Niin, eikö olekin totta että jokaisella on uskonnon vapaus sukupuoleen tai ikään katsomatta? No näin on ainakin Suomessa. Vaikka olenkin alaikäinen, olen saanut tarpeekseni äidistäni, äiti on "kiihkoilija" esikoislestadiolainen. Äitini painostaa minua uskonnollaan, uhkailee helvetillä ja haukkuu huoraksi, juopoksi, vaikka en harrasta huoraamista tai ryyppäämistä. Äitini tulee kuulemma todella surulliseksi siitä, kun olen itse näin "suruton" ihminen. Uskon Jumalaan ja siihen mitä raamatussa lukee, mutta en pysty käsittämään sitä minkätakia ihminen on PAHA jos ei ole lestadiolainen, juuri niin, kuulen päivittäin olevani huono- ja syntinen ihminen, koska en käy lestadiolais-seuroissa. Se saa oikeasti olon tuntumaan kurjalta ja olen todella masentunutkin. Ajattelen usein itsemurhaa, haluan pois täältä, en kestä tätä painostamista. Joten voisiko joku Auttaa minua ja kertoa miten selviän tästä kaikesta, koska yksinkertaisesti en jaksa äitini jokapäiväistä painostamista?? Mitä voisin sanoa tai tehdä asian eteen??? Kiitos, jos jaksatte auttaa ihmistä joka ei itse jaksa...
Painostava lestadiolais äiti...
En tiedä mitä tekisin
422793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kerronpa sinulle erään asian: Sinä itse olet se, joka päätät elämäsi suunnan ja sen mihin uskontokuntaan haluat kuulua jos mihinkään. Totta on, että 18-vuotiaaksi asti et voi erota ilman huoltajasi suostumusta. Mutta sinä itse tiedät sielusi tilan. Äitisi tässä on se paha ihminen, anteeksi vain suora ilmaukseni. Ottaa päähän vain tuollaiset. Kukaan ei voi sinua pakottaa uskomaan omalla tavallaan, käymään seuroissa tms. Se on äidiltäsi hyvin raukkamaista, että hän yrittää pakottaa sinua ja vieläpä haukkuu. Ja hän on siinäkin NIIN väärässä, että vain joku yksi uskonlahko/uskontokunta olisi oikeassa ja muut väärässä.
En tiedä, miten voisin sinua lohduttaa muuten kuin sanomalla, että puhuisit jonkun kanssa tästä asiasta. Voin uskoa, että tilanteesi tuntuu kestämättömältä. Puhu jollekin ihmiselle, johon voit luottaa. Yksin ei kannata jäädä.
Ennen kaikkea: usko itseesi! Sinä olet ainutlaatuinen ihminen eikä äitisi sanat sinua huonommaksi muuta.
Voimia sinulle :o)!
Olen todella pahoillani puolestasi.
Kuinka vanha olet eli kuinka kauan joudut vielä olemaan äitisi "puristuksessa"? Eli heti pois, kun vain on mahdollista, sillä sinulla alkaa olla jo melko pahoja oireita (itsetuhoisuus, masennus).
En voi käsittää, miten joku äiti voi kohdella omaa lastaan noin.
Mutta eihän tilanne päivittelyllä miksikään korjaannu. Toisaalta on hyvin vaikeaa antaa sinulle ns. etäapua.
Toivon vain, että jaksat vaikka hammasta purren siihen saakka, kunnes voit "lentää omilla siivillä". Toisaalta anna sen äitisi räpätykset mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tsemppiä ja siunausta sinulle!
Järkyttävää tekstiä... Äitisi tekee tosiaankin väärin. Ei kukaan pakon edessä usko, ei ainakaan sydämestään. Tietysti hänellä on huoli sinusta, jos olet hänen silmissään "ajautumassa pois oikeasta uskosta". Mutta siihen sinulla on oikeus ja äidilläsi ei pitäis siihen olla sananvaltaa. Tuollaiset haukkumiset omalle lapselle ei kai ole ihan tervettä käytöstä?
Yritä jutella asiasta luotettavien ihmisten kanssa. Kavereiden, tms. Tsemppiä!
Toivottavasti tästä ei jää sinulle tunnetta, että kaikenlainen uskonto on ahdistavaa ja "pakko", vaan joskus löydät hengellisen kotisi jostakin päin maailmaa. Jakselemisia sinulle! :)
Kun vanhemmat "painostavat", niin taustalla on yleensäkin vahva usko siitä, ettei oman lestadiolaisen yhteisön ulkopuolella ole pelastusta. Jo ajatuskin siitä, että oma lapsi päätyisi johonkin helvetin kaltaiseen olotilaan, on vanhemmasta varmaan erittäin ahdistava.
