Jäännöksen nousu esiin viimeisinä päivinä.
Raamattu osoittaa, että jäännös ilmaantuu maailman näyttämölle suuren vainonajan jälkeen (Ilm.- 12:-14 - 17). Ranskan suuren vallankumouksen maailmaa mullistavat tapahtumat, jotka johtivat paavin vankeuteen 1260 - vuotisjakson lopussa (1798), sekä kolmen suuren kosmisen merkin täyttymys - maan, auringon, kuun ja tähtien todistaessa Kristuksen paluun lähetymisestä (katso tämän kirjan lukua 24) - johtivat suureen herätykseen profetioiden tutkimisessa. Heräsi laajalle levinnyt Kristuksen pikaisen tulon odotus. Kautta maailman monet kristityt ymmärsivät, että "lopun aika" oli alkanut (Dan. -12:-4).
Raamatun profetioiden täyttyminen 1700 - luvun jälkipuoliskolla ja 1800 - luvun alkupuoliskolla nosti esiin voimakkaan tunnustustenvälisen liikkeen, joka keskittyi toivoon Kristuksen toisesta tulemuksesta. Kaikissa kirkkokunnissa oli uskovia, jotka odottivat Kristuksen tulevan aivan kohta ja jotka rukoilivat ja työskentelivät tuon aikakausien huipputapahtuman toteutumista ajatellen.
Adventtitoivo synnytti liikkeen kannattajissa syvän yhteyden hengen, ja monet liittyivät yhteen varoittaakseen maailmaa Kristuksen pikaisesta takaisintulosta. Tuo adventtiliike oli todella raamatullinen tunnustustenvälinen liike, joka keskittyi Jumalan sanaan ja adventtitoivoon.
Mitä enemmän tämän liikkeen jäsenet tutkivat Raamattua, sitä vakuuttuneemmiksi he tulivat siitä, että Jumala oli kutsunut esiin jäännöksen jatkamaan kristillisen seurakunnan pysähtynyttä uskonpuhdistusta. He olivat itse kokeneet aidon uskonpuhdistuksen hengen puuttumista seurakunnistaan. Samoin he olivat todenneet, että seurakunnista puuttui kiinnostusta tutkia Kristuksen toista tulemusta ja valmistautua sitä varten. Tutkiessaan Raamattua he olivat havainneet, että ne koetukset ja pettymykset, joiden läpi he olivat joutuneet kulkemaan, olivat muodostaneet syvästi hengellisen ja puhdistavan kokemuksen, joka oli lähentänyt heitä toisiinsa Jumalan jäännöksenä. Jumala oli antanut heille tehtäväksi jatkaa uskonpuhdistusta, joka oli tuonut kristikuntaan niin paljon iloa ja voimaa. Kiitollisina ja nöyrinä he ottivat vastaan tehtävän, joka heille oli uskottu. He ymmärsivät, että Jumala ei ollut antanut heille tuota tehtävää siksi, että heissä olisi ollut mitään erinomaista, He tajusivat, että he saattoivat onnistua tehtävässään ainoastaan Kristuksen armon ja voiman avulla.
Jäännöksen lähetystehtävä
Ilmestyskirjan profetiat antavat selvän kuvan jäännöksen lähetystehtävästä. Ne kolmen enkelin sanomat, jotka esitetään Ilm. -14:-6 - 12, osoittavat jäännöksen julistavan sanomaa, joka merkitsee evankeliumin totuuksien täydellistä ja lopullista ennalleen saattamista. Näissä kolmessa sanomassa on Jumalan vastaukset siihen valtavaan saatanalliseen petokseen, joka vyöryy yli koko maailman juuri ennen Kristuksen takaisintuloa (Ilm. -13:-3,8,14 - 16). Heti kun Jumalan viimeinen vetoomus maailmalle on annettu, Kristus saapuu korjaamaan sadon (Ilm. 14:-14 - 20).
Ensimmäisen enkelin sanoma.
Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm.- 14:-6,7).
Ensimmäinen enkeli kuvaa Jumalan kansan jäännöstä julistamassa ikuista evankeliumia maailmalle. Tämä evankeliumi on sama hyvä uutinen Jumalan äärettömästä rakkaudesta jota muinaiset profeetat ja apostolit julistivat (Hepr. -4:-2). Jäännös ei esitä erilaista evankeliumia. Tuomioon viitaten sen jäsenet vakuuttavat, että edelleenkin on voimassa ikuinen evankeliumi, jonka mukaan syntinen voi uskon perusteella tulla vanhurskautetuksi, saada lahjaksi Kristuksen vanhurskauden.
Tämä sanoma kutsuu maailmaa katumukseen ja parannukseen. Se kutsuu kaikkia "pelkäämään" eli kunnioittamaan Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian. Meidät on luotu tätä tarkoitusta varten, ja me voimme antaa Jumalalle kunnian sanoillamme ja teoillamme:"Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää" (Joh.- 15:-8).
