Olen ollut huomaavinani, että nelikymppisillä on paljon hauskempaa kuin esim. kolmekymppisillä. Onko tämä totta? Mistä se johtuu?
Kolmekymppisillä on kaiken maailman kriisit meneillään ja muutenkaan ei voi pitää hauskaa. Minäkin haluan nelikymppiseksi. Millon voi sanoa olevansa nelikymppinen? Pitääkö olla 40 vai saako olla muutamaa vuotta alle, kuinka kauan täytyy odottaa???
Nelikymmenvuotiaitten synttärijuhlat (olen päässyt ujuttautumaan muutamiin) on mun mielestä olleet kaikkein kivoimpia, rentoja ja tosi hauskoja!
Kertokaapas nelikymppiset salaisuutenne!
Kolmekymppisillä on kaiken maailman kriisit meneillään ja muutenkaan ei voi pitää hauskaa. Minäkin haluan nelikymppiseksi. Millon voi sanoa olevansa nelikymppinen? Pitääkö olla 40 vai saako olla muutamaa vuotta alle, kuinka kauan täytyy odottaa???
Nelikymmenvuotiaitten synttärijuhlat (olen päässyt ujuttautumaan muutamiin) on mun mielestä olleet kaikkein kivoimpia, rentoja ja tosi hauskoja!
Kertokaapas nelikymppiset salaisuutenne!
Vastaukset 24
Vanhimmat
kriisejä mukaansa,elämä käsissä ja huumori kukii!
niin vanha/nauori kuin haluat....nelikymppisellä blondilla on muuten huippuhauskaa....Tää muuten on just se kriisiikä...Nelikymppisenä alkaa pähkäilemäämn elämänarvoja ja huomaa ettei edesä taidakkaan olla enää niin paljon kuin takana....Siksi sitä naatiskelee kypällä:o)))))))))
uutta tulee eteen,vaikka olisi 100v!
elämä onkin suuri seillailu....jos sen vain niin ottaa:o)
..ei auta :(
Ei onnistu, yritän kovasti olla nelikymppinen, mutta ei auta, ei oo yhtään hauskempaa...
Joku siinä on.. varmasti, joku jippo siinä on...
seikkailu suunnaton!
..kutakin luulen.. mulla oli hauskempaa nuorempana.. ja senjälkee oonkin kulkenut kriisistä kriisiinn.. voipi olla että hauskuus palaa taas aikanaan.. kuten uusi kriisikin..
sinähän et ole tietääkseni vielä kokenut nelikymppisyyttä. Et voi tietää.. voi olla että sullakin on sitten vielä paaaaljon hauskempaa -nelikymppisenä... ootas vaan.
Ehkä se on niin, että siinä välissä just ei ole kovin hauskaa, eihän se tietenkään koko ajan voi olla hauskaa... paitsi jos olis plondi, ehkä.
..on yleensä aina hauskaa..ainakin tiettynä ikäkautena silloin kun ne oppivat ryyppää ja naimaa.. neljää kybää en tule kokemaan vielä aikoihin.. voiko hauskenpaa enää olla kuin sillo joskus?.. ei ainakaan hauskempaa.. yhtä hauskaa ehkä..
onki eri "elukoita"!
Musta tuntuu, että minä olin oikeasti_nuorena jotenki huolestunut kaikesta, en muista oliko niin kamalan hauskaa... No ehkä sillon kun lähes asuttiin laskettelurinteessä eikä muuta muistanut.. no sekin sitten jäi.
Se ryyppääminenkään ei niin hirveen hauskaa ollu sillon, se toinen mainitsemasi asia (jota en voi naisena sanoa ääneen, ainakaan siinä muodossa) on nyt hauskempaa... ehkä mulla sittenki on nyt kaikenkaikkiaan hauskempaa nyt kuin oikeasti_nuorena.
Mutta nelikymppisenä on varmasti paljon hauskempaa, uskon niin!
..toivotaan ainaki niin.. ajattelin pitää hauskaa läpi elämän..
että pervokit kykenee hauskanpitoon, niillä on siihen piilevä kyky ja oikea asenne, varmaankin. Onneksi on pervokit!
..me kyetään.. rahallinen puoli tuottaa toisinaan ongelmii..
täytyypä hipsii tästä hommiin..
ilman rahaa on teeskentelyä? ei sentään, onhan sitä vielä halpojakin huveja olemassa.
