Menetin identtisen kaksois veljeni muutama vuosi sitten.Vaikka veljeni kuolemasta jo aikaa muutama vuosi niin ei päivääkään ettenkö muistaisi häntä.Onko kellään vastaavaa kokemusta identtisen kaksosen kuolemasta?Miten te olette päässeet elämässänne eteenpäin?Näettekö unia niin kuin kaikki
ois ennallaan?Itse näen unta kaksois veljästäni eläen elämää niin kuin hänen eläessään.Onko teillä tunne että teistä oisi osa kuollut hänen mukanaan?Mutta myös tunne että hänestä osa elää sinussa?
ois ennallaan?Itse näen unta kaksois veljästäni eläen elämää niin kuin hänen eläessään.Onko teillä tunne että teistä oisi osa kuollut hänen mukanaan?Mutta myös tunne että hänestä osa elää sinussa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Siskoni kuoli syksyllä, emme olleet kaksosia, mutta ikäeroa oli vain vuosi ja meitä pidettiin kaksosina. Olimme hyvin läheisiä ja suunnilleen luimme toistemme ajatukset. Olen itse siis vasta surutyöni alussa... Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu. Ainakin itsestäni tuntuu, että joudun opettelemaan elämään ihan uudestaan, ihan kuin minua ei olisi ilman siskoani olemassakaan. Unissa sisko on ollut luonani lähes joka yö, se on jotenkin lohduttavaa, näemme edes silloin. Usein myös tuntuu, että sisko kulkee vierelläni. En oikein osaa edes kuvitella, että tästä jotenkin voisi selviytyä, olen ihan hukassa. Olen itsekin miettinyt, onko joku kokenut "toisen puolikkaansa" menetystä ja selvinnyt siitä. Oli kummallisella tavalla lohdullista lukea tuntemuksistasi ja huomata, että joku toinen ehkä kokee samoin kuin minä. Olen pahoillani, että menetit veljesi. Ehkä ne meidän toiset puolikkaat on kuitenkin mukana matkassa...?
Kiitos sinulle tuntemuksesi jakamisessa.Kerroit että tunnet niin kuis sinua ei olisi olemassa ilman siskoasi.Sama kokemus myös itselläni,olimmehan "pojat"Myös se miten sinua lähestytään surussa.Aivan kuin olisit muuttunut ihminen.Huomasin selkeästi kuin minua välteltiin ettei tarvitse kohdata surussa elävää ihmistä.Totta kait sinä selviät elämässä eteenpäin.Sanotaan näin että ollaan valmiita kuolemaan toisen puolesta!Ollaanko myös valmiita elämään toisen puolesta?Tähän kaikkea kaksosen kuolemaan liityvää ei oikeen voi näin yleisesti jakaa.Toivon sinulle jaksamista,voima ja uskoa jälleen näkemisen suuresta ilosta.
Kiitos itsellesi, ensimmäistä kertaa siskoni kuoleman jälkeen tuntui, että joku varmaan ymmärtää, miltä minusta tuntuu! Niin, mekin oltiin aina "tytöt"... Tuo ajatuksesi siitä, että elää toisen puolesta, on kaunis. Oivalsin, että noinkin voi ajatella. Kiitos vielä ja hyvää jatkoa ja kaunista kevättä!
Jos on olemassa täysin samanlaiset geenit, kuten identtisillä kaksosilla, niin eikö tällöin tulisi olla myös samanlainen kuolinsyy, edellyttäen että kuolema tapahtuu terveydellisen seikan vuoksi? Tietysti myös ympäristö vaikuttaa, mutta en jaksa uskoa, että useinkaan identtisillä kaksosilla olisi toisistaan radikaalisti eroavat elämänurat.
Itsekin olen tavannut unessa monesti seitsemän vuotta sitten kuollutta, erittäin rakasta, isoäitiäni ja olen aivan varma siitä, että tämä tapaaminen on niin totta kuin vain olla ja voi. Eli että isoäitini on oikeasti läsnä unessani, siinä todellisuudessa. Mielestäni tämä asia on suuri onni kaiken murheen keskellä ja antaa varmasti voimaa, kun tietää, että siellä se taas mua tsiigailee :)
Ei geenit niin paljon vaikuta, että kuolinsyy sama olisi.