Siis vaikuttimena voi ennen kaikkea olla syvä huoli omasta lapsesta ja rakkaus häneen: toive siitä, että hän olisi elämässään onnellinen.
Ja onko onnea muualla kuin omassa yhteisössä, omassa esikoislestadiolaisessa seurakunnassa?
Ei ole, ajatteli minun isäni.
Kaikki muut olivat hänestä "maailman jumalisia" ja/tai "omavanhurskaita" joukkoja, joihin kristitty en mennyt kuin hengelliseen riiheen, jossa vaatteet nokeentuvat.
Nimimerkillä "En tiedä mitä tekisin" kirjoittaneelle sanoisin: koeta ymmärtää äitiäsi ja nähdä asia hänen kannaltaan.
"Että meidän perheessämme täytyy tuollainen suruton nainen ollakin", sanoi lestadiolainen isäni minullekin aikoinaan, kun halusin mennä johonkin ev.lut kirkon tilaisuuteen, vaikka paikkakunnalla oli samaan aikaan suuret seurat.
Tottakai minusta, nuoresta tytöstä, tuntui pahalta sellainen.
Vanhemmat haluavat ohjailla lapsiaan ja helposti näkevät nämä kuin itsensä jatkeena. Erään ystäväni vanhemmat olivat kommunisteja. Häntä oli lapsena kuritettu pyhäkoulussa käymisestä ja hän sai lukea vain "Pikku Pioneeri" -nimistä lehteä. Kirkko oli hänenkin kotonaan - ei suinkaan kuollut laitos kuten minun isäni ajatteli - vaan taantumuksen pesäke.
Kyllä minusta on silti tullut esikoislestadiolaisten vanhempien tyttärenä ihan tasapainoinen ihminen.
Itse asiassa koen, että nykyisessä ammatissani minulla on ollut suurta hyötyä siitä, että olen saanut kasvaa juuri siinä kodissa kuin kasvoin(muunlaisista kodeistahan minulla ei ole kokemusta).
Näkemykseni mukaan jokaisesta voitetusta ongelmasta tulee myöhempää elämää ajatellen vahvuus, voimavara.
Huvittaa muuten ajatella, miten itse olin aikoinani aivan samanlainen myötätunnon hakija, joka kirjoitin pitkiä kuvauksia mm. eräälle kirkon nuorisopapille, miten kamalaa oli kasvaa "hihhuli-kodissa". Isäni sattui näkemään erään kirjeen ja oli loukkaantunut: "Sinä suruttomille papeille tällaisia kirjoittelet..." hän paheksui.
Otin häneltä uhmakkaasti lukuisia selkäsaunojakin, marttyyrin tuntein, raamatunlauseet mielessäni. Tunsin itseni todelliseksi kristityksi, kun sillä tavalla sain selkääni ja kärsiä uskoni vuoksi ja siitä että kävin ev.lut. seurakunnan nuorten illoissa ja raamattutunneilla.
kirjoituksessasi saattoi olla muutama ihan hyväkin pointti. Mutta minusta nimim. "En tiedä mitä tekisin" äiti on jo sairaalloinen tuossa uskonsa tuputtamisessa. Ja tuskinpa lastaan kunnioittava ja sydämestään rakastava äiti nimittelisi lastaan juopoksi ja huoraksi.
Minusta tässä tilanteessa, kun tämä nuori on jo nyt hyvin ahdistunut ja merkeistä päätellen myös masentunut, EI pitäisi mennä sanomaan, että yritä nähdä tilanne äitisi kannalta. Se saattaa syyllistää nuorta vielä enemmän. Varsinkin kun kyse on noin musertavasta äidistä.
et varmaankaan ymmärrä, mitä voit tehdä tälle masentuneelle ja itsetuhoiselle ihmiselle jolle vastasit.
Sinä olet jo purkanut pahaa oloasi ja tuskaasi ja kun olet päässyt asian läpi, alat tukahduttaa toisen tunteenilmaisua sanomalla: "itsekin hain huomiota... yritä ajatella äitisi kannalta"
Tajuatko? Tällainen on pahinta mitä voi tehdä ihmiselle joka on tunnemyllerrysten myrskyn keskipisteessä!!!!!
yhtään tyhmempää pötköä olisi osannut kirjoittaa?!
Ehkä sinulla on murrosikä, ja sekin pahentaa asiaa.
