Suomi on hävinnyt Euroopan komission Suomea vastaan nostaman kanteen (EY.n tuomioistuiomen tuomi 23.2.2006 asiassa 232/030), joka koski Suomessa laissa olevaa kieltoa, jonka mukaan Suomessa vakinaisesti asuva henkilö ei voi ajaa Suomessa ulkomaisen työnantajansa nimiin (ulkomailla) rekisteröidyllä ajoneuvo (työsuhdeauto).
Tilanteet, joissa henkilö kävisi rajan takana töissä koskevat tietysti käytännössä vain Tornionjokilaaksoa ja ehkä Ahvenanmaata, sillä päivittäinen työmatka Tallinnaan ei taida olla autolla käytännöllinen, mutta tuomio on periaatteessa hyvin merkityksellinen. Suomi on jo aikaisemmin muuttanut komission vaatimuksesta lakia siltä osin, kuin se kielsi ulkomaille rekisteröidyn auton käytön puhtaasti työajoon.
Tuomioistuin katsoi, että työsuhdeauto on merkittävä osa palkkaa, joten sen käytön estäminen on vapaan liikkuvuuden vastaista. Samoin siitä, että ulkomainen työnantaja joutuisi erikseen rekisteröimään ja verottuttamaan suomalaisten työntekijöiden autot Suomessa, saisi heidät mieluummin palkkaamaan ei-Suomessa asuvuvia henkilöitä. Näinkin Suomen lainsäädäntö estää työntekijöiden vapaata liikkumista. Tuomio ei ollut yllätys kenellekään EU-oikeutta tuntevalle, sillä miltei identtinen tuomio annettiin Tanskaa vastaan jo syksyllä.
Seuraavaksi ovat tulilinjalla elvi. Nyt tullut tuomio annettiin kanteen perusteella, joka seurasi vastaavaa menettelyä kuin nyt käytävä elvin osalta (EY 226 artikla). Lisäksi jokaista muuttoauton tuonutta syrjitään todennäköisesti luovutuskiellon ankaruuden suhteen. Se, että henkilö ei saa luovuttaa henkilökohtaista omaisuuttaan tilapäisesti ystävänsä käyttöön (esim. kauppareissua varten), ei ole mmissään suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (eli veronkierto: auton luovuttaminen pysyvästi toisen käyttöön karenssiajan kuluessa autoveroa maksamatta). EY-Tuomioistuin on sanonut lukemattomia kertoja, että veronkierron mahdollisuus ei oikeuta EU:n jäsenvaltioita olettamaan aina, että veronkiertoa tapahtuu. Näyttövelvollisuus veronkierrosta on aina jäsenvaltiolla.
Hallitus ei ole katsonut tarpeelliseksi tiedottaa tällaisesta pikkuasiasta, ainakaan tästä kirjoittaessani. Tuomio löytyy täältä:
http://curia.eu.int/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docj=docj&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100
Tilanteet, joissa henkilö kävisi rajan takana töissä koskevat tietysti käytännössä vain Tornionjokilaaksoa ja ehkä Ahvenanmaata, sillä päivittäinen työmatka Tallinnaan ei taida olla autolla käytännöllinen, mutta tuomio on periaatteessa hyvin merkityksellinen. Suomi on jo aikaisemmin muuttanut komission vaatimuksesta lakia siltä osin, kuin se kielsi ulkomaille rekisteröidyn auton käytön puhtaasti työajoon.
Tuomioistuin katsoi, että työsuhdeauto on merkittävä osa palkkaa, joten sen käytön estäminen on vapaan liikkuvuuden vastaista. Samoin siitä, että ulkomainen työnantaja joutuisi erikseen rekisteröimään ja verottuttamaan suomalaisten työntekijöiden autot Suomessa, saisi heidät mieluummin palkkaamaan ei-Suomessa asuvuvia henkilöitä. Näinkin Suomen lainsäädäntö estää työntekijöiden vapaata liikkumista. Tuomio ei ollut yllätys kenellekään EU-oikeutta tuntevalle, sillä miltei identtinen tuomio annettiin Tanskaa vastaan jo syksyllä.
Seuraavaksi ovat tulilinjalla elvi. Nyt tullut tuomio annettiin kanteen perusteella, joka seurasi vastaavaa menettelyä kuin nyt käytävä elvin osalta (EY 226 artikla). Lisäksi jokaista muuttoauton tuonutta syrjitään todennäköisesti luovutuskiellon ankaruuden suhteen. Se, että henkilö ei saa luovuttaa henkilökohtaista omaisuuttaan tilapäisesti ystävänsä käyttöön (esim. kauppareissua varten), ei ole mmissään suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (eli veronkierto: auton luovuttaminen pysyvästi toisen käyttöön karenssiajan kuluessa autoveroa maksamatta). EY-Tuomioistuin on sanonut lukemattomia kertoja, että veronkierron mahdollisuus ei oikeuta EU:n jäsenvaltioita olettamaan aina, että veronkiertoa tapahtuu. Näyttövelvollisuus veronkierrosta on aina jäsenvaltiolla.