Johannes ennustaa, että tämä liike, joka valmistaa maailmaa Kristuksen takaisintulolle, antaa uutta raamatullista korostusta Jumalan kunnioittamiselle. Entistä voimakkaammin se nostaa esiin Uuden testamentin vetoomuksen, jonka mukaan olemme pyhässä vastuussa elämämme taloudenhoidosta: "Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli". Meillä ei ole yksinoikeutta fyysisiin, moraalisiin ja hengellisiin kykyihimme. Kristus osti ne omalla verellään Golgatalla. "Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!" (1.-Kor. -6:-19,20). "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi" (1.-Kor. -10:-31).
Se tosiasia, että "hänen tuomionsa aika on tullut", lisää ajankohtaisuutta ja kiireellisyyttä parannusvaatimukselle (katso lukua 23 tässä kirjassa). Ilmestyskirjan jakeessa 14:7 esiintyvä sana tuomio on käännös kreikan sanasta krisis ja viittaa oikeudenkäyntiin, ei pelkästään tuomion julistamiseen (krima). Se viittaa koko oikeuskäsittelyyn, johon sisältyy haastaminen oikeuden eteen, syytteen esittäminen, todistusaineiston tutkiminen, vapauttavan tai langettavan päätöksen julistaminen sekä tuomion täytäntöönpano - ikuinen elämä tai ikuinen kuolema (ks. Matt.- 16:27; Room.- 6:-23; Ilm. 22:-12). Sanoma tuomion ajasta julistaa myös Jumalan tuomion kaikelle luopumukselle (Dan. -7:-9 - 11,26; llm.-17,18).
Tämä tuomionhetken sanoma viittaa erityisesti aikaan, jolloin Kristus ryhtyy tuomiotoimeensa, joka on viimeinen vaihe hänen ylipapillisesta työstään taivaallisessa pyhäkössä (ks. tämän kirjan lukua 23).
Tämä sanoma kutsuu kaikkia myös palvomaan Luojaa. Kutsu kumartaa Jumalaa on nähtävä vastakohtana kutsulle kumartaa petoa ja sen kuvaa (Ilm.- 13:-3,8,15). Pian jokaisen on valittava oikean ja väärän palvonnan välillä: palvommeko Jumalaa hänen ehdoillaan (uskonvanhurskaus) vaiko omilla ehdoillamme (tekojen vanhurskaus). Käskyllään "kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm. -14:-7; vrt. 2.Moos.- 20:11) tämä sanoma kiinnittää huomiota sapattikäskyyn. Se johtaa ihmisiä Luojan oikeaan palvontaan, johon kuuluu luomistyön muistomerkin kunnioittaminen - viikon seitsemäntenä päivänä vietettävän Herran sapatin, jonka hän asetti luomisessa ja vahvisti kymmenessä käskyssä (ks. lukua 19 tässä kirjassa).
Ensimmäisen enkelin sanoma kutsuu siis oikean jumalanpalveluksen ennallistamiseen esittämällä maailmalle Kristusta Luojana ja Raamatun sapatin Herrana. Tämä on Jumalan luomistyön merkki, jonka suurin osa hänen luoduistaan on laiminlyönyt.
Jumala järjesti kaitselmuksessaan niin, että tämän Luoja - Jumalaan huomiota kiinnittävän sanoman julistaminen alkoi siinä historian vaiheessa, jolloin kehitysopillinen filosofia sai evoluutioteorian muodossa osakseen erityistä huomiota Charles Darwinin julkaistessa teoksensa Lajien synty (1859). Ensimmäisen enkelin sanoman julistaminen muodostaa voimakkaimman esteen evoluutioteorian menestymiselle.
Lopuksi tämä kutsu sisältää kunnian palauttamisen Jumalan pyhälle laille, jota "itse laittomuus ihmishahmossa" (2.Tess. 2:3) on polkenut jalkojensa alle. Vasta sitten, kun oikea jumalanpalvelus on palautettu ennalleen ja uskovaiset elävät Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, Jumala saa kunnian.
Toisen enkelin sanoma.
"Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä" (Ilm.-14:-8).
Babylonin kaupunki oli varhaisista ajoista alkaen ollut vertauskuva Jumalan uhmaamisesta. Sen torni oli luopumuksen merkki ja kapinan keskus (1.-Moos.- 11:-1 - 9). Lucifer (Saatana) oli sen näkymätön kuningas (Jes.- 14:-4,12 - 14), ja näyttää siltä, että hän halusi tehdä Babylonista välikappaleen ihmiskunnan hallintaa koskevien suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Läpi koko Raamatun taistelu Jumalan kaupungin, Jerusalemin, ja Saatanan kaupungin, Babylonin, välillä kuvaa hyvän ja pahan välistä taistelua.