Pidä kuitenkin itsellesi tärkeimpänä sitä, että sinun suhteesi Jeesukseen on kunnossa. Jos äitisi seurakunnan seurat ärsyttävät, ota selvää, onko ystäväpiirissäsi uskovaisia nuoria, jotka eivät ole lestadiolaisia, jotta ymmärtäisit että Jeesusta voi seurata muuallakin kuin lestadiolaisten yhteisössä. Myös hengellistä toimintaa ja hengellisiä tilaisuuksia on sangen erilaisia. Älä väheksy muita uskovaisia, vaan ota rohkeasti ja totuudenmukaisesti selvää, millaista toisten uskovien muodostamissa yhteisöissä ja heidän seuroissansa on. On tärkeää, ettet menetä uskoasi Kristukseen.
Jos äiti todella välittää sinusta, hänelle on tärkeintä, että olet uskossa Jeesukseen - eikä se, että olet nimenomaan lestadiolainen.
Ja jos tällä hetkellä tuntuu siltä, että uskonasiat eivät kiinnosta ja Jeesus tuntuu etäiseltä, älä pakota siihen itseäsi. Mikään "itsetehty" ei onnistu. Jumala kuulee äitisi esirukoukset ja johdattaa sinut ajallaan siihen hengelliseen kotiin, jonka näkee sinulle parhaaksi.
"Ehkä sinulla on murrosikä, ja sekin pahentaa asiaa."
Peskeles. Eikös vain olekin kamalaa?
Äidilläsi on selvästi asenneongelma. Hän on huolissaan sinusta ja haluaisi kasvattaa oikeana pitämäänsä suuntaan, mutta tekee sen täysin väärällä tavalla. Tämän tunnistat siitä, että sinulle jää paha olo etkä ehkä koe että äitisi kuuntelisi sinua.
On vaikea arvailla, mikä äitisi tilanteen takana on, mutta syynä voi olla stressi, ajattelemattomuus, väärät mallit, tai sitten se, että hän kokee menettävänsä otettaan sinuun sitä mukaa kun aikuistut. Se on luonnollista, mutta vanhempien pitää osata tiedostaa se, ja ennen muuta osata päästää lapsistaan irti. Joka tapauksessa aikuistumiseen kuuluu vastuun ottaminen omasta elämästään, siinäkin tapauksessa, etteivät vanhemmat sitä ajoissa ymmärrä.
Kysyit, mitä tehdä. Helppoa keinoa ei varmasti ole, mutta tässä muutama ajatus. Jos puhut äidillesi suoraan, miltä hänen asennoitumisensa ja puheensa sinusta kuulostaa ja kuinka epäreilulta ja loukkaavilta hänen huomautuksensa tuntuvat, hän saattaa ymmärtää. Jos ei ymmärrä ensimmäisellä kerralla, niin ehkä toisella. Voi myös olla että hänen ymmärryksensä heräämiseen menee pitkä aika. Olet silloin kuitenkin tehnyt itseäsi kohtaan oikein. Tärkeää nimittäin on, että tiedät, ettei äitisi voi määritellä sitä, mikä sinä olet, vaan sen voit tehdä vain itse.
Olisiko perheessäsi ketään muuta, jolle voisit puhua? Isä, isosisko tai -veli, jota äitisi kuuntelisi? Jos joku kertoisi hänelle, että hänen toimintansa ei ole reilua, niin ehkä hän muuttaisi käyttäytymistään.
Muista myös, että sinulla on täysi oikeus mennä juttelemaan koulun tms. terveydenhoitajan, psykologin, koulukuraattorin, lääkärin, luotettavan aikuisen tms. kanssa. Pelkkä keskustelu voi auttaa. Itse asiassa neuvoisin sinua tekemään sen, koska ajattelet itsemurhaa. Jos et saa apua ensimmäiseltä, älä luovuta, vaan jatka seuraavalle. Apua saa kunhan sitä hakee. Verkossakin on jotain sivuja joista aloittaa. Hakusanalla "mielenterveys" löytyi www.google.com -ista ainakin tämmöinen: http://www.verkkoklinikka.fi/teemat/mielenterveys/
Voimia ja siunausta!
Frater
Täällä netissä on hyvä purkaa itseään on vaan niin että jos lapsi tai nuori ei kuuntele vanhemiensa neuvoja vaan haluaa uppiniskaisesti tehdä mitä mieleen juolahtaa niin kyllä mielestäni vanhemmalla on velvollisuus puuttua asioihin.Tämä puuttuminen tietysti tuntuu 15vuotiaasta tosi pahalta.Mitä annatte neuvoksi jos lapsi lintsaa koulusta seurustelee paljon itseänsä vanhemman pojan kanssa tulee koulusta kotiin joskus illalla kaljalle haisten tai jos hän ei vastaa puhelimeen kun yritän ottaa häneen yhteyttä. On poissa kotoa öitä jonkun luona eikö 15 vuotiaalla ole ilmoitus velvollisuutta kotiinsa.Jos minä en tälläisiin asioihin puuttuisi niin kyllä siinä tulisi kohta jo lasten suojelukin kuvaan. Hän valittaa että pakotan häntä uskontoon sitä en ole kuitenkaan tehnyt. Tietysti olen kehoittanut hantä mukaan mutta pakottaminen ja kehoittaminen on kaksi eriasiaa.Valheita paljastuu päivä päivältä enemmän ja enemmän kyllä siinä on jo aihetta harkita vaikka minka laisia keinoja päästä tälläisestä äidistä eroon.Kaikki tämä johtuu vain tottelemattomuudesta vanhempia kohtaan.Jotka haluavat ohjata lastansa oikealle tielle Ja vielä kun tämmä elämä ei ole muutenkaan niin yksiselitteistä.