Ei tarvi tänään töitä tehdä, mutta kait tästä vois johonki koneelta siirtyä..
kasaantunut röykkiö (kuvailemasi tyyppi) on ehkä poiminut erilaisia juttuja matkan varrelta ja ei suhtaudu joihinkin asioihin kovin kuolemanvakavasti koska ne eivät sitä ole. Perusta elämästä kybällä nauttimiselle on rakennettu eikä ole tarvetta käyttää pyhänaamaria arkinaamarista puhumattakaan. Voi siis olla oma itsensä ja pystyy ehkä antamaan toisillekin jotain hyvää; ihmissuhteissa, kaikessa kanssakäymisessä. Ei tarvitse olla todistelemassa toisille kuinka "mä oon niin perhnan hyvä."
Ehkä näistä koostuu tuo vapautunut fiilari.
Taidanpa suunnata tontillamme olevan T-34 panssarivaunun piipun naapurin taloa kohti ja kertoa rehellisesti ja suoraan mitä ajattelen heistä...
..tuossa voi olla se juju... hmm.. aito sellainen. Ei kai sitä ilmaiseksi kuitenkaan saa?
ja riippuu omien korvien välisestä alueesta. Se ei saa olla autiomaata. Havupuumetsistökin käy.
Olen itse ajatellut niin että uskon kaikkiin jumaliin koska ne tuntuvat olevan samanlaisia, ihmisestä välittämättömiä, siis ihmisen tekemiä, pidän elämää hauskana harrastuksena ja otan siitä kaiken irti koska seuraavaa ei varmaankaan ole, annan kavereilleni ja naisilleni kaiken minkä voin sen uhallakin että tulen silloin tällöin petetyksi, en ota paineita tulevasta kuolemastani koska eihän sillä ole myöhemmin väliä, olen ottanut jo kaiken irti mitä yhteiskunnan oravanpyörästä saa (työelämän menestyminen) ja havainnut sen perin keinotekoiseksi missä ihmisellä itsellään ei ole väliä ja niinpä toteutan itseäni oman firman puitteissa tehden vain sen mikä on tarpeellista ja jättäen turhan stressin ja paineet niille jotka vielä eivät ole huomanneet elämän nautittavuutta ja uusien asioiden omaksumisen tuottamaa kummallista mielihyvää joka on elämän suola.
Rakennan juuri tontilleni valaistusta käyttäen tummaa sinistä ja tummaa vihreää valoa ja kytken savukoneet tuomaan utua. Kyllä naapurit varmaan illan pimentyessä kuun varjoihin ihmettelevät "tuota kummaa tapausta joka asuu vieressä..." Ja sitten kytken kaikki päälle.
tuossa on kyllä oikeaa nelikymppisasennetta! Tuota juuri tarkoitin. Ihailtavaa ja ihanaa.. eikä tiukkapipoista ollenkaan, ehkä minäkin joskus...
mutta sehän riippuu lukijasta...
Aikaisemmin parikymppisenä otin tyttöjen kanssa itse nautinnon seksistä eli tytöt saivat mitä sattuivat saamaan irti. Huomasin sittemmin että oma nautintoni on suunnattoman paljon suurempi tuottaessani toiselle nautintoa ja ottaen itse omani irti toisen kautta.
Nyt varmaan mentiin jo suhteet ja tunteet osastolle mutta ajattelin että tämä liittyy ainakin omaan olotilaani ja aiheeseen aika olellisena osana. Ja tajutessani tuon asian elämästä tuli vielä paljon nautittavampaa kirjaimellisesti "yhdessä yössä." Onneksi sinun ei tarvitse lukea tätä jos et halua ja ei tästä seksistä sen enempää.
ole ollenkaan kummallista, ja seksihän on.. tai hetkonen, se ei taida olla huuhaata.. hmm.. no ei kai se haittaa.. asiaa kuitenkin puhut, ainakin tietääkseni...
minua täysin reikäpäisenä. Nyt on valitettavasti taas lähdettävä että pääsee takaisin. You know, ovi on ensin suljettava että sen voi avata.
Opin sen viime marraskuussa Pekingissä kiinalaiselta hemmolta jonka kanssa aloimme jutella ruokaillessamme. Tuo lause sisältää niin paljon...
Hyvää päivän kulkua!
samoin!
p.s. opeta mut joskus tekemään niitä sydämiä ja muita merkkejä tähän ruutuun, jooko?
minkäälaista kriisiä vaikka olen 50 ylitänyt.
himoakin vielä tunnen,mutta en muista mihin!
kaiken krääsän taakseen ja alkaa elään... Näin minulla ja täytyy sanoa että on hauskaa, elämä leikkii... Mutta mikään ei ole ikuista, siitä on vain nautittava ennenkuin on liian myöhäistä.