Paikallinen lehti kirjoitti tässä taannoin sodassa olleiden tuskasta.
Tappamisesta ja tapetuksi tulemisen pelosta nuoremmille lukijoilleen.
"Eihän ne jotka sotaan menivät tienneet mihin joutuvat. Heille kaikki oli uutta.Siviilissähän tappamnen oli rikoksista suurin ja ankarin oli sen rangaistus. Monet kokivat tämän tilanteen tuskallisena niin rinramalla kuin siviilissäkin."
Tappaminen on edelleenkin rikos ihmisyyttä vastaan.
En näe mitään oikeutusta tappaa ihmistä.
Sodassa vaan on tapana tappaa.
Termit ja tavat ovat juurtuneet siviiliinkin.
Vaimot ja tyttöystävät eivät tappaneet.
He elivät ja elävät murhaajien rinnalla elämänsä.
Rikos, valtiorikos ei vanhene.
Eivätkö sodassa ihmisen ampuneet olleetkin murhaajia.
Siis tarkoituksella täysissä sielun ja ruumiinvoimissa harkiten ovat murhanneet toisen ihmisen.
Tänään emme tiedä miltä sellainen taakka tuntuisi kantaa, mutta voimme kuvitella.
"Ilman tuomiota elävät tappajat joukossamme."
Wiesenthal
Tappamisesta ja tapetuksi tulemisen pelosta nuoremmille lukijoilleen.
"Eihän ne jotka sotaan menivät tienneet mihin joutuvat. Heille kaikki oli uutta.Siviilissähän tappamnen oli rikoksista suurin ja ankarin oli sen rangaistus. Monet kokivat tämän tilanteen tuskallisena niin rinramalla kuin siviilissäkin."
Tappaminen on edelleenkin rikos ihmisyyttä vastaan.
En näe mitään oikeutusta tappaa ihmistä.
Sodassa vaan on tapana tappaa.
Termit ja tavat ovat juurtuneet siviiliinkin.
Vaimot ja tyttöystävät eivät tappaneet.
He elivät ja elävät murhaajien rinnalla elämänsä.
Rikos, valtiorikos ei vanhene.
Eivätkö sodassa ihmisen ampuneet olleetkin murhaajia.
Siis tarkoituksella täysissä sielun ja ruumiinvoimissa harkiten ovat murhanneet toisen ihmisen.
Tänään emme tiedä miltä sellainen taakka tuntuisi kantaa, mutta voimme kuvitella.
"Ilman tuomiota elävät tappajat joukossamme."
Wiesenthal
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellainen, joka puolustaa maataan hyökkääjiä vastaan ja joutuu tappamaan, ei ole tappaja, vaan isänmaan puolustaja.
Murhaajia ovat kaikki tyynni.
Siksi sodassa tarvitaankin pappeja, jotka selittävät tappamisen oikeutuksen. Aika ironista on vaan se, että niitä pappeja on usein molemmilla puolilla rintamaa rukoilemassa samaa jumalaa apuun.
Ja sitten viimeisellä hetkellä se pappi ei kuitenkaan ole mukana selittelemässä asioita.
Minulla on se käsitys, että alkukristillisyydessä oli kielletty lähimmäisen tappaminen, siis oman heimon jäsentä ei saanut tappaa. Mutta vieraita, varsinkin jos he hyökkäsivät maahan piti vastustaa tappamalla. Eikö vanha testamentti ole täynnä kaikenlaista tappamista. Sekin on kristittyjen mielestä jumalan sanaa.
Kymmenessä käskyssä jo VT:n puolella kielletään tappaminen, eikä siinä anneta mitään "poikkeuslupia" ulkomaalaisia kohtaan. Jeesus puolestaan opettaa UT:ssa mm. seuraavia asioita:
"Jos sinua lyödään, käännä toinenkin poski."
"Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu."
"Kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan."
Eivät ole sanatarkkoja lainauksia, koska ei ole Raamattua juuri nyt käsillä, mutta idea tulee noista selväksi kyllä.
Henkilökohtainen mielipiteeni (ja jonka kanssa omatuntoni ei ole mitenkään ristiriidassa) on, että äärimmäisessä hädässä saa itsensä tai muiden suojelemiseksi tappaa. Mutta vain silloin. Juuri tuollaisessa tilanteessa Suomen veteraanit olivat, heidän oli pakko taistella pelastaakseen itsensä ja läheisensä. Mikäli NL olisi Suomen miehittänyt olisi miehet tapettu, naiset raiskattu (ja tapettu ehkä sen jälkeen) ja lapset orjuutettu (tai tapettu). Tästä selkeänä todisteena ovat mm. Pohjois-Suomen partisaaniretket. Siellähän venäläiset partisaanit "sankarillisesti" hyökkäsivät suomalaisiin kyliin, joista oli miehet rintamalla, ja raiskasivat ja tappoivat ihmiset ja ryöstivät ja polttivat omaisuuden.
Pojat kivittävät sammakoita huvikseen, nämä kuolevat ihan tosissaan. Kirkko taas katsoi kauan hyvien ihmisten tekevän hyviä asioita ja pahojen pahaa. Viholliset, juutalaiset, punikit tms on julistettu ja nähdään pahoina ja usein myös rumina ihmiskunnan vitsauksena. Huittisten isäntä vertasi kuulemma punikin tappamista sian lopettamiseen.
Kirkkoon kuulumattomana pidän itse tekoa pahana tai hyvänä tekijänsä kannalta aivan motiivista riippumatta. Kirkko tai valtio ei siten voi antaa minulle tai muillekaan lupaa tai kehoitusta tappaa, siis päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa. Mikään organisaatio ei tunne iloa, katumusta eikä tee syntiäkään. Jeesuskaan ei kuulunut kirkkoon, antoi keisarille, mikä keisarin on ja tuomittiin oman kansansa valintana. En ole koskaan kuullut teloittamista pidettävän syntinä mutta eipä hyvänäkään tekona.
Sota ei sinänsä ole mikään ihmisen keksintö, se on luonnonvalintaan liittyvä toiminto jota käyttävät useat eri lajit.
Jopa yksinkertaiset hyönteiset "sotivat" saman lajin yhteiskuntia vastaan.
Sota ei ole myöskään yksilölaji, se vaatii taakseen aina järjestäytyneen organisaation.
Ihminen on aina sotinut, voidaan jopa esittää kysymys että pysyykö ihmisyhteisö kasassa ilman ulkopuolista vihollista.
Yhteisön ja organisaatioiden tasoilla ei juuri ole samoja sääntöjä kuin yksilöllä, mikä ei valitettavasti vähennä yksilön vastuuta ja ongelmia. 1948 Nurnbergin tribunaalissa, siis oikeudenkäynnin jälkeen tuomittiin rikollisia tekojensaa tähden vaikka he olivatkin noudattaneet vain ohjeita ja olleet hyvin isänmaallisia. Euroopan ihmisoikeussopimuksen on Suomikin hyväksynyt valtiosopimuksella, vaikka sen soveltaminen lainsäädäntöön onkin suhteellista. Sen perusteluja kannattaisi lukea etenkin nykytilanteessa. Suomi ja suomalaiset ottavat kantaa Turkin/Armenian, Kosovon ja omaan historiaamme. Yksilön moraali antaa kuitenkin jotain apua suhtautumiseen. Isoisieni valinta oli pidättäytyä 1918 teoista, mutta isäni osallistui myös Ihantalaan etulinjassa. Itselläni ei ole kanttia tai halua arvostella niitä, mutta kritisoida kylläkin.