Varhaiskristillisinä vuosisatoina, jolloin roomalaiset ahdistivat sekä juutalaisia että kristittyjä, juutalaisessa ja kristillisessä kirjallisuudessa Rooman kaupungista käytettiin peitenimeä Babylon. *29 Monet uskovat, että Pietari tarkoitti Babylonilla Roomaa (1.Piet.- 5:-13). Koska Rooman kirkko oli syyllistynyt luopumukseen ja vainoihin, useimmat protestantit uskonpuhdistuksen aikakautena ja sen jälkeenkin viittasivat siihen hengellisenä Babylonina (Ilm. 17), Jumalan kansan vihollisena.
Ilmestyskirjassa Babylonia kuvataan paheellisena naisena, porttojen äitinä (Ilm. 17:-5). Se on vertauskuva kaikista luopiouskonnollisuutta edustavista järjestöistä ja niiden johtajista, vaikkakin se viittaa erityisesti siihen suureen uskonnolliseen liittoutumaan, joka muodostuu pedon ja pedon kuvan välille ja joka aiheuttaa Ilm.- 13:-15 - 17:ssä kuvatun lopullisen kriisin.
Toisen enkelin sanoma paljastaa babylonialaisen luopumuksen yleismaailmallisen luonteen ja sen pakottavan vallan: se on saanut "kaikki kansat juomaan vihan viiniä". Babylonin viini kuvaa sen harhaoppeja. Babylon painostaa valtiovaltaa antamaan sen väärille uskonnollisille opetuksille ja määräyksille yleismaailmallisen tuen.
Haureus kuvaa tässä yhteydessä Babylonin ja maailman kansojen eli luopiokirkon ja valtiovallan välistä epäpyhää liittoa. Seurakunnan tulee olla avioliitossa Herransa kanssa; etsiessään tukea valtiolta se hylkää aviomiehensä ja syyllistyy hengelliseen huoruuteen (vrt. Hes. -16:-15; Jaak. 4:4).
Tämä laiton suhde johtaa murhenäytelmään. Johannes näkee maan asukkaat juovuksissa vääristä opeista, ja Babylon itse "oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä" (Ilm.- 17:-2,6). Jeesuksen todistajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen epäraamatullisia oppejaan ja alistumasta hänen arvovaltaansa.
Babylon kukistuu, koska se torjuu ensimmäisen enkelin sanoman - uskonvanhurskauden evankeliumin. Kuten ensimmäisten vuosisatojen aikana Rooman kirkko luopui evankeliumin puhtaudesta, samoin monet nykypäivän protestantit ovat luopuneet uskonpuhdistuksen uudelleen löytämistä suurista raamatullisista totuuksista. Tämä profetia Babylonin kukistumisesta täyttyy erityisesti protestanttisuuden piirissä tapahtuneessa luopumisessa siitä uskonvanhurskauden ikuisen evankeliumin puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta, joka kerran niin voimakkaasti innoitti uskonpuhdistusta.
Toisen enkelin sanomalla on lisääntyvää merkitystä lopun lähestyessä. Se saavuttaa täydellisen täyttymyksensä niiden erilaisten uskonnollisten järjestöjen liittoutumisessa, jotka ovat hyljänneet ensimmäisen enkelin sanoman. Sanoma Babylonin kukistumisesta toistetaan Ilm. -18:-2 - 4, jossa julistetaan Babylonin täydellinen tuho ja kutsutaan niitä Jumalan kansan jäseniä, jotka vielä ovat Babylonin muodostavissa erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, lähtemään niistä pois. "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään" (Ilm. 18:4).
Kolmannen enkelin sanoma
"Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen. Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. -14:-9 - 12).
Ensimmäisen enkelin sanoma julistaa ikuista evankeliumia ja kutsuu ihmisiä palvomaan oikein Jumalaa Luojana, koska tuomion aika on tullut. Toinen enkeli varoittaa kaikista sellaisista jumalanpalvelusmuodoista, jotka ovat vain ihmisten keksintöä. Lopuksi kolmas enkeli julistaa Jumalan mitä vakavimman varoituksen pedon ja sen kuvan kumartamista vastaan; siihen syyllistyvät lopulta kaikki ne, jotka torjuvat uskonvanhurskauden evankeliumin.
