Väylä epävarmuuden aikoina
--------------------------------------------------------------------------------
Viime sunnuntaina vietimme yhtä kristikunnan suurista juhlista. Tänä vuonna tuohon juhlaan liittyi joidenkin kohdalla ennen kokematonta iloa, toisten kohdalla juhlan aihepiiri ja ajankohtaiset tapahtumat aiheuttivat huolta, monen kohdalla puhe Pyhästä Hengestä ja hänen työstään synnyttää merkillistä epävarmuutta.
Sekä ilon, huolen että epävarmuuden Kristuksen laumassa synnyttää karismaattinen liike ja ennen muuta nyt sen ns. neljäs aalto. Monet vilpittömät uskovat kokevat viimeaikaiset tapahtumat ja Toronton siunauksen Jumalan valtakunnan kaivattuna ja virvoittavana läpimurtona keskellemme. Toiset vilpittömät uskovat näkevät samoissa tapahtumissa pimeyden voimien pelottavan läpimurron keskellemme. Ja suuri joukko vilpittömiä uskovia on kalvavan ja vähän pelokkaankin tunteen vallassa.
Skylla ja Kharybdis
Kristillinen kirkko ei ole ensimmäistä kertaa historiansa aikana tämänkaltaisessa tilanteessa. Usein kirkko ja sen jäsenkunta tällaisissa vaiheissa on jakautunut teologisesti. Uusia kirkkokuntiakin on syntynyt.
Emme voi olla kaikille mieliksi, mutta oman kantamme voimme tuoda julki. Se on varoituksen sana kaikkiin suuntiin. Pyhää Henkeä ei pidä torjua mutta ei myöskään pilkata.
Toisella puolellamme näyttää nyt olevan Skylla ja toisella puolella Kharybdis. Sanonta Skyllasta ja Kharybdiksestä on ikivanha ja kuvaa sellaista vaaratilannetta, joka uhkaa samanaikaisesti kahdelta suunnalta siten, että toista vaaraa on äärimmäisen vaikea välttää joutumatta toiseen.
Sellaiselta nyt näyttää tilanteemme kirkossa. Meidän ei pidä torjua Pyhää Henkeä mutta meidän ei myöskään pidä luulla, että hän on varmasti siellä, missä hänestä eniten puhutaan. Ei kaikki, mikä kiiltää, ole kultaa. Pyhän Hengen tuntomerkkeihin kuuluu, että hän ei puhu itsestään.
Raamatun väylämerkit
Väylä, jonka Raamattu näissä asioissa on viitoittanut, on selvästi merkitty. Mutta kykymme noudattaa Raamatun opetusta on vajavainen.
Vertauksella ilmaistuna Raamatun väylämerkkeinä on kaksi nuolta. Väylän vasemmalla puolella oleva nuoli osoittaa oikealle ja väylän oikealla puolella oleva nuoli osoittaa vasemmalle. Monimutkaistako? Ei! Nuolet vain osoittavat toisiaan vastaan ja väylä kulkee niiden välistä.
Oikealle osoittava nuoli on Vanha testamentti. Apostoli Pietari kirjoitti Vanhasta testamentista, että siinä ”ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä saivat Jumalalta”, 1. Piet. 1:19-21.
Pyhän Hengen johtamina profeetat odottavat Messiasta ja kirjoittivat hänestä. Siksi Vanhan testamentin sanoma viittaa jatkuvasti ajassa eteenpäin.
Sitten Kristus itse sanoi: ”Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala”, Hepr. 10:7. Pyhän Hengen johtamana heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa: ”Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa”, Hepr. 10.10.
Kristusta enempää ei ole tulossa
Skyllan ja Kharybdiksen välisen väylän oikealla puolella oleva nuoli osoittaa vasemmalle. Tämä nuoli kuvaa Uutta testamenttia. Se viittaa jatkuvasti ajassa taaksepäin, jo tapahtuneisiin ainutlaatuisiin asioihin. Pyhän Hengen johtamina evankelistat ja apostolit kertoivat ennen muuta Kristuksesta ja hänen teoistaan - aivan kuten profeetat.
”Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani...” kirjoitti apostoli Pietari ja jatkoi: ”Tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat. Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneen nähdä hänen jumalallisen suuruutensa”, 1. Piet. 1:13, 15-16.
Pelastuksesta ja Pelastajasta puhuessaan Pietari, yhtä vähän kuin Uusi testamentti muutoinkaan, ei kurottaudu ajassa eteenpäin, vaan taaksepäin. Pyhän Hengen vaikutuksesta hän tiesi, että Kristusta enempää ei ole tulossa.
Kristus, Jumalan salaisuus
Voisi sanoa, että Uuden testamentin kirjoittajien katseet kohdistuivat ristin tältä puolelta samaan Kristukseen, johon Vanhan testamentin profeettojen katseet kohdistuivat ristin tuolta puolen. Hänessä heidän katseensa kohtasivat.
