Provosoiva avaus? Väitän, että otsikko on totta.
Pieni ajatusleikki: Oletetaan, että kristinusko helvettioppeineen on totta, sillä poikkeuksella, että sinulle (uskovalle) annetaan viimeisellä tuomiolla mahdollisuus uhrata ikuinen elämäsi ja siten pelastaa yksi ihminen helvetistä. Homma menisi siten, että jos valitset uhrautumisen, sekä sinä että joku helvettiin menevistä häviävät olemattomiin. Uhraus olisi sinulle raskas, mutta yksi ihmisolento säästyisi ikuisesta kidutuksesta ja saisi armahtavan "nukutuspiikin" olemattomuuteen.
KYSYMYS KUULUU: Miten sinä valitsisit? Suostuisitko häviämään olemattomiin pelastaakseni jonkun helvetistä, vai valitsisitko itsellesi taivaan ja sille toiselle iankaikkisen piinan?
Rohkenen sanoa, että itse en voisi valita taivasta tietäen, että sen takia joku jää helvettiin. Valitsisi tyhjiinhäviämisen itselleni ja jollekin muulle. Pidän siis huomattavasti parempana sitä, että kaikki päättyisi kuolemaan, kuin että osa (ja vieläpä vain pieni osa) ihmiskunnasta pääsisi taivaaseen ja loput kituisivat ikuisesti. Ateismi on siten, kun sitä kristinuskoon vertaa, todellinen ilosanoma. On itsekästä haluta itselle hyvää ja muille tuskaa, joten kuinka kukaan toiset huomioon ottava ihminen voisi toivoa kristinuskon olevan totta?
Kommentteja?
Harkitse tarkoin. Olkoon alla oleva Sanan paikka oppaanasi.
"...ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä..." (Ilm.14:10,11)
Pieni ajatusleikki: Oletetaan, että kristinusko helvettioppeineen on totta, sillä poikkeuksella, että sinulle (uskovalle) annetaan viimeisellä tuomiolla mahdollisuus uhrata ikuinen elämäsi ja siten pelastaa yksi ihminen helvetistä. Homma menisi siten, että jos valitset uhrautumisen, sekä sinä että joku helvettiin menevistä häviävät olemattomiin. Uhraus olisi sinulle raskas, mutta yksi ihmisolento säästyisi ikuisesta kidutuksesta ja saisi armahtavan "nukutuspiikin" olemattomuuteen.
KYSYMYS KUULUU: Miten sinä valitsisit? Suostuisitko häviämään olemattomiin pelastaakseni jonkun helvetistä, vai valitsisitko itsellesi taivaan ja sille toiselle iankaikkisen piinan?
Rohkenen sanoa, että itse en voisi valita taivasta tietäen, että sen takia joku jää helvettiin. Valitsisi tyhjiinhäviämisen itselleni ja jollekin muulle. Pidän siis huomattavasti parempana sitä, että kaikki päättyisi kuolemaan, kuin että osa (ja vieläpä vain pieni osa) ihmiskunnasta pääsisi taivaaseen ja loput kituisivat ikuisesti. Ateismi on siten, kun sitä kristinuskoon vertaa, todellinen ilosanoma. On itsekästä haluta itselle hyvää ja muille tuskaa, joten kuinka kukaan toiset huomioon ottava ihminen voisi toivoa kristinuskon olevan totta?
Kommentteja?
Harkitse tarkoin. Olkoon alla oleva Sanan paikka oppaanasi.
"...ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä..." (Ilm.14:10,11)
Vastaukset 22
Vanhimmat
olekin kuma juttu, että kukaan ei sitä haluakkaan.
Ei uskovaiset , ei kristinusko, eikä edes Jumala itse.
>>>On itsekästä haluta itselle hyvää ja muille tuskaa, joten kuinka kukaan toiset huomioon ottava ihminen voisi toivoa kristinuskon olevan totta? >>>
Vaikka kukaan ei haluakkaan toiselle tuskaa, se vain on niin, että jokainen on puolensa valinnut.
Siksi ei olekaan kyse siitä, haluaako joku toinen sitä toiselle, vai ei, vaan siitä, että oikeudenmukaisuuden syvin olemus Jumalassa vaatii sitä.
toivotko kristinuskon olevan totta? Toivotko, että on taivas ja helvetti mieluummin, kuin että kaikki päättyisi kuolemaan? Jos sopii, niin pyytäisin sinua vastaamaan avauksessa esittämääni kysymykseen: Miten sinä valitsisit? Ja olisiko mielestäsi parempi jos kaikki päättyisi kuolemaan, jottei kukaan joutuisi helvettiin? Miksi? Miksi ei?