Peto, jota kuvataan Ilmestyskirjan 13. luvun alussa (j.1 - 10), on se kirkon ja valtion liitto, joka hallitsi kristikuntaa useiden vuosisatojen ajan ja jota Paavali nimitti "laittomuudeksi ihmishahmossa" (2.-Tess. -2:-2 - 4) ja Daniel "pieneksi sarveksi" (Dan.- 7:-8,20 - 25; -8:-9 - 12). Pedon kuva edustaa sellaista luopiouskonnon muotoa, joka kehittyy kun kirkot, jotka ovat menettäneet aidon uskonpuhdistuksen hengen, liittoutuvat valtiovallan kanssa pakottaakseen muita noudattamaan niiden opetuksia. Yhdistäessään kirkon ja valtion niistä tulee täydellinen pedon kuva - pedon, joka valtiovaltaa käyttävänä luopiokirkkona vainosi muita 1260 vuoden ajan. Tästä johtuu nimitys pedon kuva.
Kolmannen enkelin sanoma sisältää Raamatun vakavimman ja pelottavimman varoituksen. Se paljastaa, että ne, jotka alistuvat maailman lopullisessa kriisissä inhimillisen arvovallan alaisuuteen, kumartavat petoa ja sen kuvaa mieluummin kuin Jumalaa. Tämän viimeisen taistelun aikana muodostuu kaksi toisistaan poikkeavaa joukkoa. Toinen joukko kannattaa ihmisoppien turmelemaa evankeliumia ja kumartaa petoa ja sen kuvaa - saattaen siten päälleen mitä ankarimmat rangaistukset. Vastakohtana edelliselle, toinen joukko elää aidosta evankeliumista; sen jäsenet "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm.- 14:-9,12).
Lopullinen ratkaisu koskee oikeaa ja väärää jumalanpalvelusta, oikeaa ja väärää evankeliumia. Kun tämä kysymys on selvästi esitetty maailmalle, ne jotka torjuvat Jumalan luomistyön muistomerkin - Raamatun sapatin - ja valitsevat sunnuntain kunnioittamisen täysin tietoisina siitä, että se ei ole Jumalan asettama pyhäpäivä, vastaanottavat "pedon merkin". Tämä merkki on kapinan merkki; peto väittää, että sen toimesta tapahtunut lepopäivän muutos osoittaa sillä olevan Jumalan lain yläpuolelle ulottuva arvovalta. *32
Kolmas sanoma kiinnittää maailman huomion niihin seurauksiin, mitä ikuisen evankeliumin ja uskonpuhdistusta vaativan sanoman hylkäämisestä on. Se kuvaa elävästi, mikä on tuloksena ihmisen valinnasta. Valinta ei ole helppo, sillä kumpikin vaihtoehto merkitsee kärsimystä. Ne, jotka tottelevat Jumalaa, saavat kokea lohikäärmeen vihaa (Ilm.- 12:-17) ja lopulta heitä uhataan kuolemalla (Ilm.- 13:-15). Ne taas, jotka valitsevat kumartaa petoa ja sen kuvaa, joutuvat kärsimään seitsemästä viimeisestä vitsauksesta ja lopulta tulevat heitetyiksi "tuliseen järveen" (Ilm. 15,16; -20:-14,15).
Mutta vaikka molemmat vaihtoehdot sisältävät kärsimystä, niiden lopputulokset eroavat toisistaan. Luojaa kumartavat pääsevät pakoon lohikäärmeen raivoa ja saavat seistä Karitsan kanssa Siionin vuorella (Ilm.- 14:-1; -7:-2,4). Pedon ja sen kuvan kumartajat taas joutuvat kohtaamaan Jumalan vihan ja kuolemaan Karitsan ja pyhien enkeleiden edessä (Ilm.- 14:-9,10; 20:-14).
Jokaisen on valittava, ketä hän tahtoo kumartaa. Jumala ei voi hyväksyä pedon kumartamista, sillä siinä asetetaan ihmiskäskyt Jumalan käskyjen edelle. Siinä etsitään vanhurskautta ihmistekojen perusteella eikä uskosta Jumalaan Luojana, Lunastajana ja Uudestiluojana. Tässä merkityksessä kolmannen enkelin sanoma on sanoma uskonvanhurskaudesta.
Jumalalla on lapsia kaikissa kirkoissa, mutta seurakunnan jäännöksen kautta hän julistaa sanomaa, jonka tarkoituksena on kutsua ihmisiä pois luopumuksesta ja valmistaa heitä Kristuksen takaisintulolle. Jäännökseen kuuluvat Jumalan lapset ymmärtävät, että monien Jumalan lasten tulisi vielä liittyä heihin, ja siksi he tuntevat heikkoutensa pyrkiessään täyttämään lähetystehtäväänsä. He tajuavat, että he voivat toteuttaa valtavan tehtävänsä vain Jumalan armon avulla.
Koska Kristus tulee pian ja meidän on valmistauduttava kohtaamaan Hänet, Jumalan vakava ja harras kutsu koskee meitä kaikkia: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan" (Ilm. 18:-4,5).