Niin, ei se ole ihan noin yksinkertaista. Esim. meissä jokaisessa tapahtuu päivittäin mutaatioita, hyviä ja huonoja ja niilläkin on oma vaikutuksensa.
on suuri varsinkin kun kaksoset on pieniä vanhemmiten myös elintavat vaikuttaa yhä enemmän ja tietenkin kehitys kohdussa vaikuttaa eli toinen kaksosista voi käyttää ravintoa enemmän ja kehittyä voimallisemmin..kaksosillakin on hiukan erilaisuutta eli aivan täysiä kopioita ei identtisetkään ole. :)
Siis tällaisiako mielipiteitä ymmärsitte mun hakevan,että kuolenko samaan syyhyn?En voi kuin ihmetellä näiden muutaman vastanneen suhtautumista ja oman ymmärryksen puutetta! Jos ette ymmärrä mitä
hain alkuperäisellä viestillä niin ois vähintä mitä
omalta osaltanne ilman ymmärrystä jättää vastaamatta
lainkaan!!
minun veljet ovat kaksosia ei tosin identtisiä. Toinen heistä ryöstömurhattiin Aalborgissa 1993. Hän oli kuollessaan 33v. Toinen kaksosista sanoi että on kuin käsi olisi leikattu häneltä pois. Hän tahtoi myös tuon kuolleen veljensä vaatteet että veli olisi niiden kautta lähellä häntä. Nyt kun aikaa on mennyt on hän selvinnyt surusta, mutta aina vaan on olo että osa häntä puutuu.
Niin on varmaan sinunkin kohdallasi. Uskon että kaksosilla on syvempi yhteys kuin tavallisilla sisaruksilla.
Ymmärrän, että nuo kyselyt loukkasivat. Se on varmasti puhdasta tietämättömyyttä, mutta silti voisi olla hieonotunteisempi. Ehkä on vaikea ymmärtää tällaista kokemusta, jos ei ole omalle kohdalle sattunut näin läheisen ihmisen menetystä. Halusin vain vielä kertoa, että minulle toi paljon lohtua, kun kerroit tuntemuksistasi. Vaikka olen jutellut siskoni kuolemasta läheisillekin ystäville, on silti tuntunut, etteivät he ihan käsitä, miten suuri osa minustakin on "leikattu irti". On kai vaan kasattava itsensä uudelleen ja yritettävä löytää muistoista (ja niistä unista) voimaa jatkaa eteenpäin! Pikkuhiljaa..
Toivon mukaan se on puhdasta tietämättömyyttä,ei ilkeämielisyyttä.Onko näin että ihmisen on henkisesti
kuoltava eläessään,että hän alkaa elää henkisesti ennen kuolemaansa?On varmaan lähdettävä siitä,että
kukaan sellainen ihminen ei voi ymmärtää tätä ellei
ole omakohtaista kokemusta.Mielestäni kannattaa puhua
asiasta mahdollisen monen ihmisen kanssa,aina tulee näin uusia ajatuksia jaksaa elämässä eteenpäin.
tuo vastaus vaan edelliselle juttelijalle otaksuisin..:)
Toki kaikki varmasti käsittää tilanteesi surussasi...varsinkin kun on kyse todella läheisestä kasvunkumppanista..ja olen myös pahoillani tilanteestasi..voimia sinulle surutyöhön. :(
täällä ei ole ihan sama kuin juttelisit tutullesi..vaan ihmiset juttelee asiasta hetken ja sitten yleensä vene jo kaartuukin tutkimaan muita asioita ..ja minusta kyselijä ei huomannut olevansa ns.surutalossa vaan alkoi pohtimaan perinnöllisyyttä ihan vain mielenkiinnosta..tuskin oli ilkeämielinen ..:)
hei,
olen hyvin pahoillani kokemastasi tuskasta. Olen itse identtinen kaksonen ja vain kaksonen tietää mitä on olla kaksosveli. SE on enemmän kuin pelkkä veli. Sitä on vaikea edes selittää toisille. Se on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut ja olen onnellinen että minulle suotiin kaksosveli.
Voitko kertoa mihin veljesi kuoli? Entä minkä ikäisiä olette?
Mulle pahinta olisi jos veljeni kuolisi. Elämä loppuisi siihen. en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman häntä. Sen verran raskas suru se olisi. Eikä mikään ihme että ajattelet päivittäin häntä. Näin se on silloinkin kun molemmat ovat elossa , joten sitä suuremmalla syyllä ajattelet nyt.