Hallitus ei ole katsonut tarpeelliseksi tiedottaa tällaisesta pikkuasiasta, ainakaan tästä kirjoittaessani. Tuomio löytyy täältä:
http://curia.eu.int/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docj=docj&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä työssäkäynti Tallinnan ja Helsingin välillä on niin vilkasta, että uskoisin tästä paisuvan aika nopeasti merkittävän tekijän.
.. En kyllä kiellä, etteivätkö ihmiset kävisi Tallinnan ja Helsingin välillä töissä. Mutta, autoa tarvitsisi kuitenkin (yleensä) käyttää myös työmatkaan eli tuoda päivittäin lautalla yli. Ei tietenkään joka päivä, mutta kuitenkin säännöllisesti. En ainakaan ensi näkemältä usko, että tämä koskisi tilanteita, jossa auto vain liisattaisiin Virosta, mutta työmatkat tehtäisiin esim. helikopterilla. Toisaalta nämä argumentit palkkauksen osalta ovat osin samat. Vaikea sanoa tutkimatta asiaa syvemmin.
Esimerkiksi rakennusyrittäjät tekevät töitä molemmin puolin lahtea. Auto pidettäneen sillä puolen, missä työmaa kulloinkin on. Uskoisin nykyisellä yrittäjiin kohdistuvalla verotuksella (mm perintövero) suomalaisten siirtävän yritystimintaansa enenevässä määrin Viron puolelle.
Näissä rakennusyrittäjien autoissa on varmaan useimmiten kyseessä pakettiauto, jolloin ongelmia ei pitäisi tulla (sitä käytetään selvästi myös työajoihin). Tulkintaongelmat voisivat alkaa siinä vaiheessa, kun virolainen yritys tarjoaa Suomessa asuvalle työntekijälleen työsuhdeauton ja rakennustyömaat sijaitsevat yksinomaan Suomessa. Tällöin työsuhde on rajatylittävä, mutta työmatka ei. Tällaisessa tilanteessa tarvitsisis tutkia tarkkaan sekä virolaisen työnantaja että suomalaisen työntekijän kannalta.
Periaatteena ymmärtääkseni on, että perintöveron maksuvelvollisuus riippuu perijän asuinpaikasta. Jos perijä asuu Suomessa, niin perintöveroa menee peritystä firmasta, vaikka se sijaitsisi Kongossa.
Irvin Washington:
"EY-Tuomioistuin on sanonut lukemattomia kertoja, että veronkierron mahdollisuus ei oikeuta EU:n jäsenvaltioita olettamaan aina, että veronkiertoa tapahtuu. Näyttövelvollisuus veronkierrosta on aina jäsenvaltiolla."
Näyttövelvollisuus:
Tähän liittyvänä asiana on mietityttänyt tuo tuontiauton arvonmääritys. Miksi tuontiauton ostohintakuittia ei hyväksytä tuontiauton arvoksi? Näyttövelvollisuushan ostokuittiin liittyvässä veronkierrossa olisi jäsenvaltiolla. EYT:n tuomioissakin Gomes Valente jne. ”puhutaan vaan” vastaavasta samantyyppisestä jäsenvaltion olevasta auton hinnasta.
Tämä todellinen ostohintahan EU:n alueella tuo vasta todellista kilpailua eri jäsenvaltioissa sijaitsevien kauppiaiden kesken.
Mikä käsitys teillä on, olisiko tai tuleeko vielä olemaan niin, että ostohintakuitti tulee EU:n oikeuden mukaisesti hyväksyä auton verotusarvoksi?
Olen miettinyt aivan samaa asiaa. Tuollainen kuittitehtailu olisi myös kaikissa maissa kirjanpitorikos, joten tuskin kovin moni kauppias uskaltaisi antaa väärää kuittia, jonka tietää päätyvän 100% varmasti viranomaiselle. Tullilla olisi myös mahdolista tarkistaa asia, jos hinta on huomattavasti alhaisempi kuin hinnat keskimäärin kyseisessä maassa.
Lisäksi EY 90 artiklanhan on oikeukäytännössä katsottu kieltävän ei pelkästään eri suuruiset verot kotimaisille ja ulkomaisille tuotteille, vaan myös sen, jos veron määrä lasketaan eri lailla.
Nyt uutena maahantuodun auton vero määritellään sen tullaushinnan perusteella, jolloin maahantuojalla on jopa lain mukaan mahdollista vaikuttaa veron määrään. Esim. eräs ruotsalainen automerkki on (kuulemma) myynyt tytäryhtiölleen Suomeen autoja "tappiolla", jolloin veron määrä jää (suhteellisen) pieneksi. Tappio katetaan tytäryhtiön kovemmalla myyntikatteella, joka siirtyy tytäryhtiön voittona takaisin Ruotsiin.