Minä myös valitsisin sen taivaan itselleni ja helvetin mahdollisesti parhaalle kaverilleni maan päällä.
Miksikö?
Siksi, että pidän tärkeimpänä ihmisen ominaisuutena tämän tiedostavaa persoonaa. Jos pyyhkisin sen olemattomiin, tekisin todella huonosti ja hölmösti. Persoona on asia, johon ei kajota. Silläkin uhalla uskon näin, että itse yksikseni sitten paistun siellä pannulla. Nimittäin yksinäisyyttä se helvetti on; paikka, josta Jumala on kääntänyt katseensa pois on ennen kaikkea yksinäinen.
Onneksi tuo sinun kuviosi on hypoteettinen. Me emme katoa. Ja kuka sen tietää, vaikka kaikki tapaisimme taivaassa? Minä ainakin haluan juuri niin!
Paha että oikedenmukaisuuden vuoksi hänen pitäisi kärsiä iankaikkisesti?
Mieti nyt vähän Iankaikkisesti!
oikeudenmukaisuuden käsite on aika vaikea.
Myönnän sen, että minun oikeuskäsitykseni on eri kuin Jumalan.
Osahan meistä uskovista onkin sitä mieltä, että kärsimykset tuomiolla ovat vain määräaikaisia, ja sitten ihminen katoaa.
Raamattu antaa kuitenkin ymmärtää, että tuomio on ikuinen. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
Ehkä Jumalan antama uhri meidän puolestamme on niin suuri, että sen laiminlyönti ja ylenkatsominen on Jumalan mielestä ikuisen rangaistuksen arvoinen.
toivon, koska silloin elämälle tulee merkitys, joka on syvempi ja suurempi, kuin se vaihtoehto, että kaikki päättyy kuolemaan.
Toisaalta se on aika pelottava vaihtoehto, että lyhyelle elämälle asetetaan niin suuri painoarvo, että sen aikana pitäisi osata valita ikuisuuden viettotapa.
Jos kerran sinä olet helvetistä jo noin valaisevan kuvauksen lukenut, niin mikä sinua estää edes kokeilemasta Jeesusta? Huom! Helvetti on nyt sinun esiinnostama aihe, ei esim. minun. Mutta keskeinen Raamatun osatotuus se on, kieltämättä.
>>On itsekästä haluta itselle hyvää ja muille tuskaa, joten kuinka kukaan toiset huomioon ottava ihminen voisi toivoa kristinuskon olevan totta?
"Mutta onpa omituinen käsitys sinulla kristityistä, että me toivoisimme ihmisten helvettiin joutumista, tai ylipäänsä pahaa."
Kai minä ilmaisin itseni epäselvästi. Pahoittelen. Tarkoitin, että on outoa toivoa kristinuskon olevan totta, koska kristinuskoon kuuluu oppi helvetistä. Toivoessaan kristinuskon olevan totta, ihminen toivoo taivaan ja väistämättä myös helvetin olevan totta, vaikkei kenenkään haluakaan helvettiin joutuvan.
"Jos esittämäsi valintatilanne olisi totta, uhraisin itseni toisen ihmisen hyväksi. Jos kerran tyhjiin häviäminen olisi osani."
Kiitos vastauksesta. Juuri tästä syystä, jos se minun mielipiteistäni olisi kiinni, toivoisin ettei kristinuskon jumalaa ole. Parempi niin, että jokainen päättää olemassaolonsa kuolemaan.
Ihmettelin ajatustasi, mutta toisaalta joskus uskovista lentää vaikka minkälaista juttua. Kiitos kun korjasit.
Haluaisin sinun kuitenkin vielä ottavan huomioon, että hyvä Jumala on valmistanut Taivaan (oletko kuullut?), jonne Hän haluaisi jokaisen tulevan. Jos joskus "sorrut" lukemaan Ilmestyskirjaa, niin sieltä voit nähdä kuvausta tästä mahtavan ihanasta paikasta, jonne ainakin minä haluan päästä. Valitsen mieluummin Jeesuksen ja Häneen uskomisestaan saamani häpen ja kaikki mahdolliset pilkkanimitykset ym. kuin sen vastakohdan. Onhan kysymys ikuisuudesta!
Toivotaan ja rukoillaan toisillemme kaikista parasta mahdollista lopputulosta!
Kukapa täysjärkinen kieltäytyisi ikuisesta elämästä taivaassa? Eihän minulla toki semmoista paratiisia vastaan mitään olisi, mutta tässä keskustelussa punnitsinkin asiaa siltä kannalta, että haluaisinko taivaaseen jos joku muu joutuisi helvettiin. Miten voisin olla taivaassa onnellinen, kun joku hyvä ystävä kärsii kadotuksessa? Kyllä vahvasti veikkaan, että tokkopa kovin moni siellä veisaisi Ilmestyskirjan tyyliin, että "totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa" (19:2).