Raamattu osoittaa, että jäännös ilmaantuu maailman näyttämölle suuren vainonajan jälkeen (Ilm.- 12:-14 - 17). Ranskan suuren vallankumouksen maailmaa mullistavat tapahtumat, jotka johtivat paavin vankeuteen 1260 - vuotisjakson lopussa (1798), sekä kolmen suuren kosmisen merkin täyttymys - maan, auringon, kuun ja tähtien todistaessa Kristuksen paluun lähetymisestä (katso tämän kirjan lukua 24) - johtivat suureen herätykseen profetioiden tutkimisessa. Heräsi laajalle levinnyt Kristuksen pikaisen tulon odotus. Kautta maailman monet kristityt ymmärsivät, että "lopun aika" oli alkanut (Dan. -12:-4).
Raamatun profetioiden täyttyminen 1700 - luvun jälkipuoliskolla ja 1800 - luvun alkupuoliskolla nosti esiin voimakkaan tunnustustenvälisen liikkeen, joka keskittyi toivoon Kristuksen toisesta tulemuksesta. Kaikissa kirkkokunnissa oli uskovia, jotka odottivat Kristuksen tulevan aivan kohta ja jotka rukoilivat ja työskentelivät tuon aikakausien huipputapahtuman toteutumista ajatellen.
Adventtitoivo synnytti liikkeen kannattajissa syvän yhteyden hengen, ja monet liittyivät yhteen varoittaakseen maailmaa Kristuksen pikaisesta takaisintulosta. Tuo adventtiliike oli todella raamatullinen tunnustustenvälinen liike, joka keskittyi Jumalan sanaan ja adventtitoivoon.
Mitä enemmän tämän liikkeen jäsenet tutkivat Raamattua, sitä vakuuttuneemmiksi he tulivat siitä, että Jumala oli kutsunut esiin jäännöksen jatkamaan kristillisen seurakunnan pysähtynyttä uskonpuhdistusta. He olivat itse kokeneet aidon uskonpuhdistuksen hengen puuttumista seurakunnistaan. Samoin he olivat todenneet, että seurakunnista puuttui kiinnostusta tutkia Kristuksen toista tulemusta ja valmistautua sitä varten. Tutkiessaan Raamattua he olivat havainneet, että ne koetukset ja pettymykset, joiden läpi he olivat joutuneet kulkemaan, olivat muodostaneet syvästi hengellisen ja puhdistavan kokemuksen, joka oli lähentänyt heitä toisiinsa Jumalan jäännöksenä. Jumala oli antanut heille tehtäväksi jatkaa uskonpuhdistusta, joka oli tuonut kristikuntaan niin paljon iloa ja voimaa. Kiitollisina ja nöyrinä he ottivat vastaan tehtävän, joka heille oli uskottu. He ymmärsivät, että Jumala ei ollut antanut heille tuota tehtävää siksi, että heissä olisi ollut mitään erinomaista, He tajusivat, että he saattoivat onnistua tehtävässään ainoastaan Kristuksen armon ja voiman avulla.
Jäännöksen lähetystehtävä
Ilmestyskirjan profetiat antavat selvän kuvan jäännöksen lähetystehtävästä. Ne kolmen enkelin sanomat, jotka esitetään Ilm. -14:-6 - 12, osoittavat jäännöksen julistavan sanomaa, joka merkitsee evankeliumin totuuksien täydellistä ja lopullista ennalleen saattamista. Näissä kolmessa sanomassa on Jumalan vastaukset siihen valtavaan saatanalliseen petokseen, joka vyöryy yli koko maailman juuri ennen Kristuksen takaisintuloa (Ilm. -13:-3,8,14 - 16). Heti kun Jumalan viimeinen vetoomus maailmalle on annettu, Kristus saapuu korjaamaan sadon (Ilm. 14:-14 - 20).
Ensimmäisen enkelin sanoma.
Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm.- 14:-6,7).
Ensimmäinen enkeli kuvaa Jumalan kansan jäännöstä julistamassa ikuista evankeliumia maailmalle. Tämä evankeliumi on sama hyvä uutinen Jumalan äärettömästä rakkaudesta jota muinaiset profeetat ja apostolit julistivat (Hepr. -4:-2). Jäännös ei esitä erilaista evankeliumia. Tuomioon viitaten sen jäsenet vakuuttavat, että edelleenkin on voimassa ikuinen evankeliumi, jonka mukaan syntinen voi uskon perusteella tulla vanhurskautetuksi, saada lahjaksi Kristuksen vanhurskauden.
Tämä sanoma kutsuu maailmaa katumukseen ja parannukseen. Se kutsuu kaikkia "pelkäämään" eli kunnioittamaan Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian. Meidät on luotu tätä tarkoitusta varten, ja me voimme antaa Jumalalle kunnian sanoillamme ja teoillamme:"Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää" (Joh.- 15:-8).