Mistä tiedät?
Ei toi ole mun äiti, joku feikki todellakin!!!
samaa mielta kuin edelliset. eli ala anna aitisi turhaa sinua rasittaa. han on vaarassa, mutta niin on jokainen ihminen jossain asiassa, kukaan ei ole taydellinen.
ihminen voi olla uskossa vaikkei olisi lestadiolainen jka kavisi muualla kuin seuroissa. (monet lestadiolaiset kylla vaittavat muuta), mutta se on heidan mielipiteensa ja ehka "ongelmansa" myos.
jos itse olet uskossa, hakeudu toisen uskovaisten nuorten seuraan. kun olet paremmin ystavystynyt, voit heille puhua asioistasi jotka sinua painavat.
muista kuitenkin, ettei tama nykyinen tilanne kovin kauaa voi kestaa. sitten kun olet taysi-ikainen, voit paattaa mihin kuulut yms. eika laillisesti aidillasikaan ole sitten sita valtaa maarata siina asiassa.
mutta aidiltasi on todella naurettavaa, tyhmaa ja ajattelematonta haukkua sinua huoraksi ja juopoksi! en kasita! vaikka niita asioita tekisitkin, ei se silti anna oikeutta aidille puhua noin rumasti lapselleen!
mutta koita jaksaa, kylla se siita.
Hei! Haluaisin tietää hieman enemmän esikoislestaadiolaisuudesta. Itse olen vanhoillislestadiolainen, joten jotakin eroja kyllä tiedän, mutta en suinkaan kaikkia eri asioita. Voisiko joku sieltä toiselta suunnalta kertoa? Nimim. En tiedä mitä tekisin, anna ajan kulua ja näyttää, kyllä se vielä iloksi muuttuu. Voisitko sinäkin kertoa mulle "teijän" uskonnosta ja sen eroavuudesta vanhoillisiin?
No lestadiolaisuuksia taitaa kyllä olla enemmänkin kuin kaksi. Kaikkiaan eri lestadiolaissuuntia on muistaaksni n. 16-17, ja Suomessakin varmaan suurinpiirtein kymmenen. Tosin vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus ja rauhansanalaisuus ovat näistä näkyvimmät Suomessa, muiden väkimäärät ovat aika vähäisiä.
On olemassa lestadiolaisuudesta ja sen eri suunnista kertova informaatiosivu, mutta en muista sinne osoitetta. Voit kokeilla vaikka hakea jollain internetin hakumoottorilla sanaa "Makkeri", koska sivujen ylläpitäjä (vl) kutsuu itseään sillä nimellä. Tai ehkä joku muu muistaa osoitteen, tai voinhan minäkin sen kaivaa esiin ja laittaa tänne myöhemmin. Mutta sieltä varmaan löytyy tietoa tähän kysymykseen esikoislestadiolaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden eroista.
Saarnoissa ja opissa ei varsinaisesti ole paljonkaan eroa, ainakaan missään perustavaa laatua olevissa asioissa. Voisin vertailla ja kirjoittaa pitemmästikin, muttanyt ei ole oikein aikaa, mutta ehkä vähän myöhemmin. Tai sitten joku muu kirjoittaa.
hei
voimia sinulle tunnemyrskyissäsi. Nimim. Aada teki sinulle ruman tempun, yritti tukahduttaa sinua. Hän on itse jo jotenkin käynyt läpi asiansa ja purkanut tunteitaan ja silti alkaa syyllistää sinua kun olet tuskainen ja purat sitä tällä palstalla. Sinun ei tarvitse ymmärtää äitiäsi tässä vaiheessa. Se vaihe tulee vasta sitten kun olet purkanut tuskasi ja vihasi. Joten tunne mitä tunnet juuri nyt ja ilmaise se.
Oman identitetin löytäminen on aina vaikeaa. Kyllä siinä yksi ja toinen on nuorena itsemurhaa hautonut, jopa yrittänyt. Minäkin.