Vaikka ajatus, että kaikki päättyy kuolemaan, onkin ankeahko, niin kyllä se on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin jako taivaaseen ja helvettiin. Ei mikään saisi minua toivomaan kristinuskon, islamin tai muun paratiisia ja helvettiä julistavan uskonnon olevan totta. Vaikka kaikki ihmiset ja henkiolennot menisivät taivaaseen, ja yksin saatana joutuisi helvettiin, en sittenkään voisi toivoa sellaisen uskonnon olevan totta.
Uskovia pidetään kaistapäisinä, kun hyväksyvät Jeesuksen ja sen mukana Taivaan, mutta silti vähät välität Jeesuksesta ja Taivaasta, "vaikka kaikki ihmiset (sinä mukaanlukien?) ja henkiolennot menisivät taivaaseen".
Itse en ymmärrä helvettiä, mutta alunperin sinne ei ollut tarkoitettu muita kuin Perkele ja hänen enkelinsä. Eli ei sinne ole lähtökohtaisesti ihmisiä tarkoitettukaan.
on jossain mikä ei pääty koskaan? Minusta perin juurin kauhistuttava ajatus siinä toisessakin joidenkin uskontojen vaihtoehdoista
että Jumala loi jotakin (saatana ja jotkut enkelit) helvettiä varten (miksi?)ja nyt sinne vastoin jumalan suunnitelmia joutuu muitakin. Et ilmeisesti usko kaikkivaltiaaseen luojaan etkä ainakaan hyvään.
Kaikkivaltias Jumala kunnioittaa jokaisen ihmisen vapaata tahtoa. Lusiferkin oli alunperin Jumalan enkeli, mutta hänelle ei kelvannut olla alamainen, vaan kapinoi Jumalaa vastaan, niinkuin moni ihminenkin tekee. Jumala on hyvä ja armollinen, mutta Hän ei pakota ketään omakseen. Ei sinuakaan...
Ei kukaan pakota sinua meidän pahaan kulttiimme, sinulla on täysi valinnan vapaus mennä kidutettavaksi jos haluat.
armollinen jos rankaisee sellaisen vapaan tahdon käyttämisestä jonka on itse luonut. Tämä lucifer-juttua perustuu Jesajan kirjan väärinymmärrykseen, mutta ylipäänsä jos nyt kuvitellaan että olisi enkeleitä vieläpä langenneita se kertoo "taivaasta" ja jumalasta aika kummaa. Outoa luodulta luulla voivansa tulla jumalaksi jumalan paikalle ja miten tottelemattomuus istuu "taivaaseen" sattuiko sielläkin "syntiinlankeemus"? Pärjääkö kristinuskon jumala oikein missään ilman että kaikki hänen suunnitelmansa menevät pieleen?
voinut kysymystä muotoilla. Ehkäpä tuo saa monet harkitsemaan ja pohtimaan, mitä ikuinen kidutus voisi oikeasti merkitä. Olen itse arvellut, etteivät kaikki uskovaiset välttämättä oikeasti ymmärrä, mitä heidän tuomionsa todella tarkoittaisi. Ateistikin voi sanoa jollekulle "Painu helvettiin!" pohtimatta asiaa sen kummemmin. Uskovaiset kuitenkin ymmärtävät Helvetin tarkoittavan ikuista kidutusta. Jos hetkellistäkään kidutusta toivoo ihmiselle ainoastaan siitä syystä, että tältä on jäänyt jeesusonherra-rimpsut lausumatta, tuo toivoja on paha.
Tahdon sinun ymmärtävän sen suuren eron, mikä on sillä, että toivoo jollekin helvettiin joutumista (ihminen on pahasti kipeä, jos näin toivoo) ja sillä, että VAROITTAA siitä ja kehoittaa välttämään sitä. Käsitätkö?
En millään usko, että kukaan palstalla kirjoittava kristitty toivoisi esim. sinulle helvettiin joutumista. Ainakin itse olen valmis auttamaan jokaista, joka vaan haluaa kuunnella minua, ettei ikinä joutuisi tuohon vaivan paikkaan. En itsekään toivoisi helvetin olevan totta, mutta minkäs sille voi, totta se on, valitettavasti. Puhun kuitenkin mieluummin Taivaasta ja sen ihanuudesta.