Johannes ennustaa, että tämä liike, joka valmistaa maailmaa Kristuksen takaisintulolle, antaa uutta raamatullista korostusta Jumalan kunnioittamiselle. Entistä voimakkaammin se nostaa esiin Uuden testamentin vetoomuksen, jonka mukaan olemme pyhässä vastuussa elämämme taloudenhoidosta: "Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli". Meillä ei ole yksinoikeutta fyysisiin, moraalisiin ja hengellisiin kykyihimme. Kristus osti ne omalla verellään Golgatalla. "Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!" (1.-Kor. -6:-19,20). "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi" (1.-Kor. -10:-31).
Se tosiasia, että "hänen tuomionsa aika on tullut", lisää ajankohtaisuutta ja kiireellisyyttä parannusvaatimukselle (katso lukua 23 tässä kirjassa). Ilmestyskirjan jakeessa 14:7 esiintyvä sana tuomio on käännös kreikan sanasta krisis ja viittaa oikeudenkäyntiin, ei pelkästään tuomion julistamiseen (krima). Se viittaa koko oikeuskäsittelyyn, johon sisältyy haastaminen oikeuden eteen, syytteen esittäminen, todistusaineiston tutkiminen, vapauttavan tai langettavan päätöksen julistaminen sekä tuomion täytäntöönpano - ikuinen elämä tai ikuinen kuolema (ks. Matt.- 16:27; Room.- 6:-23; Ilm. 22:-12). Sanoma tuomion ajasta julistaa myös Jumalan tuomion kaikelle luopumukselle (Dan. -7:-9 - 11,26; llm.-17,18).
Tämä tuomionhetken sanoma viittaa erityisesti aikaan, jolloin Kristus ryhtyy tuomiotoimeensa, joka on viimeinen vaihe hänen ylipapillisesta työstään taivaallisessa pyhäkössä (ks. tämän kirjan lukua 23).
Tämä sanoma kutsuu kaikkia myös palvomaan Luojaa. Kutsu kumartaa Jumalaa on nähtävä vastakohtana kutsulle kumartaa petoa ja sen kuvaa (Ilm.- 13:-3,8,15). Pian jokaisen on valittava oikean ja väärän palvonnan välillä: palvommeko Jumalaa hänen ehdoillaan (uskonvanhurskaus) vaiko omilla ehdoillamme (tekojen vanhurskaus). Käskyllään "kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm. -14:-7; vrt. 2.Moos.- 20:11) tämä sanoma kiinnittää huomiota sapattikäskyyn. Se johtaa ihmisiä Luojan oikeaan palvontaan, johon kuuluu luomistyön muistomerkin kunnioittaminen - viikon seitsemäntenä päivänä vietettävän Herran sapatin, jonka hän asetti luomisessa ja vahvisti kymmenessä käskyssä (ks. lukua 19 tässä kirjassa).
Ensimmäisen enkelin sanoma kutsuu siis oikean jumalanpalveluksen ennallistamiseen esittämällä maailmalle Kristusta Luojana ja Raamatun sapatin Herrana. Tämä on Jumalan luomistyön merkki, jonka suurin osa hänen luoduistaan on laiminlyönyt.
Jumala järjesti kaitselmuksessaan niin, että tämän Luoja - Jumalaan huomiota kiinnittävän sanoman julistaminen alkoi siinä historian vaiheessa, jolloin kehitysopillinen filosofia sai evoluutioteorian muodossa osakseen erityistä huomiota Charles Darwinin julkaistessa teoksensa Lajien synty (1859). Ensimmäisen enkelin sanoman julistaminen muodostaa voimakkaimman esteen evoluutioteorian menestymiselle.
Lopuksi tämä kutsu sisältää kunnian palauttamisen Jumalan pyhälle laille, jota "itse laittomuus ihmishahmossa" (2.Tess. 2:3) on polkenut jalkojensa alle. Vasta sitten, kun oikea jumalanpalvelus on palautettu ennalleen ja uskovaiset elävät Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, Jumala saa kunnian.
Toisen enkelin sanoma.
"Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon, tuo portto, joka iljetyksillään on vietellyt kaikki kansat juomaan vihan viiniä" (Ilm.-14:-8).
Babylonin kaupunki oli varhaisista ajoista alkaen ollut vertauskuva Jumalan uhmaamisesta. Sen torni oli luopumuksen merkki ja kapinan keskus (1.-Moos.- 11:-1 - 9). Lucifer (Saatana) oli sen näkymätön kuningas (Jes.- 14:-4,12 - 14), ja näyttää siltä, että hän halusi tehdä Babylonista välikappaleen ihmiskunnan hallintaa koskevien suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Läpi koko Raamatun taistelu Jumalan kaupungin, Jerusalemin, ja Saatanan kaupungin, Babylonin, välillä kuvaa hyvän ja pahan välistä taistelua.