En voi muuta kuin toivoa, että jaksat elää tuskasta huolimatta. Ja jälleennäkemisen toivossa on hyvä elää .
Heip. Tiedän mistä puhutte. Identtinen siskoni kamppaili hengestään jokunen vuotta sitten eikä täysin palautunut ihan samaksi, ja ei aivan pysty tunteistaan puhumaan niin kuin ajattelee mutta on pyytänyt apua ymmärretyksi tulemiseen. Olemme yhdessä onnistuneet, ilmaisemaan asioita oikein päin. Tunsin ne samat tunteet mitä sisareni teholla maatessaan kävi...(Hän oli tajuttomuudessa muutamia päiviä). Uskomatonta mutta totta!! Hänestä lähti osa elämää, minkä hän pystyy viestittämään minulle ilman sanoja!! Elämme omaa elämäämme mutta päivittäin soittelemme!! Ei meitä kaksosia (huom identtisiä) ymmärretä muutakun me kaksoset parhaiten!! Joskus miettinyt että onko kaksosille joitakin omia surutyöhön liityviä järjestöjä tms. Koitakkaa jaksaa, ja muistakaa ette ole yksin kaksosena missään vaiheessa. Molemmin puolin kokeneena siskoni sen minulle kertoi kun portilta takaisin tuli!!
Minun kaksois-sisareni kuoli puolitoista vuotta sitten olimme identtisiä, vieläkin näen kauhistuneita ilmeitä kaduilla kun kuljen, ne ovat siskoni joitain tuttuja jotka eivät olleet minun ystäväpiiriä. tulisivat edes puhumaan jotain, tietäävät varmasti kuka olen. Onko vaikeaa lähestyä yksin jäänyttä kaksosta? Suru on niin suuri että helpottaisi kun joku näistä henkilöistä edes moikkaisi. luulen että se on vaikeaa minun takiani. En minä enää tämän rikkinäisemmäksi mene, olen ruvennut kasaamaan itseäni uudelleen. Suru jatkuu kuin myös minun elämäni. Minä elän, muistakaa se.
Mitä enemmän rakastaa toista, sitä enemmän suree hänen kuolemaansa. Niin mä oon ajatellut. Rakkaus on hyvä asia. Lämpimät muistot kauniita. Ja jos toinen on ollut hyvä ja ymmärtäväinen, ei sellaista antaisi pois.
Tunnesiteet ovat varmaan kaksosilla päässeet hyvin kehittymään. Jos ymmärtää toista, voi rakastaakin suuresti. Itse en ole kaksonen, joten sitä kautta en voi ymmärtää täysin. Mutta sen voi olettaa, kun varhaisissa vaiheissa on pitkään lähikosketuksessa toiseen, niin tunnesiteet kasvavat vahvoiksi.
onneks en kuollu meikä on identtinen myös taino toisella pysähtysydän mut selvis siitä tulivaan kehitysvammanen
EI OLE KOKEMUSTA
Minun identtinen kaksois siskoni kuoli 10v sitten äkillisesti. SE OLI NIIN KAUHEA TIETO, en oo vieläkää ihan selvillä vesillä- Minusta halkaistiin puolet, koitan vaan elää puolikkaana. Mielenterveys ym fyysiset oireet alkoi. Koitan opetella elämän tarkoitusta ja hyviä asioita päivä kerrallaan. Jos joku päivä osaisi oikeesti iloita asiosta ilman huonoa omaatuntoa. rest in peace pirskatti.
alottajalle :
Ei tarvi olla identtinen kaksonen jos ja kun jää ikuinen ikävä,
ihan saman tuntee kokee kun läheinen kuolee,
esm. jo kymmeniä vuosia sitten kullut äiti , isä
veli jopa työkaverita
he ovat mielessä päivittäin,
puolison kuoleman jälkeen on sama tunne kuin itsekki olisi jo kuollut,
näin se vain suru vaikuttaa,
silti pitää elää tätä elämää pivä kerralaan, kunnes itse kuolee,
mitä vanhemmaksi ihminen elää sitä suuremmaksi suru kasvaa,
johtuu siitä kun yhä enemmän ystäviä, rakkaita läheisiä , työkavereita on mennyt jo rajan taa
mun suru on jo suuri,,, hyvin suuri,,