Jeesus pelastaa sapatin

Jeesus pelastaa sapatin

Sapatti pyhitettiin luomisessa. Koska se oli säädetty ihmiselle, se annettiin silloin ” kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat”(Job 38:7). Maa oli sopusoinnussa taivaan kanssa. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. ”(1.Moos.1:31); niin hän lepäsi iloiten loppuun suoritetusta työstään.

Koska Jumala oli levännyt sapattina, hän ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen”(1.Moos.2:3) –erotti sen pyhään käyttöön. Se oli luomistyön muisto ja siis merkki Jumalan voimasta ja rakkaudesta (vrt. Ilm.14:7).

Jumalan Poika loi kaiken. ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1:3). Ja koska sapatti on luomistyön muisto, se on merkki Kristuksen rakkaudesta ja voimasta.

Israelilaiset tunsivat sapatin ennen kuin he tulivat Siinaille. Matkalla sinne vietettiin sapattia. Kun muutamat rikkoivat sen, Herra nuhteli heitä: ”Niin Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?” (2.Moos.16:28).

Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Dekalogin muiden käskyjen tapaan se on aina sitova. Tästä laista Kristus sanoo: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18). Niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa, sapatti pysyy merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kukoistaa jälleen maan päällä, kunnioittavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. ”Jokaisena sapattina” kirkastetun uuden maan asukkaat ”kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra” 8Jes.6:23).

Todellisen kääntymyksen merkki

Mutta pitääkseen sapatin pyhänä ihmisten täytyy olla itse pyhiä. Uskon välityksellä heidän on osallistuttava uskon vanhurskaudesta. Kun Israelille annettiin käsky: ”Muista pyhittää lepopäivä” (2.Moos.20:8) Herra sanoi myös heille: ”Olkaa minun pyhä kansani” (2.Moos.22:30).

Kun juutalaiset luopuivat Jumalasta eivätkä ottaneet Kristuksen vanhurskautta omakseen uskon välityksellä, menetti sapatti merkityksensä heille. Saatana pyrki turmelemaan sapatin, koska se on merkkinä Kristuksen voimasta. Juutalaisten johtajat lisäsivät Jumalan lepopäivään rasittavia vaatimuksia. Kristuksen aikana sapatin viettäminen heijasti itsekkäiden ja mielivaltaisten ihmisten luonnetta pikemmin kuin rakastavan taivaallisen Isän luonnetta. Itse asiassa rabbiinit antoivat ymmärtää jumalan säätävän lakeja, joita ihmisten oli mahdotonta noudattaa. he saivat ihmiset pitämään Jumalaa tyrannina ja ajattelemaan, että sapatti teki ihmiset kovasydämisiksi ja julmiksi. Kristuksen tehtävänä oli oikaista nämä väärinkäsitykset. Jeesus ei mukautunut rabbiinien vaatimuksiin, vaan kulki suoraan eteenpäin viettäen sapattia Jumalan lain mukaisesti.

Sapatin Herra

Eräänä sapattina opetuslapset keräsivät tähkäpäitä ja alkoivat syödä niitä hierottuaan ensin niitä käsissään. Hedelmä- tai viljapellon läpikulkevalla oli oikeus näin tehdä. Muuna päivänä ei ongelmia olisi tullut. Vakoojat valittivat heti Jeesukselle: ”Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?" (Mark.2:24).

Vastauksessaan Vapahtaja nuhteli syyttäjiään epäsuorasti siitä, etteivät he tunteneet pyhiä kirjoituksia: Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Sitten hän jatkoi: ”Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?" Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” ” Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät? Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra." (Luuk.6:3,4; Mark.2:25-27; Matt.12:5,6,8.).

Jos Daavidilla oli oikeus tyydyttää nälkänsä syömällä leipää, joka oli varattu pyhään käyttöön, silloin opetuslapsillakin oli oikeus kerätä jyviä sapattina. Jeesus kruunasi perustelunsa sanomalla olevansa ”sapatin Herra”. Jeesus selitti, että hänen vihollisensa olivat ymmärtäneet väärin sapatin tarkoituksen. Hän sanoi: ” Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.” (Matt.12:7). Heidän sydämettömät rituaalinsa eivät korvaisi sitä rehellisyyttä ja hellää rakkautta, joka on luonteenomaista todelliselle Jumalan palvelijalle.

Jeesus parantaa tarkoituksella sapattina

Uhrit itsessään ovat arvottomia. ne olivat keino, eivät päämäärä. Niiden tarkoituksena oli ohjata ihmiset Vapahtajan luo, saattaa heidät sopusointuun Jumalan kanssa. Jumala arvostaa rakkauden palvelusta. kun tämä puuttuu, pelkät seremoniat loukkaavat häntä. Näin on sapatinkin laita. Kun mieli oli täynnä rasittavia rituaaleja, sapatin tarkoitus unohtui. Sen pelkkä ulkonainen noudattaminen oli ilveilyä.

Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Saako sapattina parantaa?”, hän vastasi: ” Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan. Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matt.12:10-12).

Vakoojat eivät uskaltaneet vastata Kristukselle. He tiesivät hänen puhuneen totta. He antaisivat ihmisen ennemmin kärsiä kuin rikkoisivat perinnäissääntönsä, samalla kun he kuitenkin pelastaisivat eläimen, koska sen heitteille jättäminen tuottaisi omistajalle vahinkoa. Tämä valaisee kaikkien väärien uskontojen toimintaa. Ne saavat alkunsa ihmisen halusta korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle, mutta niiden lopputuloksena on ihmisen alentaminen eläintä alemmaksi. Evankeliumi arvostaa ihmisyyden korkealle, koska se on ostettu Kristuksen verellä, ja opettaa suhtautumaan lempeästi ihmisen tarpeisiin ja koettelemuksiin.

Lakaisemalla syrjään järjettömät rajoitukset Kristus toi kunniaa sapatille, kun taas ne, jotka valittivat hänestä, häpäisivät Jumalan pyhän päivän.

Ne, jotka uskovat Kristuksen kumonneen lainopettavat, että hän rikkoi sapattia ja oikeutti opetuslapsensa tekemään samoin. Näin he asettuvat samalle kannalle kuin tyhjästä valittaneet juutalaiset ja kieltävät Jeesuksen oman todistuksen: ” Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.” (Joh.15:10). Ei Vapahtaja eivätkä hänen seuraajansa rikkoneet sapattia. Jeesus pystyi vastustajilleen sanomaan: ” Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” (Joh.8:46).

Sapattikäsky on osa kymmenen käskyn lakia, jonka Jumala antoi kansalleen siunaukseksi.(5.Moos.6:24). ” Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”(Jes.56:6,7).

Sapatti on ilonpäivä kaikille, jotka ottavat sen vastaan merkkinä Kristuksen luovasta ja lunastavasta voimasta. (jes.58:13,14). He näkevät siinä Kristuksen ja riemuitsevat hänestä. Samalla kun se muistuttaa Eedenin menetetystä rauhasta. Ja kaikki, mitä luonnossa on, toistaa hänen kutsuaan: ” Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”(Matt.11:28).


lähde E.G.White, "Rakkaudella Isältä"