Oman tilan tarve

vaan ole toista kuvioissa mukana!En halua pahoittaa mieltäs mutta siltä minusta ainakin näyttää kun luin juttusi.

ovat valmiita tiiviiseen seurusteluun heti eronsa jälkeen. Tavallisesti aikaa pitää kulua noin pari vuotta.

Mikäli elää ensimmäistä kertaa ilman huolta ja velvollisuutta toisista ja käy vielä eroakin läpi, sitä omaa tilaa kaipaa.
Itse nyt vain itselle vastuussa oleminen on herkkua. 30v elin "epäitsekkäästi" aina toiset huomioiden, nyt saan päättää, lähdenkö kävelylle, keitänkö kahvit, olenko ylitöissä ilman huonoa omaatuntoa, itsekkäästi välittämättä kenestäkään muusta kuin itsestäni. Kai tämä on jonkinlainen vaihe elämässä, mutta en voisi kuvitellakaan rinnalle ihmistä, joka vaatisi minulta paljon huomiota. Minua ahdistaisi jatkuva raportointi ja on myös asioita, joita haluan miettiä yksin.
Jos olisin rakastunut, ei tämä oman tilan tarve rakkautta vähentäisi, mutta toisen ihmisen vaatimukset ja riippuvuus saisi astumaan takavasemmalle.
Olet ratkaisun edessä, oletko onnellinen ihmisen rinnalla, joka ei tarvitse, halua, kaipaa, jatkuvaa yhteydenpitoa, joka tarvitsee ilmaa ympärilleen. Vaihtoehtona esitän sinulle, että et itke vastaajaan vaan kun toinen haluaa sitä omaa aikaa, sinäkin teet jotain kivaa.

samanlaista menoa ja kyllä tuntui pahalta sivusta seuratenkin.
On aivan ymmärrettävää, että jokainen tarvitsee omaa tilaa, mutta kadota ilmoittamatta mitään useaksi päiväksi ei ole vastuullisen aikuisen käytöstä toista kohtaan.
Keskustelua siis ja yhdessä sovitut pelisäännöt, se tapa suhteen pystyssä pitää.
Sivusta seuraamani suhde päättyi omaan mahdottomuuteensa ja tällä "mieskatoajalla"oli niitä jo tukuttain entisiäkin.
Toivon teidän löytävän ratkaisun. Onnea!

joilla itse voisin yrittää parantaa tilannetta sinun asemassasi.

Yrittäisin hyvänä päivänä ottaa asian esille ja keskustella ongelmastani. Haluaisin kuulla hänen ajatuksiaan ja toiveitaan toimintamalleiksi tulevissa ”katoamistilanteessa”. Kertoisin, miltä minusta tuntuu ja pyytäisin, että yrittäisimme yhdessä löytää asiaan molempia tyydyttävän ratkaisun - jos rakastamme toisiamme, sen pitäisi onnistua.

Asiaa voisi varmaan auttaa jo se, että mies ilmoittaisi sinulle haluavansa olla jonkin aikaa omissa oloissaan ja ottavansa sitten taas sinuun yhteyttä, kun on saanut asiansa mietityksi tms. Mielestäni teidän tilanteessanne molemmilla on halutessaan kiistaton oikeus päättää viettää omaa aikaa erillään omissa kodeissaan. Siitä pitäisi kuitenkin ilmoittaa etukäteen ja mieluiten esittää arvio ajan pituudesta.Jos molemmat kunnioittavat sopimusta, silloin pitäisi myös olla keino tavoittaa "kadonnut" tarvittaessa. Läheisessä suhteessa ei mielestäni kokonaan saisi sulkea yhteyttä. Toinen voi olla vaikka hengenhädässä ja tarvita apua! On tietysti muita vähemmän tärkeitäkin syitä, miksi kumppaniin pitäisi saada yhteys.

Yrittäisin olla jatkamatta yhteydenottoyrityksiä, kun huomaan, että ne eivät onnistu. Lopettaisin heti ja jäisin odottamaan hänen yhteydenottoaan. Yrittäisin torjua mielestäni huolen hänestä ja tehdä itse jotain ihan muuta. Keksisin jotain mukavaa ohjelmaa itselleni, esim. ystävien kanssa. Saattaisin ehkä kerran kokeilla itse lähtemistä miehen katoamisen aikana ja antaa hänen kokea, miltä se tuntuu. - Koko yritys voi tietysti valua ihan hukkaan. Joka tapauksessa yrittäisin "unohtaa" miehen, kunnes hän ottaa yhteyden.- Onko mieleesi tullut, että hänellä saattaa olla omat epäilyksensä uudelleen sitoutumisesta ja hän saattaa kokea sinun ahdistelevan itseään yhteydenottoyrityksilläso?

Ellei mies ole valmis ottamaan sinua ja tunteitasi huomioon, eikä halua sopia uudesta toimintamallista, itse miettisin vakavasti haluanko jatkaa elämää hänen kanssaan. Ongelmilla on tapana pahentua vuosien mittaan.

Jos haluat jatkaa elämistä hänen kanssaan, eikä hän halua muuttaa tapojaan, sinun pitäisi varmaan yrittää lähestyä kysymystä miettimällä, miten siitä aiheutuu sinulle mahdollisimman vähän huolta tai harmia. Ihminen ei voi muuttaa toista, mutta omaa käyttäytymistään voi muuttaa. Silloin koko tilanne väkisin muuttuu, ainakin vähän.

Toivon sinun löytävän oman ratkaisusi ja onnistuvan parantamaan tilannetta.

Vaikuttaisi siltä, että hän käy kamppailua ongelmien kanssa, joiden ratkaisemissa hän ei voi uskoa saavansa sinulta apua. Tämä tunne voi olla tosi lujassa ja estää avautumisen. On ehkä lapsuudesta opittu malli, jolloin ei voinut käydä vuoropuhelua omista henkilökohtaisista huolista. Voisi olla, että liittyy päättyneeseen suhteeseen paljon ennemmin kuin joihinkin uusiin suhteisiin, tai mahdollisesti työasioihin, taloudellisiin asioihin tai muihin henkilökohtaisiin asioihin. Mukana voi olla omanarvontunteen heikkoutta.

Moderni länsimainen ihminen kammoaa kaikenlaista riipuvuutta. Me ikään kuin häpeämme omaa riippuvuuttamme. Ei siinä, että on riippuvainen jostain ihmisestä tai, että tunteet ohjaavat päätöksentekoa ole mitään hävettävää. Rakkaussuhteen syntyminen ja syveneminen merkitsee väistämättä myös jonkinlaisen riippuvuussuhteen syntymistä ja syvenemistä.

Minä halusin uudessa avioliitossani oman huoneen itselleni. Ei makuuhuonetta eikä perheen yhteistä keittiötä vaan oman harrastus ja työhuoneen. Halusin oman elämän toisen rinnalla. Mies ei ole varmaan vieläkään oikein ymmärtänyt miksi.