Minä en tee "temppuja" kenellekään, vaan "huhuh" puhuu roskaa. Kerroinpahan vain omasta elämästäni, kun olen kokenut samat asiat itse kuin "Mitä minä tekisin"-nimimerkki ja tunnen esikoislestadiolaisuuden sisältä käsin.
"Huhuh"-nimisellä kirjoittajalla on omat näkemyksensä ja hänestä on ilmeisen mukavaa tirkistellä toisten vuodatuksia. Elämän ongelmia ei täällä palstalla kuitenkaan ratkota. "Huhuh" ei myöskään tajua sitä syyllisyydentunteiden värittämää ambivalenssia, jota omien vanhempiensa tai kotinsa julkisesti mollaaminen saattaa aiheuttaa (aiheutti aikoinaan ainakin minussa, eli kokemuksesta puhun) - huolimatta siitä, että ongelmat ovat todellisia.
Lapset ja nuoret osaavat myös provosoida vanhempiaan ja saada nämä niin suunniltaan että sanomaan vaikka mitä. Tuntuu vähän vaikealta uskoa, että äiti olisi nimitellyt suoraan tyttöään "juopoksi" ja "huoraksi". Jospa kysymys oli äidin peloista? Jospa äiti oli sanonut, että sillä menolla tytöstä tulee juoppo ja huora? Mutta tyttö oli kuullut asiat omalla tavallaan.
"Tuntuu vähän vaikealta uskoa, että äiti olisi nimitellyt suoraan tyttöään "juopoksi" ja "huoraksi". Jospa kysymys oli äidin peloista? Jospa äiti oli sanonut, että sillä menolla tytöstä tulee juoppo ja huora? Mutta tyttö oli kuullut asiat omalla tavallaan."
Miksi puhut tällaisella palstalla TÄYTTÄ PUPPUA?
Miksi yrität vaikeuttaa avaajana olleen nuoren tytön elämäntilannetta.
HUIPPU:
Sinä tiedät paremmin kuin avaajana ollut tyttö mm. sen, mitä tytön äiti on sanonut hänelle!!!
Sinä tiedät, että äiti sanoikin: "Sillä menolla tytöstä tulee juoppo ja huora..."
Tyttö vain kuvitteli ja kuuli asiat omalla tavallaan!
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia!
Näitä yksioikoisia, mitään kyseenalaistamattomia believereitä riittää. Olen siinä määrin työskennellyt ihmisten kanssa, että huomannut senkin, että viestit eivät aina mene ihmisten kesken ja varsinkin tunnelatautuneissa tilanteissa sellaisina perille kuin toinen on ne tarkoittanut, vaan kukin kuulee ne tavallaan. Sama koskee myös uskonasioita.
henkisesti sairas.
Aada, sinun vastauksesi vaikuttaa kieltämättä hieman liiankin empaattiselta: On toki totta, että asioita kannattaa ajatella äidinkin kannalta, mutta kyllähän tosiasia on, että äiti on pahasti hakoteillä jos lastaan huorittelee tai juopoksi haukkuu.
Äiti varmasti uskoo, että vain hänen uskonsa (esikoislestadiolaisuus) on se ainoa oikea, ja tuntee lapsensa puolesta surua. Tosiasia kuitenkin on, ettei esikoislestadiolaisuus ole se ainoa oikea usko. On vaarallista mennä tuputtamaan tuollaista soopaa vieläpä omalle lapselleen.
Maailmassa kun on tuhansia uskontoja, jotka ovat mielestään se ainoa ja oikea. Jeesus ei välitä lahkoista ja suuntauksista. Riittää kun uskoo Jeesukseen Kristukseen niin pelastuu.
Yksinkertaista?
Tuollaisella nuoren vähättelyllä ongelmat vain pahenevat. Olen minäkin kokenut yhtä ja toista, mutta vanhempien tukeen on aina voinut luottaa vaikka mikä olisi. Jos äiti mollaa ja ahdistaa lastaan pakottamalla hänet uskontoon, johon lapsi ei halua, niin kyllä se on äidissä vika eikä lapsessa!
et ilmeisesti tiedä mitään vakavasta masennuksesta. Jos joku miettii itsemurhaa, se on AINA otettava vakavasti. Ei ole kuule varaa miettiä, että onkohan se nyt tosissaan vai ei.
Jos et muuten niin ainakin nähdäksesi sen etteivät äidit sano rakkaita lapsiaan huoriksi tai juopoiksi VAIKKA nämä eivät olisikaan uskovaisia. En tosin täysin usko juttuasi muutenkaan, sillä vaikka esikoislestadiolaisilla ei samaa henkeä olekaan niin kyllä ne mitä ite tietää on ihan ystävällisiä ihmisiä.