Varhaiskristillisinä vuosisatoina, jolloin roomalaiset ahdistivat sekä juutalaisia että kristittyjä, juutalaisessa ja kristillisessä kirjallisuudessa Rooman kaupungista käytettiin peitenimeä Babylon. *29 Monet uskovat, että Pietari tarkoitti Babylonilla Roomaa (1.Piet.- 5:-13). Koska Rooman kirkko oli syyllistynyt luopumukseen ja vainoihin, useimmat protestantit uskonpuhdistuksen aikakautena ja sen jälkeenkin viittasivat siihen hengellisenä Babylonina (Ilm. 17), Jumalan kansan vihollisena.
Ilmestyskirjassa Babylonia kuvataan paheellisena naisena, porttojen äitinä (Ilm. 17:-5). Se on vertauskuva kaikista luopiouskonnollisuutta edustavista järjestöistä ja niiden johtajista, vaikkakin se viittaa erityisesti siihen suureen uskonnolliseen liittoutumaan, joka muodostuu pedon ja pedon kuvan välille ja joka aiheuttaa Ilm.- 13:-15 - 17:ssä kuvatun lopullisen kriisin.
Toisen enkelin sanoma paljastaa babylonialaisen luopumuksen yleismaailmallisen luonteen ja sen pakottavan vallan: se on saanut "kaikki kansat juomaan vihan viiniä". Babylonin viini kuvaa sen harhaoppeja. Babylon painostaa valtiovaltaa antamaan sen väärille uskonnollisille opetuksille ja määräyksille yleismaailmallisen tuen.
Haureus kuvaa tässä yhteydessä Babylonin ja maailman kansojen eli luopiokirkon ja valtiovallan välistä epäpyhää liittoa. Seurakunnan tulee olla avioliitossa Herransa kanssa; etsiessään tukea valtiolta se hylkää aviomiehensä ja syyllistyy hengelliseen huoruuteen (vrt. Hes. -16:-15; Jaak. 4:4).
Tämä laiton suhde johtaa murhenäytelmään. Johannes näkee maan asukkaat juovuksissa vääristä opeista, ja Babylon itse "oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä" (Ilm.- 17:-2,6). Jeesuksen todistajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen epäraamatullisia oppejaan ja alistumasta hänen arvovaltaansa.
Babylon kukistuu, koska se torjuu ensimmäisen enkelin sanoman - uskonvanhurskauden evankeliumin. Kuten ensimmäisten vuosisatojen aikana Rooman kirkko luopui evankeliumin puhtaudesta, samoin monet nykypäivän protestantit ovat luopuneet uskonpuhdistuksen uudelleen löytämistä suurista raamatullisista totuuksista. Tämä profetia Babylonin kukistumisesta täyttyy erityisesti protestanttisuuden piirissä tapahtuneessa luopumisessa siitä uskonvanhurskauden ikuisen evankeliumin puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta, joka kerran niin voimakkaasti innoitti uskonpuhdistusta.
Toisen enkelin sanomalla on lisääntyvää merkitystä lopun lähestyessä. Se saavuttaa täydellisen täyttymyksensä niiden erilaisten uskonnollisten järjestöjen liittoutumisessa, jotka ovat hyljänneet ensimmäisen enkelin sanoman. Sanoma Babylonin kukistumisesta toistetaan Ilm. -18:-2 - 4, jossa julistetaan Babylonin täydellinen tuho ja kutsutaan niitä Jumalan kansan jäseniä, jotka vielä ovat Babylonin muodostavissa erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, lähtemään niistä pois. "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään" (Ilm. 18:4).
Kolmannen enkelin sanoma
"Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen. Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. -14:-9 - 12).
Ensimmäisen enkelin sanoma julistaa ikuista evankeliumia ja kutsuu ihmisiä palvomaan oikein Jumalaa Luojana, koska tuomion aika on tullut. Toinen enkeli varoittaa kaikista sellaisista jumalanpalvelusmuodoista, jotka ovat vain ihmisten keksintöä. Lopuksi kolmas enkeli julistaa Jumalan mitä vakavimman varoituksen pedon ja sen kuvan kumartamista vastaan; siihen syyllistyvät lopulta kaikki ne, jotka torjuvat uskonvanhurskauden evankeliumin.
