En liene 1. tätä haikaileva: soisin että uskomisesta tulisi puhtaasti jokaisen oma asia, siten ettei a) pakkokäännytystä tapahtuisi (vai onko jo alkuasukkaat opittu jättämään rauhaan?) b) ketään ei uskonnon nimissä lahdattaisi c) uskonnolla ei perusteltaisi brutaaleja käytäntöjä kuten esim. ympärileikkauksia ja kunniamurhia, ja näin päin pois.
Jokainen pyhä rakennus mitä maailmassa on, olisi jokaisen halukkaan käytössä, sillä sama jumalenergia on kaikessa läsnä. Mikäli tätä energiaa ei elämässään koe, olisi vapaasti valittavissa hengellisyydestä pidättäytyminen. Halutessaan voisi konsultoida pappia, rabbia, mullahia, gurua, your name it ja kaikilla olisi niin hemmetin kivaa...
No joo.
Kuinka moni pystyy näkemään uskomisen luovalla tavalla niin että ymmärtää oman katsomuksen olevan vain yksi haara puussa jossa haaroja riittää?
Vai onko vain niin että joka haara yrittää katkaista itsensä puusta ja elää yksinään?
Meillä on älytön määrä guruja alkaen aina länsimaissa yleisimmin tunnetusta Jeesuksesta, ja jokainen gurun seuraaja väittää että hänen gurunsa on se ainoa oikea. Se että jokainen sitä väittää johtaa loogisesti päätellen siihen että yksikään ei ole sen oikeampi guru kuin toinenkaan. "Suuret" ihmiset myös osaavat nähdä uskontojen rajojen ulkopuolelle, kuten esim. Mahatma Gandhi, joka olisi Afrikassa mieluusti mennyt mukaan kirkon toimintaan (mutta kun hän kuuli ettei "värillisenä" ole tervetullut kuin värillisten kirkkoon, jätti hän menemättä).
Kyllä rajoja on aina helppo pystytellä, mutta miltähän niitä tuntuisi kaataa?
Jokainen pyhä rakennus mitä maailmassa on, olisi jokaisen halukkaan käytössä, sillä sama jumalenergia on kaikessa läsnä. Mikäli tätä energiaa ei elämässään koe, olisi vapaasti valittavissa hengellisyydestä pidättäytyminen. Halutessaan voisi konsultoida pappia, rabbia, mullahia, gurua, your name it ja kaikilla olisi niin hemmetin kivaa...
No joo.
Kuinka moni pystyy näkemään uskomisen luovalla tavalla niin että ymmärtää oman katsomuksen olevan vain yksi haara puussa jossa haaroja riittää?
Vai onko vain niin että joka haara yrittää katkaista itsensä puusta ja elää yksinään?
Meillä on älytön määrä guruja alkaen aina länsimaissa yleisimmin tunnetusta Jeesuksesta, ja jokainen gurun seuraaja väittää että hänen gurunsa on se ainoa oikea. Se että jokainen sitä väittää johtaa loogisesti päätellen siihen että yksikään ei ole sen oikeampi guru kuin toinenkaan. "Suuret" ihmiset myös osaavat nähdä uskontojen rajojen ulkopuolelle, kuten esim. Mahatma Gandhi, joka olisi Afrikassa mieluusti mennyt mukaan kirkon toimintaan (mutta kun hän kuuli ettei "värillisenä" ole tervetullut kuin värillisten kirkkoon, jätti hän menemättä).
Kyllä rajoja on aina helppo pystytellä, mutta miltähän niitä tuntuisi kaataa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
...haikailet uudeksi Jeesukseksi ;)
Ei minusta ole Jeesukseksi, jeesustelijaksi vain...
:D
Täältäpäin katsottuna näyttää sille, että paljon tekstiä ilmeisesti ihan hyvässä tarkoituksessa kirjoitettuna, mutta kun sanoilla ei ole mitään todellista katetta, niin se nyt vaikuttaa aika turhalta.
Tämä on erona ihmisen kirjoittamassa tekstissä ja Jumalan sanassa, Raamatussa, että omaan sanaansa Jumala on itse sitoutunut, niin että hänen sanaan vedoten saamme sen, mitä hän lupaa. Jumalalla on ihan oikeasti valta toteuttaa lupauksensa, ihminen saa lupailla mitä huvittaa, mutta ei sillä ole mitään todellista merkitystä. JUMALAN SANASSA ON TODELLISTA VOIMAA, joka myös toteutuu häneen turvaavien keskuudessa.