En tiedä paljoa vanh.lestadiolaisuudesta eronneista ryhmistä mutta eräs pariskunta kertoi kuinka he joskus silloin vuosikymmeniä sitten jäivät eronneeseen ryhmään ja "tunsivat kuinka jäätävä kylmyys laskeutui seurakunnan päälle". Nämä eronneet olivat enemmistönä ja nauroivat että "hävinneet poistuvat" kun vanh.lest lähtivät kokoontumisesta pois. Tämä pariskunta ja muutama muukin oli sitte myöhemmin palannut myös vanhoillisten luokse.
Tämä siis amerikassa, joten kyseessä lieni esikoislestadiolaisuus.
joten älä viitsi puhua tuollaista paskaa, että tule vl-seuroihin. Joka ryhmään mahtuu monenlaista. Piste.
". En tosin täysin usko juttuasi muutenkaan, sillä vaikka esikoislestadiolaisilla ei samaa henkeä olekaan niin kyllä ne mitä ite tietää on ihan ystävällisiä ihmisiä."
Ettehän te mitään usko. Ja tiedätte ihmisten asiat paljon paremmin kuin ko. ihmiset itse.
Tzatta puhuu asiaa. Ihmiset on erilaisia, uskonto ei siihen vaikuta.
- tai äitinsä suhtautumista?
Älä missään tapauksessa mene vanh.lestojen pariin. Siinä tekisit itsellesi todalla pahasti hallaa. Se on kakan vaihtamista paskaan. (anteeksi karkea kielenkäyttöni). Alussa saattaisi tuntua,että v.lesta tarjoaa rauhaa ja iloa. Mutta se on sitä rakkaushoitoa,jota alussa annetaan.
Kiitos kun vaivauduitte vastaamaan minulle ja antamaan hyviä neuvojakin, mutta menin vähän sekaisin kun toinen oli toista mieltä ja toinen toista. Olen päätynytsiihen tulokseen, että apuamunonhaettava ja mun äidin käytös ei ole normaalia, vaan aika sairasta. Tosiaan, joku mainitsi että ehkä sinulla on murrosikä, niin siihen voisin sanoa et voihan mullamurrosikä vielä olla, mutta se ei vaikuta tähän juttuun mitenkään. Ja kyllä, en luullutkuulevani että äitini sanoi mua huoraksi ja juopoksi, vaan se on aivan totta!!! Olo on täynny masentuneisuutta ja yksinäisyyttä, kun OMA äiti kohtelee julmasti, mutta en ole yksin, mulla on ystäviä(EI uskovaisia), joillevoin kertoa asioistani...
Tässä nyton taas sillein että mitä uskoisi ja mitä tekisi, mutta ehkä asiat vois parantua, selkeentyä jos vain äitini suostuis kuuntelemaan mua ja ymmärtäis että musta tuntuu tosi pahalta!!!
Ehkä tää oli säälittävää tänne kirjoittaa, mut jostakin mun on saatava neuvoa miten jatkaa..
Äitini käytös on ollut samanlaista jo monet vuodet.. Ja vielä nyt on tulossa viikonloppu, joilloin täällä on "isot seurat", jo nyt tunnen sisimmässäni sen miten äiti taas alkaa pakottamaan mua, kun koittaa lauantai..
En alistu kohtalooni, taistelen... Eihän sitä koskaan tiedä mihin vielä päädyn äitini takia, mutta asioihin on tultava muutos. Ei tästä tuskasta muuten pääse pois...
"Olo on täynny masentuneisuutta ja yksinäisyyttä, kun OMA äiti kohtelee julmasti, mutta en ole yksin, mulla on ystäviä(EI uskovaisia), joillevoin kertoa asioistani..."
Se on hyvä, että sulla on ystäviä, joille voit purkaa sisintäsi.
"Ehkä tää oli säälittävää tänne kirjoittaa, mut jostakin mun on saatava neuvoa miten jatkaa.."
Ei todellakaan ole mitään säälittävää kirjoitella tänne. Kirjoita vaan niin paljon kuin haluat.
Oli todella lapsellisen naurettavaa tuon "Aadan" ruveta höpöttämään siitä, mitä sun äitisi on sanonut sinulle ja mitä ei ole sanonut.
SINÄ ITSE tiedät ne asiat.
Muutoinkin voit ohittaa olan kohautuksella tämän "Aadan" tarinat. Monelta muulta tuli kyllä ihan asiallista tekstiä.
Pura toki tuntojasi tänne. Yritetään porukalla miettiä. Täällä on tosin aina se vaara, että tuollaiset "Aadat" vastailee jotakin puuta heinää, mutta nehän voipi jättää omaan arvoonsa.
