Olen aina vähän pelännyt tuota koukuttamista, vaikka tiedän, etten kipulääkkeistä ikinä eroon pääse.
Mulla on montaa eri lääkettä, monta eri sairautta. En nyt tässä kaikkia viitsi luetella, se ei ole asiani pointti. Olen sairaseläkkeellä, suurimmalta osalta tän kivun takia.
Pahinta onkin jatkuva kipu, siihen Panacod ja Rivatril apuna. Muitakin on kokeiltu.
Panacodiin olen varmaan jollain lailla jo koukussakin, mutta voin kyllä yhden niistäkin jättää ottamatta jos siltä tuntuu. Noin kerran vuodessa, ehkä.
Kipulääkkeeni ei riitä poistamaan kipua, joskus ei edes lievittämään.
Joten, olen pyytänyt usein jotain vahvempaa, mitä tahansa. Olen jo siinä pisteessä.
Tähän asti ei ole suostuttu sen koukuttamisen takia. Ja kun "olet niin nuori", 49-v.
Mitä sen on väliä jos joudun koukkuun?
Kun on selvästi ja moneen kertaan sanottu, ettet kivuistasi pääse.
Miksen voisi elää hieman mielekkäänpää elämää vaikka sitten pienessä sievässä, kunhan ei olisi jatkuvasti kipeä?
Pitääkö tosiaan yrittää itsaria, ennen kun otetaan tosissaan. Minä kun en vaan vielä halua kuolla, vaikka masennus on voimakas, ollut vuosia. On mulla siihenkin lääkkeet, mutta kipu voimakkaampi.
Jos yritän itsaria tai kerron sellaisista aikeista lääkärille, joudunko psykiatriseen sairaalaan..
Mitäs hyötyä siitä sitten olisi?
Olisin vielä masentuneempi kun en voi olla kotona ja KIVUT VAAN JATKUU.
En ole (vielä) suunnitellut itsemurhaa, niitä on meidän suvussa jo liikaa.
Mutta unessa olen sen tehnyt muutaman kerran ja saanut taivaallisen rauhan. En uskonnollisessa mielessä vaan helpotuksesta.
Herättyäni olen aivan kauhuissani, ajattelenko sittenkin päivieni päättämistä..alitajuisesti.
Onko teidän mielestä mitään väliä jos jää koukkuun johonkin lääkkeeseen jos mitään parannusta ja toivoa ei enää ole?
Ps. kipuklinikat ja kaikki muu mahdollinen on käyty läpi.
Mulla on montaa eri lääkettä, monta eri sairautta. En nyt tässä kaikkia viitsi luetella, se ei ole asiani pointti. Olen sairaseläkkeellä, suurimmalta osalta tän kivun takia.
Pahinta onkin jatkuva kipu, siihen Panacod ja Rivatril apuna. Muitakin on kokeiltu.
Panacodiin olen varmaan jollain lailla jo koukussakin, mutta voin kyllä yhden niistäkin jättää ottamatta jos siltä tuntuu. Noin kerran vuodessa, ehkä.
Kipulääkkeeni ei riitä poistamaan kipua, joskus ei edes lievittämään.
Joten, olen pyytänyt usein jotain vahvempaa, mitä tahansa. Olen jo siinä pisteessä.
Tähän asti ei ole suostuttu sen koukuttamisen takia. Ja kun "olet niin nuori", 49-v.
Mitä sen on väliä jos joudun koukkuun?
Kun on selvästi ja moneen kertaan sanottu, ettet kivuistasi pääse.
Miksen voisi elää hieman mielekkäänpää elämää vaikka sitten pienessä sievässä, kunhan ei olisi jatkuvasti kipeä?
Pitääkö tosiaan yrittää itsaria, ennen kun otetaan tosissaan. Minä kun en vaan vielä halua kuolla, vaikka masennus on voimakas, ollut vuosia. On mulla siihenkin lääkkeet, mutta kipu voimakkaampi.
Jos yritän itsaria tai kerron sellaisista aikeista lääkärille, joudunko psykiatriseen sairaalaan..
Mitäs hyötyä siitä sitten olisi?
Olisin vielä masentuneempi kun en voi olla kotona ja KIVUT VAAN JATKUU.
En ole (vielä) suunnitellut itsemurhaa, niitä on meidän suvussa jo liikaa.
Mutta unessa olen sen tehnyt muutaman kerran ja saanut taivaallisen rauhan. En uskonnollisessa mielessä vaan helpotuksesta.
Herättyäni olen aivan kauhuissani, ajattelenko sittenkin päivieni päättämistä..alitajuisesti.
Onko teidän mielestä mitään väliä jos jää koukkuun johonkin lääkkeeseen jos mitään parannusta ja toivoa ei enää ole?
Ps. kipuklinikat ja kaikki muu mahdollinen on käyty läpi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei varmaan enää tuossa vaiheessa ole haittaa. Sun täytyy tehdä sille kivulle jotain ihan muuta kuin poistaa sitä. Oletko kokeillut tällaista vaihtoehtoa?
Mulla itselläni on kyllä enemmänkin huolena kivuttomuus, kuin itse kivut. Kivuntunteminen saattaa olla jotenkin häiriintynyttä. On vain aluksi epämääräinen paha/häiriintynyt olo ennen kuin tiedostaa, mistä kipu oli peräisin. Esimerkiksi kuukautiskipujen yhteydessä nuorena oli havaittavissa tällaista. En ole kyllä ihan varma tästä asiasta onko tämä tavallista vai ei.
Olen kokenut joskus voimakkaan kivun yhteydessä ilmeisesti jonkinlaisen shokkitilan lapsena, mahdollisesti useitakin kertoja.
oxycontin on hyvä kipulääke jota voi käyttää muiden mietojen en nyt muista minkä lääkkeiden mutta jos sitä käyttää edellämainittujen kipulääkkeiden kanssa
koukkuunjäämis riski on paljon pienempi se on morfiinin veroinen mutta siitä syntyvä koukku ei ole yhtä paha itse olen käyttänyt sitä ns viihdekäytössä ja lääkäri reissuhan siitä tuli eli pamit kuvioissa
taitaa hetken olla ennenku järki pelaa mee yksityiselle lääkärille se maksaa vähän enemmän mutta siellä ne kuuntelee sua huomattavasti paremmin
ja varmasti auttaakin oikean lääkkeen löytämisessä
Voisit ehkä saada neuvoja Kipupotilasyhdistykseltä. Tarjoavat muun muassa tukipuhelinpäivystyksen ja sairaanhoitajan sähköpostineuvontaa.
www.kipupotilasyhdistys.com/
parantaisi mutta tänä narkofoobikkojen ja kukkahattutätien aikana ei tätäkään loisto luonnontuotetta saa käyttää.
Tosin koviin kipuihin, esim helvetillinen hammassärky ja sitä luokkaa olevat kivut, ei tosiaan auta muut ku opparit. Oxycontin on hyvä, ja heh, esim morfiini, mikä ettei puhdas pollekin, mut mistäs niitä hankit? Paitsi jos on h-vetisti rahaa ja hyvät suhteet tahoihin joilta saa mahdollisimman puhdasta ainetta eli lähinnä infuusionestettä.
Mut joopa joo, hanki nyt niitä sitte. Ja niis on tietty se et ku toleranssi on kehittyny tiettyyn pisteeseen, ni ei ne auta enää. Sellanen lekuri kannattas yrittää etsiä joka tosiaan määräis tota oxycontia. Myös kukkaa vois yritttää poltella, monille se on tuonu yllättävän helpotuksen, jopa kivun alkuperäseen syyhyn.