Käytettynä maahantuodun vero määräytyy, ei sen oman hinnan, vaan Suomessa jo olevan hinnan mukaan. Näin tuoja ei pääse hyötymään muiden maiden nopeammasta hinnan laskusta ja antaa käytettyjen autojen kauppiaille mahdollisuuden vaikuttaa veron määrään.
Ns. autojobareita löytynee muualtakin kuin Suomesta. Heitä ei taida kirjanpitorikoksella uhkaileminen paljon pelottaa.
Ja yksityisten välistä kauppaa moinen ei koske.
Tilanne on sikäli ongelmallinen, että yleensä ostaja haluaa kuitin täydestä hinnasta, koska se on vähennyskelpoista liiketoiminnassa. Mutta tässä tilanteessa asia on hieman toisin.
Ja EY 90 artiklan soveltaminen on toisaalta hankalaa, koska käytännössä Suomessa kaikki autot ovat tuontiautoja. Uudenkaupungin tuotteet ovat ainakin nykyään marginaalisia. Eivät ne Suomeen uutena tuodut ja täällä käytettynä myydyt ole sen enempää kotimaisia.
Eli kyse on kahden eri kauppareitin välisestä tasa-arvosta. Eiä silloin voida myöskään käytettyjen tuontia laittaa parempaan veroasemaan.
Ja eiköhän se rajatyöntekijän autonkin pitäisi kulkea rajan ylitse. Kyseessä lie tapaus, missä ko. autolla kuljetaan työpaikalta kotiin rajan toiselle puolelle. Viron tapauksessa lauttamaksut vievät osan hyödystä.
Fordin maahantuojan on tehdas omistanut jo Henry Fordin ajoista. Niinpä joulukuussa julkaistussa taulukossa näkyy, että Fordin prosentit ovat vaihdelleen 20-25 välillä..
Volvon kohdalla kannattaa vielä huomata sekin, että tehdas omistaa myös pääkaupunkiseudulla toimivat suuren Volvo-diilerin eli Bilian, kuten myös Varsinais-Suomessa toimivan Keskusautohallin. Niinpä tehdas myy jopa puolet Suomen Volvoista omasta vähittäismyyntiliikkestä, joten koko ketju ollut yksissä käsissä.
???
”Eli kyse on kahden eri kauppareitin välisestä tasa-arvosta. Eiä silloin voida myöskään käytettyjen tuontia laittaa parempaan veroasemaan.”
näyttövelvollisuus:
Mitä tarkoitat tällä kauppareittien välisellä tasa-arvolla? Nythän on tilanne se, että autokauppiaat ovat saaneet ja saavat edelleen määrätä uusien autojen sekä tuontiautojen verotusarvon yksipuolisesti. Yksityisen tuontiauton tuojan todellista ostohintaa, eli todellista verotusarvoa ei huomioida verotuksessa. Tarkoitatko, että tämä verotus on nyt tasapuolista eri kauppareittien välillä?
on juuri tämä "kahden kauppareitin" TASA-ARVOTTOMUUS!
Valtiovallan aktiivisin (jopa laittomin) toimenpitein estetään tai vähintäänkin hankaloitetaan ja tehdään kalliimmaksi yksityistä autojen maahantuontia.
Tilanne on niin päivänselvä että sitä ei puhumalla muuksi muuteta! Ainakin yleensä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vaatimus on päivänselvä ja oikeutettu, eikä sitä ole tässäkään kiistetty. Miksi kuitenkin toimitaan päinvastoin? Ainoastaan KORRUPTIO selittää asian!!
Tosin se lie mahdotonta toteuttaa.
En todellakaan usko ostokuitteihin tapauksessa, jossa molemmilla osapuolilla on hyötyä todellista pienemän summan kirjaamiseen. Eikä niihin tunnu uskovan EU:kaan.
Hintatilastot taas ovat tilastoja pyyntihinnoista, joko Suomesta tai ostomaasta. Tosin Saksassa ei kuulemma tinkiminen kuulu tapoihin.
Kuitenkin jo vastaavalla moottorilla varustettujen yksiköiden välillä voi olla suuria eroja laadussa ja hinnassa. Auton arvo on osin arvostuskysymys. Jos käytettynä tuodun veroprosentit lasketaan alimman mukaan, niin silloin ei kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Ja näkyy se tuonti kannattavan nykyisilläkin prosenteilla, ei kai niitä muuten tuotaisi.
Moisesta tietenkin päästäisiin, jos autoverosta luovuttaisiin. Silloin hinnanerona olisi Suomi-lisä. Eli lisä siitä, että tehtaan päivän tuotannon verran raahattaisiin monivärinen valikoima autoja keskelle metsää.
Monivärinen sikäli, että nettisivujen perusteella Suomessa värivalikoima on usein laajempi kuin esim. Ruotsissa tai etelämpänä.