Tsemppiä ja siunausta sulle!
Mulla oli alaikäisenä tosi huonot välit omiin vanhempiini, mutta ikinä ei äiti sanonut huoraksi, eikä sanonut nyt viime vuosinakaan, jos tiesi mun yöpyneen jonkun miehen luona, ei ikinä! Jos joku äiti nimittelee omaa tyttöään huoraksi, niin kaikki ei ole ok sen äidin päässä.
Sä tuut selviimään kahmalasta äidistäs, koska kirjotit tännekin, ettet mieti kaikkee ihan vaan itekses. Missä ne isot seurat muuten on ens viikonloppuna? Pakottaako äitisi käymään niissä? Miten vapaasti saat liikkua ei-uskovaisten ystäviesi kanssa? Tuli vaan mieleen, että jos on sellainen tyränniäiti, kun sulla niin... kertoisitko.
Siis kaikilla on varmasti nuoruudessa joskus ollut huonot välit vanhempiinsa, mutta useimmilla ne ei johdu uskonnnosta, vaan esim. kotiintulo ajoista, rahankäytöstä.. Ne tuskin on kovin vakavia. Mut mun tilanne on nyt aika vaikee. Puhuin äitilleni siit että on tosi paha olla, kun kotona haukutaan, niin tietenkin, aika yllättävää et se kielsi kaiken!!! En selviä kotonakaan väittelyissä yksin ja äidin tukena on mun isovelini. Mun isovelikin on kaksinaamainen, se pitää hauskaa ja ryyppää,mut äidille se esittää enkeliä ja mollaa mua, vaikka on mua paljon vanhempi..
Isot seurat on Hämeenlinnas...
Aivan varmasti äiti taas pakottaa mutkin sinne menemään, ihan sen iloks, mutta kun ei löydy omaa halua tai kiinnostusta, niin se tuntuu ihan kidutukselta. No mun kavereista ei äitini tykkää, se ajattelee että ne ei ole mulle hyvää seuraa, opettaa pahoja tapoja jne.. Mutta mun äiti on syypää siihen minkätakia olen mennyt tekemään jotain typerää..
No mullakin johtui huonot välit aika pitkälle uskonnosta ja vielä samasta lahkosta kun sulla, että semmosta. Sikäli ymmärrän, että voi ärsyttää. En voi tietää miten vanha olet, mutta sitten kun olet 18 niin sun äidillä ei oo sanottavaa, eikä sais kyllä kiduttaa lapsias nytkään. Mun äiti sanoi kotona asuessa, että niin kauan kun asun siellä on tehtävä kuin hän sanoo. En haluis haukkua omaa vanhettuvaa äitiä, mutta...
Sitten mulla on yks kaveri, jonka vanhemmat oli sille tosi tiukkoja, kun se oli nuori, mutta ei sen veljelle. Sen veli ryyppäs ja vaihto tyttöä ku paitaa, mutta tää mun kaveri ei saanu tehdä mitään, heti oli isä kireenä.
Nykyisin sitten elän jonkinmoista kaksoiselämää, jonka äitini saattaa osittain aavistaa, mutta mitäs hänelle sanomista. Tietää kai, että välit menis poikki, jos vieläkin puuttuis kaikkeen. Kai multa joku lopullinen itsenäistyminen puuttuu, kun on tää osittainen kaksoiselämä, mutta luulen että se on aika yleistä näissä piireissä.
Tsemppiä sulle ja koita kestää!
Äitisi on itsekäs joka käyttää uskontoaan ja äitiyttään latistaaksesi sinut.Olet oma yksilösi omine ajatuksinesi.Jokainen nainen joutuu kantamaan noita nimityksiä.Kysy häneltä puhuuko ehkä itsestään kun nimittelee.(Katkaise sinä kaunaisuuden ketju.)Omaa katkeruuttaan hän näin tuo esille ja elämän pettymysiä.
Sinulla on oikeus olla oma itsesi.Ja uskosi on aivan oma asiasi,johon kukaan ulkopuolinen ei saa vaikuttaa,
'Ole onnellinen että olet hieno ainutkertainen ihminen.Jota rakastetaan ja joka osaa rakastaa,
-Jos et voi muuttaa kotoolta.Lähde ulos hänen aloittaessaan.Tee se joka kerta.
:) jep.. mä oon kuules samaa mieltä et
juu emmä uskalla sanoo tätä.. sä voit käsittää
tän väärin... mut joo niinku sun poikaystäväski sano ni sun mutsilla voi olla vikaa.. ei millään pahalla.. kai sä ymmärrät.. jeahh..
yritä takoo sen päähän et sua ei voi pakottaa siihen uskontoon ja vois antaa sulle tilaa elää.. jeahh.. koita pärjäillä :)
see ya!!!
