Lueskelin tuossa wikipediaa ja siellä luki että itä-karjalan luovutus Suomelle oli erään Suomalaisen punaupseerin mukaan vain päivien kysymys, mutta Suomalaiset vetäytyivät.
Olisihan se ollut hieno saada helposti puollustettavat rajat ja ennen kaikkea se olisi ollut voitto itä-karjalan väestölle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aunuksen_retki
Päivistäkö se vain olikin kiinni?
Olisihan se ollut hieno saada helposti puollustettavat rajat ja ennen kaikkea se olisi ollut voitto itä-karjalan väestölle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aunuksen_retki
Päivistäkö se vain olikin kiinni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
jooo, näin oli.
Venäjäö oli jo tehnyt päätöksen vuonna 1918, että se luopuu Karjalasta.
Mutta Suomalaiset puna-kapinalliset saivat vielä mahdollisuuden ja tekivät maihinnousun valkoisten selkään Laatokan pohjoisrannalle.
Valkoisilta meni sisu kaulaan kun Suomen hallitus ei antanut niille tukea, ne vetäytyi Petroskoin ympäriltä ilman taisteluja.
Siinä kesällä 1919 oli joitakin hetkiä joina bolsevikkien kaatuminen oli tosi lähellä. Judenitshin joukot olivat Pietarista näköetäisyydellä, Koltshak painoi Siperiasta ja Denikin etelästä. On aivan mahdollista, että punaiset olisivat perääntyneet Itä-Karjalasta.
Toisaalta sodassahan kävi juuri niin, että kun valkoiset armeijat etenivät syvemmälle Venäjälle niiden huoltoyhteydet pitenivät kun puna-armeijalla ne lyhenivät. Niinpä kokoonpuristetun Neuvosto-Venäjän voima ikäänkuin kasvoi. Jos Suomi olisi osallistunut sotaan ja hyökännyt armeijallaan Pietariin bolsevismi oisi varmaan kaatunut.
Jos valkoiset olisivat voittaneet Venäjän sisällissodan itsenäistä Suomea ei olisi syntynyt. Siinä olisi sitten mennyt se Itä-karjalakin taas.
hevosmiesten tietotoimistossa joku onneton kirjoittelee.
Näin jälkeenpäin on helppo todeta että heimosoturit olivat hyvällä asialla.
Nyt kun itä-karjala jäi neukuille on suomensukuinen alkuperäisväestö puhdistettu 10 prosenttiin koko väestöstä.
Olisipa nämä silloiset "kriisinhallintajoukot" olleet hieman paremmin varustettuja ja miesmäärältään hieman suurempia, niin itä-karjala olisi tänään vapaa.
ollut paikallisten tuki!
Hetikään kaikki itäkarjalaiset eivät olleet kovinkaan halukkaita tulemaan suomalaisten vapauttamiksi.
Ainahan kaikki uusi pelottaa ja kapinaan ei lähdetä heppoisin perustein, mutta jos he olisivat tienneet mikä onni ja autuus olisi ollut Suomen huomassa, verrattuna stalinin puhdistuksiin yms. muuhun ikävään, olisivat he ilomielin Suomeen liittyneet.
Ja niinhän Repola ja Porajärvi halusivatkin.
Itä karjalassa kyllä syntyi kansannousu, mutta se tapahtui vasta vuotta myöhemmin ja Suomalaiset oli jo silloin vetäytyneet alueelta.
Eikä tajunneet tukea enää silloin kansannousua.
Itäkarjalaiset kävivät omaa sissisotaansa alueella muutaman vuoden, mutta ajan saatossa ne kukistettiin.
alkoi repola-porajärven seudulla 1921 loppuvuodesta. Suomesta sinne meni vapaaehtoisia ja aseapuakin toimitettiin. Sisäministeri Ritavuori ja presidentti Ståhlberg pitivät kansannousua Suomesta ohjattuna ja kielsivät ehdottomasti rajan ylittämisen ja määräsivät riisumaan aseista kaikki rajan yli Suomen puolelle tulevat. Neuvosto-Venäjän kanssa kun oltiin kuitenkin rauhantilassa. Kansannousi loppui siihen, että puna-armeija lähetti Itä-Karjalaan kymmenentuhatta tai enemmän sotilasta. Suomalaiset vapaaehtoiset ja jonkun verran karjalaisia hiippaili sitten keväällä 1922 Suomeen.
Raja itsessään kyllä vuosi niinkuin seula koko pituudeltaan. Jonkinlaista vartiointia pystyttiin ylläpitämään Kannaksella, mutta Rajajoen yli kulki koko ajan silti niin ihmisiä kuin tavaraa molempiin suuntiin. Rajan vartiointi taisi olla ainakin osittain asevelvollisten hoidossa ja siinä porukassa oli paljon myös aatemaailmaltaan vasemmalle kallistuvia. Ja rahahan on auttanut monesti Venäjän rajalla.