Mutta Jumala ei ole tarkoittanut Kristusta vain profeetoille ja apostoleille vaan kaikille. Siksi apostoli Paavali Pyhän Hengen johtamana toivoi, että (kaikki) uskovat olisivat kuin profeetat ja apostolit ja ”saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”, Kol. 2:2-3. Filippiläisille apostoli kirjoitti: ”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu...” Fil 3:8.
Pyhän Hengen torjumisen ja hänen pilkkaamisensa välillä on totuus, totuus Pyhästä Hengestä ja hänen työstään. Tämän työn varsinainen sisältö on Jeesuksen sanoissa: ”Hän kirkastaa minut”, Joh. 16:14.
Missä Pyhä Henki toimii, siellä ihmiset näkevät Jeesuksen ja hänen pelastustekonsa suurena. Missä Pyhä Henki toimii, huomataan, että Kristusta enempää ei ole annettavissa meille ihmisille. Sillä ”Jumala on korottanut hänet yli kaiken, kuten apostoli Paavali kirjoitti, Fil. 2:9. ”Hän on Jumalan kuva... Hänen välityksellään luotiin kaikki... Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta ... Hän pitää kaiken koossa ... Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä...” Kol. 1:15-20.
Hän on yhä ”arvokkaampi kuin mikään muu”, kuten Paavali kirjoitti. Hän on yhä turvallinen tie, totuus ja elämä.
Koko asian voi sanoa näinkin: Jumala itse viittaa Kristukseen väylämme toiselta puolelta. Kirkastuksen hetkinä saatamme ikään kuin kuulla Jumalan taas sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Mark. 9:7. Ja väylän toisella puolella Pyhä Henki viittaa samaan Kristukseen ja kirkastaa häntä. Pyhän Hengen toistuvan sanoman kuulemme Johannes Kastajan sanoissa, jotka hän lausui Kristusta osoittaessaan: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”, Joh. 1:29. Jumalan rakastamana ja Pyhän Hengen kirkastamana Kristus on väylän keskellä ja sanoo: ”Totisesti, totisesti: se joka kuulee minun ääneni ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän”, Joh. 5:24.
Kunpa emme koskaan kadottaisi evankeliumia Jeesuksesta!
Per-Olof Malk
--------------------------------------------------------------------------------
Viime sunnuntaina vietimme yhtä kristikunnan suurista juhlista. Tänä vuonna tuohon juhlaan liittyi joidenkin kohdalla ennen kokematonta iloa, toisten kohdalla juhlan aihepiiri ja ajankohtaiset tapahtumat aiheuttivat huolta, monen kohdalla puhe Pyhästä Hengestä ja hänen työstään synnyttää merkillistä epävarmuutta.
Sekä ilon, huolen että epävarmuuden Kristuksen laumassa synnyttää karismaattinen liike ja ennen muuta nyt sen ns. neljäs aalto. Monet vilpittömät uskovat kokevat viimeaikaiset tapahtumat ja Toronton siunauksen Jumalan valtakunnan kaivattuna ja virvoittavana läpimurtona keskellemme. Toiset vilpittömät uskovat näkevät samoissa tapahtumissa pimeyden voimien pelottavan läpimurron keskellemme. Ja suuri joukko vilpittömiä uskovia on kalvavan ja vähän pelokkaankin tunteen vallassa.
Skylla ja Kharybdis
Kristillinen kirkko ei ole ensimmäistä kertaa historiansa aikana tämänkaltaisessa tilanteessa. Usein kirkko ja sen jäsenkunta tällaisissa vaiheissa on jakautunut teologisesti. Uusia kirkkokuntiakin on syntynyt.
Emme voi olla kaikille mieliksi, mutta oman kantamme voimme tuoda julki. Se on varoituksen sana kaikkiin suuntiin. Pyhää Henkeä ei pidä torjua mutta ei myöskään pilkata.
Toisella puolellamme näyttää nyt olevan Skylla ja toisella puolella Kharybdis. Sanonta Skyllasta ja Kharybdiksestä on ikivanha ja kuvaa sellaista vaaratilannetta, joka uhkaa samanaikaisesti kahdelta suunnalta siten, että toista vaaraa on äärimmäisen vaikea välttää joutumatta toiseen.
Sellaiselta nyt näyttää tilanteemme kirkossa. Meidän ei pidä torjua Pyhää Henkeä mutta meidän ei myöskään pidä luulla, että hän on varmasti siellä, missä hänestä eniten puhutaan. Ei kaikki, mikä kiiltää, ole kultaa. Pyhän Hengen tuntomerkkeihin kuuluu, että hän ei puhu itsestään.
Raamatun väylämerkit
Väylä, jonka Raamattu näissä asioissa on viitoittanut, on selvästi merkitty. Mutta kykymme noudattaa Raamatun opetusta on vajavainen.
Vertauksella ilmaistuna Raamatun väylämerkkeinä on kaksi nuolta. Väylän vasemmalla puolella oleva nuoli osoittaa oikealle ja väylän oikealla puolella oleva nuoli osoittaa vasemmalle. Monimutkaistako? Ei! Nuolet vain osoittavat toisiaan vastaan ja väylä kulkee niiden välistä.