Jeesus rakastaa ja pelastaa sinut, ei äitisi! Synnintunto saattaa joillain olla virheellisesti syntiluetteloita..siis kukaan ihminen ei voi saada toiselle synnintuntoa, eikä saarnata tuomiota (Matt. älä tuomitse, jottei sinua tuomita..) Idea on ettei yksikään ihminen nää toisen sydämeen ulkoisten asioiden avulla tai omien mielipiteidensä avulla. Ainut, joka näkee sydämeen on Jumala ja se riittää. Itse olen käynyt el-seuroissa ja on löytynyt asiallisia saarnaajia, mutta on löytynyt täysin harhaoppisia oman napansa ja filosofiansa etsijöitä. Mikään uskonto ei pelasta ihmistä, sillä Jeesus on jo pelastanut n. 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Raamattu on ainut ja ylin ohje uskossa, ei yksikään opettaja, pappi tai saarnaaja. Itse olen luterilainen ja myönnän, että kirkko ja jopa "oikeaoppinen" pappi voivat erehtyä..he ovat vain epätäydellisiä ihmisiä. Vapauteen Kristus meidät vapautti, ei kahlittuun kristittyjen lahkoon tai tiettyyn kirkkoon kuuluviksi! Siunausta ja voimia, rukoilen puolestasi. =)
Se että käy muutaman kerran seuroissa ei tarkoita sitä että tiedät kaiken uskonnostamme.
Siinä olet oikeassa että on erilaisia saarnaajia, tottakai hekin ovat vain ihmisiä, mutta jumala puhuu heidän kauttaan. Jeesus on todellakin ainut joka on ollut täydellinen maan päällä ja hän on kuollut meidän vuoksemme jotta meitä ei tuomittaisi. kunhan olet vastaan ottanut elävän uskon sydämmellesi. Ainoa joka näkee sielusi tilan on Jumala ei kukaan toinen ihminen.
en allekirjoita tuota "kahlittu kristittyjen lahko". Ketään ei ole kahlittu joukkoomme vaan se on sydämen valinta, rukoillaan että moni muukin saisi omakohtaiseksi uskon ja ymmärtää mitä tarkoitan. Lestadius oli vain ihminen joka sai pyhän hengen johdosta ymmärryksen. Pelkällä lestadiolainen nimellä ei ole avainta taivaaseen vaan sydämen uskolla. Toisella kristityllä on vapaus jumalalta saarnata kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rakkaudella myös luterilainen.
Vielä olet nuori ymmärtämään mikä tässä elämässä on tärkeintä. Olethan vasta teini. Et tykkää siitä mitä sulle sanotaan ja ehkä käännät ne niin kuin haluat. Rukoillaan että sinä joskus ymmärrät että kukaan ei ole täydellinen ja jokainen tekee syntiä. Toisen ihmisen kunnioitus on tärkeää olit sitten uskossa tai et. Ehkä olisi parasta istua kaikessa rauhassa alas ja keskustella kaikki asiat läpi, sanoa tunteet puolin ja toisin jonkun ulkopuolisen läsnäollessa. Syyttelemällä asiat ei selviä. Rakastan sua ja toivotan kaikkea hyvää.
Ehkä olen viel nuori, mutta silti en mikään pentu. Ymmärrän jo aika monta asiaa..
Ja voi pieni mahdollisuus olla, että jutut joita mulle on sanottu on kääntynyt mun päässäni toiseksi. Mutta silti pieni itsenäisyyden antaminen ja kuunteleminen ei olisi pahasta. Sitä mä tarvitsen!!!
No näiden asioiden selvittäminen ja näistä puhuminen olisi ihan hyvä asia, se helpottaisi, mutta kaikkien täytyy muistaa että on kunnioitetta toisen mielipidettä ja kuunneltava, eikä aleta tuomitsemaan jos esim.. tukka ei ole hyvin.. :)
Voi hyvin!!!
Tottakai sinä ymmärrät, ja sua pitää myös kunnioittaa. Anna ajan kulua ja sano mammalle et ottaa iisisti. Tuomitseminen kuuluu Jumalalle, ehkä tähän asiaan liittyy paljon asioita joita ei viitsi kirjoittaa tänne. Olen monta kertaa törmännyt pieniin ongelmiin ja välillä se ottaa päähän kun täytyy olla itse täydellinen. Mutta se on vain luulo, kukaan ei ole täydellinen. kerro mikä mieltäsi painaa niin ehkä voin auttaa. Haleja. ps. elämä voittaa