"Sodan ensimmäinen uhri on totuus", sanotaan.
Viisaasti sanottu. Sodissahan pyritään järjestelmällisesti ohittamaan objektiiviseksi totuudeksi luettava ja korvaamaan se kunkin osapuolen tekemisiä parhaiten oikeuttavilla, subjektiivisilla "totuuksilla".
Varsinaisen totuuden kanssa näillä "totuuksilla" voi olla enemmän tai vähemmän tekemistä. Yleensä näillä on edes joitain sivuavia pisteitä todellisuudenkin kanssa, niinkuin uskonnollisilla kirjoituksillakin on yhteyksiä varsinaisiin historiallisiin henkilöihin mielikuvitushahmojen ohella. Kyseessä ei ole häviävänkään pieni pyrkimys edes jonkinlaisen totuudenmukaisuuden säilyttämiseen. Pyrkimys on se, että objektiivisen totuuden murhaava "totuus" pyritään saamaan mahdollisimman hyvin "kaupaksi" kohderyhmälle ymppäämällä siihen jotain todellistakin tai edes todelliseen viittaavaa.
Puolueellisesti väritetty - olkoon tämä puolueellisuus minkä tahansa motivoimaa - historiankirjoitus on oiva esimerkki objektiivisen totuuden murhaamisesta. Sodat ja uskontojen keskinäinen kilpailu ovat kautta aikain vääristäneet totuuden pasunoiden orkesterin ikäänkuin hajanaiseksi, keskinäistä ristiriitaa julki toitottavaksi laumaksi "totuuden" käyrätorvia.
Ja joihinkin käyrätorviin halutaan asentaa sordiino!
Halleluja!
Yhteiskunnissa, joissa sananvapaus - kunkin oikeus toitottaa omaa subjektiivista "totuuttansa", eikä vain yhteiskuntansa "totuutta", julki - on perustavanlaatuinen kansalaisoikeus, ollaan taantumassa. Miksi? Siksikö, että joissain autoritaarisemmin johdetuissa, sananvapautta tamppaavissa yhteiskunnissa on annettu leimahtaa "spontaaneja mielenilmauksia" muutaman pilapiirroksen tähden? Eikö yhtään haiskahda mobilisaatio, kun suurin äläkkä on käynnissä mielenosoitukset järjestelmällisesti väkivallalla tukahduttavissa maissa - ja vasta kuukausia sordiinottoman toitotuksen jälkeen?
Kaikkien uskontojen uhreihin on kautta aikojen voitu lukea totuus. Tämä on itsestäänselvyys, jota ei edes tarvitsisi - ajanpuutteesta johtuen - mainita.
Uskontojen uhreihin on voitu kautta aikain lukea myös sananvapaus. Joissain tapauksissa, kuten maallistuneissa ja nimellisesti kansanvaltaisissa "länsimaissa" valistuksen ajoista näihin aikoihin asti, sananvapaus ei ollut niinkään uskonnollisen vainon kohteena. Sitten se ikäänkuin jälleenuhrattiin, pyhän tekopyhyyden ja itsesensuurin alttarille.
Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.
Ja kun Supo ja vastaavat ulkomaiset järjestöt keksivät keinon päästä urkkimaan myös sitä datavirtaa, joka kätkettiin luisten kypärien sisään, uhrattiin myös "vääränlainen ajatustoiminta". Sanktiovaihtoehtoina tarjottiin: ajatustoiminnan omatoimista lakkauttamista tai viranomaisten suorittamana pakkotoimena välitöntä poistamista elämän serveriltä.
Tietenkin kukin voi keskenänsä miettiä, mitä sopii ja mitä ei sovi julki toitottaa, jos mielii antaa itsestänsä hienovaraisen kuvan. Ja kukin voi keskenänsä miettiä, millaisen kuvan puolestaan antavat uskonnostaan sen edustajat, jotka reagoivat piirroksiin uhkailemalla, tuhoamalla diplomaattista koskemattomuutta nauttivaa rakennuskantaa ja antamalla tappotuomioita. Mitä kertoo uskonnollisten argumenttien "vahvuudesta" se, että vastataan kuvallisiin ja sanallisiin argumentteihin väkivallalla?
Ilmeisesti dialogia on käytävä bunkkerista käsin.