Peto, jota kuvataan Ilmestyskirjan 13. luvun alussa (j.1 - 10), on se kirkon ja valtion liitto, joka hallitsi kristikuntaa useiden vuosisatojen ajan ja jota Paavali nimitti "laittomuudeksi ihmishahmossa" (2.-Tess. -2:-2 - 4) ja Daniel "pieneksi sarveksi" (Dan.- 7:-8,20 - 25; -8:-9 - 12). Pedon kuva edustaa sellaista luopiouskonnon muotoa, joka kehittyy kun kirkot, jotka ovat menettäneet aidon uskonpuhdistuksen hengen, liittoutuvat valtiovallan kanssa pakottaakseen muita noudattamaan niiden opetuksia. Yhdistäessään kirkon ja valtion niistä tulee täydellinen pedon kuva - pedon, joka valtiovaltaa käyttävänä luopiokirkkona vainosi muita 1260 vuoden ajan. Tästä johtuu nimitys pedon kuva.
Kolmannen enkelin sanoma sisältää Raamatun vakavimman ja pelottavimman varoituksen. Se paljastaa, että ne, jotka alistuvat maailman lopullisessa kriisissä inhimillisen arvovallan alaisuuteen, kumartavat petoa ja sen kuvaa mieluummin kuin Jumalaa. Tämän viimeisen taistelun aikana muodostuu kaksi toisistaan poikkeavaa joukkoa. Toinen joukko kannattaa ihmisoppien turmelemaa evankeliumia ja kumartaa petoa ja sen kuvaa - saattaen siten päälleen mitä ankarimmat rangaistukset. Vastakohtana edelliselle, toinen joukko elää aidosta evankeliumista; sen jäsenet "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm.- 14:-9,12).
Lopullinen ratkaisu koskee oikeaa ja väärää jumalanpalvelusta, oikeaa ja väärää evankeliumia. Kun tämä kysymys on selvästi esitetty maailmalle, ne jotka torjuvat Jumalan luomistyön muistomerkin - Raamatun sapatin - ja valitsevat sunnuntain kunnioittamisen täysin tietoisina siitä, että se ei ole Jumalan asettama pyhäpäivä, vastaanottavat "pedon merkin". Tämä merkki on kapinan merkki; peto väittää, että sen toimesta tapahtunut lepopäivän muutos osoittaa sillä olevan Jumalan lain yläpuolelle ulottuva arvovalta. *32
Kolmas sanoma kiinnittää maailman huomion niihin seurauksiin, mitä ikuisen evankeliumin ja uskonpuhdistusta vaativan sanoman hylkäämisestä on. Se kuvaa elävästi, mikä on tuloksena ihmisen valinnasta. Valinta ei ole helppo, sillä kumpikin vaihtoehto merkitsee kärsimystä. Ne, jotka tottelevat Jumalaa, saavat kokea lohikäärmeen vihaa (Ilm.- 12:-17) ja lopulta heitä uhataan kuolemalla (Ilm.- 13:-15). Ne taas, jotka valitsevat kumartaa petoa ja sen kuvaa, joutuvat kärsimään seitsemästä viimeisestä vitsauksesta ja lopulta tulevat heitetyiksi "tuliseen järveen" (Ilm. 15,16; -20:-14,15).
Mutta vaikka molemmat vaihtoehdot sisältävät kärsimystä, niiden lopputulokset eroavat toisistaan. Luojaa kumartavat pääsevät pakoon lohikäärmeen raivoa ja saavat seistä Karitsan kanssa Siionin vuorella (Ilm.- 14:-1; -7:-2,4). Pedon ja sen kuvan kumartajat taas joutuvat kohtaamaan Jumalan vihan ja kuolemaan Karitsan ja pyhien enkeleiden edessä (Ilm.- 14:-9,10; 20:-14).
Jokaisen on valittava, ketä hän tahtoo kumartaa. Jumala ei voi hyväksyä pedon kumartamista, sillä siinä asetetaan ihmiskäskyt Jumalan käskyjen edelle. Siinä etsitään vanhurskautta ihmistekojen perusteella eikä uskosta Jumalaan Luojana, Lunastajana ja Uudestiluojana. Tässä merkityksessä kolmannen enkelin sanoma on sanoma uskonvanhurskaudesta.
Jumalalla on lapsia kaikissa kirkoissa, mutta seurakunnan jäännöksen kautta hän julistaa sanomaa, jonka tarkoituksena on kutsua ihmisiä pois luopumuksesta ja valmistaa heitä Kristuksen takaisintulolle. Jäännökseen kuuluvat Jumalan lapset ymmärtävät, että monien Jumalan lasten tulisi vielä liittyä heihin, ja siksi he tuntevat heikkoutensa pyrkiessään täyttämään lähetystehtäväänsä. He tajuavat, että he voivat toteuttaa valtavan tehtävänsä vain Jumalan armon avulla.
Koska Kristus tulee pian ja meidän on valmistauduttava kohtaamaan Hänet, Jumalan vakava ja harras kutsu koskee meitä kaikkia: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan" (Ilm. 18:-4,5).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.