Ainakin useimmissa uskonnoissa on jonkinlainen moraalinormisto, josta uskonnon kannattaja voi langeta pois. Sana "langeta" viittaa alaspäin menoon, joten ennen lankeemusta (ja mahdollisesti sen jälkeen) on oltu "ylempänä" moraalisesti.
Ehkä tuo "lankeaminen" ja "nouseminen" ei loukkaisi ketään, jos vertailu olisi vain kyseisen ihmisen omaan sisäiseen vertailupisteeseen, vaikkapa entiseen elämään. Helpostihan se kuitenkin on naapurissa, ainakin sen naapurin mielestä.
Lakiuskonnoissa tuo "ylempänä" oleminen on sitten pelastusehto. Ehkä voisi ajatella loivahkoa rantatörmää, jossa etäämpänä vedestä olevat ovat kuivilla, osa on kainaloitaan myöten vedessä ja sitten on ne, jotka ovat hukkuneet, kun eivät ole olleet riittävän korkealla. Ehkä tähän malliin voisi sitten lisätä sen, ettei veteen huku heti, vaan vasta kuollessaan?
Mitenkähän niissä uskonnoissa, missä uskotaan Jumalan pelastusteon pelastavan ihmiset armosta, tuo moraalinen "alemmuus" ja "ylemmyys" menisi? Jääkö se merkityksettömäksi kokonaan vai jääkö sille vain iihmisten välinen osa, kun se ei pelastukseen vaikuta?
Ehkä tuo "lankeaminen" ja "nouseminen" ei loukkaisi ketään, jos vertailu olisi vain kyseisen ihmisen omaan sisäiseen vertailupisteeseen, vaikkapa entiseen elämään. Helpostihan se kuitenkin on naapurissa, ainakin sen naapurin mielestä.
Lakiuskonnoissa tuo "ylempänä" oleminen on sitten pelastusehto. Ehkä voisi ajatella loivahkoa rantatörmää, jossa etäämpänä vedestä olevat ovat kuivilla, osa on kainaloitaan myöten vedessä ja sitten on ne, jotka ovat hukkuneet, kun eivät ole olleet riittävän korkealla. Ehkä tähän malliin voisi sitten lisätä sen, ettei veteen huku heti, vaan vasta kuollessaan?
Mitenkähän niissä uskonnoissa, missä uskotaan Jumalan pelastusteon pelastavan ihmiset armosta, tuo moraalinen "alemmuus" ja "ylemmyys" menisi? Jääkö se merkityksettömäksi kokonaan vai jääkö sille vain iihmisten välinen osa, kun se ei pelastukseen vaikuta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja toisaalta uskonnottomasta näkökulmasta katsottuna uskontojen "moraali" on alempana kuin moni uskookaan.
Itsekin lakiuskonnon erään lahkon edustajana voisit heittää vastauksesi, miten lahkossasi ja teideän kuvittelemanne Jumalan toimesta homma hoituu?
Vai eikö siitäkään olla edes yhden lahkon sisällä päästy päätökseen?
Laista:
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/lutetik3.html
Pelastuksesta:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1g.html
"Jos mielit lepyttää minut, älä tyrkytä minulle tekojasi äläkä ansioitasi, vaan usko Jeesukseen Kristukseen, minun ainosyntyiseen Poikaani, joka on syntynyt, kärsinyt, ristiinnaulittu ja kuollut syntiesi tähden. Silloin minä otan sinut vastaan, julistan sinut vanhurskaaksi, enkä lue syyksesi sitä syntiä, mikä sinussa vielä on jäljellä" (Luther).
Näin me luterilaiset uskomme.
Koska pelastus on lahja, ei uskovaa voida syyttää itsekkyydestä pelastusasiassa. Nimittäin siitä, että hän pelastaa itsensä lain teoilla tai hyvillä töillään. Tämä on moraalisesti tietenkin aika alhaista. Alemmaksi ei voine mennä. Ei jää mitään, millä ylpeilisi.
muutoin viittaukset esim. raamattuun eivät oikein pelitä, kertovathan ne vain yhden lakiuskonnon sisäisistä tulkinnoista.
Jos tuohon ilmeisesti jossain määrin omaan tekstiisi hiukan kommentoisi, niin uskislogiikka räyhää ihan 100:lla:
"Koska pelastus on lahja, ei uskovaa voida syyttää itsekkyydestä pelastusasiassa. Nimittäin siitä, että hän pelastaa itsensä lain teoilla tai hyvillä töillään."
Siinä on kehäpäätelmää kaikille ihailtavaksi.
Sinun lahkosi on ahdasmielisempi, kuin kaikki uskonnot yhteensä. Näetkö mitään noiden lokeroiden ja katkeruutesi läpi? Kyllä olet pieneen tilaan todellisuutesi mahduttanut. Eipä käy katteeks.
-Olki
...
Ehkä kyseessä on se vanha Eqyptiläinen taru: Eli jos syntisi painavat enemmän kuin höyhen, et pääse sisään.
Tietenkin joku kysyi jo 2'500 vuotta sitten, että pääseekö kukaan sisään?
Ja hänelle vastattiin: Ei ole sanottu paljonko se höyhen painaa.
En usko, että pelon kylväminen on osa sitä sanomaa, mikä saa meidät ikuiseen valoon. Vai onkohan taivaan Isä yhtä raaka, kuin Idols-tuomarit pudottaessaan heikoimmat matojen kaluttaviksi. Luulenpa, että armolla on jotain tekemistä asian kanssa.
-Olki
Se höyhen ja sen paino ovat mielestäni varsin tyylikäs ratkaisu ongelmaan, joka kohtaa uskontojen lupaaman armon ja sääntöjen noudattamatta jättämisen välimaastossa.
Koska höyhenen painoa ei ole määritelty, se määritellään jokaiselle erikseen henkilökohtaisen arvion mukaan, eli niiden mahdollisuuksien jotka ihmisellä on syntyessään.
Eli armon ajatus eqyptiläisillä oli se, että höyhenen paino oli riippuvainen siitä, oliko elämässä tehnyt parhaansa vai vain tuhlannut aikaansa. Se on kompromissi, jossa yhä on tuomion mahdollisuus, koska laki ilman rangaistusta on hengetön laki.
Mutta ajatus armosta on vahvasti mukana.
Ja ei, minä en usko yliluonnolliseen. Niin vahva on epäusko, että pystyn rauhallisin mielin ajattelemaan uskoa, ihan vain jos ihmettelet.
sitä varten, että ne määrittelevät laillisuuden ja laittomuuden rajan.
Lisäksi on yleiset moraalikäsitykset, jotka varsin tarkkaan määrittelevät sopivan ja epäsopivan rajan. Eri asia on, mistä nuo moraalikäsitykset juontavat.
Ei moraaliseen ja lainkuuliaiseen elämään uskoa tai uskontoja tarvita. Ateisti voi olla yhteistkunnan ja ympäristönsä silmissä ns. hyvä ihminen yhtä lailla kuin uskovainenkin. Toisaalta kummissakin ryhmissä on rikollisia ja turmeltuneita yksilöitä.
Ehkä turmelus uskovaisten keskuudessa merkitsee vähän eri asioita. Esimerkkinä voisi mainita uskovaisten keskuudessa esiintyvän voimakkaan manipuloinnin, pelottelun ja synnintunnon aiheuttamisen varsin mitättömistä asioista.