Viisaasti sanottu. Sodissahan pyritään järjestelmällisesti ohittamaan objektiiviseksi totuudeksi luettava ja korvaamaan se kunkin osapuolen tekemisiä parhaiten oikeuttavilla, subjektiivisilla "totuuksilla".
Varsinaisen totuuden kanssa näillä "totuuksilla" voi olla enemmän tai vähemmän tekemistä. Yleensä näillä on edes joitain sivuavia pisteitä todellisuudenkin kanssa, niinkuin uskonnollisilla kirjoituksillakin on yhteyksiä varsinaisiin historiallisiin henkilöihin mielikuvitushahmojen ohella. Kyseessä ei ole häviävänkään pieni pyrkimys edes jonkinlaisen totuudenmukaisuuden säilyttämiseen. Pyrkimys on se, että objektiivisen totuuden murhaava "totuus" pyritään saamaan mahdollisimman hyvin "kaupaksi" kohderyhmälle ymppäämällä siihen jotain todellistakin tai edes todelliseen viittaavaa.
Puolueellisesti väritetty - olkoon tämä puolueellisuus minkä tahansa motivoimaa - historiankirjoitus on oiva esimerkki objektiivisen totuuden murhaamisesta. Sodat ja uskontojen keskinäinen kilpailu ovat kautta aikain vääristäneet totuuden pasunoiden orkesterin ikäänkuin hajanaiseksi, keskinäistä ristiriitaa julki toitottavaksi laumaksi "totuuden" käyrätorvia.
Ja joihinkin käyrätorviin halutaan asentaa sordiino!
Halleluja!
Yhteiskunnissa, joissa sananvapaus - kunkin oikeus toitottaa omaa subjektiivista "totuuttansa", eikä vain yhteiskuntansa "totuutta", julki - on perustavanlaatuinen kansalaisoikeus, ollaan taantumassa. Miksi? Siksikö, että joissain autoritaarisemmin johdetuissa, sananvapautta tamppaavissa yhteiskunnissa on annettu leimahtaa "spontaaneja mielenilmauksia" muutaman pilapiirroksen tähden? Eikö yhtään haiskahda mobilisaatio, kun suurin äläkkä on käynnissä mielenosoitukset järjestelmällisesti väkivallalla tukahduttavissa maissa - ja vasta kuukausia sordiinottoman toitotuksen jälkeen?
Kaikkien uskontojen uhreihin on kautta aikojen voitu lukea totuus. Tämä on itsestäänselvyys, jota ei edes tarvitsisi - ajanpuutteesta johtuen - mainita.
Uskontojen uhreihin on voitu kautta aikain lukea myös sananvapaus. Joissain tapauksissa, kuten maallistuneissa ja nimellisesti kansanvaltaisissa "länsimaissa" valistuksen ajoista näihin aikoihin asti, sananvapaus ei ollut niinkään uskonnollisen vainon kohteena. Sitten se ikäänkuin jälleenuhrattiin, pyhän tekopyhyyden ja itsesensuurin alttarille.
Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.
Ja kun Supo ja vastaavat ulkomaiset järjestöt keksivät keinon päästä urkkimaan myös sitä datavirtaa, joka kätkettiin luisten kypärien sisään, uhrattiin myös "vääränlainen ajatustoiminta". Sanktiovaihtoehtoina tarjottiin: ajatustoiminnan omatoimista lakkauttamista tai viranomaisten suorittamana pakkotoimena välitöntä poistamista elämän serveriltä.
Tietenkin kukin voi keskenänsä miettiä, mitä sopii ja mitä ei sovi julki toitottaa, jos mielii antaa itsestänsä hienovaraisen kuvan. Ja kukin voi keskenänsä miettiä, millaisen kuvan puolestaan antavat uskonnostaan sen edustajat, jotka reagoivat piirroksiin uhkailemalla, tuhoamalla diplomaattista koskemattomuutta nauttivaa rakennuskantaa ja antamalla tappotuomioita. Mitä kertoo uskonnollisten argumenttien "vahvuudesta" se, että vastataan kuvallisiin ja sanallisiin argumentteihin väkivallalla?
Ilmeisesti dialogia on käytävä bunkkerista käsin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.freeforum101.com/forum/kuutamo.html