Ehdoton totuus kuitenkin on, että hyvä Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta ehto sille on, että ihminen tekee parannuksen ja uskoo Jeesukseen. Toivon ja rukoilen sinulle edelleen sitä kaikista parasta, mitä ihmiselle voi toivoa, eli Jumalan siunausta!
"En itsekään toivoisi helvetin olevan totta, mutta minkäs sille voi, totta se on, valitettavasti."
No entäpä jos sinulle esitettäisiin erittäin vahvaa asineistoa ja faktoja sen puolesta, että kristinusko (tai mikään muukaan helvettiä opettava uskonto) ei ole totta? Miltä se tuntuisi? Veikkaan, että varmastikin aluksi tuntuisi ahdistavalta, mikä on ymmärrettävää varsinkin jos taivasta ei olisikaan, mutta voisiko se olla tavallaan myös helpotus kun saisi huomata, ettei kukaan joudukaan helvettiin? Jos nimittäin olisit valmis häviämään olemattomiin jotta joku toinen säästyisi helvetistä, niin olisiko se sittenkään niin masentavaa huomata kristinusko vain ihmisten keksinnöksi - ja opin helvetistä kenties vain vainosta ja pilkasta katkeroituneiden uskovien (ajattelemattomaksi) raivonpurkaukseksi? Oletetaan siis, että saisit tosiaan eteesi niin vakuuttavat perustelut kristinuskoa vastaan, ettet voisi niitä kiistää. (En tiedä, voiko sellaisia perusteluja esittää, mutta oletetaan nyt että voisi.)
Mutta siis jos helvetti peruutettaisiin, niin Jumala olisi valehtelija. Hän pysyy sanansa takana ja odottaa, että me nöyrrymme hänen edessään, joka on tehnyt meille kaiken valmiiksi. Ei paljoa vaadita, parannus ja usko Jeesukseen. Sekö on sinusta niin vastenmielistä? Oletko halukas riskeeraamaan niin paljon, oman iäisyytesi? Miksi ihmeessä?
Pitäisitkö muuten minua inhottavana ja vastenmielisenä tyyppinä, jos varoittaisin sinua, kun sinä olisit lähellä syöstä rotkoon, kun olisimme patikoimassa jossain vuoristossa? Etkö pikemminkin kiittäisi minua, kun varoitin? Vai sanoisitko minulle, että "olisit vaan antanut minun mennä sinne rotkoon"? Sylkäisisitkö vielä päälle päätteeksi minua naamaan ja vetäisit turpaan, kun menin varoittelemaan? Uskovat ovat näitä varoittelijoita, jotka Jumala on lähettänyt. Nyt kun olen sinua varoittanut, olen vastuusta vapaa. Enempää en kai voi tehdä...
"Mutta siis jos helvetti peruutettaisiin, niin Jumala olisi valehtelija."
Eikun jos asia olisi sillä lailla, että Raamattu osoittautuisi epätodeksi. Silloin ei Jumala olisi mitään valehdellut, koskei Raamattu ollutkaan Hänen sanaansa.
"Ei paljoa vaadita, parannus ja usko Jeesukseen."
Tuo uskohan se on se asia, jota on vaikea käydä minulta kenenkään vaatimaan, kun sitä ei ole. Ei sitä noin vain päätetä, että taidanpa uskoa. Usko on jotain muuta kuin pelkkää tahtoa. Olennaisena osana siihen kuuluu se, että pitääkö uskon kohdetta totena tai ylipäänsä mahdollisena. Kun en pidä kristinuskoa totena enkä oikein mahdollisenakaan, niin mistäpä sitä semmoisen vaadittavan uskon voisi tempaista?
"Oletko halukas riskeeraamaan niin paljon, oman iäisyytesi? Miksi ihmeessä?"
Jokainen kristitty riskeeraa iäisyytensä torjumalla Koraanin ja Mormonin kirjan. Eivätkö kristityt muiden lailla hylkää nuo kirjat koskeivat usko niiden olevan Jumalan sanaa? En koe riskeeraavani yhtään sen enempää torjuessani Raamatun. Ja mitäpä tässä miettimään riskejä, jos ei asiaan usko.
"Etkö pikemminkin kiittäisi minua, kun varoitin?"
Lienee kristityn velvollisuus myös helvetistä varoittaa, joten enhän minä siitä kenellekään suutu. Vihainen voin joskus kyllä olla Raamatun ja Koraanin kirjoittajille, mutten niille, jotka siihen uskovat. Varoittelu on kuitenkin turhaa, jos varoittelun kohde ei usko uhan olevan totta. Ei usko ole joka miehen, niinkuin Paavali kirjoitti.
Usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta (tai lukemisesta).
Toivon sinulle kaikkea hyvää joka tapauksessa!