Oikealle osoittava nuoli on Vanha testamentti. Apostoli Pietari kirjoitti Vanhasta testamentista, että siinä ”ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä saivat Jumalalta”, 1. Piet. 1:19-21.
Pyhän Hengen johtamina profeetat odottavat Messiasta ja kirjoittivat hänestä. Siksi Vanhan testamentin sanoma viittaa jatkuvasti ajassa eteenpäin.
Sitten Kristus itse sanoi: ”Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala”, Hepr. 10:7. Pyhän Hengen johtamana heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa: ”Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa”, Hepr. 10.10.
Kristusta enempää ei ole tulossa
Skyllan ja Kharybdiksen välisen väylän oikealla puolella oleva nuoli osoittaa vasemmalle. Tämä nuoli kuvaa Uutta testamenttia. Se viittaa jatkuvasti ajassa taaksepäin, jo tapahtuneisiin ainutlaatuisiin asioihin. Pyhän Hengen johtamina evankelistat ja apostolit kertoivat ennen muuta Kristuksesta ja hänen teoistaan - aivan kuten profeetat.
”Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani...” kirjoitti apostoli Pietari ja jatkoi: ”Tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat. Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneen nähdä hänen jumalallisen suuruutensa”, 1. Piet. 1:13, 15-16.
Pelastuksesta ja Pelastajasta puhuessaan Pietari, yhtä vähän kuin Uusi testamentti muutoinkaan, ei kurottaudu ajassa eteenpäin, vaan taaksepäin. Pyhän Hengen vaikutuksesta hän tiesi, että Kristusta enempää ei ole tulossa.
Kristus, Jumalan salaisuus
Voisi sanoa, että Uuden testamentin kirjoittajien katseet kohdistuivat ristin tältä puolelta samaan Kristukseen, johon Vanhan testamentin profeettojen katseet kohdistuivat ristin tuolta puolen. Hänessä heidän katseensa kohtasivat.
Mutta Jumala ei ole tarkoittanut Kristusta vain profeetoille ja apostoleille vaan kaikille. Siksi apostoli Paavali Pyhän Hengen johtamana toivoi, että (kaikki) uskovat olisivat kuin profeetat ja apostolit ja ”saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”, Kol. 2:2-3. Filippiläisille apostoli kirjoitti: ”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu...” Fil 3:8.
Pyhän Hengen torjumisen ja hänen pilkkaamisensa välillä on totuus, totuus Pyhästä Hengestä ja hänen työstään. Tämän työn varsinainen sisältö on Jeesuksen sanoissa: ”Hän kirkastaa minut”, Joh. 16:14.
Missä Pyhä Henki toimii, siellä ihmiset näkevät Jeesuksen ja hänen pelastustekonsa suurena. Missä Pyhä Henki toimii, huomataan, että Kristusta enempää ei ole annettavissa meille ihmisille. Sillä ”Jumala on korottanut hänet yli kaiken, kuten apostoli Paavali kirjoitti, Fil. 2:9. ”Hän on Jumalan kuva... Hänen välityksellään luotiin kaikki... Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta ... Hän pitää kaiken koossa ... Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä...” Kol. 1:15-20.
Hän on yhä ”arvokkaampi kuin mikään muu”, kuten Paavali kirjoitti. Hän on yhä turvallinen tie, totuus ja elämä.
Koko asian voi sanoa näinkin: Jumala itse viittaa Kristukseen väylämme toiselta puolelta. Kirkastuksen hetkinä saatamme ikään kuin kuulla Jumalan taas sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Mark. 9:7. Ja väylän toisella puolella Pyhä Henki viittaa samaan Kristukseen ja kirkastaa häntä. Pyhän Hengen toistuvan sanoman kuulemme Johannes Kastajan sanoissa, jotka hän lausui Kristusta osoittaessaan: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”, Joh. 1:29. Jumalan rakastamana ja Pyhän Hengen kirkastamana Kristus on väylän keskellä ja sanoo: ”Totisesti, totisesti: se joka kuulee minun ääneni ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän”, Joh. 5:24.
Kunpa emme koskaan kadottaisi evankeliumia Jeesuksesta!
Per-Olof Malk
Vastaukset 2
Vanhimmat
Väylän osoittamisesta.Tällaisesta kuvakielestä/kielikuvasta ja selkeydestä rauhoittuu lukija.Kuva väylästä ja eri suuntiin osoittavista nuolista ja niiden merkityksistä jää mieleen.Taidan lukea sen vielä toiseen kertaan.Kiitos.
Juuri näin. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta Jeesusta, joka on tie, totuus ja elämä. Jeesuksessa on ainut toivo. Hänen kauttaan meillä on pääsy Isän luo.
Pyhä Henki on mm. Puolustajamme, mutta Hän ei halua huomiomme kiinnittyvän itseensä, vaan Jeesukseen.