
"Jonkun tai joidenkin lähimmäisten luokitteleminen "pahoiksi", "kirkon vihollisiksi" tms. merkitsee näin ollen armon, sen vaikutuksen ja sen antamien loputtomien mahdollisuuksien kieltämistä."
Onkin eri asia luokitella ihminen pahaksi ja todeta ihmisen tekevän pahaa. Ei ole armon ja parannuksen mahdollisuuden kieltämistä todeta, että joku ihminen tekee paljon pahaa. Voi olla, että hän on jopa antautunut pahan valtaan, pahuuden voimien käsikassaraksi, mutta se ei tarkoita, että hän ei olisi armon ulottuvilla. Pahan voimien vallassa olevakin voi muuttaa Jumalan avulla suuntaansa.
Hei, Sole
Kirjoittanut: Pohjan neito 16.3.2006 klo 08.05
Tärkeä viesti ja hyvä muistaa. Piispaa(kaan) ei saa luokitella "pahaksi". Se ei ole katolisen ihmiskäsityksen mukaista!
(Luterilainen ihmiskäsitys on katolista synkempi, kuten tiedämme.)
---
Selitys Filbertiltä: yllä olevan oli Pohjan neito kirjoittanut vastaukseksi Solen viestiin, jonka Sole itse on pyytänyt poistettavaksi. Vastaus ansaitsee silti jäädä näkyviin.